Origami - japanilainen paperitaide
Meksikolainen paperitaide
Paperin värjäys
Paperipussista tehty lyhty
Kirjallisuutta eri paperitaidemuodoista

ORIGAMI - japanilainen paperitaide

Historiaa
Taittelussa käytetyt paperit
Käytetyt symbolit ja työskentely
Perhonen
Perinteinen rasia
Torkkuva koira

Historiaa

Origami on japanilainen sana joka muodostuu sanoista "ori" (taittaa) ja "kami" tai "gami" (paperi). Japanista tämä taidemuoto sai alkunsa noin 1400 vuotta sitten. Perinteisessä origamissa neliömäinen paperi taitellaan ilman leikkaamista, liimaamista tai minkäänlaista lisäkoristelua. Perinteisiä origamimalleja tunnetaan meillä vain muutama kymmenen, joihin kuuluvat muun muassa lintu, kurki ja sammakko. Nykyaikainen origami alkoi kehittyä 1930-luvulla, jolloin Akira Yoshizawa tajusi, miten valtavat mahdollisuudet tällä taidemuodolla oli. Aiheet vaihtelevat eläimistä ihmisen luomuksiin ja taiteellisista, abstrakteista muodoista geometrisiin kuutioihin.

Taittelussa käytetty paperi

Varsinaisia origamipapereita myydään valmiiksi leikattuna askartelu- ja paperikaupoissa, mutta se on melko kallista. Alussa voi käyttää tavallista kopio- tai lahjakäärepaperia. Taitteluun käyvät kaikki paperit jotka eivät taitettaessa halkeile eivätkä liioin suoristu heti entiselleen. Origamipaperit ovat valmiiksi värillisiä toiselta puolelta, mutta esimerkiksi värillisellä lahjapaperilla saa aikaan kivoja kuvioita.

Käytetyt symbolit ja työskentely

Työskentely kovalla alustalla jotta saat taitoksista tarpeeksi vahvat. Kirjaimilla merkityt kulmat helpottavat kuvatekstien selitteitä. Yhdessä piirroksessa annettujen ohjeiden avulla taittelet paperin seuraavassa kuvassa näkyvään muotoon, joten voit vilkaista etukäteen, mihin sinun olisi tarkoitus pyrkiä. Ja muista, että harjoitus tekee mestarin!

1. Yksinkertaisia taitoksia 2.(nuoli) Taita eteenpäin tai sivulle

3.Taita taaksepäin 4.Taita pisteestä toiseen

5.Näkymättömissä olevat ääriviivat 6.Avaa taitos tai taitokset

7.Sama etäisyys 8.Taita alle tai sisään

Perhonen


Origamiperhosia on hyvin erilaisia, joista jotkut mallit ovat hyvinkin monimutkaisia. Tämä malli on yksi helpoimmista. Jos teet värillisellä origamipaperilla, aloita värillinen puoli alaspäin.

1.Tee harjataitokset vaaka- ja pystysuoraan.
2.Taita laaksotaitokset kulmasta kulmaan.
3.Pidä sivua CD pöydällä ja sivua AB ilmassa, aseta sormesi E:n ja F:n taakse, nosta niitä ylöspäin ja vie niitä samalla yhteen...

4. ...niin että ne koskettavat toisiaan reunan CD keskellä...
5. ...tällä tavoin. Huomaa, että A on D:n kohdalla ja B taas C:n.
6.Käännä kolmio ylösalaisin ja taita alakulma koskettamaan yläreunaa.

7.Taita alakulmat kuvan osoittamalla tavalla.
8.Avaa kulmataitokset.
9.Taita alakulmat toistamiseen, mutta tällä kertaa vain niiden sisemmät kerrokset. Taitos jää suurimmaksi osaksi uloimman kerroksen peittoon. Katso seuraavaa vaihetta.

10. Taita päällimmäiset yläkolmiot alas.
11. Tee keskelle harjataitos ja sitten kaksi laaksotaitosta V:n muotoon, yksi harjan kummallekin puolelle. Näin saadaan perhosen keskiruumis koholle ja sen alasiivet erilleen.

Perinteinen rasia


Tämä lienee klassisin origamirasia. Se on helppo ja nopea taitella ja lukittuu tukevasti. Rasialle saat kannen taittelemalla samanlaisen hieman isommasta neliöstä. Jos käytät värillistä origamipaperia aloita valkoinen puoli ylöspäin.

1. Tee keskelle harjataitokset vaaka- ja pystysuoraan. Avaa taitokset sitä mukaan kuin teet ne.
2. Taita kulmat keskelle.
3. Taita reunat yksi kerrallaan keskipisteeseen. Avaa edellinen taitos, ennen kuin siirryt seuraavaan.

4. Avaa kulmat A ja D.
5. Tee uudelleen laaksotaitokset kuvan osoittamalla tavalla.
6. Muodosta paperista kolmiulotteinen viemällä F ja E keskikohdassa olevaan pisteeseen...

7. ...tällä tavalla. Lukitse rasian pää taittamalla A yläreunan yli keskelle.
8. Toista vaiheet 6-7 kulmilla H ja G ja lukitse taittamalla D yläreunan yli.

Torkkuva koira


Malli on helppo taitella, mutta on tärkeää kohdistaa C tarkasti vaiheissa 1 ja 2. Sen jälkeen loput taitokset osuvat paikoilleen kuin itsestään. Käyttäessäsi origamipaperia aloita värillinen puoli ylöspäin.

1. Taita molempia lävistäjiä pitkin ja avaa taitokset. Taita sen jälkeen kulma C pisteeseen, jonka sijainti näkyy vaiheessa 2.
2. Huomaa C:n sijainti. Taita C takaisin ulospäin siten, että muodostuu kuvan osoittama ylimääräinen taite.
3. Taita B harjataitoksella taaksepäin lävistäjää AD pitkin.

4. Taita A harjataitoksella taaksepäin siten, että se koskettaa D:tä.
5. Taita pisteet D ja A ulkokautta taaksepäin.
6. Käännä B nurjalla taitoksella keskeltä läpi. Huomaa taitteen sijainti.

7. Taita E harjataitoksella taaksepäin. Toista sama takana F:llä. Käännä D, A ja C sisäpuoli ulospäin. Muodosta silmän reuna kaarevaksi. Toista sama toisella silmällä.

Origamista löytyy valtava määrä kirjallisuutta ja internetistä löytyy hakusanalla "origami", ohjeita sekä suomeksi että englanniksi.

Koonnut: Johanna Salakari
Piirretyt kuvat: Johanna Salakari (apuna käytetty mainittuja lähteitä)
Valokuvat: Johanna Salakari

Lähteet:
Jackson, P. 2002. Origami ja paperiaskartelu. Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila.
Jackson, P. & Frank, V. 1989. Paperiaskartelun käsikirja. Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila.

Sivun alkuun

Meksikolainen paperitaide

Historiaa

Meksikolainen paperitaide on syntynyt alkuperäiskansojen aikaan. Tuolloin Atsteekit valmistivat mulber- ja villiviikunapuusta karheaa paperia, jota kutsuttiin amatliksi. Amatlia käytettiin koristeena hengellisissä rituaaleissa, kuten kuolemaa, tuonpuoleista sekä jumalia juhlittaessa. Kirjoituspaperi puolestaan valmistettiin agave-kasvin lehdistä ja oikein kuorittuna siitä saatiin sellaisenaan jo kirjoitusarkkeja. Kasvi on Meksikossa niin yleinen, että sen voisi melkein sanoa symboloivan Meksikoa. Viime vuosisadalla ja tämän vuosisadan alkupuolella agaven alalajiketta tuotiin Eurooppaan Sisalin satamasta, josta se Euroopassa saikin sisalhampun nimen.

Espanjalaisten valloituksen myötä 1500-luvun jälkeen, kiinalaiset vaikutukset valtasivat alaa paperitaiteessa. Kiinalainen silkkipaperi tuli tunnetuksi myös Meksikossa ja sai suurta suosiota. Meksikolaiseen paperitaiteeseen otettiin mukaan myös joitakin kiinalaisia aiheita, kuten koukeroisia kuvioita, lintuja, simpukanmuoto sekä joukko kukkakuvioita.

Euroopasta ja sen uskonnoista on vaikutteita mm. meksikolaisessa alttarissa, jossa alttarin tausta verhotaan valkoisella paperikuvioilla kalliin kalkkipitsien sijaan. Myös uskonnollisia hahmoja ja kuvioita on omaksuttu Euroopasta. Juutalaisuudesta paperitaiteeseen puolestaan on otettu kirjoitukset.

Mitä meksikolainen paperitaide on?

Meksikolainen paperitaide tunnetaan nimellä papel picado, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa ”reikäpaperia”. Paperia kuvioidaan joko leikkaamalla  saksilla tai käyttäen paperiveitseä. Perusvälineitä ovat myös pieni vasara, erilaiset taltat, kaivertimet sekä lävistimet, joita on käytössä yleensä kymmeniä eri kokoja. Alustana käytetään lyijyalustaa, joka pehmeytensä ansiosta mahdollistaa työvälineiden pitkäikäisyyden. Ammattilaiset kuvioivat papereita joko yksitellen tai sitten useampaa kerralla. Mahdollista on saada kuvio aikaiseksi jopa 50:een silkkipaperiin yhdellä iskulla käyttäen vasaraa ja talttaa.

Tärkein ja yleisin käytettävä paperi on silkkipaperi (tissue paper). Materiaalina voidaan käyttää myös muita papereita, esimerkiksi riisipaperia, pakkauspaperia, eri lailla kuvioituja papereita sekä muovipäällysteisiä papereita tai pelkkää muovia.

Papel picadossa värejä yhdistellään tiettyihin aiheisiin ja teemoihin. Taivaan sininen, vaaleanpunainen tai valkoinen väri ovat yleisiä Neitsyt Marian päivänä ja keltainen ja valkoinen isänmaallisten pyhimysten päivänä. Vaaleanpunaisen vivahteet, oranssi sekä violetti yhdistetään Kuolleiden päivään sekä pääsiäiseen yhdistetään violetin värisävyjä. Meksikon lipun värit, punainen, valkoinen ja vihreä, kuuluvat itsenäisyyspäivään (16.9). Sateenkaaren värit ovat soveltuvia jouluun sekä ei-uskonnollisiin juhliin.

Töiden koot vaihtelevat 8 - 13 cm kokoisista lipuista alttaritöihin, jotka saattavat olla jopa 11 m leveitä. Kuvioiduista papereista tehdään lippuja , viirejä, onnittelukortteja, pöytien alusliinoja, maskeja, seinä-, katto- ja ikkunakoristeita jne. Ne ovat sisustusmateriaalia ja kuuluvat meksikolaisten arkeen. Uskonnollisten- sekä kansallisten juhlien aikana papel picadolla on keskeinen rooli. (KUOLLEIDEN PÄIVÄ) Kadut, tiet, katokset, aukiot ja juhlapaikat koristellaan mitä värikkäimmillä ja erilaisimmilla töillä. Töiden aiheet määräytyvät lähinnä juhlan teeman mukaan. Yleisesti kuvioiden aiheita ovat esim. linnut, erilaiset koukerot tai yksinkertaiset geometriset kuviot, simpukan muoto, liskot, perhoset tai tekstit, joista voi selvitä juhlapäivän aika ja paikka.

Papel picado on taidemuoto, joka on usein hankalatöistä ja monivivahteista. Töiden elinikä on usein alle kuukausi ja esim. joidenkin juhlien jälkeen kaikki työt hävitetään. Silkkipaperi on materiaalina myös hyvin lyhytikäistä ja sen vuoksi usein papereita päällystetäänkin aineilla, jotka tekevät niistä pitkäikäisiä tai tehdään koristeet mm. pitkäikäisestä muovista. Taiteilijat eivät useinkaan pääse arvoonsa, sillä työt harvoin allekirjoitetaan tai päivätään. Nimettömyys ja kestämättömyys luovat taikuutta ja spontaanisuutta taiteelle, jonka täytyy olla ensisijaisesti elämyksellistä ollakseen täysin arvostettu.

Meksikolaiseen paperitaiteeseen kuuluu paperin kuvioinnin lisäksi myös paperisten koristeiden tekeminen, kuten kukkaköynnökset ja matot, mutta tunnetuin tällainen koriste on pinata.  Se voi olla mikä tahansa hahmo, mutta tunnetuin ehkä on aasi,  Tunnettu on myös peli, jossa aasin sisään on laitettu karkkia ja kukin vuorollaan silmät sidottuina yrittää kepillä hakaten saada sen rikki.  
 

Kuolleiden päivä, meksikolainen perinnepäivä

Yksi tunnetuimmista meksikolaisista perinteistä on loka-marraskuun vaihteeseen osuva kuolleiden päivä. Juhlassa yhdistyvät intiaanikulttuurien perinteet katoliseen perinteeseen. Aatsteeki eli mexicat heimon jäsenet hallitsivat nykyisen meksikon pääkaupungin paikalla. Heidät tunnettiiin 1400-luvulla jkr ”kuoleman kansana.” Heidän kuolemaa ja kuolemattomuutta koskeva filosofiansa näkyy edelleen meksikolaisessa kuvanveistossa, runoudessa ja juhlissa.

Uskokusten mukaan maan alla on 9 eri manalankerrosta, joissa kuolleet asuvat. Uskottiin, että vainajien matka lopulliseen asuinsijaansa kesti 4 vuotta.  Matkan vaikeuksia varten kuolleille asetettiin hautoihin tarvikkeita ja heidän muistelemiseensa varattiin 2 kk syksystä.  Vuonna 1492 jkr Espanjalaisten valloituksen mukana uudelle mantereelle tuli myös kristinuskon ja keskiajan käsityksiä. Uudet opit eivät kuitenkaan täysin syrjäyttäneen vanhoja uskomuksia vaan ne sekoittuivat keskenään. Kuolleiden päivää vietetäänkin samoihin aikoihin, kuin kristittyjen kaikkien pyhien päivää ja pyhäinmiesten päivää.

Kuolleiden päivän juhla on iloinen elävien ja kuolleiden tapaaminen. Kuolleiden päivänä vainajia muistellaan haudoilla, heille rakennetaan värikkäillä silkkipapereilla koristeltuja kotialttareita. Usein alttareita pystytetään myös moniin julkisiin tiloihin, kuten museoihin, kouluihin ja jopa toreille. Koristeaiheet ovat tyypillisesti  liittyviä, luurankoja tai pääkalloja. Paperimassasta valmistetaan  naamioita ja kuolleiden päivän leluja.

Juhlaan kuuluvat naamiaisasuisten hahmojen esiintymiset  ja kulkueet. Esiintyjät vaeltavat talosta taloon esittäen hauskoja runoja. Elämä voittaa kuoleman ihmisjoukkojen naurussa, kun naiseksi pukeutunut mies herättää rukouksin ja lahjuksin henkiin kuolleen miehensä. Onnelliseksi lopuksi pari tanssii yleisön seuratessa mukana.

Teksti: Kirsi Helenius ja Kirsi Halonen (oko02)

LÄHTEET:
Mexican Papercutting, Kathleen Trenchard
Meksiko ja Keski-Amerikka, Jyrki K. Talvitie ja Maria Cristina Mujica

PAPERIN VÄRJÄYS

Paperibatiikkimenetelmät
Taitellun ja rypistetyt paperin värjäys
Marmorointi

Paperia voidaan värjätä monella eri tavalla. Seuraavassa esitellään neljä helppoa ja hauskaa tapaa: paperibatiikkimenetelmistä vahajäljennökset ja liisterikuviointi, taitellun paperin värjäys sekä marmorointi. Kaikissa menetelmissä muista suojata pöytä jolla työskentelet ja etenkin marmoroinnissa on hyvä suojata myös lattiat esimerkiksi sanomalehdillä. Kaikkia menetelmiä tehdessä on hyvä hankkia ohuet "kirurgin suojakäsineet". Niitä löytyy monesta ruokakaupasta siivousvälineiden joukosta.

Paperibatiikkimenetelmät

Vahajäljennökset
Liisterikuviointi

Menetelmillä saadaan sekä kurinalaisia että vapaita kuvioita. Vahajäljennöksissä voit käyttää kuvion aikaansaamiseksi vahaliituja tai kynttilää erilaisten vesiliukoisten värien kanssa. Liituja ja kynttilää käytetään hyvin samaan tapaan, mutta vahaliiduilla voit helpommin piirtää itse eri värisiä kuvioita. Jäljennettävä kuvio voi olla itsessään kova- ja rosopintainen, mutta jos käytät esimerkiksi säkkikankaan kuviota, aseta kangas kovaa alustaa vasten.

Vahajäljennökset

Tarvikkeet:
vahaliituja
vahakynttilöitä
valmisvärejä esim. vesi- tai peitevärit
leveä sivellin
paperia (esim. kopio-tai litoposter-paperia)
erilaisia pintoja (kangas, verkkoa, muovimatto)

1.Peitä kohokuvioinen pinta valkoisella tai värillisellä paperiarkilla ja hankaa kynttilää tai värillistä vahaliitua paperiin. Nosta paperi jäljennettävältä pinnalta.

2. Levitä vesiliukoista väriä koko arkille. Voit käyttää yhtä tai useampaa eri väriä raitoina.

3. Jätä paperi kuivumaan itsekseen.

Säkkikangas, kalaverkko ja suklaarasian pohjakuvioita

Käytä mielikuvitustasi ja kokeile vapaasti kaikkia pintoja, saatat löytää yllättäviäkin kuvioita!

Liisterikuviointi

Tarvikkeet:
tapettiliisteriä
kulho liisteriä varten
kippoja väreile
leveä sivellin
batiikkivärejä tai muita vesiliukoisia värejä
papereita
erilaisia kampoja
sieniä (pesu-, taulu- ym. sieni)
siveltimiä

1. Sekoita tapettiliisteri pakkauksen ohjeen mukaan, niin että siitä tulee melko sakeaa muttei paakkuista. Voit joko sekoittaa värin suoraan liisteriin tai ensin levittää värittömän liisterin ja sen päälle värejä. Aseta värjättävä paperi sanomalehden päälle. Levitä liisteri ja väri leveällä siveltimellä, ja sivele koko paperiarkki tasaisesti.

2. Päästä mielikuvituksesi valloilleen! Käytä kuvioinnissa siveltimiä, sormia, kampoja, purkin pohjaa ja piirrä kuvioita tapettiliisterin ja maalin sekoitukseen.

3. Jos tulos ei miellytä voit tasoittaa pinnan siveltimellä aloittaa uudestaan! Kun olet tyytyväinen nosta paperi sanomalehden kanssa kuivumaan. Paperi kuivuu melko kauan!

Kaksi ensimmäistä on tehty siveltimellä ja viimeisessä on käytetty purkin pohjaa "pyörteiden" aikaansaamiseksi.

Kampoja voit valmistaa itse konepahvista ja leikata niihin erikokoisia lovia.

Taitellun ja rypistetyn paperin värjäys

Tämä tekniikka on helppo, nopea ja värikäs. Tässä taitellaan paperia eri tavoin ja kastetaan se sitten ohueen väriseokseen. Tässä menetelmässä on ehdottomasti käytettävä hyvin ohutta paperia, mutta täytyy kokeilla erilaisia paperilaatuja, jotta löytyy niistä sopivin. Paperina voit käyttää ohutta japaninpaperia tai värillisiä silkkipapereita. Monet pakkauksissa myytävät silkkipaperit eivät ole värinpitäviä, ja kostuessa niiden värit saattavat levitä. Tämä voi kaunistaa lopputulosta, mutta yllätyksiin on syytä varautua.

Tarvikkeet:
ohutta imukykyistä paperia
pieniä kulhoja
batiikki- tai vesivärejä

1.Ota haluamasi kokoinen ja muotoinen paperi ja taittele se. Voit taitella esim. tavallisen haitaritaitoksen vaakasuuntaan tai kulmasta kulmaan. Kokeile ja ylläty!

2.Kasta taiteltua paperi eri kulmista värikuppeihin. Jätä taiteltu paperi kuivumaan joksikin aikaa ennen avaamista. Avatessa ole varovainen ettei paperi repeydy.
Japaninpaperi taiteltu kulmasta kulmaan.

3.Kokeile ensin kastella paperi, rypistä se samalla puristaen ylimääräinen vesi pois ja kasta väreihin. Anna taas kuivua ja avaa varoen. Tällä tavalla saat epäsäännöllisemmän kuvioinnin.
Japaninpaperi kasteltu, rypistetty ja kastettu väreihin.

Marmorointi

Historia

Marmoroinnin taito on syntynyt Kiinassa, missä sitä tiedetään käytetyn n. 500-700-luvuilta lähtien. Silkkitien myötä taito kulkeutui kauppiaiden mukana Persiaan ja Turkkiin. Länteen marmorointi on tullut Turkin kautta.

Marmoroinnin käsityöpohja on säilynyt, vaikka teollistuminen ja tuotannon kasvu on osaksi aiheuttanut taidon teknistymistä ja koneellistumista. Tähän käsillä tekemisen taitoon ryhtyessä on hyvä varata aikaa ja kärsivällisyyttä. Säännöllisten kuvioiden tekemiseen vaaditaan melkoisesti harjoittelua. Marmorointi on kuitenkin hauskaa, ja jo ensimmäisissä kokeiluissa syntyy tyylikkäitä kuvioita.

Marmoroimalla saadaan paperiin marmorin pintaa muistuttava kuviointi. Prosessi perustuu siihen, että marmoroinnissa käytetyt värit ja vesi eivät sekoitu toisiinsa. Väreillä veden pintaan tehty kuvio "imeytyy" paperiin. Marmorointi saatetaan usein yhdistää lähinnä kirjansidontaan, mutta nykyään kuvioita käytetään mm. lampuissa, kynttilänjaloissa, paperikoissa, kansioissa, rasioissa jne.

Tarvikkeet:
Marmorointiallas - vedenpitävää materiaalia, koko määräytyy paperin koon mukaan
Kumi/ikkunalasta
Ämpäri - liisterin sekoittamiseen ja säilyttämiseen
Pipettejä - värien levitykseen
Puutikkuja tai värien levityskampoja
Työasu
Sanomalehtiä - työpöydän ja ympäristön suojaksi
Paperisuikaleita - käytetään puhdistamaan allasta ja liisteripohjaa sinne jääneestä väristä
Selluloosaliisteriä
Värit - helpoimpia ovat varsinaiset marmorointivärit, mutta ne ovat suhteellisen kalliita. Silkkimaalausvärit käyvät myös hyvin. Jos käytät öljyvärejä, ne vaativat ohennukseen ja puhdistukseen lakkabensiiniä.
Marmoroitavat paperit - valokopiopaperit (valkea ja värilliset), ruskea käärepaperi (oltava karheapintaista), litoposter-paperi (toinen puoli kiiltävä toinen karhea, marmoroinnissa käytetään karheaa pintaa)

1.Valmista liisteri mielellään työskentelyä edeltävänä päivänä
mittaa vesi ämpäriin, niin että sitä on ainakin puolet marmorointialtaan tilavuudesta - lisää liisteripulveria niin että seos muistuttaa paksuudeltaan hedelmäsoppaa. - odota kunnes liisteri on "sulanut" ja ilmakuplat hävinneet - laita seos altaaseen, niin että sitä on n. 5-10 cm vahvuudelta. Säästä liisteriä ämpäriin

2.Jos käytät öljyvärejä sekoita värit omiin kippoihin ja varaa niihin omat pipetit. Mikäli käytät marmorointivärejä siirry 3. vaiheeseen.
teelusikallinen öljyväriä ja muutama "korkillinen" lakkabensiiniä. Suhde vaikuttaa värin voimakkuuteen ja leviävyyteen.

3.Kokeile värejä pohjaan
vedä paperisuikaleella pohjan yli niin, että roskat seuraavat mukana ja epätasaisuudet liisteriseoksessa tasaantuisivat. Tiputa pieni tippa väriä pohjalle ,jos väri vajoaa, on siinä liian paljon väriä - lisää liuotinta.

4.Tee kuvioita puutikulla tai kammalla ja laske paperi liisteripohjan päälle
laske paperi kulmasta kulmaan U:n muotoisesti ja anna laskeutua tasaisella ja varmalla liikkeellä. Varo ilmakuplien jäämistä paperin ja pohjan väliin; ilmakuplan kohdalle tulee paperiin läiskä - anna paperin seistä hetken - nosta paperi ja vedä altaan reunaa, niin että ylimääräinen liisteri jää altaan pinnalta. Halutessasi voit pestä paperin, mutta se ei ole välttämätön.Voit myös vetää ylimääräisen liisterin paperin pinnalta ikkunalastalla. Tällöin aseta paperi esim. lasin päälle.

5.Anna paperin kuivua sanomalehden päällä tai pyykkinarulla

6.Ennen kuin aloitat seuraavan kuvion työstämisen
puhdista pohja sanomalehden suikaleilla edellisen työn väreistä. Voit myös kokeilla ns. jälkivärjäystä liisteriin jääneistä väreistä, sekoittamalla niitä uudelleen puutikulla.

Esimerkkejä marmorikuvioista

Virheet:
Väri vajoaa pohjaa; ei juurikaan leviä - väri on liian vahvaa, laimenna
Väri ei kiinnity kunnolla vaan valuu kun liisteriä pyyhkii pois - väri on liian vahvaa ja sitä täytyy ohentaa. Osaksi ongelman voi ratkaista käyttämällä paksumpaa ja karkeampaa paperia, joka imee enemmän väriä
Väri ei leviä juuri lainkaan; kuvioita on vaikea muodostaa - pohja on liian paksua, ohenna liisteriä vedellä ja sekoita kunnolla
Väri leviää nopeasti yli koko pohjan - pohja on liian ohutta, paksunna lisäämällä uutta liisteriä
Väri ei toimi korjausyrityksistä huolimatta - käyttämäsi väri voi olla sopimatonta marmorointitarkoitukseen.

Marmorointikamman voit valmistaa nuppineuloista ja pahvista:
Leikkaa pahvista kaksi altaan leveydestä hieman kapeampaa suikaletta. Levitä liimaa toiselle puolelle ja aseta nuppineulat n. 2 cm päähän toisistaan. Laita nuppineulojen päälle kaksipuoleista teippiä ja aseta toinen pahvisuikale niiden päälle. Purista tarkasti joka kohdasta, jotta pahvit varmasti tarttuvat toisiinsa. Voit valmistaa eri kokoisia kampoja tarpeittesi mukaan.

Koonnut: Johanna Salakari
Marmoroinnin työohjeiden kuvat: Elina Eklund
Piirrokset ja esimerkkikuvat: Johanna Salakari (piirroksissa käytetty apuna mainittuja lähteitä)

Lähteet:
Jackson, P. & Frank, V. 1989. Paperiaskartelun käsikirja. Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila.
Raija Pajun (HAMK, ohjaustoiminnan ko.) opetusmoniste, jossa käytetty lähteinä:
Chambers, A. 1992. Marbling on paper. Kent: Search Press Ltd.
Jackson, P. & Frank, V. 1989. Paperiaskartelun käsikirja. Kustannus-Mäkelä Oy, Karkkila.
Simmons, J. 1999. Creative marbling on fabric. USA: Martingale & Company.

Sivun alkuun

Paperipussista tehty lyhty
”PINWHEEL LUMINARIA”

Luminariat ovat suosittuja ulkokoristeita jouluna, Halloweenina tai muina juhlapäivinä Etelä- ja Länsi-Amerikassa. Noin viikko Kiitospäivän jälkeen, valkoiset paperipussit hiekan ja kynttilöiden kera valtaavat San Antonio Riverwalkin Texasissa, jossa vietetään jokavuotista Luminaria juhlaa. Yöllä kynttilöiden loiste joen vieressä on henkeäsalpaavan kaunis. Tapa juontaa juurensa espanjalaisista lähetyssaarnaajista, jotka asettivat seetripuun oksia tielle symbolisoimaan valaistumista matkalla Beetlehemiin.

NÄIN VALMISTAT LYHDYN

Tarvikkeet:
   ¤ paperipussi, koko 13x24 cm, yksivärinen
    ¤ kuivaa hiekkaa
    ¤ ulkokynttilän ja sille pieni lasikippo suojaksi
    ¤ paperiliittimiä
    ¤ katkoteräveitsi tai askarteluveitsi (mahd. myös vasara ja taltta)
    ¤ rei’ittäjä, esimerkiksi vyön rei’ittäjä
    ¤ pienet sakset

Työn soveltuvuus: työskentely vaatii hienomotoriikan hallintaa, keskittymiskykyä sekä pitkäjänteisyyttä. Tämä on huomioitava kohderyhmää valittaessa.

Työskentely
1) Taittele paperipussi litteäksi sen omia taitoksia pitkin. Huomioi mihin kohtaan pohja taittuu, jotta kuvio ei tulisi sen päälle.
2) Piirrä haluamastasi kuviosta malli/kaava erilliselle paperille.
3) Aseta kaava paperipussin päälle haluamaasi kohtaa ja aseta se tukevasti paikoilleen paperiliittimien avulla.
4) Leikkaa kuvio irti kaavan avulla joko saksia tai katkoteräveistä käyttäen. Ympyrät kuvioon saat helposti rei’ittäjän avulla.
5) Kun kuvio on leikattu, ota kaava pois ja avaa paperipussi.
6) Painele paperipussin taitokset tukeviksi, jotta pussi pysyisi suorassa.  Halutessasi voit kääntää pussin suuta noin sentin matkalta taitokselle, jotta suuaukko näyttäisi siistimmältä.
7) Kun paperipussi on taiteltu tukevasti kokoon, laita sen pohjalle noin 5 cm hiekkaa. Tämän jälkeen aseta kynttilä suoja-astiassa hiekan päälle. Voit sytyttää kynttilän ennen lyhtyyn laittamista tai pitkällä tikulla kun kynttilä on lyhdyssä.
8) Vie lyhty ulos haluamaasi paikkaan ja varsinkin illalla kuvio erottuu hyvin kynttilän loistaessa.

VAROITUS!
-Hiekka pitää pussin ja kynttilän paikallaan, mutta lyhdyn kanssa tulee olla erittäin varovainen tuulisella tai muuten epävakaalla ilmalla. Tarkkaile lyhtyä aika ajoin. Turvallisuussyistä on mahdollista valmistaa lyhty myös paloturvallisista materiaaleista.
-Työskentelyvälineiden kanssa täytyy olla varovainen!

Raija Pajun vetämällä paperi- ja pahvityö 2 -opintojaksolla koonneet
Kirsi Halonen ja Kirsi Helenius 11.10.2002

Sivun alkuun

KIRJOJA ERI PAPERITAIDEMUODOISTA

Origami
Paperitaide ja askartelu

Origami

Origamista kiinnostuneen kannattaa suunnistaa kirjastoon, sillä aiheesta on julkaistu paljon hyviä kirjoja, joita ei enää saa kaupoista. Sitä paitsi origamikirjat ovat yleensä melko kalliita.

Origamia lapsille ja aloittelijoille

Origami-askartelua – sarja. 1986. Oy Kirjalito Ab.

Nakata, Atsuko. 1986. Origami: Fun with Paper Folding 1-8. froebel-kan co.,ltd. TOKYO

Nämä 1986 ilmestyneet vihkoset ovat oivallisia origamiin tutustuville. Kussakin vihkosessa on noin kymmenen helppoa ohjetta, jotka sopivat lasten leikkeihin, koristeeksi, ja moneen muuhun. Monet ohjeista ovat niin helppoja, että ne sopivat jopa hienomotoriikkaansa harjoitteleville lapsille. Vihkoset ovat pienikokoisia, joten niitä on helppo kuljettaa.  Atsuko Nakatan sarja on englanninkielinen, mutta ohjeet perustuvat selkeisiin piirroksiin.

Jackson, Paul. 1990. Origamia Idästä ja Lännestä. Tammi.

Helppoja ohjeita on myös Paul Jacksonin kirjassa Origamia Idästä ja Lännestä. Tässä kirjassa on lisäksi keskivaikeita ja haastavampiakin malleja useista aiheista: rasioita, eläinhahmoja, kukkia, ornamentteja jne. Hän myös käy läpi origamin perustaitokset. Kaiken kaikkiaan kirja on hyvä ja selkeä sekä suomenkielinen.

Origamieläimiä

Boursin, Didier. 2001. Origami Paper Animals. Firefly Books (U.S.) Inc.

On tehty paljon origamikirjoja, jotka keskittyvät tiettyyn teemaan. Tässä Didier Boursiniin kirjassa on ohjeet yli 20 eläinaiheiseen taitteluun. Ohjeissa on sekä helppoja että vaikeita, vaikeusaste on merkitty niihin. Kirja on englanninkielinen, mikä hankaloittaa vähän vaikeimpien mallien ymmärtämistä. Kirjassa on myös perustaitosten ohjeet ja tietoa eri paperilaaduista.

Haastetta origamin harrastajille

Kasahara, Kunihiko. 1988. Origami Omnibus.

Kunihiko Kasaharan Origami Omnibus on iso kirja monessakin mielessä. Se on kookas, kattava ja monipuolinen opas origamin maailmaan. Kirjassa on paljon taitteluohjeita eri teemoista, ja ohjeiden lomassa origamimestari jakaa tietojaan ja kokemuksiaan origamista. Ohjeista löytyy monia vaikeusasteita, ja ne edustavat sekä perinteistäettä nykyaikaista tyyliä. Teos on englanninkielinen. Suosittelen tätä kiehtovaa kirjaa origamiin jo hiukan tutustuneille.

Lafosse, Michael G. 2000. Origamidô, The Art of Folding Paper. Quarry.

Michael Lafossen kokoamassa teoksessa Origamidô on kuvia parhaimpien tämän päivän origamitaiteilijoiden töistä. Teokset edustavat origamin eri ulottuvuuksia. Ne voivat yllättää kauneudellaan, yksinkertaisuudellaan, ilmeikkyydellään, luonnollisuudellaan tai olemalla muuten vain uskomattoman upeita. Kirjan lopussa on myös muutaman mallin ohje.

Paperitaide ja askartelu

Eri paperitaidemuotoihin löytyy kirjakaupoista ja kirjastoista roppakaupalla uusia ja vanhempia ohjekirjoja. Kaikkia niitä on mahdoton esitellä, joten olen tähän poiminut vain muutamia kiinnostavalta vaikuttavia kirjoja.

Paperiaskartelun käsikirja

Frank, Vivienne & Jackson, Paul. 1988. Paperiaskartelun käsikirja. Kustannus-Mäkelä Oy.

Hyväksi havaitun Paperiaskartelun käsikirjan ovat kirjoittaneet Vivienne Franck ja Paul Jackson. Vuonna 1988 julkaistu kirja ei kiiltele uutuuttaan, mutta perustekniikat ovat säilyneet samoina. Siinä on käsitelty monipuolisesti eri tekniikoita, kuten paperin valmistusta ja kuviointia, paperilaminointia, origamia, paketointia ja pop-upia sekä kirjetarvikkeiden ja pöytäkoristeiden valmistamista. Kaikki ohjeet ovat yksinkertaisia ja helppoja toteuttaa myös kotioloissa.

Découpage

Davis, Dee. 1995. Découpage. Thames and Hudson.

Decoupage on nyt muodissa. Moni on kokeillut kukkapurkkien ja korttien kuviointia paperilautasliinojen ja lakan avulla. Dee Davis on vienyt tekniikan paljon pidemmälle, hänen kirjassaan on muun muassa kuvia kolmiulotteisista découpage-töistä. Lisäksi hän kertoo tekniikan historiasta, tarvikkeista, perustekniikoista ja variaatioista. Galleriassa on kuvia upeista paperitaideteoksista. Suosittelen kirjaa niiden luettavaksi, jotka haluavat lisää haasteita découpage-harrastukseensa.

Paperin valmistaminen

Pinder, Polly. 1995. Scented Herb Papers. Search Press.

Oletko ihaillut askartelukaupassa käsintehtyjä papereita, joissa on kukan terälehtiä? Polly Pinder opastaa kirjassaan Scented Herb Papers kuinka sellaisia voi tehdä itse. Hän kertoo myös, miten itse tehdyt paperit voi saada tuoksumaan! Ohjeissa on käytetty kierrätyspaperia ja luonnonmateriaaleja. Kirjassa on lyhyet ohjeet erilaisten papereiden tekemiseen, ja vinkkejä myös valmiin paperin käyttämiseen.

Paperin pintakäsittely

Pihlajaniemi, Seija. 1998. Taikapaperi – paperin koristelua vanhoilla ja uusilla menetelmillä. Oy Edita Ab.

Vuonna 1998 ilmestynyt Taikapaperi – paperin koristelua vanhoilla ja uusilla menetelmillä on teos, jossa keskitytään vain erilaisiin paperin pintakäsittelyihin. Se on Seija Pihlajaniemin kirjoittama, ja kuuluu Editan Käsintekijät-sarjaan. Kirjassa on tietoa maalin koostumuksesta ja käyttötavoista. Taikapaperimallisto sisältää kuvia ja ohjeita paperin marmorointiin, värjäykseen, maalaukseen ja kuviopainanta sekä sokeripaperin valmistamiseen ja perunamaalin ja luuliiman käyttöön. Vanhat konstit –osiossa on erilaisten perinteisten maalien, liimojen ja vahojen reseptejä. Kirjassa on käytetty perinteisiä ja uusia menetelmiä. Paperin käsittelystä kiinnostuneiden kannattaa lukea! Teksti on suomeksi ja ruotsiksi

Paperilanka

Nirunaru. 1997. Oy Edita Ab.

Toinen Editan käsintekijät -sarjaan kuuluva kirja on Nirunaru, jossa käsitellään paperilangan käyttöä. Tiesitkö, että paperilangasta voi kutoa maton, virkata liivin, tehdä lampunvarjostimen ja vaikka askarrella koruja? Nämä ja monet muut ohjeet ovat koonn eet tähän kirjaan Aija Lundahl-Pouttu, Pirkanmaan kotityö oy, Riikka Kauvosaari ja Johanna Aydemir. Kirjan ovat toimittaneet päätoimittaja PirkkoToivanen ja Sirkka Wallin. Lukuisten ohjeiden lisäksi kirjassa on tietoa paperinarun käytöstä yleensä ja paperin historiasta. Teksti on sekä suomeksi että ruotsiksi.

Papier Maché ja Massatyö.

Haines, Susanne. 1991. Papier Mâche. Charles Letts & Co Ltd

Andersson, Mia & Poutinoja, Mirkku. 1998. Muovaamassa. Oy Edita Ab.

Mitä kaikkea voi tehdä papier mâche –tekniikalla? Perustekniikat ja variaatiot löytyvät Susanne Hainesin kirjasta Papier Mâche. Kirjassa on kuvitetut ohjeet monenlaisiin töihin, kuten korujen, astioiden, nukkejen ja muiden taideteosten tekemiseen. Kirja on englanninkielinen, mutta kielitaidotonkin saa paljon ideoita kirjan värikkäistä kuvista.

Paperimassan teko- ja käyttöohje löytyy Mia Anderssonin ja Mirkku Poutinojan kirjasta Muovaamassa. Paperimassan lisäksi kirjassa käsitellään plastiroc-massaa, cernit-massaa, kipsiä ja taikataikinaa. Jokaisesta massasta on myös laadittu muutaman kivan työn ohjeet. Kirjassa on sekä suomen- että ruotsinkielinen teksti.

Kirjansidonta

vas. Moilanen, Tuula. 2002. Kirjansidonnan opas. Kustannusosakeyhtiö Taide.

oik. Doggett, Sue. 1998. Bookworks: books, memory and photo albums, journals and diaries made by hand. Watson-Guptill Publications.

Tuula Moilasen Kirjansidonnan opas on suomenkielinen kirjansidonnan perusteos. Kirjassa on selitetty kattavasti eri tekniikat ja menetelmät. Tämä perusteellinen ja laadukas opas sopii vaikka oppikirjaksi. Työohjeiden yhteydessä on selkeät piirroskuvat. Kirjansidonnan harrastajien ja muidenkin kiinnostuneiden kannattaa perehtyä tähän kirjaan.

Innovatiivisempaa otetta kirjansidontaan edustaa englanninkielinen Bookworks. Kirjan tekijä Sue Doggett kannustaa etenkin perustekniikoiden soveltamiseen uusilla ja luovilla tavoilla. Hän opastaa ensin selkein kuvin perustekniikoiden saloihin, ja kertoo olennaisen tiedon materiaaleista ja työvälineistä. Kirjassa on yli kymmenen yksityiskohtaista ohjetta erilaisten kirjojen ja kansioiden valmistamiseen. Osa malleista on klassisen kauniita, ja osa on erikoisempia, jopa kummallisia. Bookworks on värikäs teos kirjansidonnasta innostuneelle, joka haluaa kokeilla jotain erilaista.

teksti: Piritta Majamäki

Sivun alkuun