Kulttuurinen kestävä kehitys
Kuolematon hylkytavara
Kestävää kehitystä materiaalivalinnoilla
Enkeleitä, onko heitä?
Martta Wendelin, aito joulu ja korttien lumous
Tunteet kortilla - Korttien Talon tunnelma nappaa mukaan

Kulttuurinen kestävä kehitys

Kulttuurisella kestävällä kehityksellä käsitetään mm. kulttuurin
resurssien turvaamista nyt ja jatkossa. Kulttuurin arvostuksen
ylläpitäminen ja sen arvostuksen lisääminen ovat osa tätä turvaa ja kehitystä.

Käsityöperinteiden ylläpitäminen ja niiden kehittäminen ovat osaltaan vaikuttamassa myönteisesti kulttuuriseen kestävään kehitykseen ja osa ohjaustoiminnan koulutusohjelmaa. Pakollisilla käsityömenetelmien kursseilla taataan käsityöperinteen jatkuminen ja tieto taidon siisrtyminen ohjaustoiminnan kentälle. Henkilökohtaisilla kurssivalinnoilla näitä eväitä syvennetään.

Uusien materiaalien soveltaminen vanhoihin tekniikoihin vie käsityöperinnettä eteenpäin ja pysyttelee ajan hermoilla pitäen yllä mielenkiintoa käsityöperinnettä kohtaan.

Lasten merkitys kestävässäkehityksessä

Taide- ja kulttuurikasvatus lapsille näyttelee tärkeää osaa juuri eri kulttuurimuotojen tutuksi tuomisessa kulttuurin arvostuksen lisäämiseksi. Mahdollisimman laajasti kulttuurin kentältä valitut tutustumiskohteet avaavat ovia tulevaisuuden kulttuurin kuluttajille ja tekijöille. Kouluissa toteutettavat projektit ja lasten kulttuuritapahtumat vievät kulttuuria lähelle arkea ja lasta pitäen kulttuurimme monimuotoisena ja elossa. Kulttuurin - kuvataiteen, teatterin, käsityöperinteen, musiikin, tanssin jne. - eteenpäin vieminen jo äidinmaidossa turvaa kulttuuritarjonnan tuleville sukupolville.

Ihmisten asenteet kulttuuria kohtaan vaihtelevat. Toisaalla eri kulttuurimuotoja arvostetaan, toisaalla niihin käytettäviä määrärahoja arvostellaan. Tulostavoitteisessa yhteiskunnassamme kulttuuri ei tuota tarpeeksi ja siksi ihmetellään suureen ääneen, kuinka kulttuuritapahtumia viitsitään pyörittää, kun ne eivät maksa itse itseään takaisin. Henkistä pääomaa tai mielihyvää ei kuitenkaan voida koskaan laskea paperille. Siksi asenteita täytyisikin viedä siihen suuntaan, että nähtäisiin metsä puilta.Vaikkeivat kulttuuritapahtumat maksaisivatkaan itseään takaisin lipputuloina on vaikutus välillinen. Jo itsessään kulttuuri on korvaamaton terapiamuoto, sen ennalta ehkäisevistä vaikutuksista puhumattakaan.

Suvaitsevaisuus ja eri kulttuurit

Kulttuurisena kestävänä kehityksena voidaan pitää myös suvaitsevaisuuden lisäämistä kulttuurissamme. Kulttuurien yhdentyminen ja eri kulttuurien kohtaaminen yhteisessä yhteiskunnassamme tuo väriä ja uusia piirteitä kulttuuriseen kehitykseen. Ohjaustoiminnan koulutusohjelmassa erilaisuuden ja eri kulttuureiden kohtaamiseen valmentaudutaan ohjausharjoituksin, sopeutumiskoulutuksella ja projektitöinä. Koulutuksessa otetaan huomioon erilaisten asiakkaiden erilaiset ohjaustarpeet ja opetellaan kohtaamaan erilaisia ohjausympäristöjä.

Hienotunteisuus toista kulttuuria tai muuta erilaisuutta kohtaan on avainsana. Vaikkei yhteistä punaistalankaa aina löytyisikään on asennekasvatuksella tärkeä asema siinä kuinka toinen ihminen kohdataan tasavertaisena. Kulttuurisen kestävän kehityksen näkökulmasta on tärkeää lisätä sekä suvaitsevaisuutta että pitää yllä omaa identitettiään.

Teksti: Alma Korhonen

Takaisin

 

Kuolematon hylkytavara

Pohjimmiltaan hylkytavara-menetelmä on tapa saada ideointi käyntiin ja lähteä estottomasti tekemään. Pääasia on idean kehittämisellä ja tekemisen parissa. Oppimisen kannalta hylkytavarat kannustavat omaperäiseen ja rohkeaan ideointiin. Tärkeää projektissa on myös kokemusten jakaminen muiden ryhmäläisten kanssa. Tavaroiden yhteisessä esittelyssä nähdään, kuinka muut ovat lähteneet ideoimaan omaa tuotettaan. Tarkastellaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja sekä suunnitteluun ja muotoiluun vaikuttaneita tekijöitä. Materiaalien käyttö on rajaton. Vanhaan voi yhdistää uutta tai uutta voi luoda kokonaan kierrätysmateriaaleista. Hylkytavara voi olla vain pieni osa uutta tuotetta tai sen osa voi olla keskeinen. Pääasia, että hylkytavara saadaan hyötykäyttöön.

Kun materiaali on vaikea ja keinot sen työstämiseen vähäiset, saattavat fiilikset projektista olla latteammat kuin helpomman materiaalin kanssa. Tällöin on hyvä jakaa niin negatiiviset kuin positiivisetkin kokemukset muiden kanssa. Onnistumisen tunteet voivat poikia uusia projekteja, niin tekijälleen kuin kipinän saaneille ryhmäläisille. Suurin osa opiskelijoista koki mielettömiä inspiraation tunteita työn edetessä. Kun idea oli vireillä, materiaali ikään kuin imaisi mukaansa, vaikka edessä saattoi olla suurikin työ. Suunnittelu kulki useimmilla käsikädessä toteutuksen myötä. Materiaalin odottamaton käytös saattoi muuttaa idean suuntaa tai ohjata eteenpäin. Onnistumisen tunteet olivat korkealla: sainpas tehtyä tästä jotain!

Kuolemaan tuomittu tavara sai uuden identiteetin ja elämän. Ehkä vielä jatkossa yhdeksän muuta.

Satoa voit ihailla galleriassa.

Teksti: Alma Korhonen

Takaisin sivun alkuun

 

 

Kestävää kehitystä materiaalivalinnoilla

Kestävänkehityksen johtoajatuksena on ekologisesti järkevien
ratkaisuiden löytäminen ja luonnon varojen pitkäjänteinen
säästäminen tuleville sukupolville.

Hylkytavara projekti edellä, oli yksi esimerkki kierrätyksestä sekä kestävänkehityksen yksi piirre. Kestävällä kehityksellä käsitetään kierrätyksen lisäksi esimerkiksi luonnonmateriaalien hyödyntäminen ja ympäristöystävällisten materiaalien valinta sekä myrkyttömyys - ekologisuus.

Ohjaajan työssä kestävään kehitykseen voidaan vaikuttaa osaltaan jo pelkillä materiaalivalinnoilla. Sillä, millaisia asenteita itse asiassa viemmekään eteenpäin tarjotessamme vaikkapa mosaiikkityön materiaaliksi askarteluliikkeissä myytäviä mosaiikin palasia vai tarjotessamme vaihtoehtona kylpyhuoneremontista jääneiden seinäkaakeleiden kierrättämistä taiteeksi olohuoneen seinälle. Jätekaakeleita voi käydä kyselemässä rakennus- ja kaakelitarvike myymälöistä, kun omat ja sukulaisten nurkat on hyödynnetty. Roskiin menevä materiaali on aina ilmaista! Sen salaperäisyydestä ja luovuudesta puhumattakaan.

Kaakelimosaiikkityö Krista Eromäki oko02

Posliinimosaiikki tehdään puolestaan vanhoista rikkimenneistä astioista. Toisinaan on sääli heittää kaunis vaikkakin risainen vanha lautanen tai teekuppi menemään. Toisaalla säröisiä posliiniesineitä ovat kirpputorit pullollaan. Muutaman centin hintaisen ruusuposliini lautasen raaskii vasaroidakin sirpaleiksi.

Työvälineet, kuten liimat, maalit, saumausaineet ja muut kemikaalit kannattaa myös opetella alusta asti valitsemaan niiden ekologisuuden kannalta, terveysvaikutuksia unohtamatta. Olemme osa luontoa. Miksi myrkyttäisimme itseämme ja tulevia sukupolvia? Erityisen tärkeää on toimia myrkyttömässä ympäristössä lasten kanssa, jolloin työvälineet saattavat joutua jopa suuhun työn tohinassa. Samalla arvot siirtyvät sukupolvien mukana eteenpäin.

Mosaiikkitöiden materiaalivalinta on rajaton. Mosaiikki tarkoittaa palasista koottua yhtenäistä pintaa. Miksei pintaa voisi koota siis vaikka spagetista, pähkinöistä, jyvistä, tulitikuista, pullonkorkeista tai kivistä? Lista on loputon. Tässä muutamia ideoita ohjaustoiminnan ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoilta.

Vasemalla spagetista valmistettu mosaiikki työ, Päivi Lehti oko02.
Oikealla ketjusimukoita villalangasta, Heini Ellonen oko02.

Hiekkaa ja kiviä, Heidi Kivioja oko02.

Teksti: Alma Korhonen

Takaisin sivun alkuun

 

 

Enkeleitä, onko heitä?

Enkeleiden perusolemus kulttuurihistoriallisina ja uskonnollisperäisinä, henkilökohtaista merkitystä kantavina olentoina ei ole juuri aikojen kuluessa muuttunut. Ne elävät ajassamme yhä. Viime vuosikymmenellä, maallistumisen kauden ja sitä seuranneen laman jälkeen uusi enkelibuumi näki päivänvalon. Avattiin enkelikahviloita, julkaistiin enkelikirjoja ja ihmiset alkoivat puhua julkisesti suhteestaan enkeleihin. Enkelit - nuo usein ihmeen kauniit, siivekkäät ystävämme, suojelijamme ja kaitsijamme seuraavat meitä tarkasti lapsina ja joitain vielä aikuisenakin.

Varhaiskristillisyyden enkelit olivat aistillisia, vitaalisia nuoria miehiä, mutta renessanssin jälkeen naisenkelit yleistyivät ja sitemmin valtasivat alan. Lapsienkeleiden suosio kasvoi barokin aikaan ja 1800-1900-luvun taitteeseen sattui toinen, jugendin innoittama lapsienkelien tulo. Entä tänään, onko enkeli yhä kaunis, puhtaanvalkoinen, kevyt ja surumielisesti hymyävä neito tai vilkkaasti pälyilevä, pullea lapsukainen?

Alla olevaan juttuun pyysimme ihmisiä esittelemään itselleen rakkaan enkelin. Monet eri alojen ihmiset toivatkin enkeleitään näytille ja mielellään kertoivat niistä. Lukijoilla onkin nyt ainutlaatuinen mahdollisuus päästä kurkistamaan erilaisten ihmisten mielipiteisiin enkeleistä ja niiden merkityksestä ihmisille.

CuRecin toimittajan Johanna Salakarin enkeli on itse tehty Helsingin työväenopiston paperinaru-kurssilla. "Olen aina ihaillut paperinaruenkeleitä ja halusin itse kokeilla tehdä sellaisen. Mielestäni koti ei ole koti ilman jonkinlaista enkeliä.".

Taidepedagogin ja kuvataiteilijan Marja Leena Kaartisen enkeli on hiukan tavallisuudesta poikkeava. Sitä voisikin kuvailla taideteokseksi. Teoksen nimi on Enkelin vapaapäivä. "Enkeleitä on mielestäni kahdenlaisia, näkymättömiä ja näkyviä. Näkymättömät ovat niitä , jotka kulkevat rinnallamme elämämme ajan. Näkyvät taas ovat niitä, joita päivittäin tapaamme ja joilta saamme yllättäen apua. Onkin mielenkiintoista seurata monenko helman alta sulat päivittäin näkyvät.".

Opiskelija Linda Alanderin enkeli on ostettu vuosi sitten joulun alla Helsingistä Kiseleffin Talosta, joka on ihastuttava pienten käsityöläispuotien täyttämä tavaratalo. "Minusta enkelini on niin erilainen kuin enkelit yleensä ovat, joten en voinut välttyä ostamasta sitä. Halusin myös ensimmäiseen omaan kotiini jouluksi enkelin. Enkelini on minulle tärkeä, sillä se muistuttaa minua aina ensimmäisestä omasta kodista ja ensimmäisestä oman kodin joulusta. Ajatuksenani on hankkia vielä tänä vuonna tyttöenkelilleni samaisesta paikasta samanhenkinen poikaenkeli kaveriksi..."

Opiskelija Maaret Wendlandin enkeli on kotoisin Kuopiosta. "Enkeli on äitini tekemä ja sen sain ollessani Saksassa au-pairina 1999-2000 joululahjana Suomesta. Silloin, niinkuin vieläkin enkelityyny toi tuulahduksen kotoa ja ajan myötä olen oppinut nukkumaan aina sen kanssa, eli ilman enkulia ei uni tule enää silmään. Tieto omasta enkelistä tuo turvallisuuden tunnetta, kun tietää myttyynkin menneen päivänkin jälkeen olevansa silti hyvässä "tallessa" ja hoidossa."

CuRec:n päätoimittajan Saija Honkalan enkelikaapin on tehnyt hänen isänsä vanhan ladon laudoista ja keinotekoisesti ruostutetuista saranoista. Enkeli on Prismasta ostettu tusinatuote. "Kaapin ovet voi avata joulun ajaksi ja sulkea muulloin - jos näin haluaa. Kaapissa yhdistyy monta minulle tärkeää asiaa: yhteys lapsuuden jouluihin ja vanhempiini, rakkaus vanhaan tavaraan, periaate "jos jokin tavara miellyttää sinua, osta se vaikka eurolla Vapaavalinnasta" sekä tietenkin itse enkeli uskoni symbolina."

Ohjaustoiminnan opinto-ohjaajan Riittamaija Kuusela-Rantasen enkeli odottaa häntä työpaikalla joka aamu. "Tulen aamuisin tänne Hämeenlinnaan Lopen kunnan Launosten kylästä eli olen maalainen. Tämä enkeli on asunut työhuoneessani jo kauan ennen minun tähän huoneeseen tuloa.Tällä hetkellä hän on hyllyllä työpöytäni yläpuolella ja putoilee sieltä aika ajoin pöydälleni. Olen tulkinnut että hänellä on silloin minulle jotakin ilmoitettavaa tai olen niinä hetkinä erityisen suojeluksen tarpeessa.Huomatkaa enkelini olemus. Hän on aika ylityöllistetyn näköinen...kertonee elämäntavoistani jotakin."

Opiskelija Piia Pengerkosken olkienkeli on suunniteltu ja tehty itse koulussa vuonna 2000. "Enkeli oli ensimmäisten joulukoristeiden joukossa, joita olen tehnyt tai hankkinut mieheni kanssa yhteiseen kotiimme" sanoo Piia. Enkelissä käytetyt materiaalit edustavat Piialle vanhaa ja uutta jotka yhdessä luovat rauhallisen joulun tunnun.

Assistentti Seija Pajari-Stylmanin enkeli roikkuu työhuoneen ovessa toivottaen sisääntulijat lämpimästi tervetulleeksi. "Saimme työkaverini kanssa enkelin tupaantuliaislahjaksi uuteen työhuoneeseemme muuttaessamme. Enkelin antoivat työkaverimme, jotka ovat tämän päivän arjen enkeleitä, auttavat ja lohduttavat arjen aherruksessa. Hyvien työkavereiden olkaan voi nojata, kun paha päivä yllättää..."

Tamperelainen opettaja Jari Aho on saanut enkelin useampi vuosi sitten lahjana ohjaamansa kuntoutuskurssin asiakkaalta. "Kurssi pidettiin joulun alla ja enkeli kulkeutui joulun jälkeen rasiaan, jossa on pikkuesineitä, joita käytän toiminnalliseen symbolityöskentelyyn esim. keskustelun virittämisessä."

Taiteilija Milja Kolmonen kertoo kokeneensa vuosi sitten syyskuussa suurta hätää maailman tapahtumien johdosta. Hän purki hätänsä taiteeseen ja valmisti enkelit lentämään Tuusulan taivaalle joulun ajaksi. "Enkelit tulivat puistoon, jonka vieressä on vanhusten vuodeosasto, joten vanhukset näkivät enkelini. Enkelit lohduttivat minua myös paljon valmistaessani niitä." Tänä jouluna enkelit lentävät Kellokosken kirkon vieressä.

Muotoilun koulutusohjelman opettaja Annikki Rosberg on saanut enkelitaulun puolisonsa kanssa lahjaksi kun he ostivat oman talon. Taulun on tehnyt Annikin anoppi Orvokki Rosberg. "Enkeli on tärkeä, koska se kertoo elämän yksinkertaisuudesta. Arjen pienet asiat ja läheiset ihmiset luovat ilon sekä onnen jokaiseen päivään."

Opiskelija Tuija Lavikainen on tehnyt enkelinsä itse. "Omistan suuren tarpeen luoda kauneutta tähän kiireiseen ja synkkään maailmaan, jotta olisi jotain joka tuo lämpöä ja rauhaa ihmisten sydämmiin."

Opiskelija Marja Neuvosen enkeli on ulkonäöstään huolimatta ostettu Tiimarista.. "Hauskaa enkelissä on, että se ei näytä yhtään "tiimarimaiselta", vaan ennemminkin mummoni virkkaamalta ja kovettamalta "aidolta suomalaiselta käsityöltä". Näin taidan nyt ajatellakin, sillä tuo ajatus tuntuu herttasemmalta. Enkeli on minulle tärkeä olento, se suojelee jokaista askeltani. Enkeli tuo mieleen lapsuuden viattoman ajan sekä iltarukoukseni: "Herra Jeesus siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siivilläsi meitä peitä, älä meitä koskaan heitä.".

Opiskelija Laura Toivosen kahdesta enkelistä toinen on tehty itse askartelumassasta ja toinen saatu lahjaksi äidiltä. " Halusin tehdä enkelistäni sellaisen, joksi heidät kuvittelen. Mielestäni onnistuin siinä, vaikka enkeliä onkin vaikea kuvata. Vain harvat osaavat kuvata puhtaimman, viattomimman ja kauneimman asian, minkä tietävät. Lintumaiset siivet tein enkelille kuvastamaan vapautta. Enkeleihin liittyvä tärkeä ajatus on minulle Isä Mitron mietelause "Elämän tarkoitus on olla enkeli toiselle."

Koonnut: Virpi Harju ja Pirjetta Kesseli

Takaisin sivun alkuun

 

 

Martta Wendelin, aito joulu ja korttien lumous

Maisema kuin postikortissa, suomalaisen joulun tunnelma - ajatukset siirtyvät vanhoihin joulukortteihin ja Martta Wendelinin loihtimaan suomalaiseen sielunmaisemaan. Hän piirsi ja maalasi yli kolmenkymmenen vuoden ajan noin 650 joulukorttia, joissa toistuvat eri variaatioina samat nostalgiset suomalaiset joulukuvat. Se, kuinka totuudenmukaisia ne ovat olleet maalausaikanaan tai ovat nyt, on suhteellista. Tiedämme, että kaikille joulu ei ole perheen onnellinen tapahtuma. Wendelinin joulukortit henkivät ikuisen jouluonnelan sanomaa, ei yltäkylläistä ja rahalla tehtyä vaan vähäeleistä ja rauhallista.

© Paletti

Wendelinin joulukorteissa perhe ja tähtisilmäiset lapset viettävät joulua vaatimattomassa tuvassa, jossa lattia on usein oljilla peitetty. Esille on otettu Raamattu, kynttilät ja kukat; tulppaanit ja amaryllikset koristavat kotia. Avoimen tulisijan yläpuolella kiehuu joulupadassa puuroa. Pöydälle on katettu kolmihaarainen talikynttelikkö ja viljantähkin koristeltu leipä. Lapset istuvat lattialla laulamassa tai pyörivät piiriä kuusen ympärillä juhlavaatteissaan, kansallispuvuissa. Kuusen koristeena on usein vain muutama oikea kynttilä tai omena. Kuva perinteisestä, suomalaisesta, aidosta joulusta?

© Paletti

Illalla koputtaa joulupukki tai tonttu ovelle. Hänellä on lahjat kunnon tuohikontissa selässään ja jalassa nauhoilla vyötetyt nahkasaappaat. Lapset ovat kirjoittaneet joulupukille toiveensa ja saavat nuken, nallen tai puuhevosen. Wendelinin korteista voi rakentaa koko jouluaaton ohjelman: aamiainen, kuusenhaku ja -koristelu, ruokailu, joululaulut, joulupukki, lahjat, joulupäivän kirkkomatka.

© Paletti

© Paletti

Ulkona on oikea talvi, huurretta puissa ja korkeat kinokset. Jouluaamun hämärissä matkataan joulukirkkoon hevosilla ja reellä, kulkuset kilisevät ja koristeltu rekipeitto näkyy kauas. Äiti ja lapset astuvat kyntteliköllä valaistuun kirkkoon moniin huiviin kääriytyneinä, on kunnon pakkanen. Korttien värimaailma on usein pehmeän ruskean, punaisen ja keltaisen sävyinen.

© Paletti

© Paletti

Joulun hengellinen sanoma on monessa kortissa. Maria ja Jeesus-lapsi seimessä oljilla, paimenet yöllä kedolla lampaineen, Itämaan tietäjät lahjoineen. Myös enkelit ovat joulussa läsnä: soittamassa pilven päällä, kumartamassa seimen lasta tai tuomassa joulun valoa suomalaisiin mökkeihin.

© Paletti

© Paletti

Martta Wendelinin tuotanto on kaiken kaikkiaan mahtava: yhteensä lähes tuhat postikorttia, lukuisten joululehtien kuvituksia, tuhansia kirjankuvituksia ja mm. kolmesataa Kotilieden kansikuvaa. Wendelin oli vuosikymmenten ajan Suomen merkittävin satukirjojen ja aapisten kuvittaja ja loi kasvot monien tyttökirjojen sankareille.

© Paletti

Martta Wendelin loi 1930-luvulta aina 1960-luvulle suomalaisen elämän kuvamaailman "ikuisen sunnuntain", ikuisen onnelan ja käänsi kansallisen alitajuntamme kuvakielelle. Hänen korttinsa välittivät suomalaista kulttuuria ja suomalaisuuden perinnesymboleja "jokamiehentaiteena" tuhansiin koteihin ja uusintapainoksina välittävät edelleen. Tässä hän on yksi merkittävimpiä taiteilijoitamme, jonka kuvilla on varma paikkansa mediamaailman kasvavassa kuvatulvassa. Wendelinin luomasta joulukuvasta henkii kiireettömyys, perhekeskeisyys, vähäeleisyys ja lasten läsnäolo. Ne nostattavat ikuisen lapsuuden kaihon - kipeän tai onnellisen. Postikortit ovat osa kulttuurista kestävää kehitystä kulttuurin välittäjinä.

© Paletti

Teksti: Terttu Niemi ja Saija Honkala
terttu.niemi@hamk.fi

Korttikuvat on julkaistu oikeudenhaltijan luvalla © Paletti

Terttu Niemi on viestinnän opettaja ja harrastaa Martta Wendelinin korttien keräämistä. Keräilyharrastuksesta yleensä sekä Martta Wendelinin korteista ja elämästä julkaistaan artikkeli ensi numerossamme, joka ilmestyy 28.2.2003 Martta Wendelinin juhlavuonna, jolloin on kulunut 110 vuotta hänen syntymästään.

Takaisin sivun alkuun

 

 

Tunteet kortilla -
Korttien Talon tunnelma nappaa mukaan
Viestin viejä ja tunteen tulkki
Ovatko nopeus ja tehokkuus sama asia?
Kappale kauneinta Suomea
Naiivin puhdas 70-luku ja kiiltävä "kasari"
Mitä aktiviteetteja kortteihin voi liittää?
Kortteja on siellä monenlaista
Korttien Talo on kulttuurin keskus

Hämeenlinnan keskustan tuntumassa, Vanajaveden rannalla sijaitsevan Korttien Talon eteen pysähtyy pikkubussi ja sieltä hyppää pakkassäähän poriseva matkailijaryhmä. Pienen, idyllisen museon joulusesonki on alkanut. Korttien Talo on yksi kaupungin suosituimmista vierailukohteista. Se on alansa ainutlaatuinen korttikulttuurikeskus ja museogalleria.

Museon pysyväisnäyttely "Rakkain terveisin" kertoo lukuisten postikorttien kautta suomalaisten elämänmenosta ja suomalaisen kulttuurin kaarista 1800-luvun lopulta nykypäivään. Gallerian puolella, vaihtuvan näyttelyn tiloissa, on esillä yksityiseltä keräilijältä lainattu enkelikorttikokoelma "Enkeli taivaan". Kokoelma näyttää kattavasti tämän tosielämässä harvinaisen siivekkään lennähtelyitä postikortteihin sadan vuoden ajalta. Esillä on bysanttilaisia, goottilaisia, romanttisia ja tietenkin pulleita rafaelin enkeleitä.

Viestin viejä ja tunteen tulkki

Kortti oli aikanaan kätevä yhteydenpitoväline, aivan kuten sähköiset viestimemme pirstaloituneella aikakaudellamme. Vanhoista korteista voidaan lukea läheisten tervehdyksiä ja kuulumisia niin loma- ja kaupunkireissuilta kuin sairaalasta tai sotarintamilta. Kortin kuva kantaa omaa viestiään: se voi sopia yhteen tekstin kanssa tai olla salaperäinen tai tarkoituksella ristiriitainen. Vanhoja kortteja tutkiessa viehättää se, että kuva on valittu tarkasti kirjoitettua viestiä mukaillen. Lähettäjä tuntuu olevan varma asiastaan eikä virhetulkinnallekaan anneta mahdollisuutta.

Korttiformaatissa yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla yksityinen ja yleinen: koska kortti lähetetään avoimena, voivat muutkin sen helposti nähdä. Kortit ovat usein koreita, muotoon leikattuja, praglattuja (kohokuvioituja) ja kiillotettuja. Ne todella houkuttavat esillepanoon.

Syvien tunteiden välittäjänä kortti on edelleenkin lyömätön. Eräs vanha kortti kantaa päällään tekstin: "Tule sitten juhannuksena kumminkin." Kortissa esiintyvät lapsenkasvoiset usko, toivo ja rakkaus, eikä tulkinta liene vaikea. Tulee mieleen omat epätoivoiset, mutta sitäkin nopeammat tekstiviestinii: sama funktio, eri väline.

Kortti kertoo palasia henkilökohtaisista tunteista ja elämäntilanteista, mutta tutkijalle se avaa tulkintoja ja näköaloja kokonaiseen maailmankuvaan ja aikakauteen. Näyttelyn korttien keskellä vieras voi yhtyä menneiden sukupolvien yhteydenpidontarpeeseen sekä haluun tulla huomioiduksi ja ymmärretyksi rakkaimpiensa keskuudessa. Vaikka itse olisikin poissa.

Koskettavin näyttelyn korteista on 27.10.1906 Turussa päivätty, lapsienkelin kuvalla varustettu kortti, johon on mustekynällä kirjoitettu: "Paljon terveisiä Heinosen perheeltä. Meiltä kuoli taas yksi lapsi Silja kaikken nuorempi. Hän kuoli viime lauvantaina puol 2."
Takaisin

Ovatko nopeus ja tehokkuus sama asia?

Korttien Talon omistaman Korttien Tarinat - säätiön sisältövastaava ja tiedottaja Pirjo Laaksonen toteaa, että vaikka postikorttivirta suuresti tyrehtyikin tekstiviestin läpilyöntiin 90-luvulla, sen merkitys henkilökohtaisen tunteen sisältävänä viestinviejänä tulee säilymään. "Sähköiset välineet ovat tylyjä korttiin verrattuna. Postikortti valitaan tunteella ja harkinnalla ja siihen kirjoitetaan käsin. Tällaisen viestin perille saattamiseen käytetään monin verroin enemmän aikaa ja harkintaa kuin hetken mielijohteesta lähetettävään tekstiviestiin. Tämän lisäksi kortti on kosketeltava esine, johon voi aina palata; se on pysyvä jälki ja muisto. Se muistuttaa lahjaa", Laaksonen kuvaa.
On myös totta, ettei onnittelu sähköpostitse oikein toimi. Se ei viestitä ajatonta välittämistä kuten kortti.

Kortti ei yritä kilpailla sähköisen viestinnän kanssa nopeudessa, mutta jos tehokkuuden mittarina käytetään vastaanottajan kortista saamaa elämystä, voi kortti olla tehokkaampi väline tunteiden, arvojen ja asenteiden viestinnässä. "Postikortin ja käsinkirjoitetun viestinnän ystävät voisivat perustaa Hitaan Viestinnän Yhdistyksen", museonhoitaja Virpi Helin hymyilee. Tämä olisikin oiva vastaveto kiivaalle, mutta juuri siksi tunteettomaksi jäävälle sähköisen vuorovaikutuksen 'mafialle'. Onko jatkuva tehokkuuden ja tekniikan lisääminen ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa kestävää kehitystä? Kumpaa me halusimmekaan kehittää - humanismia vai tekniikan kanssa seurustelua?
Takaisin

Kappale kauneinta Suomea: politiikkaa, vastarintaa ja
valkopyykkiä poutasäällä

Maailman ensimmäiset postikortit julkaistiin Itävallassa v. 1869 ja Suomeen kortti tuli silloisen Suomen Postin tirehtöörin, A. Gripenbergin innovatiivisena tuliaisena v. 1871. Ensimmäiset suomalaiset joulukortit olivat keskieurooppalaisia kesämaisemia. 1800-1900 lukujen taitteessa postikortista muodostui poliittisen propagandan ja hiljaisen vastarinnan ilmaisin tsaarin venäläistämispolitiikkaa kohtaan. Myös aikakauden taiteilijat olivat aktiivisesti mukana luomassa ensimmäistä, väkevän poliittista Suomi-korttikuvastoa. Eduard Iston Pariisin maailmannäyttelyyn maalaama 'Hyökkäys' -taulu levisi pian postikorttiversiona suomalaisiin koteihin.

Iston maalauksesta 'Hyökkäys'
tuli yksi suosituimmista
suomalaisista postikorteista.

Kun suomalainen postimerkki määrättiin v. 1900 lopetettavaksi, suunnitteli Gallen-Kallela epävirallisen ns. surumerkin, joita kansa liimasi kortteihin protestiksi keisarin määräysvaltaa vastaan.
Pian politiikan ja taiteen rinnalle kortteihin pääsi myös nouseva suomalainen urheilu.

Maailmansotien välillä laivakortit olivat yleisiä, kertoen siirtolaisuudesta. 1930-luvulla tulivat glamour-kortit kaupunkielämän estetiikan ja globalisoituvan muodin ihanteineen.
Toisen maailmansodan ajalta näyttelyssä on monia kortteja 'sieltä jostain'. Rintamakortit kertovat suuresta kaipauksesta ja huolesta kotiväkeä kohtaan, tylsistymisestä ja epätoivosta.
Sodan jälkeen pula-aikana korttien laatu huononi, mutta uuttakin tuli kotimaisen väripainetun maisemakortin myötä. Vuosisadan ensimmäisen puoliskon suosituimpia korttitaitelijoita olivat Carl Larsson, Elsa Beskow, Signe Aspelin, Rudolf Koivu ja tietenkin Martta Wendelin, jonka klassinen tuotanto ulottui pitkälle 50-luvulle asti.
Takaisin

Naiivin puhdas 70-luku ja kiiltävä "kasari"

Vaurauden nousu ja kulttuurin muutos suomalaisessa yhteiskunnassa näkyy hauskalla tavalla postikorteissa. Kun taiteilijat ja yläluokkaiset lähettelivät kortteja matkoiltaan 1900-luvun alussa, suurin osa kansaa ei sellaisesta edes uneksinut. Vasta 1970-luvulla korttitulva etelän lomakeskuksista saattoi alkaa. Tuolloin korteissa piti kernaasti lukea lomakohteen nimi suurin kirjaimin, jotta naapuritkin ymmärtäisivät nurkkakuntalaisen ajanjakson vihdoin loppuneen.
80-luvulla Espanjasta lähetetty kortti kertoo postmodernin ihmisen itseironialla: " Viina on halpaa. Eräiden kertomusten mukaan voi säästää jopa 200 mk/ päivä, kun juo tarpeeksi". Nousukauden kortit ovat hyvin värikkäitä, kiiltäviä ja usein preglattuja.

Tänä päivänä turistikortteihin halutaan aitoja maisemia ja tunnelmia ja massaturismikorteista on tullut kitschiä. Kortti on muutenkin löytänyt taas uuden tavan olla olemassa: ekohenkisyys, käsityömäisyys ja musta-valkoisuus puhuttelevat. Uutena ovat tulossa julistavat, kantaaottavat, graafisetkin kortit.

Museonhoitaja Virpi Helin esittelee Korttien Talon valkoimasta
uutta saksalaista surrealismia.
Takaisin

Mitä aktiviteetteja kortteihin voi liittää?

Kortti on muisto ja kokoelmana ne voivat muodostaa päiväkirjan tai elämänpolun. Niistä voi koota suvun vaiheista kertovan kirjan mapittamalla ne valokuvataskuihin. Erilaisista korteista voi koota lasten kanssa mielikuvituksellisen valokuva-albumin ja niiden oheen voi sepittää tarinan. Kortit ovat oiva väline tarinatuokion virittämiseen tai ajatusten ja tunteiden purkamiseen.
1900-luvun alun piirretyt kissaperhekortit olivat aikanaan hyvin suosittuja ja ne kyllä pystyvät aiheuttamaan riemua nykypäivänäkin. Kissakorteissa katit käyvät koulua ja auttavat emoa kotiaskareissa. Näillä korteilla voi syntyä mielenkiintoista keskustelua päiväkodeissa ja lastenkerhoissa.
Kortit toimivat näppärästi vanhuksille vedettävien muistelutuokioiden virittäjinä. Tällöin pinkkaan olisi hyvä varata vanhojen korttien näköispainoksia ja klassisia aiheita.

Korteilla voidaan pelatakin, esimerkiksi niin, että jokainen nostaa viisi korttia pinkasta umpimähkään ja kertoo niistä yhtenäisen tarinan. Ensimmäisessä kortissa näkyy tarinan teema, suuri kysymys tai päähenkilöt. Toinen kortti kertoo ensimmäisen kohtauksen tai ristiriidan. Kolmas kortti esittelee mahdollisen ratkaisun tai pelastavan henkilön; neljäs, miten päähenkilöt ratkaisuun suhtautuvat. Viides kortti näyttää loppuratkaisun ja päähenkilöiden sekä muiden mukana olleiden tunnelmat ratkaisusta.
Astetta vaikeammassa versiossa pelaajat sepittävät yhtä suurta tarinaa.

Joulun aikaan korteilla voidaan pelata siten, että pakasta nostetusta kortista keksitään niin monta joululaulua kuin kortissa on vastaavia kuva-aiheita. Lauluja ei tietenkään selitetä, vaan ne lauletaan. Kierroksella jokainen laulaa yhden laulun, eikä toistoja sallita. Pakasta nostetaan kaikki kortit ja se, ken on korteistaan laulanut useamman 'piisin', voittaa.
Joistain vanhoista korteista voi jopa löytää painetun säkeen tai kaksi. Jos tällainen kortti on pakkaan eksynyt, voidaan sille antaa erikoisarvo. Tällaisen kortin nostaja saa pyytää haluamaansa henkilöä laulamaan laulun määräämälleen henkilölle.
Takaisin

Enkelit ovat laskeutuneet Korttien Talon galleriaan joulun
ajaksi.

Kortteja on siellä monenlaista

Korttien Talon yleisö on kaikenikäistä ja eri ammattiryhmistä. "Korttikulttuurin ovat kuitenkin parhaimmin sisäistäneet keski-ikäiset naiset. He haluavat yksilöllisiä, puhuttelevia ja laadukkaita kortteja. Juuri he siirtävät hienoa perinnettä uusille sukupolville", selvittää museonhoitaja Helin. Myös perhe- ja parisuhdeterapeutit ostavat kortteja käyttääkseen niitä työssään asiakkaidensa kanssa.
Lapset ja muut lapsenmieliset ovat yksi tärkeä yleisönosa ja heitä varten Korttien Talo järjestää näyttelyitä esim. satu- tai sarjakuvateemoilla.

Museo huolehtii siitä, että osa vanhasta suomalaista postikorttikuvamaailmasta säilyy. Talo painattaakin itse kokoaan myöten näköiskopioita 1900-luvun alun korteista. Lisäksi painetaan Sibelius-sarjaa sekä Martta Wendelinin klassikkosarjaa, joista on saatavana myös julisteita. Nämä ns. museokortit tehdään Natur-kartongista, joka sisältää kierrätyskuituja. Kierrätysmateriaali antaa kortille viehättävän rustiikkisen ulkonäön ja miellyttävän pehmeän, luonnollisen tunnun.

Korttien Talon toisessa siivessä sijaitsevat museonhoitajien työtilat sekä museon arkistot tuhansine kortteineen ja kirjeineen. Silti vaihtuva näyttely saadaan useimmiten joltain keräilijältä, vaikka omaa materiaalia onkin varastot pullollaan.

Vanhojen korttien uusintapainosten ja näköisversioiden lisäksi museopuodista on saatavilla runsas valikoima uudempia laatukortteja aina filmnoiresta saksalaiseen surrealismiin ja muotoonleikatuista jättimäisistä onnittelukorteista käsintehdynoloisiin akvarellikopioihin. Visiitin lomassa voi Korttien Talossa viettää kahvi- ja teehetken kynttilöiden valaisemalla lasikuistilla.

Enkelikortti tämäkin!

Takaisin

Korttien Talo - kulttuurin keskus

Monina kesinä Talo on järjestänyt ohjelmaa sisäpihallaan. Kirjailijat, runoilijat, muusikot ja teatterintekijät ovat viihdyttäneet yleisöä puutarhassa sketseillä, soneteilla ja vaikka millä. Korttien Päivä onkin ollut merkittävä laatutapahtuma Hämeenlinnassa jo vuosien ajan ja sen soisi vain kasvavan tulevaisuudessa eri kulttuureja- ja kulttuurin aloja yhdistäväksi festivaaliksi.

Lopuksi vielä eräs säilynyt kortin kantama viesti viimevuosisadan alkupuolen liike-elämästä, päivättynä Helsingissä, syysk. 14 p. 1915:

"Tampereen Kenkätehtaalle
Ennen muita tilauksiani tarvitsisin lajeja 34257 ja 65470. Lähettäkää niin pian kuin vaan voitte sillä entiset loppuvat. Ehkäpä hyväntahtoisesti voinette sivuuttaa vähäksi aikaa jonkin toisen, joka ei nyt juuri olisi semmoisessa tarpeessa kuin minä. Muukin tilaamani saisivat milloin hyvänsä olla täällä. Kirjoitan kunnioittaen
Pekka Joutunen Cityn Jalkinekauppa".

Suomalaisen postikortin näyttely 100 vuoden ajalta on
esillä Korttien Talossa pysyvästi.

Korttien Talo sijaitsee osoitteessa Niittykatu 1, lähellä historiallista linnaa. Museogalleriaa pitää yllä Korttien Tarinat-säätiö, jossa ovat mukana Hämeenlinnan Kaupunki, Hämeen Sanomat Oy, Paletti Oy, Suomen Posti ja Markku Laakso.

Kirjallisuutta:
Postikortti diskurssina
Sosiaalinen postikortti (Molemmissa) toim. Ville Laakso ja Jan-Ola Östman. Korttien Talo, 1991.

Teksti, kuvat ja korttipeli-ideat: Pirjetta Kesseli

 

Takaisin sivun alkuun