Juuret mukaan vai paluu juurille?

Juuri eilen irrotin pakkasen paleltamat krysanteemit mullasta ja heitin kylmästi roskalaatikkoon. Irrotin kukkapahat juurineen päivineen, ja tämän lehden teeman pyöriessä mielessä mietin, miten helppoa se oli. Noin vain lensi juuret, kuolleet lehdet ja kuihtuneet kukat yhtenä kimppuna hieman multaa rapisten jätteiden sekaan. Kun ihminen tempaistaan tai hän itse irrottautuu kasvualustastaan, lähtevätkö hänen juurensa mukana? Vai jäävätkö juuret alustaan - rippeitä ehkä ainakin? Ovatko juuret elinkelpoiset irrottautumisen jälkeen ja juurtuvatko ne uudelleen? Kasvi saa vettä ja ravinteita juuriensa avulla. Mitä ihminen ammentaa juuristaan?

Lehtemme syysnumeron teemana on Juuret. Teema leimaa myös ohjaustoiminnan koulutusohjelman tätä ja ensi lukuvuotta erityisesti ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoilla. Teemaa voi tarkastella niin filosofiselta kannalta kuin käytännön läheiseltäkin. Kädentaidoissa teemaa voi käyttää monin tavoin: esimerkiksi mosaiikkitöissä yhdellä ryhmällä on teemana silmu ja toisella jokin toinen kasvamiseen liittyvä teema. Monikulttuuriselta kannalta esimerkiksi maahanmuuttajatyössä on tarpeen tarkastella juuria ja juurien merkitystä monesta näkökulmasta. Juuria voi myös syödä, ja piparileivonnan sijasta voi esimerkiksi päivätoiminnan ryhmässä keittää mustajuurikeittoa.

Mitä ovat ihmisen juuret? Ovatko ne menneessä, tulevassa, yhdessä paikassa vai koko kulttuurissa? "Olen kotona silloin, kun en ole mistään pois", siteerasi eräs opiskelija kuulemaansa viisautta ohjaustoiminnan Juuret-seminaarissa lokakuussa filosofi Eero Ojasen esityksen jälkeen. Tähän minä kuulijana suhtauduin ristiriitaisesti. Se kuulostaa kauniilta, mutta toisinaan suloisen kivulias kaukokaipuu asuu minussa, vaikka olen ehdottomasi kotona ja juurillani. Mutta jos kaipuu on suloista, se lienee tervetullutta. Eri tahoille levinneet juurakon haarani kenties kipuilevat kotoisasti. Tai ehkä ihminen voi kokea olevansa kotona - juurillaan - useassa paikassa. Filosofi Maija-Liisa Ollilan (Opettaja 45/2000) sanoin: "Tulevaisuuden ihmisellä on oltava juuret ja siivet. Mikä on sellainen olento, jolla on sekä juuret että siivet? - - hybridi. - - Hybridien juuret ovat kannettavia juuria: ihminen vie ne mukanaan kaikkialle. Uskoakseni juuret ovat kiinni ihmisolemuksen syvimmässä kohdassa - - Miten minä saavutan yhteyden syvimpään itsessäni?"

Teemaa ja muita ajankohtaisia asioita valotamme tässä numerossa. Ideatorilta löydät esimerkiksi perinneloruja, saven primitiivisiä polttomenetelmiä ja juuresruokavinkkejä. Tekijöitä ja vaikuttajia esittelee lokakuisen Juuret-seminaarin satoa: esimerkiksi historioitsija Anna-Maria Vilkunan mietteitä paikallishistorian merkityksestä ihmiselle sekä filosofi Ojasen pohdintaa juurista ja ihmisyydestä. Samalla osastolla on myös Elämäntarina-akatemian, Maija Vilkkumaan, ulkomaanharjoittelijoiden ja ohjaaja Hannu Matti Tyhtilän ajatuksia.

Kädenjäljessä esittelemme muun muassa ikkunan luontoon, esineitä menneisyydestä ja Manifesto 003 -pukutaideproduktion. Ajan hermolla tarjoilee tuttuun tapaan uutisia, tapahtumia ja koulutusta. Lähde esimerkiksi aikamatkalle hämäläiseen historiaan tai aivan toisaalle: pelien maailmaan. Tutkittua tietoa esittelee jälleen uusia ohjaustoiminnan koulutusohjelman opinnäytetöitä sekä alalle soveltuvia uusia väitöksiä ja lopputöitä. Linkkikokoelmasta löydät uutuutena tarvikehankintapaikkoja-luettelon. Lue ja virkisty -osastolla on terapeuttisen sanataiteen kurssilaisten runoja ja novelli. Monien tuntoja kuvastelee varmasti esimerkiksi runokokoelma Antakaa minulle yksi kokonainen päivä.

Lehden seuraava numero ilmestyy joulukuussa 2004. Sen teemana on Villa ja huovuttaminen. Voit lähettää aineistoa tai jutuntekopyyntöjä joko palaute-linkin kautta tai toimituksen sähköpostiin/puhelinnumeroihin.

Juuret-teemaan sopinee myös seuraava Eevi-Mari Kaasisen runo. Kaasinen kirjoittaa monin tavoin muun muassa teemasta juuret ja kasvaminen teoksissaan Kasvamisen kaari ja Nuppuajasta ruppuaikaan.

Keinutti

Puhumme vauvan syntymästä -
mietimme millaista on äidin masussa.
Kipristymme luokan lattialle,
suljemme silmämme,
kuuntelemme merimusiikkia.
Vain pari tirskuttaa.
No millaista oli?

Toivotan kirpeää alkutalvea kaikille lukijoillemme! Talvi on luonnossa nukkumisen aikaa. Juuret ovat suojassa syvällä mullassa lumen ja jään alla. Meidän juuriamme älköön routa ja jää myöskään vahingoittako: talvikin on kasvun ja tekemisen aikaa.

Hämeenlinnassa 24.10.2003

Saija Honkala