Aivot ja käsityö
Hulabaloota Draama-Agorassa
Uutuuskirja: Hyvinvoinnin haasteet ja työelämä
Kestävän kehityksen periaatteet koulutukseen
Lapsipolitiikasta lastenkulttuuriin
Uusi toiminta- ja palvelumalli nuorten tueksi
Apurahasäätiöitä

Aivot ja käsityöt

Neurologian dosentti Gábor Molnór aloitti Aivot ja käsityö -luentonsa taidekuvilla todeten, että luovuus ja jumaluus on useinkin yhdistetty käteen. Tuttu kuva Adamin luomisesta tapahtui taiteilijan tulkitsemana käden kautta.

Molnór kuvaili ihmisaivojen huimaa kehitystä historian kuluessa. Kuulemiseen, näkemiseen, puhumiseen ja ajatteluun käytetään aivoissa eri kohtia.Yksinkertaisella käsialatestin tulosten näyttämisellä Molnór todisti kuulijoilleen väitteen, että motoriikka ei ole käden lihaksissa vaan aivoissa. Koehenkilö oli kirjoittanut pari sanaa oikealla kädellä, vasemmalla kädellä, suoralla kädellä, sitten suulla ja lopuksi myös jalalla. Kaikki käsialanäytteet olivat samanlaisia, mikä todistaa, että liike tapahtuu aivoissa.

Luennolla myös kerrattiin synapsien liittymistä toisiinsa, välittäjäaineiden merkitystä siinä sekä virikkeiden merkitystä aivojen hyvinvoinnille. Liikkeen merkitys aivoille on tärkeä, koska 60 % aivojen soluista on rakennettu liikkeen tuottamiseksi. Jos ihminen makaa sohvalla liikkumatta ja ajattelee vaikka kuin viisaita ajatuksia, se aktivoi parhaassakin tapauksessa vain 40 % aivosoluista. Jos ihminen liikkuu, aivot aktivoituvat paljon laajemmin. Jos ihminen tekee yksinkertaista toistotyötä, aivojen alueesta vain yksi pieni osa toimii ja lopulta se väsyy.

Kuulijat saivat luennolla vihjeitä siitä, kuinka aivoja hoidetaan. Ja ne ohjeethan jo suunnilleen tiedämmekin: suojaa aivosi iskuilta, käytä aivoja, säästä niitä tarvittaessa, huolehdi hapen ja sokerin saannista, levosta sekä myönteisestä asenteesta. Äläkä päästä nikotiinia, alkoholia äläkä muita haitallisia aineita viemään välittäjäaineen paikkoja synapsien väleistä.

Käsityön merkityksestä aivoille Mólnór totesi, että luominen tuo tyydytystä ja uuden oppiminen ylläpitää aivojen terveyttä. Mutta käsityö merkitsee myös muistojen taustalla pitämistä. Ihmisen mielihän on "umpitäynnä" muistoja, mutta ne tulevat esiin vasta kun haemme ne. Erilaiset virikkeet voivat laukaista tämän "hakemisen". Ihminen pystyy kuitenkin pitämään muistot taustalla ja keskittymään juuri käsillä olevaan. Esimerkiksi käsitöitä tehdessä mieli keskittyy tekemiseen ja pitää muistoja taustalla.

Lähde: Gabór Molnór. Aivot ja käsityö. Luento 18.10.2002 Helsingin kaapelitehtaalla.

Teksti: Hannele Juola

Takaisin sivun alkuun

Hulabaloota Draama-Agorassa

Marraskuun alussa Tampereella järjestetty Draama-Agora tapahtuma oli suunnattu ennen kaikkea ihmissuhdetyötä tekeville sosiaali-, terveys-, ja opetusalan ammattilaisille. Tapahtuma oli myös osa FIDEAn eli Suomen draama- ja teatteriopetuksen liiton syyspäiviä.

Osallistuin Draama-Agorassa Jouni Piekkarin isännöimään Näkyväks- työpajaan. Piekkari työskentelee Näkyväks-projektissa, jolla pyritään tukemaan turvapaikanhakijoita raskaan prosessin läpi toiminnallisten menetelmien, osallistavan draaman ja esittävän monitaiteen keinoin.

Toiminta pajassa aloitettiin vanhalla kunnon hedelmäsalaatilla. Tosin, koska yhtenä teemana pajassa oli asuminen, hedelmät korvattiin rivitalolla, kerrostalolla ja omakotitalolla. Asuminen nousi tärkeäksi käsittelemässämme tarinassa, jonka päähenkilö oli Pohjoiseen maahan Saarivaltiosta muuttanut Hulabaloo. Draama-Agoran Näkyväks-pajaa ohjannut Jouni Piekkari esittelee Hulabaloon kotimaata. Kuva: Sirpa Koskinen

Ryhminä rakensimme Hulabaloon uuden asunnon huone kerrallaan. Seurasimme, kuinka Hulabaloo valmistautui tupaantuliaisiin, joihin kukaan ei tullut ja päätti pitää juhlat itselleen. Kuvailimme ryhmänä pöydän herkkuantimia ja esitimme kuorona Saarivaltion kansallismusiikkia perinteisine soittimineen. Näimme, kuinka vihainen naapuri tuli valittamaan metelistä, ja annoimme neuvoja tietokoneen välityksellä Hulabaloon sukulaisina.

Tarinan perusjuoni oli valmiiksi mietitty, mutta ryhmä pääsi osallistumaan niin äänellä, ajatuksina kuin kuvien välitykselläkin. Prosessidraama toimi keskustelun herättäjänä maahanmuuttajien asemasta Suomessa ja omassa lähiympäristössä sekä kulttuurien välisistä eroista. Tämä paja, kuten koko Draama-Agora tapahtuma, antoi runsaasti eväitä omaan ohjaajuuteen.

teksti: Miia Lumivuokko

Takaisin sivun alkuun

Kestävän kehityksen periaatteet koulutukseen

Opetusministeri Rask puhui to 24.10. Suomen kansallismuseossa kestävän kehityksen periaatteista koulutuksessa. - Itämeren maiden Baltic 21 -toimintaohjelmaan on alusta lähtien sisältynyt koulutus. Eräs jo tehty konkreettinen toimenpide on lukion tuntijakoon lisätyt syventävät kurssit biologiassa ja kemiassa. Näillä pyritään nimenomaan ympäristötietouden vahvistamiseen, sanoi opetusministeri Maija Rask torstaina Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa - Baltic 21E -ohjelman avausseminaarin puheenvuorossaan.

Ministeri Rask muistutti, että Itämeren maiden opetusministerit hyväksyivät tämän vuoden tammikuussa kestävän kehityksen näkökohtia koulutuksessa painottavaan Baltic 21E -ohjelman ja sitoutuivat sen toteuttamiseen. .- Baltic 21E -ohjelma velvoittaa, että kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa sisällytetään säädöksiin tai normeihin. Tämä voidaan tehdä ottamalla asia huomioon valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa kaudelle 2003 - 2008 sekä valmisteltaessa uusittavia opetussuunnitelmien perusteita.

- Baltic 21 -ohjelmalla pyritään muuttamaan koulutusjärjestelmiämme pysyvästi. Kestävän kehityksen opiskelu kaikilla koulutusasteilla toteutuu kunkin koulutusalan ja oppiaineen sisällä monitieteistä lähestymistapaa toteuttaen. Läpäisy-periaatteen mukaisen koulutuksen tulee parantaa opiskelijan valmiuksia ottaa samanaikaisesti huomioon ekologiset, taloudelliset sekä sosiaaliset ja kulttuuriset näkökohdat, jatkoi ministeri Rask.

Lähde:
http://www.minedu.fi/opm/uutiset/archive/index.html

Takaisin sivun alkuun

Lapsipolitiikasta lastenkulttuuriin

Lasten ja lapsiperheiden aseman parantaminen on ollut keskeisellä sijalla suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Lasten hyvinvointia on mitä suurimmassa määriin myös kulttuuriin osallistaminen ja kulttuuriin kasvattaminen. Tässä mukana on aina jokin yhteistö. Yhteisö - olipa kyseessä perhe, suku, kylä, valtio - muodostaa aina oman kulttuurinsa, elämäntapojensa, arvojen, aineellisten ja henkisten pääomiensa kokonaisuuden. Lapsi kasvaa tietyssä kulttuurissa ja kulttuuriin.

Lapsipolitiikasta lasten kulttuuriin

Kulttuuristen arvojen välittyminen ja kulttuuriin osallistuminen tapahtuu useiden eri kehitysympäristöjen tai instituutioiden kautta; tärkein näistä on koti ja perhe (suku), sitten päivähoito ja koululaitos. Näiden kautta välittyvät myös vähitellen osaksi lasten kokemusmaailmaa kulttuurin erilaiset ilmentymät, taiteen lajit, kulttuurilaitokset, tiedotusvälineet ja kulttuuria välittävät ja luovat mediat.

Lasten suhteessa kulttuuriin - tai lasten "kulttuurisuhteen" kannalta - on olennaista se, mikä on näiden keskeisten instituutioiden yleinen tilanne aikamme yhteiskunnassa. Missä määrin ja millaisin resurssein perheet, päivähoito ja koululaitos voivat toteuttaa kulttuuritehtäväänsä? Kulttuuripoliittisia - etenkään lastenkulttuuripoliittisia - linjauksia ja toimenpiteitä ei ole mielekästä tehdä ottamatta huomioon lasten ja lapsiperheiden yhteiskunnallisesta asemasta johtuvia peruslähtökohtia. Tästä syystä lapsiperheiden taloudellista ja sosiaalista asemaa koskevat seikat ovat olennaisia myös lapsia koskevan kulttuuripolitiikan kannalta. Vastaavasti on mielekästä suhteuttaa lapsia koskeva kulttuuripolitiikka muuhun lapsia koskevaan politiikkaan, lapsipolitiikkaan.

Taiteen keskustoimikunnan lastenkulttuurijaosto on muun muassa toimintasuunnitelmassaan määritellyt lastenkulttuurin seuraavasti: "Lasten kulttuurilla tarkoitetaan lasten tekemää ja lapsille tehtyä taidetta, tai laajemmin lasten omaa kulttuuria ja lapsille suunnattua kulttuuritarjontaa. Vielä laajemmin käsitettynä lastenkulttuurilla voidaan tarkoittaa lapsen koko elämäntilanteeseen liittyvää kulttuuria mukaan lukien kaikki lasten elämään vaikuttavat yhteiskuntaelämän osa-alueet (perhe, päivähoito, koulu, lapsiperheiden elintaso jne.)."

Kulttuuritarjontaan sisältyy tällöin myös lasten taidekasvatus kaikissa sen ilmenemismuodoissa aina "vauvamuskarista" päivähoidon, esikoulun, peruskoulun, taiteen perusopetuksen tai kerhotoiminnan puitteissa annettavaan taidekasvatukseen. Lasten taidekasvatuksessa on toisaalta kyse kasvattamisesta taiteen avulla - siis yleisempää kasvatustehtävää tukevasta toiminnasta - ja toisaalta kasvatuksesta taiteeseen, so. Ymmärtämään taidetta ja sen merkitystä ihmiselle. Taidekasvatukseen sisältyvä eriytyneempi osa-alue on taideopetus, jossa annetaan eriasteisia valmiuksia omalle luovalle toiminnalle ja tietämykselle taiteenalalla.

Taidekasvatuksen ja -opetuksen tilanne on taiteenaloittain ja alueellisesti hyvin erilainen; tämä johtuu toisaalta taiteenalojen erilaisuudesta (taiteilijoiden ja taidekasvattajien määrät) ja toisaalta etenkin taiteen perusopetuksen osalta kuntien hyvin erilaisista mahdollisuuksista järjestää opetusta. Taiteen perusopetuksen tilastojen mukaan oli vuonna 1999 opetuksen piirissä 750 opetusyksikköä, 93 700 oppilasta ja henkilöstöä 6200. Taiteen perusopetus painottuu vahvasti tietyille harvoille taiteenaloille (musiikki ja kuvataide), ongelmana on "pienten" taiteenalojen tarjonnan vähäisyys. On myös huomattavaa, että taiteen perusopetus tavoittaa vai 11% ikäluokan lapsista ja että valtaosa opetukseen osallistujista on tyttöjä.

Peruskoulun taideopetuksesta käytiin julkisuudessa vilkasta ja voimakasta keskustelua, joka liittyi valmisteilla olleeseen tuntijakouudistukseen. Tehdyistä päätöksistä voidaan yleisesti todeta, että taideaineiden osuus opetustunneista on edelleenkin vaarassa vähetä etenkin yläasteella, jossa taideaineet koetaan erityisen tärkeäksi. Myönteisenä, uusia mahdollisuuksia tarjoavana voidaan pitää vuonna 2000 valmistuneita esiopetuksen opetussuunnitelmien perusteita, joissa taideaineiden yleinen merkitys on otettu hyvin huomioon. Käytännön järjestelyistä, riittävästä rahoituksesta ja opettajien pätevyydestä riippuu, miten nämä kauniit periaatteet toteutuvat kuntatasolla käytännössä.

Uusia mahdollisuuksia ovat kartoittaneet monet yksittäiset, laajatkin taidekasvatus- ja kulttuuriprojektit, kuten koulun ja kulttuurin yhteistyöprojekti (KOKU), kulttuuriperintöalan hanke Suomen Tammi sekä useat alueellisten taidetoimikuntien ja taiteen keskustoimikunnan taidekasvatukseen liittyvät projektit. Alueellisten taidetoimikuntien aktiivisuuden lisääntyminen lastenkulttuurin saralla onkin yksi myönteisenä merkille pantava asia. Lastenkulttuurin saralla ovat myös erilaiset syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävät hankkeet yleistyneet. Osaltaan tämä johtunee aihepiirin yleisestä esiin nostamisesta ja erityisten avustusten osoittamisesta tarkoitukseen.

Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen

Lasten ja nuorten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittämistä selvittäneen työryhmän mukaan kaikilla peruskoulun 1.-2. vuosiluokan oppilailla tulisi olla oikeus osallistua päivittäiseen aamu- ja iltapäivätoimintaan tai vaihtoehtoisesti kerhotoimintaan vähintään kerran viikossa (ehdotus 13.8.02).

Työryhmä esittää, että koulu ja koulun ympäristö muodostaisivat toimintakeskuksen, jossa oppilailla olisi koulutyön ulkopuolella mahdollisuus aamu- ja iltapäivätoimintaan. Päivittäisen toiminnan ja kerhotoiminnan valtakunnalliset tavoitteet ja pääperiaatteet määriteltäisiin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistamisen yhteydessä. Työryhmän esityksen mukaan aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisestä ja koordinoinnista vastaisivat kunnat. Toiminnan toteuttajina voisivat olla kunnat, seurakunnat, järjestöt ja muut organisaatiot. Kolmannen sektorin osaamista tulee voida käyttää toiminnan järjestämiseen ja kehittämiseen. Kunnan tulee sopia päivittäisen toiminnan ja kerhotoiminnan vastuukysymyksistä toiminnan järjestäjien kanssa.

Toiminnan edellytyksenä on myös asianmukaisten tilojen järjestäminen koulusta tai sen läheisyydestä niin, että toiminta kytkeytyy luontevasti lasten ja nuorten koulupäivään. Pyrkimyksenä on siirtää lasten ja nuorten harrastustoiminnan painopistettä illasta iltapäivään, mikä helpottaisi työn ja perhe- elämän yhteen sovittamista ja lisäisi perheen yhteistä vapaa-aikaa.

Lasten kulttuurikeskusten verkosto

Jos kunnissa ja järjestöissä halutaan, taide, kulttuuri ja kädentaidot voivat olla vahvasti mukana lasten ja nuorten iltapäivätoiminnassa. Kerhotoiminta perustuu vapaamuotoisuuteen, eli lapset itse tuottavat sisältöjä ryhmään. Peruskoulun taidekasvatuksen ja taiteen perusopetuksen väliin jää ohjattu harrastustoiminta, jossa lasten kulttuurikeskuksilla on merkittävä rooli.

Suomeen perustetaan kunnissa olevien lastenkulttuurikeskusten toimintaa koordinoiva, valtakunnallinen ja laaja-alainen Taikalamppu - lasten kulttuurikeskusten verkosto. Verkoston tavoitteena on kehittää lasten ja nuorten taide- ja kulttuuripalveluita koko maassa tukemalla jo olemassa olevien lasten kulttuurikeskusten toimintaa ja edistämällä edellä mainittujen palveluiden syntymistä sinne, missä niitä ei vielä ole. Taustalla on pyrkimys siihen, että lapsilla ja nuorilla tulisi olla asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaisiin taide- ja kulttuuripalveluihin.

Hämeenlinnan kaupunki, Lastenkulttuurikeskus ARX, hakee jäsenyyttä valtakunnalliseen lastenkulttuurikeskusten verkostoon vuosiksi 2003-2005. Hämeenlinna on ollut verkostomainen, monialainen lastenkulttuurin keskus jo pitkään. Lastenkulttuurikeskus perustetaan keskeisiltä osiltaan nykyisen Kulttuurikeskuksen lastenkulttuuritoimintojen ympärille; kuvataide, ja käsityökoulu AIMO, käsityökeskus INTO, Hämeen Linnan Lastentapahtuma, näyttely- ja esitystilat sekä - toiminta ja tarvittava tekniikka ja markkinointi muodostavat jo olemassa olevan ARX:n ytimen. Ydin lähtee kehittämään yhteistyötä ja kokoaa yhteistyöhön Hämeenlinnan ja seutukunnan lastenkulttuurin toimijat.

Lasten ja nuorten luovuuteen rohkaisemisen haasteet
ohjaustoiminnassa

Taiteella, kulttuurimyönteisellä ilmapiirillä ja luovuudella on suuri merkitys ihmisen hyvinvoinnille. Luovuus on asia, jonka kehityksen perusta luodaan usein jo lapsuudessa. Lasten ja nuorten kulttuurinen merkitys on monitahoinen. Se avaa ovet henkisesti tasapainoiseen elämään. Lisäksi lasten kulttuuri ja lapsille suunnattu taidekasvatus on parhaita tapoja kehittää lasten luovuutta. Lasten iltapäivätoiminnassa olisi mahdollisuuksia lisätä taidekasvatusta.

ARX solmii erilaisia kumppanuussopimuksia myös yli perinteisten kulttuurin raja-aitojen liikunta-, urheilu-, ja nuorisojärjestöjen kanssa. Rajat ylittävä toimintakulttuuri ja taiteen vieminen yllättäviin paikkoihin ja yhteyksiin on ARX:n toiminnassa olennaista. Myös niiden lasten ja nuorten löytäminen, jotka syystä tai toisesta eivät pääse kosketuksiin taiteen tai kulttuurin kanssa on ensiarvoisen tärkeää. ARX antaa eritysosaamisensa taidekasvatuspainotteiseen iltapäivätoimintaan.

Iltapäivätoimintaa aloitetaan yhdessä Hämeen ammattikorkeakoulun ja taideopetusta antavien koulujen sekä jo nyt iltapäivätoimintaa antavien yhdistysten kanssa (4H-yhdistys, MLL, Lasten Liikunnan Tuki ry.). Muiden taidelaitosten työpajatoimintaa nivelletään yhteen iltapäivätoiminnan kanssa. Harrastustoiminta, kurssi- ja työpajatoiminta, sekä taidekoulujen kurssitarjonta nivotaan yhteiseksi "tarjottimeksi".

Hämeen ammattikorkeakoulun ohjaustoiminnan koulutusohjelma on ottanut lasten iltapäivätoiminnan kehittämisen haasteen vastaan ja käynnistänyt Hämeenlinnassa Lasten iltapäivätoiminnan kehittämishankkeen, joka nivoutuu Hämeenlinnan kaupungin tekemään jäsenyys hakemukseen valtakunnalliseen lastenkulttuurikeskusten verkostoon. Hankkeen keskeisenä tavoitteena on Hämeenlinnan lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan kehittäminen. Suunnittelutyössä ovat mukana keskeiset jo iltapäivätoimintaa antavat toimijat (4H-yhdistys, MLL ja Lasten Liikunnan TUKI ry), Hämeenlinnan kaupungin opetustoimi ja Hämeen ammattikorkeakoulun koulutusohjelmista ohjaustoiminnan koulutusohjelma ja sosiaali- ja terveysalan koulutusohjelma.

Suunnittelutyöryhmä on lähtenyt tekemään suunnittelutyötä tavoitteenaan iltapäivätoiminnan rakenteiden laaja-alainen kehittäminen ja kokonaisuuden huomioiminen siten, että löydettäisiin maailman paras monitoimijainen aamu- ja iltapäivätoiminnan "hämeenlinnamalli". Hankkeelle ollaan hakemassa koordinoijaa, jonka tehtävänä on miettiä asiaan tarvittavia voimavaroja ja vastuukysymyksiä.

Taidekasvatuksessa merkille pantava seikka on (opetushallituksen vuonna 1998 teettämän arvion mukaan) opettajien kelpoisuuteen liittyvät puutteet, joissa on myös huomattavia alueellisia eroja. "Lastenkulttuurialan ammateissa" toimivien määrästä ei käytännössä ole mahdollista muodostaa tarkkaa kokonaiskäsitystä. Eri taiteenalojen taiteilijoiden pää- ja sivutoimisuus lastenkulttuurinsaralla vaihtelee. Taiteenaloilla päätoimiset löytyvät etupäässä teatterin piiristä, ja kuvataiteessa ja musiikissa puolestaan taidekasvatuksen parissa.

Hämeenlinnan iltapäivätoiminnan suunnitteluryhmä on todennut, että monet iltapäivätoimintaa harjoittavat tahot tarjoavat jo taidekasvatuksen näkökulmasta toimintamuotoja lapsille. Järjestöt kouluttavat pääasiassa itse iltapäivätoiminnan ohjaajansa. Tässä todettiin kehittämistarpeita, koska ohjaajien vaihtuvuus on ongelma ja toisaalta koulutuksen kehittäminen nähtiin arvokkaana.

Ohjaustoiminnan koulutusohjelma on ottanut vastaan haasteen siten, että koulutusohjelma pyrkii tarjoamaan koulutusta järjestöille ja muille aamu- ja iltapäivätoimintaa järjestäville tahoille. Lisäksi pyritään tukemaan tukemaan iltapäivätoiminnan kehittämistä kulttuurisin ja taidekasvatuksen keinoin opiskelijoiden opinnäytetöiden, projektiopintojen ja harjoittelujen avulla.

Lähteet:
Hämeenlinnan kaupungin jäsenyyshakemus Lasten kulttuuriverkoston jäseneksi 2002-2003
Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestäminen, opetusministeriö. Lasten kulttuuripoliittinen ohjelmaesitys osa I.
Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelma, raportti 2001
www.minedu.fi

Teksti: Raija Paju,
raija.paju@hamk.fi
Kirjoittaja on ohjaustoiminnan lehtori ja Hämeenlinnan lastenkulttuurihankeen
projektijäsen.

Takaisin sivun alkuun

Uutuuskirja: Hyvin voinnin haasteet ja työelämä

Hyvinvoinnin haasteet ja työelämä. Toim. Tuula Immonen ja Juha Ahonen. Helsinki, 2002. 95 s. (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä, ISSN 1236-2115; 2002:14.) ISBN 952-00-1231-1

Julkaisu on osa Mielekäs Elämä! -ohjelman (1998 - 2002) toteutusta. Ohjelman perusajatuksen mukaan mielenterveystyön tulee kattaa yksilön psyykkisen hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja persoonallisen kasvun edistäminen sekä mielisairauksien ja muiden mielenterveyden häiriöiden ehkäiseminen, parantaminen ja lievittäminen. Ohjelma toteutettiin yhdeksän ministeriön, Kuntaliiton, työmarkkinajärjestöjen, mielenterveysjärjestöjen, Stakesin ja muiden asiantuntijoiden sekä paikallisten toimijoiden verkoston yhteistyönä.

Ohjelman yhteydessä toiminut Mielenterveyden edistämisen ja työllistymisen asiantuntijatyöryhmä on tämän teoksen toteuttaja. Ryhmän tehtävänä oli pohtia työelämän ja maaseudun ongelmia sekä yleisellä tasolla yhteiskuntapolitiikan linjauksia mielenterveyden edistämisen näkökulmasta. Julkaisussa pohditaan mm.mielenterveyden ja hyvinvointipolitiikan kytkentöjä, syrjäytymistä, verkostoitumisen etuja ja ongelmia, oman työuupumuksen analysointia, mielenterveyskuntoutujien tukimenetelmiä, maaseudun ihmisten elämän muutoksia ja mielenterveyden uhkia sekä voimaantumisen mahdollisuuksia työelämässä.

Kirjoittajina ovat tutkimusprofessori Ville Lehtinen, lehtori Tuula Helne, sosiaali-työntekijä Jukka Vinnurva,projektijohtaja Tuulikki Petäjäniemi, elämyskouluttaja Paavo Kärkkäinen, psykoterapeutti Marja-Liisa Dunder, projektipäällikkö Eeva-Marja Loukola, tutkijat Tuija Mononen ja Tiina Silvasti, projektipäällikkö Auli Sulin, vastaava tukihenkilö Pirjo Kulhomäki.

Asiasanat: globalisaatio, hyvinvointi, mielenterveystyö, muutos, sosiaalipolitiikka, syrjäytyminen, työelämä, työllistäminen, vajaakuntoiset, vapaaehtoistyö.

Lisätietoja ja lähde:
http://www.stm.fi/suomi/julkaisu/julk01fr.htm

Takaisin sivun alkuun

Uusi toiminta- ja palvelumalli nuorten tueksi

Heikosti työhön ja koulutukseen motivoituneille ja syrjäytymisuhan alaisille 17 - 24-vuotiaille nuorille on kehitetty uusi toiminta- ja palvelumalli. Sosiaalityöntekijä-työvoimaohjaaja -työparin yhteistyömallissa on rakennettu saumattomia palvelu- ja tukimuotoja, joilla on luotu nuorille sosiaalisista kuntoutusta ja työmarkkinapolkuja.

Tämä käy ilmi Stakesin väliraportista "Elämänhallintaa ja työelämäpolkuja", jossa on arvioitu NUOTTA-projektin toimintaa Joensuussa. Raportin on laatinut tutkija Pekka Karjalainen, Stakesin sosiaalipalvelujen evaluaatioryhmä FinSoc.

NUOTTA-projektin (= Nuorille tukea tulevaisuutta ajatellen) arviointitutkimuksessa on tullut esille, että nuoret tarvitsevat uudella tavalla järjestettyjä palveluja ja tukimuotoja. Nuorille tulisi esimerkiksi rakentaa sosiaali-, työvoima- ja kouluviranomaisten saumattomia palveluja, joissa toteutuu mahdollisuus elämänhallinnan tukemiseen, sosiaalinen kuntoutus sekä yksilökohtainen ohjaaminen koulutus- ja työ-markkinoille.

NUOTTA-projektissa kehitetty sosiaalityöntekijä-työvoimaohjaaja -työparin yhteistyömalli on osoittautunut toimivaksi. Työskentely on pureutunut niiden moniongelmaisten nuorten tilanteisiin, jotka ovat olleet tähän saakka väliinputoajia palvelujärjestelmässä tai jotka eivät ole olleet minkään tuen tai etuuden piirissä. Palvelumallissa nuorille räätälöidään yksilölliset suunnitelmat ja hyödynnetään vallitsevia palveluja.

Projektissa pyritään vaikuttamaan nuorten tilanteisiin moniammatillisella työotteella, joka sisältää yksilökohtaisesti suunniteltuja erityistoimenpiteitä. Projektin toiminta-aikana 1.9.2000 - 31.12.2003 tuettavana on 160 nuorta.

Erilaisilla toimenpiteillä ja projekteilla on viime vuosina pyritty vaikuttamaan voimallisesti nuortenkin elämään tarjoamalla mitä moninaisimpia mahdollisuuksia. Esimerkkeinä mainittakoon laki kuntouttavasta työtoiminnasta ja aktiivisen työvoimapolitiikan keinot, ESR-projektit, kansalliset hankkeet, työpajatoiminta sekä viranomaistyön kehittäminen ja tehostaminen.

Lähde:
Pekka Karjalainen: Elämänhallintaa ja työelämäpolkuja. NUOTTA-projektin arvioinnin väliraportti. Stakes, FinSoc Arviointiraportteja 1/2002. Helsinki 2002. Tilaukset: Raporttia voi tilata maksutta Stakesista, Hilkka Nyström, (09) 3967 2313, hilkka.nystrom@stakes.fi tai osoitteesta: www.stakes.fi/finsoc

Lisätietoja: Tutkija Pekka Karjalainen, puh. (09) 3967 2055, 040 547 5568, Stakes ja projektipäällikkö Tarja Tikka (013) 267 5036, 050 308 4358, www.jns.fi/palvelut/nuotta/frames.html

Takaisin sivun alkuun

Apurahasäätiöitä

Suomen kulttuurirahastolla on erilaisia apurahasäätiöitä, joistaa voi olla hyötyä opiskelijoille, työntekijöille sekä muille erilaisia projekteja ja hankkeita suunnitteleville. Kaikki tiedot löytyvät osoitteesta Suomen kulttuurirahaston sivuilta http://www.skr.fi/nr.html

Kiinnostavia ovat muun muassa:

MATILDA IHAMUOTILAN RAHASTO
Perustuu Matilda Ihamuotilan muistorahaston (per. 1966) lahjoitukseen 1980. Tukee nuorten jatko-opintoja eri aloilla sekä (hakemuksetta) vanhusten hyväksi tehtävää sosiaalista työtä. Jakaa joka 2. vuosi. Tänä vuonna n. 235.000 euroa.

ALMA JA JUSSI JALKASEN RAHASTO
Maanviljelijä Jussi Jalkasen (1891-1964) ja hänen puolisonsa Alma Jalkasen, o.s. Ahonen (1888-1964) testamenttilahjoitus. Maatalouden, kotitalouden ja kotiteollisuuden edistämiseen. Jakaa vuosittain. Tänä vuonna n. 250.000 euroa.

RAUHA JA ISAK JULININ RAHASTO
Kauppaneuvos Isak Julinin (1879-1950) ja hänen puolisonsa Rauha Julinin, o.s. Gröndahl (1900-1958) lahjoitus 1939. Yleinen. Jakaa joka 4. vuosi. Tänä vuonna n. 330.000 euroa.

TURE JA SIRKKU JUNTUN RAHASTO
Perustuu teatterineuvos Ture Juntun (1911-1981) testamenttilahjois puolisonsa, mainospäällikkö Sirkku Juntun, o.s. Vanamo (1910-1957) jälkeen. Tukee hämäläistä tai satakuntalaista syntyperää olevia näyttelijöitä ja lausujia. Jakaa vuosittain. Tänä vuonna n. 35.000 euroa.

ULLA JA EINO KAROSUON RAHASTO Perustuu dipl.ins. Ulla Tuominen-Karosuon ja dipl.ins. Eino Karosuon (1910-1999) lahjoituksiin 1995 ja myöhemmin. Edistää teknisiä tieteitä tukemalla Suomessa tehtävää tieteellistä tutkimusta sekä suomen kielen ja kulttuuriperinteen vaalimiseksi ja ympäristön hyväksi tehtävää työtä. Jakaa vuosittain. Tänä vuonna n. 120.000 euroa.

ROBBI KARVOSEN RAHASTO
Perustettu 1990 kunnioittamaan hammaslääkäri Anna Robina (Robbi) Karvosen,o.s. Wikström (1868-1950) muistoa ja elämäntyötä. Naistutkijoiden jatko-opintojen tukemiseen sosiaalitieteiden ja humanististen tieteiden aloilla. Jakaa joka 4. vuosi. Tänä vuonna n. 30.000 euroa.

REINO KONTOLAN RAHASTO
Maanviljelijä Reino Kontolan (1906-1975) testamenttilahjoitus. Yleinen. Jakaa joka 2. vuosi. Tänä vuonna n. 230.000 euroa.

HERMAN JA VILHELMIINA KOPOSEN RAHASTO
Opettaja Martta Koposen (1895-1971) testamenttilahjoitus vanhempiensa koneasentaja Herman Koposen (1866-1924) ja Vilhelmiina Koposen, o.s. Karén (1869-1954) muiston kunnioittamiseksi. Edistää opettajien ja kuvataiteilijoiden jatko-opiskelua ja itsensä kehittämistä. Jakaa joka 2. vuosi. Tänä vuonna n. 80.000 euroa.

TERESIA JA RAFAEL LÖNNSTRÖMIN RAHASTO
Teollisuusneuvos Teresia Lönnströmin, o.s. Jensen-Bech (1895-1986) lahjoitus 1973. Tukee talouselämän kehittämiseen tähtäävää tieteellistä tutkimusta ja sen tulosten soveltamista käytäntöön; edistää luovaa toimintaa tuotannon, koulutuksen, työnsuojelun, terveyden- ja sairaanhoidon sekä viihtyvyyden eri aloilla; jakaa apurahoja taiteiden edistämiseen ja tukee vanhusten ja lasten asemaa. Jakaa vuosittain. Tänä vuonna n. 225.000 euroa.

EEVA RAUHANKALLION RAHASTO
Neiti Eeva Rauhankallion (1888-1974) testamenttilahjoitus. Auttaa suomenkielisiä naisia heidän opiskelussaan, tieteellisissä ja taiteellisissa harrasteissaan, sairauksissaan ja taloudellisessa ahdingossaan. Jakaa vuosittain. Tänä vuonna n. 250.000 euroa.

APURAHOJA LASTEN JA NUORTEN KULTTUURITOIMINTAAN
Suomen Kulttuurirahasto myöntää kullekin maakuntarahastolle 17.000 euroa jaettavaksi lasten ja nuorten kulttuuritoimintaan. Apurahoilla voidaan tukea esimerkiksi kerhotoimintaa, lasten ja nuorten tiede- ja taidepäiviä, musiikki- ja teatteriesityksiä tai kuvataide- ja valokuvaprojekteja. Apurahoja voivat hakea mm. opettajat tai lapsi-, koululais- ja nuorisoryhmien vetäjät. Apurahoja ei myönnetä julkishallinnon piiriin kuuluville laitoksille ja yhteisöille.

Apurahoja haetaan Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastoilta niiden hakuaikoina. Hakulomakkeita ja lisätietoa saa maakuntarahastojen asiamiehiltä. Apurahaa haetaan Suomen Kulttuurirahaston maakuntarahastojen hakulomakkeella, jossa on myös täyttöohjeet. Hakulomakkeita ohjeineen voi tulostaa Suomen Kulttuurirahaston kotisivuilta www.skr.fi

Takaisin sivun alkuun