Neulahuovutus
Alpakanvillasukat
Kääriydy tupasvillaan
Villisti villasta - taito- ja taideaineiden oppia
verkossa
Neulahuovutusta
kutsutaan myös kuivahuovutukseksi, sillä
siinä ei käytetä lainkaan vettä. Neulahuovuttamalla villaa voi
työstää kolmiulotteiseksi kuin muovailumassaa.
Neula, jolla huovutus tapahtuu on alun perin neulahuopakoneessa käytetty terävä, väkäskärkinen neula. Kun neulalla pistellään villakerrosten läpi, neula painaa ja väkäset vetävät kuituja kerrosten läpi, jolloin tapahtuu sama ilmiö kuin märkähuovutuksessa eli kerrokset takertuvat kiinni toisiinsa.
Neulahuovutus sopii parhaiten pienten, kolmiulotteisten esineiden valmistamiseen sekä tasotöiden koristeluun. Neulalla voidaan huovuttaa suoraan muotiin, esimerkiksi piparkakkumuottiin tai styroks -elementin päälle, tai villalle voidaan antaa vapaa muoto. Neulahuovuttamisen suuri etu on se, että neulalla voidaan luoda hyvinkin pieniä ja tarkkoja yksityiskohtia. Villaa voidaan neulata erilaisille kankaille, valmiiden huopatöiden ja vanun päälle tai työ voidaan valmistaa pelkästään villaa muotoilemalla.
Neulahuovuttamalla
työhön voidaan
tehdä hyvinkin pieniä ja tarkkoja yksityiskohtia.
Neulahuovutetut eläimet, Alma Korhonen.
Neulalla huovutetaan paksun superlon alustan päällä. Saman asian ajaa myös pesusieni, retkipatja- ja jumppamatto rulla. Tärkeintä on, että alusta antaa neulalle periksi ja on tarpeeksi paksu, ettei neulan heikko kärki katkea pöytään iskeytyessään.
Neulahuovutuksessa on tärkeää käyttää oikean paksuista neulaa. Jos työ näyttää reikäiseltä olet luultavasti käyttänyt liian paksua neulaa. Huovutusneuloja on kolmea eri vahvuutta. Paksuinta neulaa käytetään kolmiulotteisentyön, esimerkiksi kuvan kissan, sisusvanun "huovuttamiseen". Paksulla neulalla pistelemällä annetaan vanutukolle muoto. Ohuempia neuloja käytetään villakuitujen pistelyyn. Jos työ kuitenkin näyttää reikäiseltä, voi työn viimeistellä lämpimällä saippuavedellä huovuttamalla.
Kuvan kissat on rakennettu osista jäsen kerrallaan. Tassut, vartalo, häntä ja pää on muotoiltu vanua pistelemällä eli neulaamalla. Osaset on päällystetty halutun värisillä ohuilla villakerroksilla. Korvat on neulattu pelkästä villasta ohuimmalla neulalla. Osaset on kiinnitetty toisiinsa huovutusneulalla pistelemällä villahahtuvia apuna käyttäen.
Neulahuovutuksessa villa ei kutistu kuten märkähuovutuksessa, joten neulahuovutetut tuotteet on pestävä varoen viileällä vedellä.
Huopaneula on kätevä apu märkähuovutustyön ohuiden, heikkojen ja kuluneiden kohtien sekä saumatyöhön jääneen reiän paikkaamiseen. Haluttuun kohtaan lisätään villaa ja pistellään se huopaneulalla kiinni. Neulasta on apua myös silloin kun jokin irrallinen tai koriste ei tunnu tarttuvan märkähuovutuksessa työhön kiinni.
 |
Neulahuovutusohjeita: |
Teksti ja kuvat Alma Korhonen
Alpakanvillasukat - mikä ihmeen alpakka?
Alpakka on uusi kotieläin Suomessa. Sen villasta puuttuu lanoliini sekä lampaanvillalle ominainen karheus. Alpakanvilla sopii siis myös monille allergikoille
 |
Alpakka on etelä-amerikkalainen kamelieläin. Se on sukua Guanakolle, Vikunjalle ja Laamalle. Alpakka on kesytetty 5000 vuotta sitten ja on eräs vanhimmista kotieläimistä. Alpakoita on kahta tyyppiä: Huacaya ja Suri. Huacayalla on paksumpi villa. Surin villa taas on kierteisesti punoutunut. Alpakoiden väri vaihtelee valkoisesta ruskeaan, harmaaseen, mustaan; yksivärisinä ja laikullisina. |
Suomessa on nyt 13 alpakkaa, jotka kaikki tulivat Suomeen Ruotsista. Alpakka painaa 60-80 kg. Säkäkorkeus on 80-100 cm mutta pitkän kaulan ansiosta alpakka katselee ihmistä suoraan silmiin. Vasan syntymäpaino 6-8 kg. Aikuista urosta kutsutaan orhiksi, naarasta emäksi ja poikasta vasaksi.
Alpakat ovat laumaeläimiä ja ne pitävät kontaktia toisiinsa hiljaisella yninällä ja seuraamalla toistensa eleitä ja asentoja. Ne ovat erittäin seurallisia ja mielenkiintoisia eläimiä. Laamaeläimelle tyypillisesti myös näiltä karvaisilta kavereilta voi saada mielenosoituksellisen sylkäisin päin naamaa jos eläimiä lähestyy uhkaavasti väärästä ilmansuunnasta.
Suomessa alpakoihin voi tutustua esimerkiksi Hämeenlinnalaisessa Inkalan kartanossa. Inkalan kartanon alpakoiden villa on Huacaya-tyyppiä. Inkalan kartanoon voit tutustua myös heidän kotisivuillaan.
Leila Ylitalo Inkalasta kertoo kehränneensä alpakan villaa käsin. Nyt villa on kuitenkin kertynyt sen verran, että sitä voitaisiin alkaa kehräämään koneellisesti. Alpakan villasta syntyy ihania vaatteita. Huovutusta alpakanvillalla Leila ei ole vielä kokeillut, mutta esimerkiksi perhojen tekemiseen villa soveltuu erinomaisesti.
Ihmiset ovat olleet todella innoissaan näistä uusista suloisista tulokkaista eikä vähäisimpänä alpakan langasta ja muista alpakasta saatavista tuotteista.
Teksti Alma Korhonen
Lähde ja kuvat:
Leila Ylitalo, Inkalan Kartano
www.inkalankartano.fi.
ja Suomen alpakka yhdistyksen kotisivut
www.alpaca.fi
Kääriydy tupasvillaan
|
|
Helsingin Korkeavuorenkadulla aivan Taideteollisuusmuseon kupeessa on Kultaturve-tekstiilien kauppa. Kauniisti somistetussa puodissa on silmäähivelevä väriharmonia ja joka puolella toinen toistaan upeampia asuja.
- Villa on minulle vanhastaan tuttu materiaali, sanoo Kaisa Ovaska-Ahonen, tupasvillaisten vaatteiden luoja ja Kultaturve Oy:n toimitusjohtaja. Minulla on ollut lampaita ja olen tehnyt niiden villasta huopia jo kauan. Opiskeluaikana Saksassa kuulin tupasvillan käytöstä villan seassa ja ajattelin itsekin ryhtyä kokeilemaan. Siitä tämä idea lähti.
- Tupasvilla kasvaa suoperäisessä maastossa. Näihin vaatteisiin tarvittava tupasvilla saadaan Biolanin turpeennostopaikoilta. Tupasvillan nostetaan noin metrin syvyydestä ja on iältään 800-1000 vuotta vanhaa. Tarpeeksi vanhan tupasvillan kuidun rakenne on hienoa ja sen pystyy helposti kehräämään. Liian nuorena ja karkeana tupasvilla vain katkeaa, Ovaska-Ahonen jatkaa.
Myytävänä olevat vaatteet ovat konstailemattoman mallisia ja luonnollisen värisiä. - Kultaturpeen Classic-mallisto on suunniteltu aktiivisille ihmisille, jotka haluavat puhtaita linjoja ja luonnomukaisuutta, toinen mallisto YEBO on suunnattu kaupunkielämään ja ulkoiluun, Ovaska-Ahonen kiteyttää tämän hetken tarjontaa.
|
|
Tupasvillakuidun värit vaihtelevat vaalean ja tumman ruskean eri sävyinä. Vaatteisiin käytettävä lanka tehdään sekoittamalla tupasvillakuitua luonnollisen väriseen villaan. Kankaat tehdään sekoittamalla luonnollisen väristä tupasvillalankaa erivärisiin villa-, puuvilla- tai pellavalankoihin. Kankaiden valmistukseen ei käytetä kemiallisia menetelmiä, jolloin tupasvillan luonnolliset ominaisuudet, keveys, lämpimyys ja antistaattisuus säilyvät. Vaatteiden käyttömukavuutta lisää se, että tupasvillakuitu ei vaadi erityistä huoltamista.
-Kyllä tupasvillakuitua voi huovuttaa kotona villan kanssa, tällöin sopiva sekoitussuhde on 50 % tupasvillaa ja 50 % villaa. Jopa sellainen yhdistelmä, jossa on 80 % tupasvillaa ja 20 % villaa, vielä huopuu. Tupasvillakuituhan on selluloosakuitua ja ei itsessään huovu, jatkaa Ovaska-Ahonen.
|
|
Myyntipöydällä on mahdollisuus kokeilla kehräämätöntä tupasvillaa. Karkealta tuntuva kuitu tuoksuu suolta ja se vie ajatukset pois vihmaisesta kaupungista. Pärekori on täynnä kauniin värisiä lankoja ja hyllyllä on upeita kankaita, niissä tuota suota voisi ostaa palan kotiinsa.
Teksti ja kuvat
Maija Rimpiläinen
Lisätietoja
www.kultaturve.fi
Villisti villasta - taito- ja taideaineiden oppia verkossa
|
Vanajaveden opisto ja Forssan aikuisopisto ovat edelläkävijöitä tietotekniikan yhdistämisessä kädentaitoaineiden opetukseen. Opettajat ja muu henkilökunta tarttuivat rohkeasti haasteeseen ja järjestivät syksyllä 2003 Villiä villaa -verkkoavusteisen huovutuskurssin jossa parikymmentä innokasta huovutuksen harrastajaa kokeili miten huovutuksen salat taipuvat tietotekniikan syövereihin. Kurssista lisää ohessa. |
 |
Vanajaveden opiston ja Forssan aikuisopiston yhteistyönä toteutettiin verkkoavusteinen huovutuskurssi, Villiä villaa loka-joulukuussa 2003. Kurssin taustalla on Etelä-Suomen opistojen verkkohanke ESOP 1. Tässä Etelä-Suomen kansalaisopistojen yhteisessä ESOP-verkkohankkeessa ovat mukana Espoon työväenopisto, Forssan aikuisopisto, Hausjärven kansalaisopisto, Lopen opisto, Riihimäen kansalaisopisto, Valkeakoski-opisto, Vantaan aikuisopisto sekä Hämeen kesäyliopisto. Koordinaattorina toimii Vanajaveden opisto ja yhteistyökumppanina Hämeen Ammattikorkeakoulu. Hanke on toteutettu Opetushallituksen taloudellisella tuella. Projekti aloitettiin kesäkuussa 2002 ja sen ensimmäinen vaihe päättyy joulukuussa 2003. Raportti projektista ilmestyy Hämeen Ammattikorkeakoulun julkaisusarjassa kevätkaudella 2004. Jatkoa projektille on luvassa Tampereen Yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen koordinoimassa ja Etelä-Suomen lääninhallituksen rahoittamassa kehittämishankkeessa, jossa jatketaan ESOP verkkohankkeessakin käytetyn Hämeen Ammattikorkeakoulun kehittämän teoreettisen Dianan-mallin soveltamista.
Villiä villaa -huovutuksen kurssi on vain yksi monista hankkeeseen kuuluvista kursseista. Muita kursseja ovat mm. esinesuunnittelun kurssi, The English explore ja "Minun lauluni" -musiikin verkkokurssi. Tarjolla on ollut laajasti ja monipuolisesti eri alojen kurssikokeiluja. Lähes kaikki kurssit ovat koostuneet sekä lähiopetuksesta, että etäopiskelusta verkon kautta. Kursseissa on käytetty Optima-oppimisalustaa.
Villiä villaa -huovutuskurssi
Villiä villaa kurssi lähti kurssin opettajien Marjo Ritamäen ja Marja-Leena Kangasniemi-Saaren mukaan liikkeelle ajatuksesta, että huovuttaminen innostaa helposti luovaan ja ennakkoluulottomaan kokeilemiseen. Tästä muodostuikin yksi kurssin päätavoitteista eli ennakkoluulottomasti etsiä yhdessä hyviä, kauniita ja käyttökelpoisia villan tai huovan työstämistapoja.
 |
|
Niin Forssan kuin Vanajavedenkin opiston opiskelijat tekivät kurssin aikana erilaisia kokeiluja omissa ryhmissään ja raportoivat niitä sitten internetissä olevassa oppimisalustassa. Oppimisalustalla käytiin sitten ryhmien välistä keskustelua, tuotiin kuvia töistä ja kokeiluista muiden nähtäville sekä raportoitiin kokeiluja reseptimuodossa tulevaisuutta varten. Pienimmätkin ideoiden alut ja ajatukset oli tarkoitus tuoda toisten tietoon ja sitä kautta kehiteltäviksi eteenpäin.
"Huovuttaminen on aina jossain määrin kokeilua, materiaalin laatu vaihtelee, työskentelyolosuhteet vaihtelevat ja huovuttajan 'käsialalla' on merkityksensä", sanoo Marjo Ritamäki ja jatkaa: "perustiedot huovuttamisesta jokaisen on helppo löytää kirjoista tai Internetistä, mutta informaatio onnistuneesta tai epäonnistuneesta kokeiluista ja innovaatiosta saavuttaa huovuttajat suhteellisen hitaasti tai ei ehkä milloinkaan. Kyse ei ole siitä, ettei tietoja ja kokemuksia haluttaisi jakaa muille, vaan siitä, että kokeiluja ei välttämättä tule kirjatuksi ylös." Juuri tähän tarpeeseen vastaamaan luotiin Villiä villaa -kurssi. Siellä jokainen kirjasi oppimisalustalle kokeilunsa, niin onnistuneet kuin epäonnistuneetkin, ja tieto levisi nopeasti kaikille osallistujille ja sitä kautta suuremmallekin joukolle.
Moninaiset hyödyt kurssista
Villiä villaa -huovutuskurssille osallistui kuusi opiskelijaa Forssassa ja seitsemän Hämeenlinnassa. Kontaktitunteja oli 36, ja niiden lisäksi toimipaikkojen tiloissa oli mahdollista työskennellä sovittuina aikoina itsenäisesti. Kurssi päättyi molempia kurssien yhteistapaamiseen Hämeenlinnassa 2.12.2003. Tällöin opiskelijat esittelivät kurssilla tekemiään töitä, tutustuivat toisiinsa "livenä" ja kertoivat mielipiteitään kurssista.
|
|
 |
Opiskelijat kokivat kahden eri opiston yhteisen kurssin antoisaksi, sillä sen avulla löytyi uusia samasta alasta kiinnostuneita henkilöitä, ideoiden vaihtaminen kokeiluista sekä töistä oli monipuolisempaa ja esiteltäviä töitä oli enemmän. Verkon oppimisalusta koettiin myös toimivaksi ja erityisen antoisaksi se koettiin juuri opistojen maantieteellisen sijainnin vuoksi. Eri paikkakunnilla toimivat ryhmät pystyivät näppärästi ja reaaliaikaisesti olemaan yhteydessä toisiinsa. "Parasta oli se, että näki paljon uusia ideoita ja tutustui uusiin ihmisiin", vakuuttivat kurssilaiset lähes yhdestä suusta.
Osalle kurssilaisista Internetin käyttö oli vierasta, ja he kokivat oppimisalustan käytön joko liian vaikeana tai mahdollisuutena oppia uuden välineen käyttöä. Kädentaitojen alalla Internetin käyttö kursseihin yhdistettynä on yleisestikin ns. lapsen kengissä, joten oli ehkä odotettavissakin, että suuri osa kurssilaisista kaipasi rohkaisua verkkoympäristön käytössä. Opettajien rooli tässä oli merkittävä, ja kurssilaiset kertoivat kurssin loputtua, että "vaikka harmittaa joidenkin kurssilaisten vähäinen osallistuminen oppimisalustan toimintoihin, niin aktiivisten opettajien avulla keskustelu on pysynyt vireänä ja kurssin mieliala positiivisena". Myös rohkaisua kaipaavat olivat saaneet osaltaan positiivisen kokemuksen tietotekniikan käytöstä kädentaitoaineen opetuksessa, ja sitä kautta alalla on taas edetty pieni askel eteenpäin. Tietotekniikan mahdollisimman monipuolinen hyödyntäminen on näet myös kädentaitoalalla kirkas tulevaisuuden näkymä.
Tulevaisuuden haasteita
Tulevaisuudessa kurssilaiset ovat innokkaita osallistumaan toisillekin verkkoavusteisille kursseille. Tietotekniikan käyttöä ei siis koettu mahdottomana yhdistää perinteisiin kädentaitomenetelmiin, vaan lähinnä se nähtiin mahdollisuutena kehittää ja uudistaa toimintaa. Verkkoympäristöstä ei kuitenkaan missään vaiheessa toivota tulevan ihmisten kohtaamisen ja kontaktiopetuksen korvaavaa menetelmää. Kurssilaiset eivät halua tuntemattomina keskustella keskenään, vaan toivovat mahdollisuutta ensin tutustua toisiin osallistujiin käytännössä. Myöskään kontaktiopetuksen määrää kukaan ei halunnut vähentää, päinvastoin lähes kaikki toivoivat kurssille lisää pituutta ja lisää kontaktiopetusta.
 |
|
Verkon hyödyntämisen mahdollisuudet kädentaitojen opetuksessa ovat rajattomat, kunhan alan ihmiset saadaan oppimaan tietotekniikan käytön perusasiat ja rohkaistumaan taitojen siirtämiseen kädentaitoalalle harrastukseen tai työhön. Erityisesti syrjäseuduilla Internet ja tietotekniikka antavat tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia harrastustoiminnan kehittämiseen. Voidaan koota usealta eri paikkakunnalta asiasta kiinnostuneet ja ohjata heitä verkossa. Alan ammattilaisia on mahdollisuus tuoda luennoimaan verkkoon ja vastaamaan osallistujien kysymyksiin. Kurssien töitä ja kokemuksia on mahdollista tallentaa helposti nähtävään muotoon myös tulevia kursseja varten.
Lisätietoja:
http://www.vanajavedenopisto.fi/projektit_esop.htm
Teksti:
Helka Yletyinen,ohjaustoiminnan koulutusohjelman lehtori
Virpi Harju
Kuvat:
Marjo Ritamäki
Virpi Harju
