Patina - vaihtoehtoinen aarreaitta
Juttusarja: Mitä löytyy kassistasi? osa 2
Juttusarja: Alumnimme maailmalla osa 2
Luonto on loputon elämyksien lähde
Elämyksellistä kulttuuriteollisuutta Philadelphiassa

Patina - vaihtoehtoinen aarreaitta

Eläminen edellyttää tavaroiden jatkuvaa kulutusta. Tyyli ja trendit vaihtuvat ja markkinoille tulee aina vain kehittyneempiä tuotteita. Lopulta tavaraa on niin paljon, ettei enää tiedä, mihin sen laittaisi.

Kestävään kehitykseen liittyy tiiviisti kierrätys ja tavaroiden uudelleen käyttäminen. Loistava esimerkki tämänkaltaisesta toiminnasta on Lahden keskustassa sijaitseva Kestävän kulutuksen keskus Patina. Vanhojen mutta ehjien huonekalujen ja muiden käyttötavaroiden sekä rakennustarvikkeiden kierrätyksen ja myynnin lisäksi Patina tarjoaa jäte- ja ympäristöneuvontaa ja koulutusta. Patinan tavoitteena on kestävän kehityksen edistäminen ja ympäristöä säästävien toimintamallien kehittäminen.

Hyödyllisiä neuvoja ja iloista toimintaa

Patinan ympäristöneuvonnasta saa tietoa Lahden ympäristöasioista, muun muassa luontokohteista ja vesien tutkimuksista. Jäteneuvonta vastaa lajittelua ja jätehuoltoa koskeviin kysymyksiin. Ympäristö- ja jätepalvelut järjestävät myös erilaisia teemailtoja, näyttelyitä sekä koulutustilaisuuksia ja kursseja erilaisille ryhmille.

Lasten ja nuorten ympäristötietämystä Patinassa edistää Ympäristökoulu Ekoteko. Se tarjoaa koulu- ja harrasteryhmille erilaisia ohjelmia ja kerhoja, joissa kerrotaan luonnonvaroista ja kestävän kehityksen tärkeydestä eri menetelmin. Vihreä draama on tuntikokonaisuus, jossa tutustutaan käsiteltäviin aiheisiin draamapedagogisin keinoin. Aiheina voivat olla esimerkiksi elinkaari, ostostavat ja liikenne. Vihreä draama toimii nimenomaan kouluopetuksen tukena ja toiminnallisena oppimismuotona, eikä välttämättä kata yksistään kyseisen aiheen käsittelyä. Eri ikäisille lapsille järjestetään luonto- ja ympäristökerhoja. Niissä tutustutaan kaupunkiympäristöön, seurataan eri vuodenaikoja sekä askarrellaan ja leikitään luonto- ja ympäristöteemoihin liittyen.

Päiväkotien Päkerrys ja materiaalipankki

Ekotekon yhteydessä toimii myös Lahden päiväkotien kestävän kehityksen työryhmä - Päkerrys. Siinä on mukana viisi päiväkotia, joiden tavoitteena on edistää kestävän kehityksen juurtumista päiväkoteihin sekä toimia yhdysryhmänä ja esimerkkinä muille päiväkodeille. Päkerrys jakaa tietoa muihin kaupungin päiväkoteihin mm. koulutuksen avulla. Koulutuksen tarkoituksena on, että siihen osallistuu päiväkotia kohden yksi vastuuhenkilö, joka toimii innoittajana ja levittää tietoa päiväkotinsa henkilökunnan osalta.

Patinassa, kestävän kulutuksen keskuksessa, on päiväkotien, koulujen ym. lasten kanssa toimivien tahojen käytössä materiaalipankki. Sieltä saa viiden euron vuosimaksulla ottaa vapaasti materiaalia omien tarpeidensa mukaan. Materiaali on eri yritysten tuotannosta tai toiminnasta syntynyttä "hukkamateriaalia", joka soveltuu askarteluun ja leikkeihin.

Luovuutta ja uusiotaidetta

Patinassa työskentelee joukko
ammattilaisia, jotka uskovat tulevaisuuteen ja haluavat luoda jotakin uutta. Verhoomossa käytetyt huonekalut saavat uuden ilmeen taitavien verhoilijoiden käsittelyssä. Ompelimossa vanhat vaatteet korjataan asiakkaan toiveiden mukaisesti ja kudotaan uusiomateriaaleista mattoja sekä poppanaliinoja. Uusiopajassa vain taivas ja oma mielikuvitus ovat rajana, kun taiteilijat valmistavat vanhasta materiaalista paperimassa- ja korutaideteoksia - tilaustyönä!

Patina - kestävän kulutuksen keskus on erinomainen vaihtoehto, kun on ostettava välttämätöntä arjen kulutustavaraa tai vaikkapa joululahjoja. Kierrätyksestä voi tulla uskomattoman arvokas elämäntapa, jota kannattaa vaalia. Siihen avaimet voivat löytyä lähempää kuin voi arvatakaan...

Patinan yhteystiedot:
Vesijärvenkatu 27
15140 Lahti
Puh. 03-828 3711, Fax 03-828 3731

Teksti: Lotta Hakkarainen
Teksti- ja kuvalähde: http://patina.phkk.fi/etusivu.htm

Takaisin sivun alkuun

Mitä löytyy kassistasi? osa 2
Juttusarja esittelee ohjaajia ympäri Suomea. Ohjaajan kassin sisällön avulla kurkataan myös ohjaajan työelämään. Sarja jatkuu ensi numerossa.

Luovuutta ja villalankaa

Mira Ekonen työskentelee puolipäiväisesti Helsingin Rudolf Steiner -koulun iltapäiväkerhon kerho-ohjaajana ja muutamina iltoina viikossa hän ohjaa erilaisia kädentaidollisia kursseja Helsingin kaupungin suomenkielisessä työväenopistossa. Kerho-ohjaajana hän muun muassa askartelee lasten kanssa ja iltaisin hän siirtyy aikuisten pariin ohjaamaan huovutusta, ekolahjoja kierrätysmateriaaleista ja näin joulun alla myös jouluaskartelu kuuluu työnkuvaan. Hänen viimeisin ammattitutkintonsa on ohjaustoiminnan artenomi.

Miran laukusta löytyvät aina perustavaroina kännykkä, rahapussi ja avainnippu. Näiden lisäksi laukusta saattavat pilkottaa puikot ja kerä villalankaa: mikäli päivään ilmaantuu joutilasta aikaa, kuluu se mukavasti neuloen.

Vaikka Mira työskentelee niin lasten kuin aikuistenkin parissa hän toteaa, että ohjatavasta ryhmästä riippumatta on välttämättömiksi mukaan otettaviksi nousseet maalarinteippi ja sakset. Hän on työssään huomannut, että niitä tarvitaan lähes poikkeuksetta jokaisessa ohjaustuokiossa. Käsilaukun lisäksi - jossa kulkevat perustavarat - Miralla on mukanaan ohjaustuokioon mennessään vetokärry, "mummukärry" tai kuten hän itse kertoo ohjattaviensa todenneen "rollaattori". Tässä mainiossa kärryssä tulevat mukana kaikki tarpeellinen ja Mira voi lämpimästi suositella tätä jokaiselle ohjaajalle. Kärryistä on tullut ehdoton suosikki Miralle, eikä hän lähde ohjaamaan mitään ilman kärryään.

Konkreettisten tavaroiden lisäksi Mira kertoo laukusta löytyvän myös avointa mieltä. Täytyy olla valmiina vastaanottamaan melkein minkälaisia kysymyksiä ja ideoita tahansa, joita monenlaiset ohjattavat saattavat esittää. Tähän liittyen laukusta pursuaa myös roima annos luovaa ongelmanratkaisukykyä, jonka avulla luodaan toimivia ratkaisuja ohjattavien toiveista. Nämä kaksi ominaisuutta on hyvä kantaa mukanaan, niiden avulla pääsee jo pitkälle.

Teksti: Johanna Salakari

Takaisin sivun alkuun

Alumnimme maailmalla, osa 2
Ope, ohjaaja, äiti ja koirankasvattaja - Ulla Tommila

Ulla Tommila valmistui 70-luvun lopulla askartelunohjaajaksi ja vuonna 2002 ohjaustoiminnan artenomiksi (AMK). Vuosien välille mahtuu monenmoista koulutusta ja työelämän tehtäviä. "Rohkeus tarttua hommaan kuin hommaan kuin sika limppuun on ohjaajan tärkeimpiä ominaisuuksia, mikä oli opinahjonikin paras anti!" kiteyttää Ulla. Tekevältä eivät työt lopu - tämä sanonta kuvannee Ullan työhistoriaa.

Toijalalainen Ulla Tommila työskentelee nykyisin päätoimisena tuntiopettajana yläasteella ja iltaisin kädentaitojen ohjaajana nuoristotilassa. Työuraan on opettamisen ja ohjaamisen lisäksi mahtunut yrittäjyyttä, käsityöläisyyttä, myymälänhoitoa ja kouluttajana olemista. Ihan vain sivubisneksenä (!) joukossa ovat mukana neulekerhot ja nykyinen harrastus eli koirienkasvatus, joka on edennyt kennelin perustamiseen asti.

Kaksi minää: ope-ohjaaja ja bisnestyyppi

"Ohjaajaminän" lisäksi Ullalla on "bisnesminä". Askarelunohjaajan tutkintoa hän on nimittäin täydentänyt markkinointisihteerin tutkinnon ja erilaisten kaupallisten kurssien avulla. Yritysmaailmasta Ullalla on myös pitkä työkokemus muun muassa neule- ja ompelukoneliikkeen myymälänhoitajana, jolloin hän myös ohjasi erilaisia alan kursseja ja koulutusta. "Tänä aikana perustimme neulekerhonkin, jonka parissa tapahtui kaikenlaista hauskaa", toteaa Ulla. Sitä en epäile, sillä Ullan ympärillä on ylipäätään hauskaa!

Yrittäjänä Ulla on toiminut kymmenisen vuotta. Hän piti Tampereella sisustusliikettä, joka suunnitteli ja toteutti verhoja lähinnä yritys- ja yhteisöasiakkaille. "Oli isoja asiakkaita ja tehtiin lujasti töitä", heläyttää Ulla. Laman myötä yritysten sisustushalut - tai pikemminkin sisustusvarat - hiipuivat. Yrittäjästä Ulla siirtyi käsityöläiseksi ja teki mittatilauksena neuletoitä omien sanojensa mukaan "yötäpäivää". "..se oli kovaa työtä, ei käsityöläinen helpolla leipäänsä raavi kasaan", miettii Ulla.

Opettajana Ulla on toiminut myös aiemmin ennen nykyistä uraa. Kun lapset olivat pieniä, Ulla halusi olla kotiäiti. Niinpä hän opetti viitisen vuotta iltaisin kädentaitoja kansalaisopistossa, ja päivisin hoiti lapsia antaen heille elämäneväät. Kansalaisopistomaailmaan Ulla on palannut myös tänä syksynä.

Opiskelijaksi ammattikorkeakouluun ja artenomiksi

Askartelunohjaajan tutkintoaan Ulla lähti täydentämään Hämeen ammattikorkeakouluun vuonna 2000 valmistuakseen ohjaustoiminnan artenomiksi (AMK). Hän sanoi odottaneensa jo pitkään mahdollisuutta täydentää omaa tutkintoaan. "Yhdessä vaiheessa tuli tunne, että koko askartelunohjaajan alan koulutus oli vaarassa hävitä kokonaan", toteaa Ulla ja jatkaa: "Ammattitutkinnon täydentäminen oli erittäin tärkeää omalle ammatilliselle identiteetilleni."

Ulla valmistui vuonna 2002 ja teki opinnäytetyönsä Toijalan kaupungille. Opinnäytetyössään hän pystyi yhdistämään opiskelun, yläasteikäiset oppilaansa ja uuden nuorisotilan kädentaitojen kurssien ideoimisen. Opiskelun ja työelämän yhdistäminen oli Ullan mukaan hedelmällistä ja hyödyllistä.

"Amk-koulutus antoi valtavasti uutta potkua niin minulle henkilökohtaisesti kuin yleensä työelämään", Ulla kertoo. Koulutus avasi uusia, erilaisia näkökulmia omaan työhön. "Oli myös todella hyvä olla välillä opiskelijan asemassa, sillä se auttoi ymmärtämään opiskelijan asemaa", Ulla lisää - ja nauraa päälle. Pedagogista osaamista vahvisti koulutuksen aikana aivan uudella tavalla valjennut ymmärrys oppimisprosesseista. Koulutus antoi myös monin tavoin uutta varmuutta.

Oma persoona, rohkeutta ja sosiaalisia taitoja

Nykyisin Ulla työskentelee yläasteen tuntiopettajana opetusaineinaan tekstiilityöt ja uskonto. Yläasteella Ulla on seitsemättä vuotta. "Tekstiilitöiden lisäksi on ollut kaikenlaisia aineita, joissa on tarvittu tuntiopettajaa", Ulla huitaisee.Huitaisusta ei työssä varmasti kuitenkaan ole kyse, sillä tässä se nähdään: hyvälle opettajalle rakennetaan vaikka

Kysyessäni, mikä on parasta nykyisessä työssä, Ulla ei epäröi: "Ehdottomasti nuoret oppilaat - vuorovaikutus ja kaikenlainen kanssakäyminen heidän kanssaan." Haastavimpana Ulla kokee sen perusfaktan, että opettaja/ohjaaja tekee työtä omalla persoonallaan. "Silloin ei auttaisi olla ns. huonoja päiviä lainkaan, sillä kyllä fiilis kursseilla ja tunnilla on hirveän paljon opettajasta kiinni", kiteyttää Ulla, "Jos työpäivä on kahdeksasta kolmeen, jolloin koko ajan tsemppaat ja innostat, niin rehellisesti sanoen joskus se on aika pitkä putki tehdä työtä omalla persoonallaan." Toisaalta sama asia on myös työn parasta antia: oman persoonan käyttäminen ja työn luominen itsensä näköiseksi on upea mahdollisuus. Ullan tuntien en voisi kuvitellakaan, että hän tekisi työtään jotenkin toisin kuin juuri omalla hersyvällä persoonallaan!

Tärkeimpänä valmiutena opettajan/ohjaajan työhön Ulla pitää sosiaalisia taitoja. "Nuoret hakevat kuuntelijaa, keskustelijaa ja arvostavat keskustelevaa otetta työskentelyssä", Ulla lisää. Toki on tärkeää hallita kädentaidon menetelmät ja tekniikkaa sekä pedagogisia osaamisalueita. Kaikista tärkeimpänä roolinaan Ulla pitää kuitenkin innostajan roolia, jossa sosiaaliset taidot punnitaan.

Merkittävä valmiusvaatimus opettajalle/ohjaajalle on myös rohkeus tarttua erilaisiin asioihin. Ullan mukaan ehdottomasti tärkein asia, mihin Askarteluohjaajaopisto aikoinaan opetti ja kasvatti on juuri rohkeus tarttua "hommaan kuin hommaan kuin sika limppuun". Se ominaisuus on säilynyt askartelunohjaajaksi valmistumisen jälkeen kaikkien vuosien ajan, minkä varmasti voi tulkita myös työhistoriasta. "Usein sitä vasta jälkikäteen tulee miettineeksi, mihin oikein lupautui ja saattaa itsekin ihmetellä jälkeenpäin, että miten oikein selviydyin", Ulla kuvailee.

Minä muistan opettajana yhden tapauksen, joka kuvaa Ullaa, rohkeutta ja sosiaalisuutta. Odotin aavistuksen tympääntyneenä - mitä tuskin koskaan työssäni olen - hissiä koulun aulassa. Hissin ovi aukesi ja sieltä tupsahti sylillinen punaisia hiuksia, hersyvää naurua ja lämmintä oloa. Ulla kapsahti nimittäin kaulaani sanoen: "Voi kiitos Saija ihanasta palautteesta oppimistehtävässäni!" Minä tunsin itseni jäyhäksi jököttäjäksi, joka ei osannut kuin kädet suorina seistä toisen sylissä. Harvoinpa sitä opiskelija on kaulaani kapsahtanut. Mutta tuli ihanan upean lämmin olo, ja tympäännys oli tipotiessään! Hymyni siirtyi hissiin ja sieltä muihinkin. Ilontuojan rooli lienee yksi ohjaajan toimenkuvista?

Kädentaitoja, antiikkinalleja ja ihailevaa ihmettelyä

Open työnkuvaa täydentää nykyisin työskentely ohjaajana Toijalan uudessa nuorisotilassa. Kerran viikossa Ulla vetää kädentaitojen pajaa, joka sijaitsee avoimesti lasiseinän takana nuorisotilassa. Pajaan voi tulla vapaasti - vaikka ohikulkeissaan ja tehdä omia juttuja tai osallistua ohjattuun toimintaan. Pajassa tehdään erilaisin teemoin töitä, sekä nuortein toiveiden että Ullan ideoiden mukaan. Pajaan osallistuu vaihteleva määrä yläasteikäisiä nuoria, niin tyttöjä kuin poikiakin.

Koko nuorisotilan suunnittelu, jossa Ulla on ollut mukana, oli osa Nuorten Sateenvarjohanketta. Hanke koordinoi ja kokoaa Suomessa toteutettavia nuorten elinolojen kehittämistoimia yhteistyöverkoiksi. Nuoret ja nuorten hyväksi toimiminen on siis monin tavoin lähellä Ullan sydäntä.

Tänä syksynä Ulla on ollut kansalaisopiston "vierailevana tähtenä". Hän veti antiikkinalle-kurssin, antiikkinallen 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Ulla koki jälleen sen ihmeellisen tunteen, joka on osa ohjaajan työn parasta antia. Hän nimittäin kykeni vain ihaillen ihmettelemään sitä tarmoa ja hurmiota, jossa kurssilaiset työskentelivät, sekä työn tuotoksena valmistuneita nalleja.

Omien sanojensa mukaan hän ei itse yltäisi moisiin saavutuksiin. Tällöinhan todellistuu ohjaamisen ja valmentamisen kuningasajatus: tavoitteena on, että valmennettava kirkkaasti ylittää valmentajansa taidot. Nallekurssi oli sen verran "succee", että se jatkuu ensi vuonna.

Äiti ja koirankasvattaja

Ulla on kahden aikuisen lapsen äiti. Vanhempi on työelämässä ja toinen aloitti juuri opinnot Tampereen yliopistossa. Perhe-elämästään hän haluaa ehdottomasti tuoda julki myös sen, että "patisti" miehensäkin opiskelemaan Hämeen ammattikorkeakouluun ryhmänohjaajan erikoistumisopintohin. "Ehkä se kertoo jotakin tyytyväisyydestäni opiskeluuni", Ulla toteaa. Vapaa-ajan projekti on ollut koirienkasvatus ja niihin liittyen "tuskalla, hiellä ja vaivalla" luodut kotisivut Internetiin. Tuulensuun torpan kennelin herttaisen koiraiset kotisivut löytyvät osoitteesta http://www.saunalahti.fi~x.tommi1.

Perheen elämisen tapaa kuvannee kotisivun aloitustekstistä lainattu katkelma: "Asumme koiriemme kanssa Arolan kartanon vanhassa torpassa Kurisjärven kylässä, pienessä Kylmäkosken kunnassa eteläisessä Hämeessä. Omat heelerimme elävät päivät vapaina pihapiirissä vahtien ympäristöä, paimentaen vanhaa suomenhevosruunaamme ja jahdaten hiiriä. Illan tullen paras paikka on pirtin puusohva." Kuulostaa romanttisen idylliseltä mutta myös rehellisen arkipäiväiseltä. Elämisen juuret ovat maaseudun arkipäivässä, mutta siivet kantavat ajan hermolla pysymiseen ja ammattitaidon päivittämiseen.

Teksti: Saija Honkala
Kuvat: © Ulla Tommila

Takaisin sivun alkuun

Luonto on loputon elämyksien lähde

Luonto on pienestä pitäen ollut lähellä opiskelija Lotan sydäntä, kun tutkimista riitti lapsuudenkodin läheisillä kallioilla ja soisella niityllä. Ala-asteikäisenä Lotta sai sattumalta mahdollisuuden osallistua paikallisen nuorisotalon järjestämään luontokerhoon, mikä "pelasti" hänen luontosuhteensa heidän perheensä muutettua Espoon kaupunkilähiöön. Se oli alku Lotta Suvisen pitkälle luontokerhotoiminnalle, joka jatkui aina lukion päättymiseen saakka. "Olin nimittäin siinä onnellisessa asemassa, että kouluissani oli kerhotoimintaa ja vieläpä luonto-sellaista", hän kertoo. Lotan luontokerhohistoriaan kuuluu myös Luonto-Liiton nuorten leirit ja muu aktiivitoiminta.

Luonnon lumous

Lotalle luonto on suuri ihmetyksen lähde. "En voi ikinä saada tarpeeksi sen kauneudesta ja nerokkuudesta", Lotta huokaa ja jatkaa: "Kaikella on oma funktionsa." Hän on ohjannut Espoossa koululaisten luontokerhoa ja -leirejä, joissa hän parhaansa mukaan on opettanut myös lapsia huomaamaan luonnon ainutkertaisuutta ja vaalimaan sitä. Kerhossa retkeiltiin enimmäkseen lähiympäristössä, mutta muutamissa läheisissä retkikohteissakin tuli vierailtua. Retkillä kuljettiin lasten omaan tahtiin ja katseltiin ja ihmeteltiin sitä, mitä vastaan tuli.

Kysyin Lotalta, mikä on ollut kestävän kehityksen osuus luontokerhossa. "Teimme kyllä askarteluja kierrätysmateriaaleista", hän sanoo, mutta lisää, että lapsille mieluisin aihe kerhossa oli ollut kaikenlaiset eläimet. "Niistä tein erilaisia visailuja ja tutustuimme niihin kirjoja lukemalla." Koko luontokiinnostus ja kasvattaminen luonnon kunnioittamiseen lienee (kulttuurista) kestävää kehitystä.

Luontokerhon ohjaajalle ja ryhmälle suurin mutta palkitsevin ponnistus oli päiväretki Hankoniemeen joutsenia ja merikotkia ihailemaan. Retki oli ollut kaikille elämys, josta puhuttiin vielä kuukausienkin päästä. Juuri sellaiset elämykset ovat sitä, mitä Lotta Suvinen haluaa ihmisille tarjota. Lasten ja aikuisten ilmeet ovat hänen paras palkkansa. "Luonnosta ei voi koskaan saada tarpeekseen, koska aina löytyy jotakin uutta", Lotta sanoo ja on aivan oikeassa.

Sinuiksi luonnon kanssa

Lotan mielestä ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus tutustua luontoon mahdollisimman nuorena: "Minä uskon, että kun ihminen saa paljon positiivisia luontoelämyksiä jo lapsesta saakka, hän tietää mitä luonnossa voi ja saa tehdä ja mitä tapahtuu, jos välinpitämättömyys saa vallan". Lotan mukaan luonnonsuojelussa edellytetään voimakasta luontosuhdetta, ja ennen kuin luontoa voi alkaa suojelemaan järkevästi, on tiedettävä luonnon kiertokulusta ja mysteereistä.

Jos ihminen ei liiku luonnossa, ei hän voi myöskään ymmärrä sitä vahinkoa, jota hän välinpitämättömyydellään voi ympäristölle aiheuttaa. Lotta kehottaakin terävästi kaikkia ihmisiä yksin tai yhdessä luontoretkille kaikkina vuodenaikoina, niin ehkä luonto ja luonnonsuojelun merkitys saavuttavat silloin oikean arvonsa ihmisten arkielämässä.

Teksti: Lotta Hakkarainen

Takaisin sivun alkuun

Elämyksellistä kulttuuriteollisuutta Philadelphiassa

Wetterhoff-brändihankkeella pyritään kehittämään Hämeenlinnan seutukunnan kulttuuriteollisuutta ja kulttuurimatkailua. Hankeseurue kävi tutustumassa kulttuuriteollisuuteen USA:ssa, kohteina Philadelphiassa ja New York. Suomalaisessa kulttuuripolitiikassa panostetaan nyt erityisesti kulttuuriteollisuuteen. Siinä yhdistyvät kaksi perinteisesti toisilleen vieraana pidettyä aluetta: taiteellinen luovuus ja taloudellinen tuotanto. Esimerkiksi opetusministeriön sivuilla on tietoa kulttuuriteollisuustyöryhmästa ja sisältötuotantohanke-työryhmän työstä. Kulttuuriteollisuuden avulla tuetaan kulttuurista kestävää kehitystä.

Elämyksellistä kulttuuria ja lifestylea

Pitkin North ja South Broad Street avautuu Avenue of the Arts - taide- ja kulttuurikatu. Sitä vaalimaan perustettiin 1993 Avenue of the Arts Inc., ,joka on itsenäinen ja voittoa tavoittelematon organisaatio. Sen tehtävänä on koordinoida, tukea ja edistää kulttuuria ja siihen liitännäistä toimintaa. Organisaation neuvostossa on edustus kaikista kadun varren taide-, kulttuuri- ja koulutusinstituutioista. Organisaatio tarjoaa tarvittaessa konsultaatio- ja asiantuntijapalveluja jäsenilleen näyttelyjen rakentamiseen, taloussuunnitteluun, markkinointiin/public relations, varainhankintaan ja toiminnan kehittämiseen liittyvissä asioissa.

Organisaatio tekee systemaattisesti tiedotus- ja markkinointityötä lisätäkseen turistien ja paikallisten asukkaiden tietoisuutta Avenuen ja sen kulttuuritarjonnan olemassa olosta. Se myös tuo julki Avenuen alueellisia ja kulttuuriyhteisöllisiä vaikutuksia ja tukee Avenuen jäsenien pyrkimyksiä ja voimavaroja lisätä yleisöä ja laajentaa yleisöpohjaa. Organisaatio mm. julkaisee ja jakaa alueen asukkaille neljännesvuosittain AveNews-lehteä, jakaa Avenuen karttaa, ylläpitää nettisivuja ja tiedottaa tapahtumista.

Tärkein ja laajin tunnettavuutta lisäävä toimintamuoto ovat vuosittaiset, viikonlopun mittaiset ilmaiset esittävän taiteen festivaalit, joissa on 30000 - 50000 vierailijaa ja yli 50 esiintyjää. Lisäksi kadulla on ympäri vuoden erilaisia ilmaisia tapahtumia, mutta erityisesti heinäkuusta syyskuun loppuun.

Yksi Avenuen kiinnostava kohde oli Philadelphia Senior Center (PSC), joka oli perustettu jo 1949. PSC tarjoaa 10000 ikääntyneelle asukkaalle mahdollisuuksia terveempään ja aktiivisempaan elämään. PSCn palveluja ovat informaation tarjoaminen, avustaminen, erityiset ohjelmat ja opetus. Viikoittain tarjolla on yli 50 erilaista kurssia ja workshopia erilaisista taiteista, retkiä, teatteri- ja konserttilippujen välitystä. Viikoittain tarjolla olevia taidekursseja ja workshopeja ovat mm. lasinmaalaus, öljymaalaus, kudonta, keramiikka. Erityisiä kursseja ovat mm. kirjansidonta, kalligrafia, kankaanpainanta.

Sidewalk-ravintolat liittyvät taidekatuun ilman seinää, niissä on tietylle asiakaskunnalle suunnattu sisustus, tunnelma ja menu. Sidewalk mahdollistaa kadun menoon osallistumisen ikään kuin olohuonementaliteetilla. Se tukee tietynlaisen life stylen muodostumista ja siihen osallistumista. Ravintolat tarjoavat kulinaarisia ja vegetable art -nautintoja ja elämyksiä hyvässä seurassa.

Soveltavaa ja kokeilevaa käsityön taidetta

Fabric Workshop Museum Philadelphiassa perustettiin 1977. Se on suuntautunut nykytaiteen tuottamiseen, esittelyyn, koulutukseen, julkistamiseen ja säilyttämiseen. FWM on luonteeltaan taloudellista hyötyä tavoittelematon organisaatio. Se on USA:n ainoa museo, joka luo ja esittelee uutta tekstiilitaidetta nykytaiteen muodoin, kokeilevilla materiaaleilla uusien lupaavien taiteilijoiden tai jo kansallisesti ja kansainvälisesti tunnustettujen taiteilijoiden kanssa. Toimintamuotoja ovat Artist-in-Residence Program, pysyvät workshopeissa työskennelleiden taiteilijoiden kokoelmat, paikalliset ja kiertävät näyttelyt sekä koulutuspalvelutarjonta.

Artist-in-Residence Program harjoittaa soveltavaa ja kokeilevaa käsityön taiteen tutkimus- ja kehittämistoimintaa. FWM kutsuu nykytaiteilijoita luomaan uusia töitä kokeilevilla materiaaleilla ja tekniikoilla. Taiteilijan tulee olla osoittanut sitoutumisensa innovatiivisiin ja kokeileviin produktioihin. Tällaiselle taiteilijalle ja tällaisiin kokeileviin projekteihin museo tarjoutuu maksamaan kulut ja hankkimaan materiaalit, antaa taiteilijan käyttöön työtilat ja -välineet sekä henkilökunnan toteuttamaan hänen luovia tarpeitaan.

Taiteilijat edustavat kaikkia taiteen aloja kuten maalaus, kuvanveisto, arkkitehtuuri, muotoilu, käsitteellinen ja installaatiotaide, performanssi ja videotaide. Työskennellessään yhdessä museon henkilökunnan kanssa taiteilijat tutustuvat uusiin tekniikoihin, materiaaleihin ja resursseihin, joilla mahdollistetaan muutoin mahdottomien projektien toteutuminen. Tällaiset yhteiset kokeilevat projektit venyttävät sekä taiteilijan luovan ilmaisun rajoja ja keinoja että laajemminkin koko nykytaiteen kehittymistä.

Taiteilijoita on FWM:ssä ollut jo 25 vuotta, ja jokaisen taiteilijan kokeileva prosessi tuotoksineen on tallennettu museon kokoelmiin. Kokeiluprojektien tuottama tietous materiaaleista, tekniikoista ja niiden soveltamismahdolli-suuksista on korvaamaton. FWM digitalisoi ja luo tietokantaa parhaillaan laajempaa käyttöä varten. Myös meillä Suomessa tällainen voisi olla yksi kiinnostava tapa lähteä luomaan tutkivaa- ja kehittävää toimintaa ammattikorkeakouluun kulttuurialalle. Jokaista taiteilijaa ja hänen työskentelyään voitaisiin hyödyntää opetuksessa. Tätä voisi verrata vaikka Suomessa Lapin yliopiston taideviestinnän laitoksen ohjelmaan ja Oregon Arts and Crafts Schoolin vastaavanlaisiin Artist-In-Residence -ohjelmiin.

Toiminnallinen ja elämyksellinen museotoiminta

Fabric Workshop Museumissa voivat vierailijat katsella nykytaiteen taideteoksia, mutta tämän lisäksi heillä on mahdollisuus mennä katsomaan itse luomisprosessin etenemistä seuraamalla taiteilijaa työnsä äärellä studiossa (artists-in-residence). FWMn koulutuspalvelutarjontaan kuuluvat luennot, opastetut museokäynnit, kouluissa toteutetut esitelmät ja opiskelijaharjoittelut. Kaikissa koulutustarjonnoissa pyritään maksimoimaan vierailijan osallistuminen ja nykytaiteen idean ja haastavien tekniikoiden ymmärtäminen. Koulutustarjonnalla pyritään saavuttamaan kaiken ikäinen yleisö. FWM tarjoaa myös muita erilaisia koulun ja museon yhteistyömuotoja:

1. Evenings for Educators, jotka ovat kasvattajille ja opettajille suunnattuja taiteilijoiden, kuraattorien ja harjoittelijoiden vetämiä ideointi-iltoja. Tavoitteena on, että opettajat saavat uusia ideoita, joilla elävöittää keskusteluja ja aktiviteetteja koulussa.
2. Educational Tours, jotka ovat arkipäivisin etukäteen varattavia ilmaisia opastettuja kiertoja museossa ja studiossa.
3. Opiskelijaryhmät (ala-aste- ja yläasteikäiset,lukiolaiset ja aikuiset) - silkkipainantaan tutustumista näyttelyissä ja studiolla.
4. In-School Presentations - kouluihin tehdyt esitykset, interaktiiviset keskustelut silkkipainannasta ja museon taiteilijoiden projekteista.

Monipuolisia kulttuuripalveluja ja tuotteistusta

Philadelphia Museum of Art tarjoaa monipuolisia eri kohderyhmille suunnattuja kulttuuripalveluja ja tuotteistustapoja. Myös aisti- ja liikuntavammaisten esteetön pääsy palveluihin oli kaikkialla otettu huomioon erinomaisesti. Tarjolla oli kaikkia kulttuurimuotoja: musiikkikonsertit, draama, performanssi, kirjallisuus, runot, kuvataiteet, kuvanveisto, elokuvat, videotaide, kulinaarinen taide jne.

Museossa oli suuret omat kokoelmat sisätiloissa ja lisäksi installaatioita ulkona puistoissa. Näihin oli tarjolla opastettuja kiertoja ja eri kielillä. Kierroista osa oli ilmaisia. Museon omista kokoelmista oli tehty erilaisia katselu ja kuvakirjoja museokauppaan. Suuria taiteilijoita ja heidän kiertäviä näyttelyjään hankitaan lisäksi museoon. Kyseistä taiteilijaa ja hänen tuotantoaan esitellään ja hyödynnetään kaikissa museon elämyksellisissä ja pedagogisissa palveluissa. Hänen tuotantoaan ja hänestä kertovaa kirjallisuutta löytyi myös museokaupasta.

Viikoittain yleisiä tapahtumailtoja olivat keskiviikko ja perjantai, jolloin tarjolla oli esittävää taidetta ja keskustelua teemataiteilijan kanssa. Tapahtumapaikkana oli suuri aula, jossa oli myös ravintola. Myös ravintolan kulinaariset nautinnot noudattivat teemaa. Torstaisin oli nuorten taidemuseoystävien ilta.

Museolla oli erikseen Education Department, joka tarjosi aikuisille ja lapsille aktiviteetteja:

1. Koko perheen Family Art Activities
2. Näyttelyt opastettuina
3. Taidehistorian kurssit, tarjolla myös etäopetuksena.
4. Erityisluennot mm. vierailevilta taiteilijoilta, tarjolla myös etäopetuksena.
5. Symposiumit
6. Workshopit - eri ikäisille pysyvistä ja vaihtuvista taiteilijoista ja erilaisista teemoista
7. Opettajien workshopit

Matkan antina jäi kypsymään monenlaisia ideoita, joita voisi soveltaa Suomeen - niin työelämäkentän, erilaisten taide- ja kulttuurikeskusten kuin oppilaitostenkin välisenä yhteistyönä. Suomessa panostetaan kulttuuriin - ja myös kulttuuriteollisuuten - nyt monin tavoin. Yhteistyötä eri tekijöiden ja vaikuttajien välillä voi vielä paljon kehittää, jotta monimuotoinen kulttuuri olisi kaiken kansan ulottuvilla erilaisin elämyksellisin tavoin ja jotta sen jatkuvuus taattaisiin muun muassa tuotteistamalla.

Matkaraportti Merja Saarela

Takaisin sivun alkuun