|
|
||
|
Luonnon
antimia
Kun lähdet keräämään
luonnosta materiaalia käden töitä varten varmista aina tarvitaanko kyseisen
materiaalin keruuseen maanomistajan lupa. Ohessa olevien materiaalien
kohdalla on mainittu tarvitaanko lupaa vai ei, mutta jos olet keräämässä
muita kuin tässä mainittuja, varmista aina lupa-asiat. Teksti ja valokuvat: Johanna Salakari
Luonnonmateriaalien keruu ja käyttö Keväällä luonto alkaa pikkuhiljaa heräämään talven pitkästä horroksesta. Kasvit nostavat vihreitä versojaan ja puiden silmut aukeavat pienille hiirenkorville. Vaikka kasvukausi on vasta aluillaan saa keväisestäkin luonnosta kerättyä materiaalia käden taidon harjoittamiseen; nimittäin kuorineen käytettävät pajun oksat ovat tuolloin parhaimmillaan keruuta varten. Kuoripajun paras keruuaika on syksystä alkukevääseen, silloin kun lehdet ovat pudonneet ja kasvukausi päättynyt. Pajun keräämiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa. Pajua voi kerätä teiden varsilta (ei kuitenkaan moottoriteiden), sähkölinjojen alta ja paikoista, jotka muutenkin raivataan säännöllisesti puhtaiksi. Näiltä paikoilta löytyykin sopivan ikäistä pajua joka on yhden tai kahden kasvukauden pajua eli oksa ei ole haaroittunut. Kerää vain haaroittumattomat suorat oksat, paljon ohuita sekä eri mittaisia (40cm-160cm). Eniten punonnassa kuluu 50-120cm pajua. Käytä keruussa oksasaksia tai terävää puukkoa ja leikkaa oksa mahdollisimman läheltä maata, kantoa tai runkoa. Keruun jälkeen lajittele oksat pituuden mukaan: laita oksat sankoon ja ota pisimmistä latvoista kiinni jolloin lyhimmät jäävät sankoon. Toista tämä noin 10 cm välein. Sido niput parista kohdasta tukevasti yhteen. Pajun voi käyttää heti keruun jälkeen, mutta ota huomioon että tuore paju kutistuu kuivuessaan eli työ löystyy. Kuivattuna paju säilyy vuosikausia viileässä ja kuivassa paikassa ja se voidaan ottaa varastosta tarvittaessa ja liottaa käyttöön sopivaksi. Kuivattua pajua liotetaan vedessä noin viikon verran. Muista vaihtaa vettä joka toinen päivä etteivät oksat homehdu ja limaannu. Vuorokautta ennen työskentelyä kääri oksat kosteaan kankaaseen ja peitä muovilla. Kun paju taipuu 90° kulmaan murtumatta on se käyttökelpoista punontaan. Pajusta ja pajun viljelystä artikkeli Kädenjäljessä - käy tutustumassa! Lue, mitä pajun löytämisen iloja koki Marja Sirkkola. Kun luonto on päässyt kasvussaan pidemmälle alkavat erilaiset heinät kukoistamaan pelloilla ja niityillä. Heinäkasveja kerätessäsi muista ottaa huomioon rauhoitetut kasvit jottet vahingossa kerää niitä. Heinälajeja on useita eri lajikkeita jotka ovat kerättävissä keväästä syksyyn. Heinä tulisi kerätä juuri ennen kuin ne ovat täysin kehittyneitä. Samasta heinälajista voi saada useita eri sävyjä riippuen mihin aikaan kasvi on kerätty. Työstämiseen soveltuvia lajikkeita ovat mm. viljalajit, pellavat, liekokasvit, saniaiset, osmankäämit, helmikät, mesiheinät, röllit, hajuheinät, lauhat, tesmat, nadat, nurmikat, sarat ja kaikki luonnonkukat. Heiniä kerätessä on hyvä olla mukana sakset tai sirppi sekä kori tai kangaspussi. Leikkaa heinät mahdollisimman läheltä juurta. Iltapäivä on paras ajankohta keruulle, koska silloin kosteus on haihtunut kasveista. Kerralla kerää vain tarvittava määrä ja sieltä täältä. Heinät kannattaa puhdistaa jo keräyspaikalla ja niputtaa valmiiksi. Jos keräät kukkia älä niputa niitä vaan laita ne varovasti koriin kukkia vahingoittamatta. Kuivata isommat erät heinää nipuissa napakasti sidottuina ylösalaisin roikottaen pimeässä ja ilmavassa tilassa. Näin kasvit säilyttävät parhaiten luonnollisen värinsä. Säilytä heinät kuivassa jotta ne eivät pääse homehtumaan.
Kaislan keruun ajankohdan tietää siitä kun kaisla irtoaa juuritupesta nyhtämällä. Irtoamisaika kestää parista päivästä kahteen viikkoon. Paras hetki selviää kokeilemalla ja ajankohta vaihtelee vuosittain, joten kannattaa kokeilla kaislan irtoamista säännöllisesti. Kaisla voidaan kerätä käsin, leikkaamalla tai niittämällä yksitellen tai pieninä nippuina. On kuitenkin tärkeää varoa ettei kaisla taitu tai litisty keruun aikana. Kaislat kuivataan paikassa jossa on hyvä ilmanvaihto. Vältä auringonpaistetta sillä se haurastuttaa kaislan käyttökelvottomaksi. Kaislat sidotaan väljiin nippuihin ja sidotaan trikookuteella kahdesta kohden. Aseta niputetut kaislat vaakatasoon rimojen tai lankkujen päälle, jotta ilma pääsee kiertämään vapaasti. Kaislojen kuivuessa hitaasti se sitkistyy. Sitkistäminen kestää noin pari viikkoa jonka aikana nippuja väljennetään ja nippuja käännellään kerran päivässä etteivät kaislat pääse homehtumaan. Varo etteivät kaislat taitu kääntelyn aikana. Myöhemmin kaislojen kuivatusta voidaan jatkaa pystyasennossa. Säilytä kuivatetut kaislat kuivassa ja ilmastoidussa paikassa. Kun otat kuivatetut kaislat käyttöön kostuta ne ensin seuraavasti: suihkuta kaislojen päälle kylmää vettä ja kääri kylmällä vedellä kostutettu pyyhe kaislojen ympärille. Suojaa kääre muovilla. Voit myös imeyttää kaislat kosteiksi sangossa jossa on vettä. Vesi nousee imupillien avulla kaislaan. Latvat suihkutetaan kosteiksi ja suojataan kaislat muovilla. Parhaimman tuloksen saat kun varaat kostutukseen aikaa 6-12 tuntia tai kostutat kaislat vuorokautta ennen työstämistä. Ennen työstöä puhdista kaislat märällä rievulla samalla litistäen kaisla sormien välissä, jolloin ylimääräinen ilma ja lika poistuu.
Ohjaustoiminnan
opiskelijoiden luonnonmateriaalipunonta-kurssin töihin voit tutustua
GALLERIASSA.
Paperin valmistus kasvikuiduista Kotona valmistetun kasvikuitupaperin kasvien on hyvä olla pehmeävartisia, puuvartiset kasvit vaatisivat suurempaa työstämistä. Kuiduiltaan hyvän kasvin tunnistaa siitä, kun yrittää taittaa kasvin vartta, jolloin se ei napsahda heti poikki, vaan on "sitkeä". Erinomaisia kasveja ovat mm. osmankäämin lehdet, nuoren nokkosen varret sekä raparperin varsi. Osmankäämin lehdet ja nokkosen varret vaativat keittämisessä puretusaineena kidesoodaa, mutta raparperi on sen verran pehmeää ettei se tarvitse keitettäessä lisäaineita. Osmankäämin lehtiä
ja raparperin varsia voi keittää vaikka ne olisivatkin kuivattuja, mutta
nokkosen varsi muuttuu jonkin verran puumaiseksi kuivattaessa, joten
se olisi hyvä käyttää tuoreena. Osmankäämin lehdissä on jonkinverran
värieroja riippuen siitä käytetäänkö tuoreita vai kuivattuja lehtiä,
tuoreista lehdistä tulee aavistuksen vihertävämpi lopputulos. Tarvikkeet: Kasvikuitujen keittäminen: Lämmitä vesi kiehuvaksi ja lisää sooda ja leikatut kasvinosat. Keitä n. 2 tuntia ja kokeile sen jälkeen kuituja, jos ne tuntuvat vielä kovilta (leikatut pätkät eivät hajoa), jatka keittämistä. Kun kasvinosat alkavat hajoamaan suikaleiksi, ota kattila pois levyltä ja annan kuitujen olla vedessä sen jäähtymiseen asti. Jäähtymisen jälkeen kuidut huuhdellaan, joko siivilän avulla tai kattilassa vaihtaen vesi pariin kolmeen kertaan. Riko jo osittain hajonneet kuidut sauvasekoittimella. Muista seurata sekoittimen lämpenemistä, ettei se kuumene liikaa. Kuituja rikottaessa on hyvä lisätä n. 5dl kuituja n. 5dl vettä kerrallaan jonka jälkeen ylimääräisen veden voi siivilän avulla ottaa pois. Kun kuidut on rikottu tasaiseksi massaksi lisätään massaa altaaseen johon kaadetaan runsaasti vettä. Kokeile vesi-massa seosta haromalla kahdeksikkoa altaassa, jos tunnet kuitujen "soljuvan" käsien välissä massa on hyvää. Liian "laimeasta" massasta tulee ohuita papereita jotka ovat hankalampia käsitellä. Kokeilemalla löydät oikeanlaisen vesi-massa-seoksen. Massan ollessa sopivaa ota viira ja hämmennä seosta jotta kuidut lähtevät pohjalta liikkeelle. Laske viira vinosti altaaseen ja upota se kokonaan vesi-massa-seokseen. Nosta viira varovasti kohtisuoraan ylös. Anna ylimääräisen veden valua viiran läpi, jonka jälkeen voit sienellä tehostaa kuivumista painelemalla viiran alapuolelta varovasti. Kun arkki ei enää pahemmin valuta vettä kumoa arkki kipsilevyn päälle. Taas voit taulusienellä painella viiran läpi jotta vesi imeytyisi pois. Nosta viira varoen ylös jolloin arkin tulisi jäädä siististi levylle. Mikäli arkki ei irtoa painele vielä hetki sienellä. Kauli arkkia varovasti jonka jälkeen voit nostaa sen varovasti sanomalehden päälle kuivumaan. Irrottamisessa voi käyttää apuna veistä tai lastaa. Joskus kipsilevy saattaa olla liian vettynyt jolloin arkkia voi olla vaikeampi irrottaa. Tällöin kannattaa antaa levyn kuivua ennen jatkamista. Mikäli käytössäsi ei ole kipsilevyä voit kumota arkin sifonetin päälle jonka alla on sanomalehtiä ja antaa arkin kuivua siinä. Arkkien kuivumista
voi nopeuttaa silittämällä jolloin arkin ja raudan väliin kannattaa
laittaa tavallinen kopiopaperi tai paperikäsipyyhe. Kun olet kokeillut muutamia kasvikuituja, saatat innostua kokeilemaan kaikkea mahdollista. Esimerkiksi voit kokeilla tehdä paperia nuutuneesta tulppaanikimpusta, kuivuneista Yuccapalmun lehdistä, banaanipuun lehdistä...Arkkeja voit käyttää korteissa koristeena tai sellaisenaan. Suurimpaan osaan kasvikuitupapereista voi kirjoittaa tussikynillä. Anna mielikuvituksesi lentää ja kokeile rohkeasti! Viiroja myydään joissakin askarteluliikkeissä, mutta voit valmistaa sen myös itse puurimoista ja hyttysverkosta. Viiran koko määräytyy
halutun arkkikoon mukaan. Halutessasi eri kokoisia arkkeja valmista
jokaista kokoa varten oma viira.Päätä ensin arkin koko, jonka jälkeen
ota viiraan tarvittava määrä puurimaa paksuudeltaan n.2
cm. Pätki rima neljään osaan ja viistota kulmat kuvan mukaisesti.
Kirjavinkkejä
Cultural experience and health: the coherence of health and leisure time activities"Kulttuuria harrastavat voivat paremmin ja elävät pitempään." Boinkum Benson Konlaanin vertailututkimuksessa todettiin, että taiteen kuluttaminen, erityisesti museoissa käyminen on terveellistä ja lisää elinvoimaa ja elinikää. Monivuotisessa haastattelu- ja seurantatutkimuksessa selvitettiin terveyden ja taideharrastusten sekä terveyden ja muiden vapaa-ajan harrastusten suhdetta. Selvisi, että kulttuuriharrastuksilla oli suora yhteys ihmisen parempaan fyysiseen kuntoon ja saatiin todisteita eri taidemuotojen hyödyllisyydestä terveydenhuollossa. Selvimmän positiivisen vaikutuksen antoivatmuseoissa, konserteissa, elokuvissa, taidenäyttelyissä ja urheilutapahtumissa käynnit. Kolmeen tutkimukseen osallistui yli 7 000, 12 000 ja 3 000 henkilöä. Tutkimuksen vertailuryhmät koostuivat paljon kulttuuritarjontaa käyttävistä, jonkin verran ja ei ollenkaan niitä käyttävistä. Todettiin mm. että vähän tai ei ollenkaan kulttuuritarjontaa käyttävillä oli lisäriski. Heillä todettiin sairastavuutta mm. tiettyihin sydän ja verisuonitauteihin. Pitkä elinikä ja hyvä terveys oli keskeistä paljon kulttuuria kuluttavilla. Vapaa-ajan toiminta varioi näin tilastollisesti yhdessä eloonjäämisen kanssa. Suomessa vieraillut Konlaan totesi 24.5.2002 Kiasmassa, ettei television katselulla ole vastaavaa terveysvaikutusta, koska se on passiivista vastaanottoa eikä siihen liity samoin sosiaalisia tilanteita ja se ei edellytä virikkeellisiä liikkumia paikasta toiseen. Päinvastoin: televisio-ohjelmat saattavat olla varsinkin nuorelle haitallisen masentavia ja väkivaltaisia.
Konlaan, Boinkum Benson Cultural experience and health:
Rentoutumisen työkirjaJukka Katajan jo vuonna 1996 ilmestynyt Rentoutumisen työkirja on mainio ohjaajan käsikirja ja toisaalta erinomainen kirja myös rentoutumisen "itseopiskelijalle". Kirja on selkeää kieltä ja esittää arkipäiväisen selkeästi, mitä on autogeeninen rentoutuminen, suggestiorentoutus tai aististimulaatio. Kirjassa on hyviä esimerkkejä mm. aktiivisista rentoutusmentelmistä. Kataja,
Jukka. 1996. Rentoutumisen työkirja.
Jaksamisen työkirja - stressinhallintaIlkka Härkösen 1997 ilmestynyt Jaksamisen työkirja - stressin hallinta esittelee valmiin oppikurssin tapaan työkaluja työnarkomanian ja stressin hallintaan. Kirja on "matka työn tekemiseen ja uuteen jaksamisen työssä". Härkönen,
Ilkka. 1997. Jaksamisen työkirja - stressinhallinta.
Käsi- ja taideteollisuusalan sanasto suomi-englanti-suomiSanakirja
on tarkoitettu suomalaisille käsityöläisille, käsi- ja taideteollisuusalan
opiskelijoille ja kaikille käsitöistä kiinnostuneille. Kirjasta löytyy
etenkin tekstiili- ja vaatetusalan erikoissanastoa, mutta mukana on
runsaasti myös puu- ja metallialan sekä kuvataiteiden termejä. Pääpaino
on nykykielen ilmaisuissa, mutta mukaan on otettu myös vanhempia, käsityön
historiassa käytettyjä sanoja. Kirjan on koonnut Suomessa opiskellut
ja nyt Australiassa työskentelevä ompelu- ja vaatetusalan ammattilainen.
Erikoissanasto sisältää kangaspuiden osien ja muiden kudontatarvikkeiden
nimiä, työkalujen, kudosten, neuleiden, työkalujen, työtapojen ja vaatekappaleiden
nimiä. Monia tämän käsityösanaston termeistä ei löydy yleissanakirjoista.
Mukana on myös adjektiiveja ja verbejä, jotka ovat yleiskielen
sanoja, mutta tarpeellisia käsityöläisellekin; värejä, muotoja yms.
Kirja sisältää noin Käsi-
ja taideteollisuusalan sanasto suomi-englanti-suomi
|
 |
 |
 |
 |
 |
  |
||||||||