 |
|||
|
Savesta
keramiikaksi primitiivisin keinoin
Savesta keramiikaksi primitiivisin keinoin
AvotulipoltotHelpoin tapa polttaa savea on avotulipoltossa. Siihen ei tarvita suurtakaan alaa tulea varten ja sen rakentaminen ei vaadi erityisiä lisämateriaaleja. Nuotion pohjaksi olisi hyvä valita kivinen alusta, jonka päälle kuivuneet saviesineet on helppo latoa. Kovin suurta kekoa saviesineistä ei kannata tehdä, ja aluksi kannattaakin kokeilla yhdellä tai kahdella esineellä, miten avotulipoltto toimii. Kun esineet on ladottu alustalle, peitä ne kuivilla puilla ja jos saatavilla on, kuivalla lannalla - lanta nostaa polttolämpötilaa. Riippuen tulen voimakkuudesta, voi poltto olla valmis jo tunnissa. Seuraa saven väriä miten se muuttuu polton aikana. Jos saveen halutaan mustia sävyjä, lisää tuleen märkää ruohoa, puuta tai turvetta. Tällöin tuli "vaimenee" eikä ole enää niin happipitoista ja savussa oleva hiili mustuttaa esinettä. Alhaisen polttolämpötilansa vuoksi - n.600° - esineet jäävät melko hauraiksi ja helposti rikkimeneviksi. Tästä huolimatta kannattaa kokeilla avotulipolttoa erilaisten ryhmien kanssa, sillä polton aikana voi kaivaa esille makkarapaketin, -tikut ja käristää herkullisen aterian polton aikana. Ja jottei aika kävisi pitkäksi voi nuotion räiskyessä kertoa tarinoita menneistä ajoista ja kuvitella miten ehkä juuri tällä paikalla on joskus vaeltanut metsästäjäkansa... Maakuoppapoltot
Maakuopan valmistus Maakuoppauuneja on useampia erilaisia joista tässä esittelen vain yhden. Lisätietoja voit etsiä lähteisiin merkityistä kirjoista. Ennen maakuoppauunin rakentamista on hyvä selvittää kaikille osallistujille sen suurempi vaativuus ja turvallisuustekijät. Maakuoppauuni palaa huomattavasti kauemmin kuin avotulipoltto - jopa yli vuorokauden. Myös lämpötila uuneissa voi nousta jopa 1000 asteeseen, joten uunia ei saa koskaan jättää vartioimatta. Näin ollen tulee heti aluksi selvittää, että uunin palamista valvomaan täytyy sopia vuorot ettei jonkun tarvitse valvoa yksin kohtuuttomia aikoja. Edelliseen viitaten ota huomioon mahdollinen yöpyminen taivasalla. Maakuoppauuneissa on mukana olkia ja kuivaa turvetta tai lantaa joista palaessaan vapautuvat myrkyllisiä palamisyhdisteitä ja esim. lanta palaessaan synnyttää voimakkaan hajun joka voi aiheuttaa herkille ihmisille migreeniä. Maakuoppapoltoissa tulee myös huomioida mahdolliset sään tuomat oikut. Tosin ei pidä ottaa pienistä sadekuuroista otsaryppyjä, vaan sadekin tulisi kääntää hyväksi harjoitukseksi. Tämä onnistuu kun sateeseen on varauduttu. Ota siis polttopaikalle mukaan esim. muovipressu jonka tarvittaessa voi virittää keppien avulla kuopan päälle. Varaa polttopaikalle myös turvetta ja hiekkaa mahdollisen tulen leviämisen tukahduttamiseen. Maakuopan
valmistus Kaiva kuoppa 30-50cm syväksi ja vähintään metrin pituiseksi. Liian pieni uuni polttaa itsensä nopeasti loppuun. Eristä kuopan pohja ja seinät. Eristykseen käyvät nyrkinkokoiset kivet, mutta jos saatavilla on tulenkestäviä keramiikkatiiliä, käytä mieluummin niitä. Tiilillä on parempi lämmöneritys kuin kivillä. Myös tavalliset tiilet ja ruukun sirpaleet käyvät eristeeksi. Eristä kuoppa reunoja myöten jolloin minimoidaan kosteuden ja kylmyyden pääsy kuoppaan polton aikana. Kuopan
täyttö
Hyvin kytevä uuni saattaa palaa viikon, mutta reilu vuorokausikin riittää hyvään lopputulokseen. Uunin kytemisen näkee savusta, jota uunista nousee tasaisesti. Savun saaminen tulemaan eri puolilta uunihautaa ei ole helppoa. Kun savu tulee tasaisesti eri puolilta voi siitä päätellä että uuni palaa joka puolelta hyvin. Jos uunin avaa liian hätäisesti, saattaa huomata, että osa töistä on kauniisti mustuneita, kun osa on aivan kylmiä ja palamismateriaali niiden ympärillä koskematonta. Kuumuus olisi todennäköisesti levinnyt muuallekin jos uunin olisi annettu palaa kauemmin. Tämän kuitenkin oppii havaitsemaan ajan myötä ja kärsivällisyyden avulla. Mustasavustuksessa esineistä pyritään saamaan täysin mustia. Jos esineissä on punertavia, ruskeita tai muita värejä on polttoon päässyt liikaa happea. Tosin nämäkin värit voivat luoda mielenkiintoisia pintoja, ja primitiivisissä poltoissa lopputulos on aina yhtä jännittävä. Eikä välttämättä kannata ajatella minkälainen lopputulos pitäisi oppikirjojen mukaan olla, vaan nauttii polttojen yllätyksellisyydestä ja sen tuomista uusista värimaailmoista. Lue myös Saven primitiiviset polttomenetelmät -kurssin osallistujan kuvaus polttotapahtumasta ja fiiliksiä CuRecin Kädenjälki-osastolta Teksti:
Johanna Salakari
Herkkuja juureksista!LANTTUA! (Brassica napus ssp. rapifera) Lanttu on vanha viljelykasvi, joka on peräisin joko Pohjois-Euroopasta tai Siperiasta. Sitä on kuitenkin viljelty Pohjoismaissa ja Saksassa, joissa se onkin suositumpi juures kuin muualla. Lanttua käytetään useissa perinneruuissa, kuten lanttukukossa ja -laatikossa. Lanttu on herkullinen naposteltava myös raasteena ja sellaisenaan kuorittuna. Lanttu kuuluu kainuulaiseen ruokaperinteeseen, joka on saanut vaikutteita Savosta, Karjalasta ja Pohjanmaalta. Lanttu on Kainuussa perinteeseen verraten uusi ruoka-aine, mutta kukko on kainuulainen perinneruoka, jossa monien muiden täytevaihtoehtojen lisäksi käytetään myös lanttua. Leipäpäivinä Kainuussa oli tapana tehdä erilaisia kukkoja. Lanttukukon säilyvyys oli parempi kuin esim. liha- tai kalakukkojen, jotka olivatkin yleensä pyhäruokaa. Lanttukukko maistui hyvälle myös kylmänä, joten sitä saattoi leipoa vähän myös varastoon. Kainuulainen lanttukukko
-
Otetaan hapantaikinaa noin yhden leivän verran, kaulitaan levyksi.
Lanttulaatikko, 8 annosta 1
kg lanttua Lohko ja kuori lantut. Paloittele ne kattilaan, ja lisää vettä niin, että lantut peittyvät. Lisää veteen suolaa ja keitä lantut pehmeiksi. Kaada vesi mittakannuun ja survo lantut. Lisää lanttujen joukkoon rasva ja jauhot vähän kerrallaan ripotellen ja vatkaten. Lisää maito, kerma tai keitinliemi ja mausteet. Lisää muna, kun seos on jäähtynyt. Kaada seos voideltuun uunivuokaan, ripottele päälle korppujauhoa ja paina pintaan lusikan kärjellä kuvioita. Kypsennä laatikkoa uunin keskiosassa 200 asteessa 40-50 minuuttia. BORSSIKEITON JUURET Borssin nimi tulee alun perin heinästä nimeltä "borshchevik", joka oli aikoinaan yleinen keiton raaka-aine. Myöhemmin 1100-1200-luvulla talonpojat keksivät lisätä keittoon punajuurta, jota alettiin tuoda Euroopasta Ukrainaan, josta sitten tulikin tärkein punajuurta viljelevä alue Venäjällä. Itse asiassa perinteistä venäläistä borssikeittoa kutsutaankin "malorossisky borshchiksi", joka tulee Ukrainan vanhasta venäjänkielisestä nimestä. Kun ukrainalaiset käyttivät punajuuriaan runsaasti päivittäin borssikeittoon, oli se harvinaista juhlaherkkua pohjoisissa maissa, joissa viljely ei ollut niin tuottoisaa. Sen vuoksi borssikeitto oli suuressa suosiossa mm. pohjoismaisten taiteilijoiden keskuudessa. Alexander Pushkinin ja Nikolai Gogolin tiedettiin nautiskelevan borssinsa aina viimeiseen pisaraan asti… Ukrainalainen borssikeitto 6-8:lle 2
rkl voita Ruskista
sipulia voissa n. 5 minuuttia suuressa padassa, Lisää punajuuret,
sitten punaviinietikka, sokeri, tomaatit, suola ja muutama hyppysellinen
mustapippuria. Laita sekaan pieni osa naudanlihasta, peitä pata ja
anna kiehua hiljalleen tunnin verran. Vinkki! Ruuanlaitto ja leipominen ovat ohjausmuotona hyvin mielekkäitä eri asiakasryhmien kanssa. Ruuanlaitto on elämän perustaito, joka mikro- ja valmisruokien kulta-aikana tahtoo helposti ruostua. Myös lapsille pienimuotoiset leipomukset esim. näin joulun alla tuovat vaihtelua päiväkodin tai askartelukerhon arkeen! Juurestekstit
koonnut: Lotta Hakkarainen
Lorut on tehty lapsille(ja miksei aikuisillekin) viihdykkeeksi, ja tuopa moni loru tullessaan opetuksen. Viikonpäivät, kuukaudet, vuodenajat, kello tai erilaiset luvut tulevat vastaan näitä perinteikkäitä rallatuksia kuultaessa. Viikon työt Milloin
olisin työt tehnyt? Muistinharjoittamiseen lorut ovat mainio keino vaikka vanhemmankin kielentaitajan kanssa. Oli ennen onnimanni
Ketun
tuutulaulu Ennen vanhaan joka kodista löytyi kehto lapsen nukkua. Siinä äiti lastaan tuuditteli uneen laulaen lempeitä sanoja.
Minä
laulan lapselleni
Pikku peikko takkutukka, pitkä
häntä, risa sukka Tutut lastenkirjailijat ovat kääntäneet muiden maiden lyriikkaa suomalaisten lasten iloksi. Ainakin Kaarina Helakisa, Kirsi Kunnas ja tuoreemmista Juice Leskinen ovat taitavia sanakääntäjiä. Kirjastojen lastenkirjahyllyt ovat muutenkin riemastuttava kokemus. Värikkäitä ja taidokkaita kirjoja on ilo selailla, niistä saattaa löytää mukavia vinkkejä vaikkapa ohjaustuokioiden taukohetkiin. Mistä on pienet pojat tehty?
Mistä on pienet pojat tehty? Mistä on pienet tytöt tehty? Mistä
on pienet tytöt tehty? Valintatilanteissa jos ei löydy vapaaehtoista, voi kokea lorun jännitystä ja rytmiikkaa. Kuka tuleekaan valituksi tehtävään? Auto
Auto ajoi kilparataa Entten tentten
Entten tentten teelika mentten Kysele tuttavilta mitä tulee mieleen sanasta LORU? Varmasti kaikkien muistista pompahtaa jokin riimipätkä, jota on johonkin elämänaikaan toisteltu useaan otteeseen. Murrealueet tuovat uusia vivahteita tuttuihinkin loruihin, ja usein hymyn huulille! Lennä, lennä leppäkerttu… Loruja
ja leikkejä
Lähteet: Teksti: Kati Turunen
Videokuvauksen
opetus-DVD
Hämeenlinnan
mediakeskus on julkaissut Videokuvan opetus-DVD:n, joka sopii kaikille
viedeokuvausta opetteleville perustietopaketiksi. Levyllä on
hyvää materiaalia opetuksen tueksi, mutta se käy myös
itseopiskeluun. DVD opettaa niitä videokuvauksen perusasioita,
jotka eivät löydy kameran käyttöoppaasta. DVD on käyttäjäystävällinen:
levyltä on helppo löytää haluamansa aihe sillä
sisältö on jaettu lyhyisiin osiin. Myös itse sisältö
on havainnollista ja aiheita käsitellään ytimekkäästi
turhia jaarittelematta. Levyllä on kerrottu videokuvauksen perusteet
käsikirjoituksesta editointiin, esimerkiksi yleisimmät virheet
ja kuvausryhmän roolit. Opetusaiheiden lisäksi levyllä on
kolme lyhyttä elokuvaa esimerkkeinä lyhytelokuvasta, musiikkivideosta
ja saippuaoopperasta.
Syvän
tuulen teillä kuva: opetushallitus Syvän tuulen teillä on opetushallituksen vasta julkaisema monikulttuurisen kirjallisuuden antologia. Ulla Lappalainen on koonnut runoja, katkelmia romaaneista, satuja, tarinoita ja ajatelmia Aasiasta, Afrikasta, Keski- ja Etelä-Amerikasta, Pohjois-Amerikasta, Grönlannista ja Lähi-idästä. Teos antaa mahdollisuuden verrata omia juuriaan kaukaisten kansojen juuriin, ja verrata niiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Lasten
tarinoiden maailma Lasten tarinoiden maailma on kirja alle 10 -vuotiaiden lasten kasvattajille ja ohjaajille. Kirjan sisältö on suunnattu lapsille ja aikuisille jotak haluavat ymärtää heidän maailmaansa. Pertti Kemppinen on koonnut teokseen ajatuksiaan perheen merkityksestä, lapsen kehityksestä ja tarinoiden merkityksestä. Sinälläänkin elävää tekstiä on höystetty oivaltavilla sitaateilla ja mottolauseilla. Jokaiseen teemaan liittyy useita harjoitteita, joita voidaan tehdä ryhmässä tai yksin. Harjoitteita on sekä lapsille etteä aikuisille. Kirjan lopussa on lisäksi lyhyitä lapsille ja aikuisille suunnattuja tarinoita. Yhdellä sanalla sanottuna kirja on inspiroiva: se herättää ajatuksia. Teksti on helppolukuista, mukaansa tempaavaa ja hyvin käytännönläheistä.
Muistatko lapsuutesi leikit? Tiedätkö, millaisia leluja isovanhemmillasi on ollut? Muistiaan voi virkistää ja juuriaan voi tutkailla vaikkapa perinneleikkikirjojen avulla. On hauska huomata, että jotkut leikit ovat säilyneet muuttumattomina vuosikymmeniä tai pidempäänkin. Lapset pitävät kansanperinnettä elävänä leikkiessään päiväkotien ja koulujen pihoilla. Koska tällainen tieto ei hevillä vanhene, vaan sitä tulee vain lisää, esittelen tässä vähän vanhempiakin kirjoja. Leikkivuosi
Leikkivuoteen on koottu eri vuodenaikoihin ja juhliin liittyviä pelejä ja leikkejä sekä erilaisia tapoja. Kirjasta löytyy niin tuttuja kuin vieraampiakin leikkejä ja tapoje, kuten polttopallo ja näkkisillä, sekä virpominen. Lystiä
leikkiä
Lystiä leikkiä sisältää kalevalaisia lauluja ja laulutansseja, perinteisiä piirileikkejä ja tanhuja. Edellisten säestämiseen sopii erityisesti 5-kielinen kannel, jonka käyttöä on myös opastettu. Kirjassa on myös pienille lapsille laulettuja viihdytyslauluja, liikunta- ja välineleikkejä ja eri vuodenaikoihin liittyviä tapoja. Laajasta sisällöstään huolimatta kirja ei ole tiiliskiven kokoinen vaan siinä on vähän kaikkea tiiviissä paketissa. Pajupillistä
Pikisirkkaan Markku Asunta on koonnut tähän kirjaan yli 50 perinteistä leikkikalua teko-ohjeineen. Kirjan alkupuoliskolla on sanallinen selostus jokaisesta lelusta, niiden taustasta, tekotavasta ja käytöstä. Jälkipuoliskolla on piiroskuvat leikkikalujen mittasuhteista ja muista teknisistä yksityiskohdista. Kirjan ulkoasu on hieman poikkeava, sillä kaikki teksti on käsin kirjoitettua. Jotkut leluista ovat sellaisia, että lapset voivat valmistaa ne itse leikkiensä lomassa. Monimutkaisimpien mallien toteuttaminen onnistuu peruspuutyökaluilla esimerkiksi kansalaisopiston puutyötilassa. Kirjasta saavat siis vinkkejä pikkulasten parissa toimivat yhtä hyvin kuin aikuisten puutyötä opettavatkin ja myös kaikki käsillä tekemistä harrastavat. Antero
Vipunen Leikki ei ole sidottu ikään eikä aikaan. Sen todistaa Yrjö Karilaan vuonna 1950 toimittama pikkujättiläinen Antero Vipunen. Tätä teosta voidaan pitää klassikkona. Sen sisältö ei ole puolessa vuosisadassa vanhentunut lainkaan. Arvoitukset, salakirjoitukset, päättelytehtävät, temput, leikit ja pelit viihdyttävät myös tämän päivän lukijaa, joka malttaa hetkeksi sulkea television ja tietokoneen. Karilas on tarkoittanut kirjan sisällön viihteeksi, joka on samalla hyödyllistä ja opettavaista. Kirjasta löytyykin yli 700 sivun verran ajanvietettä niin lapsille kuin aikuisillekin. Teksti: Piritta Majamäki
|
|||
Nykyisin
käytetään sähköllä toimivia uuneja, joissa uunin sivulla olevaan
paneeliin näppäillään haluttu poltto-ohjelma ja painetaan käynnistysnappia,
jolloin uuni hoitaa kaiken. Sähköuuneillakin saattaa tulla vastaan
yllätyksiä, mutta silti niiden tulos on jotakuinkin samanlainen
kerrasta toiseen. Sen takia on mielenkiintoista joskus palata ajassa
taaksepäin ja kokeilla primitiivisiä polttomenetelmiä ja katsoa
minkälaisia tuloksia niillä saa aikaan. Ohessa esitellään muutamia
helpohkoja primitiivisiä polttomenetelmiä, joita voi jokainen kokeilla.
Lisäksi on hyvä käydä tulityökurssi, jossa saa valmiudet toimia
oikein tulen kanssa, koska poltoissa lämpötila saattaa kohota yli
1000C° jolloin tulen leviämisriski kasvaa huomattavasti. Kurssit
ovat yleensä päivän mittaisia ja lähdeluettelossa on linkki
josta löytyy tietoa kursseista. Muista aina ennen uunien ja
polttojen tekoa varmistaa maanomistajan lupa ja tarkista, että poltto
on laillista valitsemallasi alueella!
Uunin
tulee palaa kytemällä ja mahdolliset liekit tulee tukahduttaa hiekalla
tai turpeella. Karjanlanta on tässäkin hyvä, sillä se palaa kytemällä
ja säilyttää muotonsa palaessaan, mikä estää esineiden liian nopean
jäähtymisen. Uuni sytytetään kolmesta kohtaa jo sytytetyillä lantakokkareilla,
jotka työnnetään uuniin pitkillä pihdeillä. Jotta happea ei pääsisi
uuniin, laitetaan maasta kaivettu kostea turve uuninkeon päälle. Kun
hapen pääsy estetään uuniin, sitä sanotaan pelkistäväksi poltoksi.
Kun uunissa on mm. olkia, vapautuu niistä palaessa erilaisia kaasusekoituksia,
joista syntyy metallinhohtoisia pintoja. Tämä johtuu siitä kun kaasu
ei pääse poistumaan luonnollisesti, vaan jää "loukkuun" esineen alle.
Muuten esineistä tulee poltossa mustia ja mikäli esineet on kiillotettu
lusikalla tai muovilla niiden ollessa nahankuivia, on pinta polton
jälkeen kiiltävän musta. Mustasavustetut tuotteet eivät sovellu elintarvikekäyttöön
eivätkä ne kestä konepesua - vain hellän käsipesun.
Pottu-
ja lanttukukot tehdään aina umpikukkoina. Ne tehdään seuraavasti:
 |
 |
 |
 |
 |
  |
||||||||