Teatteriharrastuksen
merkitys
Draamakasvatuksen mahdollisuudet taiteen ja kasvatuksen välissä
HAMK:n ohjaustoiminnan artenomi (amk) -opinnäytetöitä
Riihimäen ohjaajainstituutin opinnäytetöitä
Taitoteknologia-hanke
Kokonaiskoulupäiväkokeilu
Innoklubit - paikallisen aloitteellisuuden keskukset
Kulttuuriosaaminen kansallisen kilpailukyvyn rakentajana
Käsityöyrittäjyyden
mahdollisuudet
Väitös teatteriharrastuksen merkityksestä
Teatteri on käsittelytavan vapauden, mahdollisuuksien ja mielikuvituksen vuoksi voimakas oppimisen väline. Kukin osallistuja voi itse valita oppimistapansa ja suhtautumisensa yhteiseen teatteriprojektiin juuri sellaisena, kuin itselle parhaiten sopii. Teatterinharrastajat ovat hyvin tietoisia omista harrastusmotiiveistaan ja oppimiskokemuksistaan vaikka välttämättä eivät tule sitä usein ajatelleeksi. Teatteri voidaan nähdä keinona vaikuttaa ihmisten käsityksiin, asenteisiin, ajattelutapaan ja toimintaan.
Teatteriharrastajien tärkeimmät syyt harrastaa teatteria ovat: Onnistumiskokemusten ja myötäelämisen tarve, halu oppia uutta, mielikuvituksen ja ilmaisutaitojen kehittäminen, viihtyminen, terapeuttiset vaikutukset, ja kokemusten tarve, motivoiva asenne, esiintymistarve, ammatilliset motiivit, hyväksytyksi ja huomioon otetuksi tulemisen tarve, halu toimia ja erottua yksilönä, kontaktimotiivit, turvallisuus sekä suoritusmotiivit.
Vapaaehtoisuuteen perustuva teatteriharrastus on paljolti sisäisen motivaation seurausta, ja koska toiminta on päämääräsuuntautunutta ja harrastajat olettavat sen tuovan edistymisen ja onnistumisen kokemuksia ja siten auttavan henkilökohtaisten tavoitteiden saavuttamisessa, toiminta on todennäköisesti useiden motiivien summa. Kun ohjaajalla on tiedossa näyttelijöiden perimmäiset motiivit teatteriharrastukselle, hänellä on mahdollisuus ottaa ne huomioon ja siten vahvistaa niitä ja nopeuttaa näyttelijöiden sitoutumista prosessiin jo näytelmän orientoitumisvaiheessa.
Teatteriryhmän kehittyminen toimivaksi tiimiksi teatteriesityksen valmistusprosessin kuluessa on monimutkainen prosessi. On tärkeää oppia tuntemaan sitä prosessia, jossa hyvin heterogeenisestä, epämääräisestä ja toisiaan tuntemattomien ryhmästä kehittyy joustavaan ja tehokkaaseen yhteistoimintaan pystyvä tiimi. Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää järjestää nykyistä enemmän korkealuokkaista teatterikasvatusta eri kouluasteilla sekä vapaan sivistystyön sektorilla, laitoksissa, avohoidossa ja erityisesti harrastajateattereissa.
Kouluissa taitoaineiden opetus on turvattava ja luotava teatteri-ilmaisulle pysyvä jalansija opetettavien aineiden joukossa. Tämä osaltaan vähentäisi kouluissa sellaista lasten ja nuorten huomioon otetuksi tulemisen tarvetta, joka koetaan häiriökäyttäytymisenä. Teatteri olisi myös mitä parhain sisältö koulujen iltapäiväkerhotoiminnalle sekä paljon mahdollisuuksia antava väline pedagogis- ja terapeuttispainotteiseen vapaa-ajan ohjaustoimintaan.
Ohjaustoiminnan ammattilaisten ja harrastajateattereiden yhteistyötä voitaisiin kehittää enemmän siihen suuntaan, että se hyödyttäisi tasapuolisesti molempia tahoja, sekä teattereita että laitoksia, joissa ohjaaja työskentelee. Näin positiivinen tietoisuus teatterikasvatuksesta lisääntyisi ja saisi aikaan teatterikasvatuksen osalta myönteisiä yhteistyönäkymiä.
Jokainen teatteriesityksen valmistusprosessi on seikkailu. Etukäteen voidaan vain arvailla tulevia tapahtumia ja oppimiskokemuksia. Lopulta katsottavaksi ja aidosti koettavaksi jää valtava määrä erilaisia teatterielämyksiä. Näistä osa muuttuu oppimiskokemuksiksi. Näytelmä avaa teatterintekijöille sekä katsojille uusia näkökulmia ympäröivän todellisuuden sekä sosiaalisten suhteiden hahmottamiseen.
Teksti: Timo Sinivuori
KT, teatteripedagogi, yliopettaja HAMK/oko
timo.sinivuori@hamk.fi
Sinivuori, Timo. 2002.
Teatteriharrastuksen merkitys: teatteriharrastusmotiivit ja taiteellinen
oppiminen teatteriesityksen valmistusprosessissa. Väitöskirja.
Tampereen yliopisto.
Takaisin sivun alkuun
Draamakasvatuksen mahdollisuudet taiteen ja kasvatuksen välissä
KM Hannu Heikkinen väitteli kesäkuussa 2002 draamakasvatuksesta aiheella "Draaman maailmat oppimisalueina - draamakasvatuksen vakava leikillisyys" (Drama Worlds as Learning Areas - the Serious Playfulness of Drama Education)
Hannu Heikkinen tarkastelee väitöstutkimuksessaan draamakasvatuksen olemusta vakavan leikillisyyden tiedostamisen kautta tutkien mitä vakava leikillisyys on ja mitä se voisi olla. Heikkisen mukaan draamakasvatuksessa leikitään ja tutkitaan fiktiota ja maailmaa roolien kautta. Tällöin kasvatuksessa käytetään hyväksi fiktion todellisuutta ja leikin maailmaa sekä näiden luomia mahdollisuuksia erilaisten yhteiskunnallisten ja kulttuuristen näkökulmien esiintuomiseen.
Heikkisen mukaan 2000-luvulla koulutus, kulttuuri ja taloudellisuus vaativat perinteisten käsitysten arviointia ja dekonstruktiota. Väitöstutkimus haastaakin perinteisen kasvatus- ja teatteri-instituutioon perustuvan draamakasvatuksen teorian, jossa on painotettu joko teatterin tekemisen merkitystä tai kasvatuksen merkitystä. Heikkinen kritisoi tätä perinteistä paradigmaa ja näkee draamakasvatuksen uutena "mahdollisuuksien tilana" taiteen ja kasvatuksen välillä. Tutkimuksen perustana ovat draamakasvatuksen keskeiset brittiläiset teoriat, joita vertaillaan suomalaisiin teorioihin. Tarkoituksena on näin tuoda suomalaiseen draamakasvatuskeskusteluun uusia näkökulmia.
Draamakasvatuksessa painotetaan, että kyseessä on draaman maailmojen luomisen ja siellä tekemisen, kokemisen ja esittämisen lisäksi oppiminen siitä osasta kulttuuria, jonka juuret ovat leikissä, draamassa ja teatterissa. Heikkisen mukaan leikinomaisuus ei ole vierasta taiteellisen luomisen ja taiteellisen esityksen olemukselle. Taidettakin voidaan siis ajatella leikkinä. Samalla tavoin kuin leikissä leikin luonne määrää säännöt, taiteenlajin ominaisluonne määrää taiteen säännöt. Keskeinen asia draamakasvatuksen uudessa paradigmassa on Heikkisen mielestä vakavan leikillisyyden ja esteettisen kahdentumisen lisäksi avoimen ja tietämiseen pyrkivän teatterin filosofia. Draamakasvatus on enemmän teatteria tietämisen vuoksi kuin jäljittelevää teatteria
Virpi Harju
Lähde: http://vihta.jyu.fi/tiedotusfoorumi.nsf/
Lisätietoja:
Hannu Heikkinen
puh. (014) 260 1615 tai 040 5868 929
sähköposti: hannuhei@edu.jyu.fi
Takaisin sivun alkuun
HAMK:n ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opinnäytetöitä
Eläkeläiset arjen maalareina - tutkimus kuvataide- ja askarteluryhmään osallistumisen merkityksistä
Tekijä: Leena
Kemppi
Vuosi: 2002
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa, millaisia merkityksiä säännöllisellä ryhmään osallistumisella on eläkeläisille. Tutkimuskohteena olivat yhden palvelukeskuksen päivätoiminnan kuvataide- ja askarteluryhmäläiset. Ryhmäläiset olivat iän tai muun syyn vuoksi eläkkeellä ja asuivat omissa kodeissaan. Tutkimuksen tekijä oli samalla tutkittavan ryhmän ohjaaja.
Keskeistä tutkimuksessa on ollut tavoittaa asiakaslähtöinen näkökulma tutkittavaan aiheeseen. Tutkimuksen aineisto on muodostunut kymmenestä teemahaastattelusta. Kuntoutusta tarkastellaan opinnäytetyössä ihmiskäsityksestä lähtevän ajattelun pohjalta. Myös kuntoutujakeskeinen malli sekä inhimillisen toiminnan malli ovat esillä.
Aineistolle suoritetun laadullisen analyysin jälkeen tutkimuksen tulokset on esitetty teemoittain. Neljä pääteemaa osallistumisen merkityskokemuksista ovat yksinäisyyden tunteen lievittyminen, ilon tunteen kokeminen, elämänsisällön löytyminen ja uuden oppiminen. Tutkimustulosten mukaan säännöllisellä osallistumisella ryhmätoimintaan on ollut tutkimukseen osallistuneille eläkeläisille arkipäivän elämänlaatua nostava ja psykososiaalisesti kuntouttava merkitys.
Asiasanat: eläkeläiset, hoitomenetelmät/kuvataide/askartelu, ryhmäterapia, psykososiaalinen kuntoutus
Tutkimus tulee ilmestymään Hamk:n julkaisuna pdf-muodossa. CuRec tiedottaa asiasta julkaisemisen jälkeen.
Ota yhteyttä!
Luentoja ym. liittyen.
lees.kemppi@pp.inet.fi
Kulttuurista elämänlaatua - palvelutalossa asuvien ikääntyvien toiveita ja odotuksia kulttuurisesta virkistys- ja vapaa-ajan toiminnasta
Tekijä: Pirjo
Saloranta
Vuosi: 2002
Tutkimuksen taustaa
Tarkoitus ja kohderyhmä Ikääntyvien hyvinvointi, elämänlaatu, itsenäinen
selviytyminen ja monipuolisten palvelutarpeiden selvittäminen ovat nykypäivän
vanhushuollon suurimpia haasteita. Miten tulevaisuudessa pystytään takaamaan
laadukkaita kulttuurisia hyvinvointi-palveluita? Tutkimus toteutettiin
syksyllä 2001 Pirkanmaalla sijaitsevassa palvelutalossa, jossa haastateltiin
kymmenen 78 - 89-vuotiasta asukasta.
Tarkoitus ja tavoitteet
* Millaisia
toiveita ja odotuksia palvelutalossa asuvilla ikääntyvillä on harrastustoiminnalta?
* Miten palvelutalon asukas pystyy ylläpitämään aikaisempaa elämäntyyliään?
* Millaiset tekijät estävät osallistumista tai myötävaikuttavat osallistumiseen?
* Millaisia tunnekokemuksia osallistuminen tai toisaalta yksinolo herättää?
Menetelmät
Aineiston keruu toteutettiin syksyllä 2001 teemahaastatteluilla ja osallistuvalla
havainnoinnilla. Sisällönanalyysin apuna käytettiin visuaalista käsitekarttaa
ja teemoittelua.Erilaisten asukastyyppien toiveet ja odotukset jakautuivat
sisällöanalyysin teemoittelussa seuraavasti: aktiiviset, tyynet
sopeutujat, turhautuneet oleilijat. Elämäntyyli harrastustoiminnassa
ennen ja nyt teemoittui seuraavasti: sosiaalisen verkoston muuttuminen
ikääntyvän kokemana, koetut myönteiset tunteet uudessa
ympäristössä, toimintaa osallistuminen ja sen esteet.
Tulokset
Tulokset osoittivat selkeästi tarpeen lisätä kulttuurisen virkistys- ja
vapaa-ajantoiminnan määrää ja kehittää toimintaa laadullisesti vastaamaan
asiakkaiden tarpeita. Toimintaan osallistuminen paransi ikääntyvien mielestä
elämänlaatuta. Osallistuminen koettiin tärkeäksi myös sosiaalis- ten suhteiden
ja vuorovaikutuksen kannalta.
Päätelmät
Kohderyhmänä ollut ikäpolvi tunnetaan sotien ja on vähään tyytyminen.
Tutkimus osoitti kuitenkin, että heillä on runsaasti toiveita elämänsä
iltaan poistamaan mm. yksinäisyyden, toimettomuuden ja tarpeettomuuden
tunteita, joita sosiaalisen verkon kaventuminen uuden elinympäristön myötä
on monelle tuonut. Perustarpeiden tyydyttäminen ei yksin riitä takaamaan
hyvää elämänlaatua.
Ota yhteyttä!
Luentoja ym. aiheeseen liittyen
pirjo_saloranta@hotmail.com
Riihimäen ohjaajainstituutin opinnäytetöitä
Munankuoren
syövytyskoristelu
AAC-menetelmien käyttö kädentaitojen ohjauksessa
Maahanmuuttajalasten kuvallisen toiminnan ohjaus
Puutarhaterapiapiha laitosympäristön vanhuksille
Näitä opinnäytetöitä
saa lainata Hämeen ammattikorkeakoulun
Wetterhoffin yksikön kirjastosta
HAMK/Wetterhoff
Kirjasto
PL 190
13101 Hämeenlinna
puh: 03-6464785, 03-6464782
fax: 03-6463600
sähköposti: kirjasto.wetterhoff@hamk.fi
Munankuoren syövytyskoristelu
Opinnäytetyö
Riihimäen ohjaajainstituutti, ohjaustoiminnan artenomin tutkinto
Tekijä: Laura Lantta
Työn nimi: Munankuoren syövytyskoristelu
Aika: syksy 2002
Säilytyspaikka: Wetterhoff
Riihimäen ohjaajainstituutista ohjaustoiminnan artenomiksi syksyllä 2002 valmistunut Laura Lantta teki opinnäytetyönsä munankuorien syövytyskoristelusta. Työn tavoitteina olivat syövytyskoristelua koskevan teoriatiedon kokoaminen sekä syövytysaineiden tutkiminen empiirisin kokein.
Opinnäytetyön teoriaosuudessa esitellään munankoristelun historiaa, munan ja munankuoren rakennetta ja ominaisuuksia, syövytysaineita sekä syövytyskoristelun työvaiheita. Empiriaosuudessa vertaillaan erilaisten syövytysaineiden eroja syövytysajan suhteen sekä tutkitaan syövytysaineen lämmittämisen ja laimentamisen vaikutusta syövytysaikaan. Kokeiluissa käytettäviksi syövytysaineiksi valittiin etikka, sitruunamehu ja hapankaalimehu, sillä ne ovat turvallisia käyttää sekä helppoja hankkia ja käsitellä.
Nopeimmaksi syövytysaineeksi osoittautui etikka, sitruunamehu oli sitä hieman hitaampi. Hapankaalimehun syövytysteho oli erittäin heikko kaikissa kokeissa. Lämmittäminen lyhensi etikan ja sitruunamehun syövytysaikaa lähes puolella. Laimentaminen heikensi enemmän sitruunamehun kuin etikan tehoa.
Opinnäytetyön työnäyteenä on kaksi koristeltujen munien esittely- ja säilytyslaatikkoa.
!
Teksti:
Laura Lantta ja Virpi Harju
Opinnäytetyötä "Munankuoren
syövytyskoristelu "
AAC-menetelmien käyttö käden taitojen ohjauksessa
Lopputyö
Riihimäen ohjaajainstituutti
Tekijä: Sanna Lukkarinen
Työn nimi: AAC-menetelmien käyttö käden taitojen ohjauksessa
Aika: kevät 2002
Säilytyspaikka: Wetterhoff
Ohjaustoiminnan artenomiksi Riihimäen ohjaajainstituutista keväällä 2002 valmistunut Sanna Lukkarinen teki opinnäytetyönsä AAC-menetelmien eli puhetta tukevien ja korvaavien kommunikaatiomenetelmien käytöstä käden taitojen ohjauksessa. AAC-menetelmien käyttäjät ovat puhevammaisia henkilöitä, joilla on vaikeuksia puheen tuottamisessa ja/tai ymmärtämisessä.
Opinnäytetyön alkuosassa
käsitellään teoreettisesti käden taitojen ohjausta, kommunikaation eri
osa-alueita, puhevammaisuutta ja puhevammaisen henkilön kohtaamista. Lisäksi
esitellään erilaisia AAC-menetelmiä ja kommunikoinnin apuvälineitä. Tutkimusosa
opinnäytetyöstä on kysely, jossa on etsitty vastauksia kolmeen kysymykseen.
1. Mitä AAC-menetelmiä
ohjaajat käyttävät eri kohderyhmille
2. Onko AAC-menetelmien käytössä eroa, kun niitä käytetään käden taitojen
ohjauksessa, muihin tilanteisiin verrattuna
3. Millainen on ohjaajan rooli AAC-menetelmiä käytettäessä.
Työssä on lisäksi
työnäytteenä valmistusohjeet kalenterityyppiseen informaatiotauluun, joka
on tarkoitettu apuvälineeksi ohjaustilan seinälle. Työnäyte on valmistettu
huovutetusta villasta sekä villakankaasta.
Opinnäytetyön tulosten mukaan suurin osa kyselyyn vastanneista toiminnanohjaajista käyttää työssään erilaisia puhetta tukevia tai korvaavia menetelmiä. Näitä menetelmiä käytetään laajasti eri asiakasryhmien kanssa. Eniten kehitysvammaisten, afaatikkojen ja dysfaatikkojen kanssa. Käytössä on mm. kuvia, selkokieltä, viittomia ja kommunikointilaiteita. AAC-menetelmien käyttö ohjaustilanteissa on opinnäytetyön mukaan vähäisempää kuin muissa tilanteissa. Kädentaitoja ei pidetä niin kielellisinä tapahtumina kuin muita tilanteita ja käden taitojen ohjauksessa korostetaan konkreettisen näyttämisen tärkeyttä. Kuitenkin AAC-menetelmiä pidetään hyvänä apuna myös ohjaustilanteessa ja niiden käytössä halutaan painottaa asiakkaan oman ilmaisun tukemista ja viestin perille menoa eli monipuolista asiakkaan arvostamista.
Teksti:
Sanna Lukkarinen ja Virpi Harju
Maahanmuuttajalasten kuvallisen toiminnan ohjaus
Lopputyö
Riihimäen ohjaajainstituutti
Tekijä: Susanna Sinivirta
Työn nimi: Maahanmuuttajalasten kuvallisen toiminnan ohjaus - ohjauksen
terapeuttinen näkökulma ja menetelmänä paperikollaasit
Aika: kevät 2002
Säilytyspaikka: Wetterhoff
Riihimäen ohjaajainstituutista keväällä 2002 ohjaustoiminnan artenomiksi valmistunut Susanna Sinivirta teki opinnäytetyönsä maahanmuuttajalasten kuvallisen toiminnan ohjauksesta ja sen terapeuttisesta näkökulmasta.
Opinnäytetyössä käsitellään monikulttuurista ohjausta ja tarkastellaan sen terapeuttista näkökulmaa, maahanmuuttajalapsia ohjauksen kohderyhmänä sekä paperikollaasia ohjausmenetelmänä. Lisäksi opinnäytetyöhön kuuluu työnäytteenä ikkunakollaasi ja neljä paperikollaasia.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa maahanmuuttajalasten taidepainotteisen ohjauksen tavoitteista, vaatimuksista, luonteesta sekä mahdollisuuksista. Opinnäytetyöhön on haastateltu neljää ohjaajaa, jotka olivat työskennelleet kuvataidepainotteisessa ryhmässä maahanmuuttajalasten parissa.
Opinnäytetyön tutkimuksen pohjalta voidaan todeta muun muassa, että maahanmuuttajalapsille suunnatuille kuvataidekerhoille tai -kursseille on tarvetta ja että ohjaaja voi kuvallisen toiminnan kautta auttaa maahanmuuttajalapsia sopeutumaan uuteen kulttuuriin./
Teksti:
Susanna Sinivirta ja Virpi Harju
Puutarhaterapiapiha laitosympäristön vanhuksille
Lopputyö
Riihimäen ohjaajainstituutti
Tekijä: Marianne Jenu-Pollari
Työn nimi: Puutarhaterapiapihan perustaminen laitosympäristön vanhuksille
Aika: kevät 2002
Säilytyspaikka: Wetterhoff
Riihimäen ohjaajainstituutista keväällä 2002 ohjaustoiminnan artenomiksi valmistunut Marianne Jenu-Pollari on opinnäytetyössään "Puutarhaterapiapihan perustaminen laitosympäristön vanhuksille" tutkinut puutarhaterapiapihan perustamiseen vaikuttavia asioita.
Opinnäytetyön tavoitteena oli koota tietoa puutarhaterapiapihan käytöstä laitosympäristön vanhusten viriketoiminnassa yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa. Päätavoitteena opinnäytetyössä oli selvittää mitä asioita puutarhaterapiapihaa suunniteltaessa ja rakennettaessa pitää huomioida. Lisäksi opinnäytetyössä tutkitaan terapiapihan sijaintiin, kasvien valintaan ja ohjaajan aikaan liittyviä asioita. Opinnäytetyöhön kuuluu työnäytteenä myös lampaanvillasta huovutettu ja käsin kirjailtu seinätekstiili.
Opinnäytetyö on koonnut yksiin kansiin suomenkielistä tietoa puutarhaterapiasta ja sen vaikutuksista laitosympäristössä eläviin vanhuksiin. Tutkimuksessa korostuu eri ammattilaisten yhteistyön tärkeys terapiapihan suunnittelussa ja rakentamisessa. Opinnäytetyön tutkimus tuo esiin niitä monia asioita, joita puutarhaterapiapihan rakentamisessa tulee huomioida. Painottaen tärkeimpänä asiana terapiapihan tulevia käyttäjiä eli vanhuksia. Terapiapiha pitää suunnitella ja rakentaa ottaen huomioon vanhusten heikentynyt toimintakyky ja sen vaikutus terapiapihan sijaintiin sekä työvälineisiin ja materiaaleihin. Opinnäytetyön mukaan mm. kasvit kannattaa valita vanhuksille tutuista ja muistoja tuovista lajeista ja niiden kasvatusalusta suositellaan olevan korotettuja.
Teksti:
Marianne Jenu-Pollari ja Virpi Harju
Taitoteknologia-hanke
Taitoteknologia on perinteiseen osaamiseen - tietoon, taitoon ja kokemukseen - perustuvaa liiketoimintaa, joka lähtee asiakkaan tarpeesta. Sitran Taitoteknologia (Taitek) -hanke selvittää, millä markkinoilla ja missä asiakasryhmissä pilottiprojekteihin osallistuvien pienten ja keskisuurten yritysten osaaminen on kilpailukykyistä. Hankkeen tavoitteena on kehittää yhdessä yritysten kanssa liiketoimintaverkosto, jonka avulla yritykset parantavat kilpailukykyään ja kansainvälistyvät.
Taitek-hankkeessa oli alkujaan mukana kolme pilottihanketta. Ensimmäiseksi pilottiprojektiksi valittiin laukut- ja nahkatuotteet marraskuussa 1999, toiseksi soitinrakennus tammikuussa 2000 ja kolmanneksi julkitilasisustaminen huhtikuussa 2000. Soitinrakennusprojekti päättyi Sitran osalta elokuun lopussa 2001 ja alalle perustettiin Soitin ry, joka jatkaa alan kehittämistä ja keskinäistä yhteistyötä. Laukut- ja nahkatuotteet sekä julkitilasisustaminen jatkavat pilottia, jossa testataan yritysten verkottumista ja kansainvälistämistä sekä kehitetään uusia rahoitusmalleja.
Taitek kehittää liiketoimintaa niillä paikkakunnilla, missä taitajat luontaisesti ovat. Projekti on myös aluekehitystä edistävä kokeilu, jota voidaan laajentaa työvoima- ja elinkeinokeskusten kautta. Sitra ei rahoita suoraan yritysten toimintaa vaan yritysverkoston kansainvälistymisprosessia, jossa hyödynnetään nykyaikaisia liikkeenjohdon välineitä, kuten sähköistä kaupankäyntiä.
Lisäksi tavoitteena on modernisoida uuden teknologian keinoin perinteistä yritystoimintaa sekä edistää yritystoiminnan laajapohjaisuutta ja tasapainoista alueellista kehitystä Suomessa./ Saatujen hyvien kokemusten perusteella Taitek-hanke on laajentunut perinteisen pk-yritystoiminnan uudistamiseen. Sitra rakentaa Suomeen pääomasijoitustoiminnon, joka markkinalähtöisesti uudistaa perinteistä pk-yritystoimintaa käyttäen hyväksi uuden talouden työvälineitä.
Tekes, TE-keskukset, Finpro, Finnvera ja Sitra tiivistävät yhteistyötään ja sopivat yhteisistä tavoitteista ja toimenpiteistä perinteisten pk-yritysverkostojen kehittämisessä ja kansainvälistämisessä. Toimijat valitsevat yhdessä toimialakohtaiset painopistealueet, sopivat rahoitus- ja kehitysprosesseista sekä koordinoivat kehitysaktiviteetteja yritysverkostojen kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi.
Lähde: http://www.sitra.fi/index.asp?DirID=17/
Lisätietoja:
projektinjohtaja Heikki Ojanperä
puh: (09) 6189 9265
sähköposti: heikki.ojanpera@sitra.fi
Takaisin sivun alkuun
Kokonaiskoulupäiväkokeilu
Kokonaiskoulupäiväkokeilussa koulun toimintoihin yhdistetään lapsille suunnattua avointa ja perheille maksutonta ohjattua harrastustoimintaa ja vapaa-aikaa. Hanke on kaksivuotinen ja toteutetaan Jyväskylän yliopiston kanssa.
Hankkeen taustalla on huoli suomalaisten lasten ja nuorison lisääntyneistä kehitysongelmista ja syrjäytymisvaarasta. Sosiaalisen syrjäytymisen estäminen ja sitä tukevan sosiaalisen pääoman kehittäminen ovat Sitran innovatiivisen toiminnan uuden strategian painopistealueita.
Kokonaiskoulupäivä -hankkeella tuetaan suomalaisnuorten kasvua ja kehitystä vahvistamalla heidän sosiaalisia verkostojaan, luottamuksellisia ihmissuhteitaan sekä sosiaalisia ja yhteiskunnallisia taitojaan. Hankkeen tavoitteena on erityisesti vähentää sitä uhkaa, jonka yksinäiset iltapäivät muodostavat koululaisten kehitykselle. Koulupäivän rakenteen muutosten uskotaan parantavat myös koulujen yleistä ilmapiiriä ja oppilaiden viihtyvyyttä.
Hankkeessa ovat mukana kuusi koulua, jotka sijaitsevat Jyväskylässä, Kuopiossa, Sievissä ja Sipoossa. Näissä kouluissa koululaisten työpäivää kevennetään sijoittamalla oppituntien väliin ja niiden perään ohjattuja harrastus- ja ulkoilutunteja sekä pidentämällä lounastaukoa. Näin vähennetään lasten yksin kotona viettämää aikaa samalla, kun mahdollistetaan ohjattu harrastustoiminta koko ikäryhmälle vanhempien tulotasosta riippumatta. Koulussa tapahtuvalla harrastustoiminnalla on tutkimusten mukaan erittäin myönteinen vaikutus nuorten kehitykseen, oppimistuloksiin ja yhteiskunnalliseen sosialisoitumiseen. Samalla se rauhoittaa nuorten ja perheiden iltoja rauhalliseen yhdessäoloon, kun tarve vanhempien töiden jälkeen tapahtuvaan nuorten harrastustoiminnan tukemiseen ja kuljetuksiin vähenee.
Kokonaiskoulupäivä -hanke toteutetaan osana suurempaa MUKAVA -projektia, jossa on useita muitakin nuorten kasvua ja kehittymistä koulumaailmassa tukevaa osaprojektia. MUKAVA -projektia rahoittavat mm. suomalaisilta suuryritykset.
Lähde: http://www.sitra.fi/
Lisätietoja:
Innovatiivisen toiminnan johtaja Timo Hämäläinen
puh: (09) 6189 9256
sähköposti: timo.hamalainen@sitra.fi
Takaisin
sivun alkuun
Innoklubit - paikallisen aloitteellisuuden keskukset
Innoklubi-hanke on osa Sitran innovatiivista toimintaa ja aluekehitystyötä. Vuoden 2002 aikana Sitra perustaa innoklubeja, joiden tehtävänä on vahvistaa paikallista aloitteellisuutta tekemällä ehdotuksia seutukunnan vahvuuksien hyödyntämiseksi.
Hankkeen taustalla on aluekehitykseen liittyvät ongelmat. Voimakas muuttoliike vie väestöä syrjäseuduilta ja pienistä taajamista maakuntien keskuksiin ja varsinaisiin kasvukeskuksiin. Pitkällä tähtäimellä tämä heikentää alueiden kilpailukykyä ja mahdollisuuksia ylläpitää kehityksen kannalta kriittistä omaleimaista innovatiivisuutta.
Innoklubit ovat paikallisia yhteisöjä, joihin kutsutaan paikallisia idearikkaita asukkaita yhdessä ideoimaan alueen tulevaisuutta ja vahvuuksia. Tavoitteena on saada aikaiseksi konkreettisia ehdotuksia ja oivalluksia mm. uusista toimintamalleista, yrityksistä, tai verkostoista.
Innoklubille valitaan paikallinen vetäjä, joka huolehtii klubien perustamisesta ja toiminnasta sekä auttaa kehittämään innoklubin toimintamallia. Klubien vaikutusta seudun kehitykseen tehostetaan järjestämällä paikallisia seminaareja, jossa esitellään syntyneitä kehittämisideoita. Seminaareihin kutsutaan mm. kuntien virkamiehiä ja luottamushenkilöitä, toimihenkilöitä maakuntien liitoista ja TE-keskuksista, yrittäjiä sekä erilaisten järjestöjen edustajia.
Lähde: http://www.sitra.fi
Lisätietoja:
tutkimusjohtaja Antti Hautamäki
puh: (09) 6189 9232
sähköposti: antti.hautamaki@sitra.fi
Takaisin sivun alkuun
Kulttuuriosaaminen kansallisen kilpailukyvyn rakentajana
Hankkeen avulla kartoitetaan kulttuurin roolia ja mahdollisuuksia taloudessa ja yhteiskunnassa. Tavoitteena on selvittää, · mitä kulttuuriosaaminen on taloudellisen toiminnan yhteydessä, · mikä on talouselämän ja kulttuuriosaamisen vuorovaikutuksen nykytila ja haasteet · talouselämän ja kulttuurialan intressit · talouselämän ja kulttuurin yhteistyön tuomat mahdollisuudet vuorovaikutuksen ja kilpailukyvyn lisäämiseen.
Hanke sisältää kaksi osiota: ensimmäisessä vaiheessa kartoitetaan kulttuuriin liittyviä asenteita ja odotuksia ja tehdään kirjallisuuteen pohjautuva selvitys. Toisessa vaiheessa asiantuntijat hyödyntävät ensimmäisen vaiheen tuloksia ja työstävät niiden pohjalta kulttuuriosaamisen kehittämislinjauksia.
Hankkeen toteuttaa Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Hankkeessa kulttuurin vaikutus ymmärretään · liiketoiminnan ja taloudellisen kilpailukyvyn edistäjänä · fyysisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tuottajana · sivistyksenä ja humaanien arvojen kannattajana. Hankkeesta tuotetaan julkaisu, joka sisältää kehittämislinjauksia, joiden avulla voidaan vahvistaa sekä kulttuuriosaamisen merkitystä talouselämässä että bisnesosaamisen merkitystä kulttuurin alueella.
Lähde: http://www.sitra.fi/
Lisätietoja:
tutkimuspäällikkö Pia Mero
puh. 09-6189 9417
sähköposti: pia.mero@sitra.fi
Takaisin sivun alkuun
Käsityöyrittäjyyden mahdollisuudet
Sitra on mukana käynnistämässä käsityöyrittäjyyden kehittämisohjelmaa. Sitra rahoittaa käsityöyrittäjyyden mahdollisuudet -tutkimushankkeen sekä järjestää kaksi seminaaria, joissa kootaan alan keskeiset toimijat yhteen. Tutkimus on kaksiosainen. Se sisältää käsityötuotteiden kuluttajatutkimuksen sekä artikkeleja keskeisistä toimialaan liittyvistä kysymyksistä. Tutkimushankkeesta julkaistaan kirja vuoden 2002 loppuun mennessä.
Suomessa on poikkeuksellisen vahvaa käsityön osaamista, joka perustuu alan laajaan koulutukseen ja siihen, että edelleen useimmilla ihmisillä on elävä kosketus käsityöhön. Käsityöyritysten työllistävän vaikutuksen on arvioitu olevan jopa 30 000 ihmistä. Yritykset ovat tyypillisesti pieniä 1-2 henkilön pienyrityksiä, mutta kokonaisuutena niiden vaikutus on merkittävä.
Toimivat käsityöyritykset tarvitsevat edelleen sekä koulutusta ja kehitystyötä, joka vahvistaa yrittäjän omaa osaamista ja yrityksille suunnattujen ulkoisten palvelujen kehittämistä. Keskeinen kehittämiskohde on yritysten kannattavuuden parantaminen. Pienillä yrityksillä ei kuitenkaan ole voimavaroja tarvittavaan tutkimus- ja tuotekehitystoimintaan.
Alan kehittämiseen on panostettu mm. kauppa- ja teollisuusministeriön rahoittaman ja Käsi- ja taideteollisuusliiton toteuttaman käsityöelinkeinon kehittämisohjelman kautta sekä Sitran taitoteknologiaohjelmalla. Näiden ohjelmien kokemukset ja opit antavat hyvän pohjan alan laajalle kehittämistyölle. Tavoitteena on nivoa monet erilliset toimenpiteet mielekkääksi ja vaikuttavaksi kokonaisuudeksi. Tarkoituksena on, että Sitran käynnistämän tutkimushankkeen rinnalla aloitetaan käsityöyrittäjyyden kehittämisohjelman valmistelu valtionhallinnon toimesta.
Lähde: http://www.sitra.fi/
Lisätietoja:
tutkimuspäällikkö Pia Mero
puh. 09-6189 9417
sähköposti: pia.mero@sitra.fi
Takaisin sivun alkuun
Vanhuksille Internet-palveluja
Virike-hankkeessa VTT ja TKK kehittävät ikääntyville Internet-ympäristöä, josta pääsee helposti käyttämään erilaisia, jo olemassa olevia Internet-palveluja sekä keskustelemaan esimerkiksi kauempana asuvien perheenjäsenten kanssa. VTT:n ja TKK:n Virike-hankkeessa tutkitaan myös sukupolvien välistä viestintää ja etsitään vaihtoehtoja virkistys- ja ajanvietepalveluiden toteuttamiselle Internet-ympäristössä.
Tutkimuksessa otetaan huomioon ikääntyneiden tarpeet, palvelut ja uusien teknisten ratkaisujen käytettävyys. Kehitettävään Internet-ympäristöön liitetään elämyksellinen kolmiulotteinen maailma, jonka hyödyllisyyttä tutkitaan ikääntyvien kanssa. Tutkimuksessa tarkastellaan myös Internetin ja digi-TV:n vuorovaikutteisuutta.
Tutkimushankkeeseen osallistuu laajasti eri alojen yrityksiä ja yhteisöjä. Mukana ovat Veikkaus Oy, Elisa Communications Oyj, Ortikon Interactive Oy, Espoo, Sakkola-Säätiö, Pirkkala, Suomen Matkatoimisto Oy, Nordea Oyj, Kirkko-hallitus, Ristijärvi, Tekes, Teknillinen korkeakoulu ja VTT Tietotekniikka. Hanke kuuluu Tekesin hyvinvointiteknologian iWELL-ohjelmaan.
Lähde: http://akseli.tekes.fi/Resource.phx/tivi/iwell/virike.htx
Lisätietoja:
VTT Tietotekniikka Erikoistutkija, projektipäällikkö
Tuula Petäkoski-Hult
Puh. 040 529 8123
sähköposti: tuula.petakoski-hult@vtt.fi
TKK Tietoliikennelaboratorio Tutkija, projektipäällikkö
Sanna Belitz
Puh. 040 508 1997
sähköposti: sanna.belitz@hut.fi
