Toimintaa, teatteria ja virkistystä - ohjelmapalvelu Kikatus
Vankkuriteatteri Kikatus
Kuolematon hylkytavara: romusta käyttöesineitä
Hylkytavara-projektilla ruokitaan luovuutta
Luovaa seikkailua koulumaailmassa - monin tavoin
Teatteria kävelykadulla

 

Toimintaa, teatteria ja virkistystä - ohjelmapalvelu Kikatus

Taustalla projekti

Ohjelmapalveluprojekti aloitti toimintansa tammikuussa 2001. Se kuului ohjaustoiminnan koulutusohjelman Projektiopinnot I -opintokokonaisuuteen. Projektin elämä ja sisältö rakentuivat tilausten pohjalta valmistettujen ohjelmapalvelujen tuottamisen kautta. Sen tehtäväksi muotoutui uuden palvelun synnyttäminen ja toimivan rakenteen luominen. Keväällä 2002 oli projekti muotoutunut erilaisia ohjelmapalveluja tuottavaksi Ohjelmapalvelu Kikatukseksi, jonka toimijoita ovat ohjaustoiminnan koulutusohjelman opiskelijat.Projektivastaavana opetushenkilökunnasta toimii luovan ilmaisun opettaja, opinto-ohjaaja ja assistentti Riittamaija Kuusela-Rantanen.

"Tarkoitus on käynnistää vuodesta toiseen jatkuva toiminta, jossa vain tekijät vaihtuvat. Oletus on hyvin teoreettinen, sillä ohjelmapalvelun on tarkoitus kehittyä matkan varrella ja sitä voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Ohjelmapalveluprojektin ydinajatus on tuottaa ohjelmapalveluja yrityksille, yhteisöille asiakaslähtöisesti ja yksilöllisesti. "(projektilaisen kirjoittamaa keväällä 2001).

Artikkelimme kertoo Ohjelmapalvelu Kikatuksen syntyvaiheista eli projektin sisällä tuotetuista palveluista, koetuista elämyksistä, iloista ja suruista, joita opiskelijat ovat projektin myötä kokeneet. On aika hetkeksi istahtaa alas ja tarkastella työn hedelmiä, joita voi hyvällä omalla tunnolla kuvata maistuviksi, värikkäiksi ja laadukkaiksi. Yksi on kuitenkin varmaa: noita hedelmiä ei olisi ilman loistavaa tiimihenkeä, kykyä puhaltaa yhteen hiileen tiukan paikan tullen eikä ilman luovaa hulluutta ja uskallusta heittäytyä uusien haasteiden pariin. Kaiken parhaaksi hedelmät näyttävät tuottavan uusia siemeniä, joista voidaan taas luovuudella, ilolla ja haasteiden tavoittelulla kasvattaa uusia kokonaisuuksia.

Projektin lähtökohdat

Projektin lähtökohdat olivat opiskelijan näkökulmasta yhtä aikaa sekä ihanteelliset että vaikeat. Rahallisia resursseja ei ollut vaan kaikki oli luotava lähes tyhjästä. Toiminnasta oli olemassa vain ajatus ja idea, ei konkreettista kokemusta. Tämä antoi ryhmälle vapaat kädet tehdä toiminnasta sellaista kuin halusi. Pitkälle viety suunnitelmallisuus ei oikein tuntunut sopivan ohjelmapalvelun luonteeseen, jonka toiminta perustuu asiakaslähtöiseen toteutukseen ja palveluun. Tärkein resurssi projektin kannalta oli opiskelijoiden sitoutuminen tavoitteisiin ja toimintaan, luomisen vimma, taidot ja kyvyt, joita yksittäisillä tekijöillä oli (ja on). Sen jälkeen tulivat rahalliset ja maallisemmat resurssit.

"Ohjelmapalveluprojekti voisi konseptinsa puolesta muuntua vaikka kokopäiväiseksi yritystoiminnaksi, sillä aika on tämän projektin puitteissa yksi olennainen resurssi. Tärkeää onnistuneen toiminnan kannalta on suunniteltu ajankäyttö."

Virkistyspalvelut

Virkistyspalveluina Kikatus on valmistanut toimeksiantojen pohjalta toimintaradan Sense-tapahtumaan, suunnitellut koulutuspäivän tietotekniikka-alan työyhteisölle sekä toiminnallisen iltaohjelman Veljesliittojen ohjaajien tapaamiseen. Lisäksi Kikatus on tuottanut sekä toiminnallisia että ilmaisullisia tuokioita erilaisiin tapahtumiin, seminaareihin ja koulutuksiin.

Sensessä, Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoille järjestetyssä tuotekehittelykilpailussa, tietotekniikan parissa neljä päivää ahertaneet opiskelijaryhmät saivat virkistäytyä toimintaradalla. Radan tarkituksena oli virkistämisen lisäksi antaa ryhmille mahdollisuus erilaisen toiminnan kautta testata ryhmänsä tiiviyttä ja yhteistoimintakykyä.

Tietotekniikka-alan työyhteisölle suunnitellun koulutuspäivän tavoitteena puolestaan oli erilaisten toimintojen avulla kiinteyttää työyhteisöä. Työntekijät tekivät yhteistyötä mutta asuivat eripuolilla Suomea. Koulutuspäivän aikana heillä olisi ollut tilaisuus tavata kasvotusten sekä rakentaa tiiviimpää luottamusta toisiinsa. Emme päässeet toteuttamaan koulutuspäivää käytännössä tilaajan työyhteisössä tehtyjen rakennemuutosten vuoksi.Kikatuksella on nyt kuitenkin käytössään valmis ohjelmapaketti käytettäväksi vastaavia toimeksiantoja silmälläpitäen.

Veljesliittojen ohjaajien tapaamisen illanvietossa ohjelmapalvelu puolestaan kävi vetämässä toiminnallisia harjoituksia. Illanvieton tarkoituksena oli tarjota ohjaajille sekä virikkeitä omaan työhönsä, että virkistystä iltaan. Illan ohjelma koostui ilmaisuharjoituksista, peleistä ja leikeistä.

Love Boat

Laiva valmiina lähtöön.

Ohjelmapalvelulta tilattiin syksyllä 2001 iltaohjelma ohjaustoiminnan ammattilaisten seminaariin. Teemaksi iltaohjelmaan valitsimme lemmenlaivan, jonka tarkoituksena oli luoda syksyn pimeyteen valoa, iloa ja mukaansa tempaavaa viihdykettä vieraillemme. Siitä alkoi ahkera tiimityöskentely ohjelman rakentamisen ja harjoittelun parissa.

Iltaohjelmamme alkoi jo ulko-ovelta, jossa kapteeni ja risteilyemäntä ottivat vieraat vastaan risteilyohjelmien kera. Näin saimme luotua love boat- tunnelman jo alusta alkaen. Ohjelman ensimmäinen osio koostui kapteenin tervetuliaispuheesta, laivaston kuoron esityksestä, risteilyemännän runoesityksestä sekä tuuririnki- visailusta, jonka kilpailijat valittiin yleisöstä.

Tämän jälkeen seurasi ruokailu, jossa tarjoilijoina toimivat laivan henkilökunta. Tauolla oli hyvää aikaa valmistautua ohjelman jälkimmäiseen osioon lavastusta järjestellen ja esiintyjien vaatteita vaihtaen.Ohjelma jatkui vauhdikkaasti Armi ja Danny- look a like ohjelmanumeron parissa. Päätösohjelmana oli huikea taikashow, joka sisälsi kimmallusta, kuumia rytmejä ja huimia temppuja. Roolit riisuttiin vasta sitten, kun kaikki vieraat olivat poistuneet ja touhusimme siivouksen parissa.

Armi ja Danny tahtovat olla toisilleen hyvin helliä

Ohjemamme sai suuren suosion, jonka johdosta saimme pari uutta esiintymistilaisuutta. Ensimmäinen oli Hamk:n henkilökunnan pikkujoulu, johon muokkasimme hieman jouluisemman version love boatista. Toinen esiintyminen taas tilattiin Ilveskodille viihdyttämään vanhuksia. Täällä Armin ja Dannyn tilalla tunnelmaa nostattivat Ladyt laivalla, joiden iloinen potpuri nostatti hymyn katsojien huulille.

Ladyt laivalla. Tunnistatko tähdet?

Musiikillinen toiminta

Ohjelmapalvelun sisälle muodostui oma kuoro syksyllä 2000. Kuoron ensi esiintyminen oli Wetterhoffin korttelijoulussa, jossa lauloimme kaksi- ja kolmiäänisesti jouluaiheisia lauluja. Kuoroon kertyi laulajia vaihtelevalla osallistujamäärällä. Kuorolaisten oma innostuneisuus vaikutti tiuhaan harjoitustahtiin ja harjoiteltavien kappaleiden valintaan. Kuoron "taiteelliseen johtoon" valittiin Petra Liekso-Lappalainen ja Heli Tamminen.

Kuoron ohjelmistoon harjoiteltiin erilaisia kokonaisuuksia, joita voitaisiin esittää joko itsenäisinä tai muiden ohjelmapalvelun tarjoamien valmiiden kokonaisuuksien alla. Esiintymistilaisuudesta riippuen voitiin kuoron laulannan lomaan esittää lausuntaakin. Ohjelmapalvelun kuoro on tarjonnut itsenäisyyspäivän ja joulun ajan musiikillisia kokonaisuuksia Hämeenlinnassa Ilveskodille ja Vanajaveden Sairaalalle. Kuoroa on tilattu myös esiintymään lukuisiin Hämeen ammattikorkeakoulun valmistujaisjuhliin.

Joulukuussa 2001 päätti ohjelmapalvelun kuoro lämmittää uudelleen vanhan joulun ajan musiikkikuvaelman, Tiernapojat. Tiernapoikien esitystä kävi myös projektimme ohjaaja, Riittamaija Kuusela ohjaamassa. Tiernapojat kävivät esiintymässä Hämeenlinnassa Vanajaveden Sairaalan kahdella osastolla jouluna 2001.

Nykyisin Kikatuksen Kaikujen nimellä toimiva ohjelmapalvelun kuoro esiintyy marraskuussa 2002 Hämeeenlinnan kulttuuritukussa lasten konsertissa. Kuoron ohjelmisto on suunnattu ja suunniteltu kohdeyleisön ikän mukaan.

Vankkuriteatteri Kikatus

Hämeenlinnassa toimiva Linnan Tapahtumat ry tilasi ohjelmapalvelulta ohjelmaa Hämeen Linnan Keskiaikamarkkinoille 24.-25.8.2002. Ohjelman piti sulautua keskiaikaiseen markkinatunnelmaan. Ohjaajamme Riittamaija Kuusela-Rantanen ehdotti meille valmista kokonaisuutta Carl Michael Bellmanin juomalauluja ja lauluihin liittyviä tekstejä. Bellman tosin eli 1700-luvun loppupuolella, mutta sovelsimme tekstin sopimaan keskiaikaan. Valittuamme ohjelman, alkoi kova laulujen ja tekstien harjoittelu ja oman roolin sisäistäminen.

Vankkuriteatteri koostui kuudesta esiintyjästä, jotka kulkivat vankkureiden kanssa markkina-alueella ja pysähtyivät esiintymään itse valitsemalleen paikalle. Esitys koostui viidestä Bellmanin laulusta sekä lyhyistä tekstikokonaisuuksista. Roolihenkilöt esiintyivät nymfeinä, sen ajan ilotyttöinä.

Esityymisemme oli menestys ja poiki meille uusia tilauksia. Vankkuriteatteri esiintyi ohjaustoiminnan seminaarin "Haasteena luovuuteen ohjaus" (17.-18.10.2002) iltaohjelman yhteydessä, tällä kertaa oikeaan 1700-luvun lopun ilmapiiriin liittyen. Esityksestämme on oltu hyvin kiinnostuineita myös usealta muulta taholta, muun muassa Ruotsista asti. Alla olevassa jutussa lisää vankkuriteatterin keskiaikamarkkinoiden esityksestä.

Teksti:
Johanna Hakkarainen, Katriina Järvinen, Kerttu Kahila, Heidi Keyriläinen, Hilkka Laeslehto, Henna Saukkonen, Maaret Wendland (kurssi oko03)

Ohjelmapalvelu Kikatuksesta saa lisätietoja ja tehdä tilauksia Riittamaija Kuusela-Rantaselta, HAMK, ohjaustoiminnan ko. p. (03) 646 3667
riittamaija.kuusela@hamk.fi

Takaisin sivun alkuun

 

 

Vankkuriteatteri Kikatus

Näillä sanoilla alkaa Ohjelmapalvelu Kikatuksen alaisen Vankkuriteatteri Kikatuksen keskiaikaisista juomalauluista koostuva laulunäytelmä Rakkaus ja Baccus. Näytelmän ensi-ilta oli Hämeen Linnan Keskiaikamarkkinoilla 24.-25.8.2002. Esitys koostuu ruotsalaisen Carl Michael Bellmanin 1700-luvulla säveltämistä ja sanoittamista juomalauluista sekä aiheeseen liittyvistä puheosuuksista. Esityksen kesto on noin 20 minuuttia. Roolihahmoina esityksessä on kuusi keskiaikaista ilotyttöä eli nymfiä.

Kokemuksia ensi-illasta Hämeen Linnan Keskiaikamarkkinoilla

Aurinkoinen ja lämmin ilma helli koko viikonlopun ajan Keskiaikamarkkinoita, jossa yleisöllä oli mahdollisuus mm. tehdä ostoksia keskiaikaiseen tyyliin rakennetulla markkinatorilla, seurata esiintyvien ryhmien esityksiä ja työnäytöksiä sekä jännittää hevosturnajaisissa.

"Myöhemmin minä käännyin oikeuden puoleen anoen syntejäni anteeksi. Jouduin maksamaan 5 hopeataaleria sakkoja ja sain pyhän ehtoollisen yksityisesti kirkon sakaristossa. Niin syntinen
elämäni oli historiaa."

Keskiaikamarkkinat käynnistyivät avajaiskulkueella, johon Vankkuriteatteri Kikatus osallistui näyttävien vankkuriensa ja kuuluvan ilonpidon merkeissä. Jo kulkueen aikana kaikilla mukana olijoilla oli mahdollisuus tavoittaa keskiaikaista tunnelmaa vankkurien kovien puupyörien kolahdellessa mukulakivikatuun. Lopullisesti tunnelma kuitenkin saavutettiin Hämeen Linnan historiallisella pihalla, jossa roolihahmoille tyypilliseen tapaan pukeutuneena nymfit liikuskelivat muiden teeman mukaisesti pukeutuneiden ihmisten ja markkinaväen joukossa.

Keskiaka oli nautiskelun ja nautinnon aikaa koko Euroopassa "Oi tämä ruskea
ohraneste, juo sitä suurella hartaudella, se on jumalten juoma!"

Vankkuriteatterin esityksiä keskiaikamarkkinoilla oli yhteensä kuusi. Jokaisen esityksen alkaessa markkinaväki kokoontui metelin saattelemana vankkurien läheisyyteen. Esitysten jälkeen saadusta palautteesta päätelleen esitykset eivät jättäneet ketään kylmäksi, vaan niitä oli ilo katsella ja kuunnella. Myös näyttelijät nauttivat esityksistä ja lisää tunnelmaa esitykseen toivat katsojien kannustavat ilmeet, joista oli luettavissa jo esityksen aikana iloa ja kiinnostusta. Parhaimmillaan naiset pilke silmäkulmassa työnsivät miehiään esiintyvien nymfien kainaloon ja useampaan otteeseen Turun ritarit kävivät osoittamassa suosiotaan nymfeille.

teksti: Virpi Harju
kuvat: Petteri Lakanen

Vankkuriteatteri Kikatuksen Rakkaus ja Baccus -laulunäytelmää on mahdollisuus tilata esitettäväksi eri tilaisuuksiin.
Lisätietoja:
Petra Liekso-Lappalainen
p. 050 3751771
petra.liekso-lappalainen@wetterhoff.hamk.fi

Takaisin sivun alkuun

 

 

Kuolematon hylkytavara

Pohjimmiltaan hylkytavara-menetelmä on tapa saada ideointi käyntiin ja lähteä estottomasti tekemään. Pääasia on idean kehittämisellä ja tekemisen parissa. Oppimisen kannalta hylkytavarat kannustavat omaperäiseen ja rohkeaan ideointiin. Tärkeää projektissa on myös kokemusten jakaminen muiden ryhmäläisten kanssa. Tavaroiden yhteisessä esittelyssä nähdään, kuinka muut ovat lähteneet ideoimaan omaa tuotettaan. Tarkastellaan erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja sekä suunnitteluun ja muotoiluun vaikuttaneita tekijöitä. Materiaalien käyttö on rajaton. Vanhaan voi yhdistää uutta tai uutta voi luoda kokonaan kierrätysmateriaaleista. Hylkytavara voi olla vain pieni osa uutta tuotetta tai sen osa voi olla keskeinen. Pääasia, että hylkytavara saadaan hyötykäyttöön.

Kun materiaali on vaikea ja keinot sen työstämiseen vähäiset, saattavat fiilikset projektista olla latteammat kuin helpomman materiaalin kanssa. Tällöin on hyvä jakaa niin negatiiviset kuin positiivisetkin kokemukset muiden kanssa. Onnistumisen tunteet voivat poikia uusia projekteja, niin tekijälleen kuin kipinän saaneille ryhmäläisille. Suurin osa opiskelijoista koki mielettömiä inspiraation tunteita työn edetessä. Kun idea oli vireillä, materiaali ikään kuin imaisi mukaansa, vaikka edessä saattoi olla suurikin työ. Suunnittelu kulki useimmilla käsikädessä toteutuksen myötä. Materiaalin odottamaton käytös saattoi muuttaa idean suuntaa tai ohjata eteenpäin. Onnistumisen tunteet olivat korkealla: sainpas tehtyä tästä jotain! Kuolemaan tuomittu tavara sai uuden identiteetin ja elämän. Ehkä vielä jatkossa yhdeksän muuta.

Projektin satoa voi ihailla galleriassa

Teksti ja yksi suunnittelijoista: Alma Korhonen

Takaisin sivun alkuun

 

 

Hylkytavara-projektilla ruokitaan luovuutta

Tehtävänanto projektissa oli seuraava:

Teksti ja lisätietoja:
projektin vetäjä, ohjaustoiminnan lehtori
Ritva Kara-Takalalta, ritva.kara-takala@hamk.fi
p. (03) 646 3714

Projektin satoa voi ihailla galleriassa.

Takaisin sivun alkuun

 

 

 

Luovaa seikkailua koulumaailmassa - monin tavoin

Itselle sopivien ja mielenkiintoisten opiskelukokonaisuuksien löytyminen ei ole niitä kaikkein helpoimpia asioita. Silloin joutuu punnitsemaan ja ennustamaan asioita, luovimaan ja luovasti kokeilemaan. Useasti tulee raavittua päätä oikein kunnolla, ja joskus tirahtaa pieni itkukin. Sitten jotenkin vain homma lähtee käyntiin, ja lopulta löytyy SE oikea tie, jolle lähtee vaeltamaan.

Minulle sopiva polku löytyi Hämeen amk:n ja Humanistisen ammattikorkeakoulun yhdistämisestä. Omassa koulussmme ei tarjolla ole varsinaisia seikkailukasvatuksen opintoja, mutta HUMAK:sta niitä löytyi. Lisätietoa haluavat ohjaan HUMAK:n nettisivuille www.humak.edu. Sieltä löytyy tarvittavaa tietoa ja ihmisiä, joilta voi kysellä neuvoa. Mutta nyt minun vaellukseeni.

Alkusoitto

Kaikki alkoi siis jo kauan sitten, kun eräänä päivänä tiedostin ja ymmärsin sen, että elämä on yhtä suurta seikkailua. Enkä tarkoita tällä mitään Posiolle menemistä tai autiota saarta. Ihmiset hakeutuvat mitä kummallisimmin keinoin mitä kummallisimpien seikkailujen ja elämysten pariin. Suomikin on täynnä kaikenlaisia yrityksiä ja toiminimiä, jotka mahdollistavat seikkailujen ja elämysten kokemisen. Minäkin olen ajautunut useasti tämän koulunkäynnin aikana seikkailujen ja elämysten järjestämiseen. Niinpä halusin saada itselleni jotain teoriapohjaa, ja siitä vaellukseni alkoi.

Helmikuussa 2002 alkoi vaelluksella tarvittavien varusteiden kokoaminen ja kasaaminen. Useita sähköpostiviestejä ja puhelinsoittoja ja lopulta vastaus: tule meille vaan. Niinpä sitten syyskuun alussa suuntasin autonnokan kohti HUMAK:n koulutusyksikköä Suolahdella ja Keski-Suomen opistoa. http://www.ksopisto.fi/

Kurssi, jolle Suolahdelle menin, oli nimeltään Orientaatio seikkailukasvatuksen menetelmiin. Kurssin tarkoituksena oli tutustua seikkailukasvatuksen historiaan, traditioihin ja toimintaympäristöihin. Oman osallistumisen kautta minulla oli mahdollisuus tutustua seikkailukasvatuksessa käytettäviin aktiviteetteihin sekä ryhmässä toimimiseen.

Suolahdella minua odotti 18 innokkaan opiskelijan ryhmä, joka ei ollut toiminut sellaisena koskaan - siis iso joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä, tyttöjä ja poikia. Ryhmän jäsenenä oleminen oli yksi orientaatiojakson tärkeimmistä asioista. Kun saimme itse olla ryhmän jäsenenä, ymmärsimme paremmin myös ryhmän tarkoituksen sekä pyrkimykset. Siis vuorossa oli ryhmään tutustuminen.

Vaellus teoriasta käytäntöön

Kurssin aikana käsittelimme seikkailukasvatuksen teoriaa mm. Matti Telemäen ja Timo Lehtosen kirjoittamien kirjojen kautta. Niin itsenäisesti kuin ryhmässäkin. Perehdyimme myös ensiavun ja suunnistuksen perusteisiin, teimme kaksi vaellusta, polkupyörällä ja kävellen sekä tutustuimme köysi- ja vesistötoimintaan. Lisäksi teimme palvelutehtävän Piispalan luonto-, liikunta- ja nuorisomatkailukeskuksessa. http://www.piispala.fi

Ensimmäinenä tapahtui siis polkupyörävaellus. Meidät jaettiin erilaisiin vastuuryhmiin, jotka vastasivat turvallisuudesta, johtamisesta, varusteista, taloudesta ja ruuasta. Minä olin mukana ruokaryhmässä, jossa yhdessä talousryhmän kanssa huolehdimme ruokaostokset ja rahojen riittämisen kaikkeen tarpeelliseen. Koordinoimme myös ruuan valmistuksen paikanpäällä.

Aurinkoisen kauniina syysaamuna opiston pihalla parveili joukko iloisen näköisiä ihmisiä. Makuupusseja, patjoja ja rinkkoja lastattiin pyörien kyytiin ja ryhmämme lähti kohti tuntematonta. Mukana meillä oli kartta, joka johdatteli meidät tulevaan majapaikkaamme. Pyöräilimme vaihtelevassa maastossa ja matka taittui nopeasti. Pyörämatkan aikana ryhmämme hioutui jo yhtenäisemmäksi. Kun jollakin tuli pyörän kanssa ongelmia, kaikki pysähtyivät ja ongelma tutkittiin. Pyörämatkan pituudeksi tuli reippaat 20 kilometriä Suolahdelta Laukaalle. "Nähtävyyksiäkin" matkallemme osui, kun pyöräilimme Juha Kankkusentietä hänen kotitalonsa ohitse.

Matkamme pää oli metsästysmökki, jossa vietimme kolme päivää tehden erilaisia ryhmäytymisharjoituksia sisällä mökissä ja ulkona raittiissa syyssäässä. Hämähäkki, elämänlanka, erilaiset tutustumisleikit, alaköysirata, sokkona vaeltelu ja jokaisella omanniminen raaka kananmuna. Ne kaikki muokkasivat ryhmäämme. Koko kolmen päivän tarkoitus olikin tutustua ryhmään ja opetella kaikkien nimet, mikä onnistuikin hyvin. Myös aikaiset aamuherätykset ja ruuan yhdessä valmistaminen ryhmäyttivät osaltaan meitä.

Pidimme myös messut, joiden aiheena olivat retkeilyssä käytettävät majoitteet ja trangia. Messuosastoilla esiteltiin puolijoukkueteltta, tunneliteltta, loue, laavu ja kota sekä erilaiset trangiat. Kokosimme pienryhmissä messuosastot ja esittelimme ne toisillemme. Teimme myös ympäristötaidetta luontoa kunnioittaen. Siinä saimme käyttää luovuuttamme koko paljon, niin kuin kaikissa harjoitteissa, joita teimme. Messuilta saatu tieto oli todella hyödyllistä.

Toisen vaelluksemme eli päätösvaelluksemme teimme jalkaisin Kannonkosken kunnassa, lähtöpaikkana oli Piispala ja sinne myös palasimme. Päämääränämme oli Isohiekka, laavu järven rannalla. Matkaa taisi kertyä sellaiset kymmenkunta kilometriä suuntaansa. Meillä oli hyvä vauhti, ja matka taittui suht' rivakasti. Rinkka selässä muistutti olemassaolostaan ajoittain, mutta se ei tunnelmaa latistanut millään tavalla ja ilma suosi meitä mitä miellyttävimmin. Pienehköjä sadekuuroja vaelsi ylitsemme, mutta kaikki paitsi housun puntit säilyivät kuivana.

Isohiekalla kasasimme majoitteemme emmekä tehneet mitään sen kummallisempaa kuin vain nautimme olostamme ja hyvästä ruuasta. Istuimme nuotion ääressä kuunnellen ja katsellen tulta. Se lumosi nopeasti jokaisen sanomattomaan keskusteluun. Yö tummeni ja luonnon rauhallisuus syleili meitä kaikkia. Nuotion ympäriltä alkoi kuulua laulua sekä iloista puheensorinaa. Joskus yöntunteina jokainen kömpi omaan makuupussiinsa ja nukahti luonnonäänien tuuditukseen.

Heräsin yöllä ja kuuntelin ympärilläni mekastavaa luontoa. Äänet olivat sanoinkuvaamattoman hurjia. Tuuli ja vesisade saivat aikaan tunnelman kuin ympärillä olisi riehunut pahempikin myrsky. Sitä oli vinha kuunnella, kun ei yön pimeydessä mitään nähnyt. Oli mukavaa kieroutua makuupussin syövereihin ja jatkaa unia, tietäen olevansa turvassa laavun kätkössä.

Aamu valkeni ja myrsky oli laantunut. Nuotio sytytettiin uudestaan, syötiin aamupuuro, koottiin majoitteet, pakattiin rinkat ja lähdettiin takaisin Piispalaan. Edellisen päivän kävely tuntui jaloissa rakkojen ominaisuudessa, mutta se ei haitannut matkan tekoa. Piispalaan palattiin juuri sopivasti lämpimien ruokapatojen äärelle ja kaikki hymyilivät iloisesti. Illalla lämmin sauna kruunasi ja kuroi umpeen hienosti koko kurssin.

Köydet solmussa

Kurssiimme kuului siis köysi- ja vesistötoimintaa. Köysitoiminnan opettajamme Timo Lehtonen puhui meille omasta tahdosta, vapaaehtoisuudesta, turvallisuudesta (psyykkinen, fyysinen ja henkinen) ja kunnioittavasta kohtaamisesta. Nämä kaikki ovat perusasioita, jotka on huomioitava seikkailukasvatuksessa. Ei rajojen rikkomista, vaan niiden tunnustelua ja tutkimista.

Ulkona harjoittelimme paalusolmua, paljon käytettyä yleissolmua. Joku on varmaan joskus kuullut tarinan käärmeestä, joka sukeltaa lampeen. No, se on yksi tapa opetella paalusolmu. Tutuiksi meille tulivat myös kasi, tuplakasi, siansorkka ja ulkosorkka - kaikki sellaisia solmuja, jotka on hyvä osata, kun rakennetaan ala- ja yläköysiratoja tai köysijuttuja ylipäätään.

Siansorkka oli yksi käytännöllisimmistä solmuista, siihenkin oli oma hokemansa eli muistisääntö. "Köysi puun ympäri ja ristiin, yli, ympäri, risteyksen yli ja ylemmän ali, sitten kiristys". Eipä taida tuosta kovin moni ymmärtää, mutta minulle se tuo mieleen useita hyviä ja hauskoja hetkiä metsässä köysien kanssa. Osa solmuista oli tuttuja solmeilutunneilta, makramesta ja fransuista. Oli omasta koulusta siis jotain jäänyt takaraivoon jo joskus aikaisemminkin.

Veden valtiaat

Pääsimme kurssin aikana perehtymään myös hiukkasen vesistötoimintaan. Tutustuimme inkkarikanoottiin ja eskimokajakkiin. Vesi oli syyskuun 19. jo aika jäätävää, mutta kaikki kyllä kaatuivat ja kokeilivat, miten se kajakista poistuminen oikein onnistuu. Onneksemme rannassa odotti kuuma sauna, ja se vasta oli poikaa.

Inkkarikanootti oli aloittelijalle "se helpompi ja vakaampi" menopeli. Sitä ei niin vaan käännetty ympäri, ja olo tuntui muutenkin mukavammalta. Kajakin keikkuva olemus ei ollut kovin miellyttävä kokemus. Vielä kun kajakki tahtoi mennä enemmän ympyrää kuin eteenpäin, jäi mieleen kaivertamaan monta asiaa. Aikaa meillä oli todella vähän, mutta hauskaa oli ja vaatteet märkinä.

Palvelutehtävä

Seikkailu- ja elämyspedagogiikan tunnetuin kehittäjä Kurt Hahn (1886-1974) muotoili ajatuksen palvelutehtävästä, joka on osa oppimiskokemusta. Sen voi suorittaa vaikka sairaalassa tai se voi kohdistua yksittäiseen henkilöön. Palvelutehtävän tarkoituksena on kehittää osallistujien kykyä mm. myötäelämiseen, yhteisöllisyyteen ja vastuullisuuteen muita ihmisiä kohtaan. (Telemäki M. 1998. Johdatus seikkailukasvatuksen teoriaan.)

Meidän palvelutehtävänämme oli rakentaa ja toteuttaa "Koukku-Loukku", joka tarjosi elämyksellisin keinoin nuorille tietoa tupakkatuotteiden ja päihteiden vaaroista ja vaikutuksista niin fysiikkaan, psyykkeeseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiinkin. Yhteistyötahona oli Piispala ja Terveys ry. Me korvasimme palvelutehtävällä ruokailumme ja yöpymisemme Piispalassa.

Seikkailusta oppiminen

Mitäkö minulle jäi k äteen seikkailusta koulumaailmassa? Paljonkin, ajatuksia se ainakin herätti runsaasti. Uskon myös löytäneeni oman polkuni, jota haluan vaeltaa kohdaten erilaisia haasteita ja myös vaikeuksia. Siitähän seikkailukasvatuksessa pohjimmiltaan on kysymys, rajojen tunnustelusta.

Seikkailukasvatuksessa ei etsitä tietoisesti vaaranpaikkoja. Vaelluksella on mukana aina köyttä - kaikenvaralta, ei siksi että sitä rakennettaisiin jotain, vaan jos sitä tarvitaan. Jos vaelluksella eteen tulee kallio tai koski ja ainoa tapa on mennä köydellä alas tai ylittää vesi, niin sitten tehdään niin. Seikkailukasvatuksellisessa tapahtumassa pitää osata varautua haasteisiin ja luovasti selviytyä niistä. Haasteita, luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä seikkailukasvatuksessa tarvitaan paljon.

Mitä tulee koulumaailmassa seikkailuun - suosittelen sitä kaikille. Helppoa ja yksinkertaista se ei tule olemaan, mutta haasteellista ja opettavaista kyllä. Ruoho ei ehkä ole vihreämpää aidan toisella puolella, mutta siellä näkee paljon erilaista opettamista ja oppimista, kohtaa uusia ihmisiä, joita ei omassa koulussa kohtaisi. Suurta seikkailua sinänsä. Minulle kipinä jäi, ja nyt jo pakkailen rinkkaani uutta seikkailua varten. Matkanpäänä on Torniossa HUMAK:n toinen koulutusyksikkö ja kurssi Seikkailukasvatuksen teoreettinen tausta. Luvassa on ainakin kaamosvaellusta.

Teksti ja seikkailija:
Johanna Korhonen, HAMK/ohjaustoiminnan ko. oko99
johanna.korhonen@wetterhoff.hamk.fi

Takaisin sivun alkuun

 

 

Teatteria kävelykadulla

Ohjaustoiminnan opiskelijat opiskelevat paitsi kädentaitoja myös luovaa ilmaisua ja draamaa. Maailma on suuri ja niin paljon sanottavaa - miksei siis lähteä ulos kaduille ja toreille ihmisiä yllättämään?

Meidän ryhmä teki sen! Valmisti luovan ilmaisun kurssin päättötyöksi traditionaalisen mimiikkaesityksen Hämeenlinnan 'Reskalle' kauppakeskuksen eteen. Valkaisi kasvot talkilla, sinkillä, puuterilla ja ihomaalilla. Veti ylleen aluspaidat, sukkahousut ja trikoot. Otti kaupungin vilkkaimman paikan hetkeksi pelikentäkseen.

Sattumalta paikalle tullut posetiivari auttoi tekemään tunnelmasta autenttisen ja 'eurooppalaisen'. Klikkaa Katuteatteri (linkki sisältää paljon kuvia).

Takaisin sivun alkuun