Ikonimaalaus - ohjauksen sisältö ja suunnittelu
Puuviilujen värjääminen kasviväreillä
Suomalaisten ajankäyttö
Senioriteatteri - taidetta vai dementiantorjuntaa?
Kulttuuritoiminnalla myönteinen vaikutus terveyteen
Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä?
Ikääntyneiden tulevaisuuden koti
Tasapainoharjoittelu osana ikääntyvien hoitotyötä
Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelma
Suomen tammi: yhteistä kulttuurioppia

Puuviilujen värjääminen kasviväreillä

Opinnäytetyö, Riihimäen ohjaajainstituutti
Ohjaustoiminnan artenomin tutkinto
Tekijä: Piritta Leinonen
Työn nimi: Puuviilujen värjääminen kasviväreillä
Aika: Maaliskuu 2002
Sivumäärä: 36 + 25 liitesivua

Opinnäytetyö käsittelee kasveista valmistettuja, puuta sävyttäviä värejä, jotka voidaan sivellä pensselillä puupinnalle. Työssä käytettiin kuutta kotimaista kasvia: nokkosta, koivun lehtiä, männyn neulasia, koivun kuorta, sipulin kuorta ja punasipulin kuorta, joiden värjäävyyttä on kokeiltu neljällä eri lehtipuulajilla.

Myös suolan vaikutusta värisävyyn sekä puupinnan pH:n muuttamista emäksiseksi soodalla ja happamaksi tanniinilla tutkittiin. Samoin selvitettiin, voidaanko näiden aineiden lisäämisen jälkeen väripinta vielä pintakäsitellä lakalla tai vahalla. Työssä selvitettiin lyhyesti myös teoriatietoa puuviilusta ja puun värjäämisestä.

Tutkimuksessa kävi ilmi, että suola ei vaikuttanut saatuihin värisävyihin, mutta sooda muutti värit pääosin rusehtaviksi ja tanniini vaalensi ja samalla kirkasti värisävyjä. Käyttämäni määrät suolaa, soodaa ja tanniinia eivät estäneet tai vaurioittaneet pintakäsittelyjä.

Työnäyte: Intarsia-pelilauta, Kiinan shakki
Asiasanat: puuviilu, puun värjääminen, kasvivärit
Säilytyspaikka: Hämeen ammattikorkeakoulun Wetterhoffin yksikön arkisto
Kopiointioikeus: Saa kopioida
Takaisin sivun alkuun

Ikonimaalaus - ohjauksen sisältö ja suunnittelu

Opinnäytetyö, Riihimäen ohjaajainstituutti
Ohjaustoiminnan artenomi
Tekijä: Henni Takala
Opinnäytetyön nimi: IKONIMAALAUS - ohjauksen sisältö ja suunnittelu
Sivumäärä: 34 + 18 liitesivua
Aika: Helmikuu 2002

Tiivistelmä:
Tutkimuksessa käsitellään ikonimaalaust ohjaajantyön näkökulmasta. Suomessa ei ole järjestetty ikonimaalauksen opettajakoulutusta, joten ohjaajien koulutus- ja kokemustaustat vaihtelevat. Tutkimuksen tavoitteena oli herättää ikonimaalauksen ohjaajien ajatuksia oman työnsä kehittämisestä.Teoriapohjana käytettiin ikoneihin liittyviä aihealueita pääpiirteittäin sekä ikonimaalauksen ja sen ohjauksen historiaa Suomessa.

Pääkysymyksenä oli seuraava: Mitä asioita ikonimaalauksen ohjaajan tulisi ottaa huomioon työssään? Kysymykseen haettiin vastausta laadullisen tutkimuksen teemahaastattelumenetelmällä. Tutkimusta varten haastateltiin kahta ikonimaalauksen opettajaa. Täydentävänä tutkimusmateriaalina käytettiin havainnointimuistiinpanoja opetuksesta kahdelta ikonimaalauskurssilta.

Tutkimustulosten mukaan ikonimaalausken ohjauksessa tulisi painottaa ikoniteologia, piirustuksen- ja temperatekniikan opetusta. Tulokset osoittivat ohjattavien ryhmien haasteellisuuden sekä havainnollistamisen puutteet värien ja siveltimen käytön opetuksessa. Tutkimuksen antamat tiedot voivat toimia ohjaajan apuna ikonimaalauskurssin suunnittelussa.

Työnäyte: Kirstus Kaikkivaltias -ikoni
Säilytyspaikka: Hämeen ammattikorkeakoulun Wetterhoffin yksikön arkisto
Asiasanat: ikonimaalaus, ikoni, ohjaaja, ohjaus, temperamaalaus
Kopiointioikeus: saa kopioida.

Kristus Kaikkivaltias -ikoni. Tekijä: Henni Takala.

Takaisin sivun alkuun

Senioriteatteri - taidetta vai dementiantorjuntaa?

Hohenthal-Antinin tutkimus lähestyi senioriteatteria teatteritieteen ja sosiaaligerontologian kautta ja raivasi tietä kohti uutta tieteenhaaraa - taidegerontologiaa. Näyttelijöitten ja myös katsojien kuvaamia teatterin tekemisen merkityksiä väittelijä tulkitsi Mihalyi Csiekszentmihalyin muotoileman flow-teorian pohjalta. Kyseessä on optimaalisen kokemuksen teoria, joka tarjoaa samalla aineksia hyvän elämän ja vanhenemisen pohdintaan.

Tutkimuksen malliesimerkkinä toimii 1995 aloittanut Mikkelin päiväkeskuksen senioriteatteri Kutkutus, jonka keski-ikä on 75 vuotta. Tutkimus kertoo kokonaisen tarinan Kutkutuksesta ideasta produktioon ja sen vastaanottoon. Kutkutus kiertää ympäri Suomea ja valtaa uusia katsojajoukkoja Kutemajärven seksifestivaaleilta Ylen opetusohjelmiin asti. Ryhmä ei ole pelkästään kulttuurisen toiminnan kohde ja passiivinen vastaanottaja. Se vastaa itse koko teatterin tekemisen prosessista: se luo roolinsa ja tarinansa ilman käsikirjoitusta. Sovitun kehyskertomuksen sisällä improvisoidaan jokainen esitys. Vuonna 1997 käynnistynyt tutkimus seuraa, kuinka ryhmä kasvaa kiinni taiteelliseen kunnianhimoon, varautuu aina uusiin haasteisiin ja pysyy ns. flow-kanavassa.

Senioriteatterin tekemistä

Teatterin yhteisöllinen ja erityisesti julkinen luonne tarjoaa flown täyteistä elämää, jota Kutkutuksen näyttelijät kuvaavat nautinnon ja intohimon ilmauksin. Ei edes fyysinen vajavuus ole teatterin tekemisen este. Näyttämön "apumaailmassa" sairas muuttuu terveeksi ja vanha nuoreksi. Tämän tutkimuksen kamera vangitsee vanhat ja kipeät, ryppyiset ja harmaapäiset, joukon, josta kulttuurikenttä ja media viis veisaa. Kutkutuksen jäsenille teatterista on tullut elämäntapa ja teatterin tekemisen kautta löytyy elämisen mieli. Teatteri on vahva henkisen hyvinvoinnin väline myöhemmällä iällä toteuttaa itseään. Tästä puhuvat myös katsojat, joille senioriteatteri on malli toisenlaisesta ikääntymisestä, vaihtoehtoinen ikääntyminen median ruokkimalla kurjuuskuvalle.

Tutkimuksen mukaan seniorinäyttelijöitten luonteva ja vapautunut ilmaisu yllätti katsojansa. Samalla se kuitenkin paljasti katsojan ennakko-odotukset, kulttuurisen piilosyrjinnän, ikäihmisten kulttuurisen toiminnan valtavajeen. Katsojalla on nimittäin pallo hukassa tämä uuden kulttuurikentälle pyrkivän ryhmän suhteen: se ei tiedä puhuako senioriteatteri terapiaksi vai taiteeksi? Kutkutus on marssittanut näyttämölle juopot, hullut, viagran vikisijät, huorat, papit ja punkkarit rikkoen rajusti ikääntymisen kulttuurisia kuvia. Vanhat eivät olekaan harmaata erityisjoukkoa, joka vapaaehtoisesti vetäytyy muistelemaan menneitä ja seurailemaan varsinaista elämää sivusta. Katsomossa on turha odottaa herttaista muistojen kultaamaa nostalgiaa: vastassa on purevaakin yhteiskuntakritiikkiä.

Väitöskirja on julkaistu sarjassa Jyväskylä Studies in Education, Psychology and Social Research numerona 191, Jyväskylä 2001.Julkaisua voi tiedustella Jyväskylän yliopistoston julkaisuyksiköstä, p. 014-260 3487, myynti@library.jyu.fi

Virpi Harju

Lähde:
http://vihta.jyu.fi/tiedotusfoorumi.nsf/IDSearch/DE90B42FD746E71042256B1B0024F794?OpenDocument
Lisätietoja:
http://vihta.jyu.fi/tiedotusfoorumi.nsf/IDSearch/DE90B42FD746E71042256B1B0024F794?OpenDocument
Leonie Hohenthal-Antin, puh. (015) 176147, 050 5281769
leonie.hohenthal@mi.fi

Takaisin sivun alkuun

Enemmän vapaa-aikaa, aktiivista kulttuuriharrastusta

Ajankäyttötutkimus on laaja haastattelututkimus, johon osallistuvat pitivät kahden vuorokauden ajan tarkkaa kirjaa ajankäytöstään. Tutkimuksella selvitettiin muun muassa työaikaa, kotitöihin, nukkumiseen ja ruokailuun kulunutta aikaa, vapaa-ajan harrastuksia sekä yhdessäoloa. Ajankäyttötutkimus on tehty yhteensä kolme kertaa. Ensimmäinen tutkimus tehtiin syksyllä 1979 ja seuraava vuosina 1987 - 88. Viimeisin tutkimus on vuosilta 1999 - 2000. Se on osa EU:n tilastoviraston Eurostatin johdolla harmonisoitua eurooppalaista ajankäyttötutkimusta. Kaksi ensimmäistä tutkimusta perustui yksilöotoksiin. Uusimmassa tutkimuksessa tiedot kerättiin kaikilta kotitalouden vähintään 10-vuotiailta jäseniltä. Vuosituhannen vaihteessa tehdyn ajankäyttötutkimuksen tuloksia verrataan 1970- ja 1980-lukujen loppupuolen tutkimustuloksiin. Aineistossa on mukana yhteensä yli 10 000 tutkimuspäivää.

Seuraavassa esitellään lyhyesti tuloksia joita Ajankäytön muutokset -tutkimuksessa sekä sen yhteydessä tehdyssä Kulttuuri- ja liikuntaharrastukset 1991 ja 1999 -tutkimuksessa on saatu selville. Tutkimus kulttuuri- ja liikuntaharrastuksista pohjautuu ajankäyttötutkimuksen materiaaleihin.

Sukupuolten välinen työnjako tasoittumassa

Ansiotyötä tehdään nykyisin Suomessa vähemmän kuin 1980-luvun lopulla. Syynä on väestön ikääntyminen ja työssäkäyvien lukumäärän väheneminen. Työssäkäyvien vuosityöaika on pysynyt keskimäärin ennallaan, mutta työpäivät ovat pidentyneet ja työstä vapaat päivät lisääntyneet. Miehet käyttävät selvästi enemmän aikaa ansiotyöhön kuin naiset. Sukupuolten välinen ero on kuitenkin kaventunut, sillä miesten keskimääräinen vuosityöaika on lyhentynyt ja naisten pidentynyt. Myös eri palkansaajaryhmien työaikaerot ovat tasoittuneet.

Mihin vapaa-aikaa käytetään?

Vapaa-ajan määrä on lisääntynyt tunnin viikossa 1990-luvulla. Suomalaisilla on nyt muista toimista vapaata aikaa keskimäärin 46 tuntia viikossa, miehillä kolme tuntia enemmän kuin naisilla. Vapaa-ajasta vietetään kotona hieman suurempi osa kuin kymmenisen vuotta sitten ja tuttavia tavataan vähemmän. Television osuus vapaa-ajasta kasvoi 1990-luvulla. Television ääressä vietetään yhä enemmän aikaa, nykyisin runsas kolmasosa vapaa-ajasta. Tietokoneet eivät ole koko väestön tasolla mullistaneet vapaa-aikaa, mutta nuorten vapaa-ajasta kuluu tietokoneen parissa kuitenkin kymmenesosa.

Suomalaisten päivärytmi on siirtynyt myöhäisemmäksi. Työpäivät alkavat hieman aikaisempaa myöhemmin. Samalla nukkumaanmeno ja herääminen ovat myöhentyneet. Sunnuntain luonne varsinaisena lepopäivänä on vahvistunut ja lauantai on yhä varsinainen kotityöpäivä, vaikkakin entistä enemmän kotitöitä tehdään nykyisin myös sunnuntaina.

Suomalaiset osallistuvat aktiivisesti kulttuuritilaisuuksiin

Likimain kolme neljästä 10 vuotta täyttäneestä suomalaisesta oli käynyt vuonna 1999 jossakin kulttuuritilaisuudessa tai museossa vuoden aikana. Elokuvat olivat kulttuuritilaisuuksista suosituimpia. Seuraavina tulivat teatteri, konsertit ja taidenäyttelyt. Etenkin nuorten osuus taidenäyttelyjen ja museoiden yleisöstä on vähentynyt. Myös kirjojen lukeminen on vähentynyt, mutta sitä vastoin tekstien kirjoittaminen lisääntynyt. Kirjojen lukeminen on edelleen suosittua etenkin naisilla: lähes neljä viidestä naisesta oli lukenut kirjoja vähintään kerran vuoden aikana. Eniten kirjoja lukivat yhä nuoret, 10-14-vuotiaat.

Valokuvausta harrasti 18 prosenttia ja videokuvausta 6 prosenttia haastatelluista. Vastaajista 14 prosenttia harrasti kuvataiteita ja samoin 14 prosenttia soitti jotakin soitinta. Miehet soittivat naisia useammin, kun taas naiset harrastivat kuvataiteita miehiä enemmän.

Liikuntaharrastukset suosittuja

Liikuntaan ja ulkoiluun käytetty aika lisääntyi 1990-luvulla, erityisesti yli 45-vuotiailla. Vaikka naiset lisäsivätkin liikuntaa miehiä enemmän, he käyttävät siihen vähemmän aikaa kuin miehet.

Vuoden 1999 ajankäyttötutkimuksen mukaan 92 prosenttia 10 vuotta täyttäneistä suomalaisista oli harrastanut jotakin liikuntalajia viimeksi kuluneiden neljän viikon aikana. Kolme neljästä vastaajasta oli harrastanut kävelylenkkeilyä. Noin kolmannes oli harrastanut pyöräilyä tai kotivoimistelua ja 26 prosenttia uintia. Hiihtoa, laskettelua tai luistelua oli talviaikaan harrastanut viidennes vastaajista.

Lähes kaikki 10 - 14-vuotiaat lapset olivat harrastaneet jotakin liikuntaa haastattelua edeltäneiden neljän viikon aikana. Lasten suosituimpia lajeja olivat pyöräily, kävely, talviurheilulajit, joukkuepelit ja uinti.

Virpi Harju

Lisätietoja:
http://tilastokeskus.fi/tk/el/kva_ajankaytto.html
http://tilastokeskus.fi/tk/tp_tied/tiedotteet/v2001/242klts.html http://tilastokeskus.fi/tk/tp_tied/tiedotteet/v2001/126klts.html

Takaisin sivun alkuun

Kulttuuritoiminnalla ja taiteilla merkittävä, myönteinen vaikutus ihmisen terveydentilaan

Kun vertailtiin kulttuuritoimintoihin osallistuneiden ja osallistumattomien terveystietoja keskenään, todettiin, että kulttuuritoimintoihin osallistumattomilla on yli 57 %:a suurempi riski sairauden kokemiseen. Positiivisimmin koettuun terveydentilaan havaittiin vaikuttavan museossa käynnit ja seuraavaksi järjestyksessä tulivat käynnit konserteissa, elokuvissa ja taidenäyttelyissä. Yllättävää oli, että esimerkiksi penkkiurheillu ei juuri tuntunut vaikuttavan koettuun terveydentilaan. Konlaanin tutkimus osoitti myös sen, että kulttuuritoimintaan osallistumisella on myös fysiologisia vaikutuksia: kulttuuritoimintaan osallistuvien "hyvinvointihormoni" (adrenaliini ja prolaktiini) -arvot olivat korkeammat ja verenpainearvot alhaisemmat kuin osallistumattomilla.

Yksi tutkimuksen kiinnostavimmista havainnoista on se, että ihminen joka ei ollut aiemmin osallistunut lainkaan kulttuuritoimintoihin, mutta aloitti osallistumisen, pystyi saavuttamaan saman tason koetussa terveydentilassa kuin kulttuuritoimintoihin pitkään osallistunut. Tämä todettiin pitävän paikkansa myös päinvastoin eli jos positiivisina koetut harrastukset jäävät pois, koettu terveydentila huononi.

Virpi Harju

Lähteet ja lisätietoa:
Konlaan, B. 2001. Cultural Experience and Health: The coherence of health and leisure time activities. Umeå.
Akavan Erityisalojen Keskusliiton jäsenlehti 3/2001
Kotiliesi 13-14/01

Takaisin sivun alkuun

Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä?

Tutkittavaksi alueeksi valittiin Vaasan rannikkoseudun kuntia, jossa kieliryhmien välillä ei ole koulutuksellisia, taloudellisia tai terveydenhuollon palvelujen eroja. Tutkimuksessa todettiin ruotsinkielisillä olevan enemmän luotettavia ystäviä sekä luottamusta toisiin ihmisiin. Kaiken kaikkiaan he tunsivat toisia ihmisiä kohtaan vähemmän epäluottamusta kuin suomenkieliset. Ruotsinkieliset joivat alkoholia juopumistarkoituksessa vähemmän, ja he osallistuivat uskonnollisiin ja kotiseututilaisuuksiin enemmän kuin suomenkieliset. Suurin osa ruotsinkielisistä oli syntynyt ja asunut tutkimusalueella, mutta suomenkielisistä näin oli vain vajaalla puolella väestöstä. Työttömiä oli suomenkielisten keskuudessa enemmän.

Tutkimuksessa tehdyt havainnot osoittavat oikeaksi oletuksen siitä, että Suomen ruotsinkielisellä väestöllä on hallussaan runsaasti sosiaalista pääomaa, joka ilmenee kansalaisten keskinäisenä luottamuksena, yhteisöllisyytenä ja vapaaehtoisena kansalaistoimintana. Tutkimuksen tulokset vahvistavat, että sosiaalisen pääoman piirteet liittyvät itsenäisinä terveyteen, kun tunnettuja terveyden vaaratekijöitä on otettu huomioon. Johtopäätöksenä tutkimuksessa todetaan pitkän aktiivisen elämän olevan yhteiskunnan ja yksilön kannalta tavoiteltava päämäärä. Se saavutetaan kartuttamalla sosiaalista pääomaa. Tutkimuksen mukaan voidaan myös vetää johtopäätöksiä siitä, että ruotsinkielisten sosiaalista pääomaa enemmän sisältävä elämä vaikuttaa heidän pidempään elinikäänsä verrattuna suomenkielisiin.

Virpi Harju

Lähde:
http://www.kela.fi
Lisätietoja:
http://personal.inet.fi/yhdistys/centralin/swe/bdisplay.htm
http://data.vatt.fi/sospo/suom_kirjallisuutta.htm
Kustsvenskar är friskare och lever längre. Roseto-effekten i Finland. 1999. Läkartidningen 96, 2453. Edistääkö sosiaalinen pääoma terveyttä? Pohjanmaan rannikon suomen- ja ruotsinkielisen väestön kansalaisaktiivisuuden ja terveyden vertailu.2000. Suomen Lääkärilehti 55, 821-826.

Takaisin sivun alkuun

Ikääntyneiden tulevaisuuden koti

Seuraavassa lyhyesti kaikista kolmesta, vielä kesken olevasta väitöskirjatutkimuksesta.

1. Pertti Aulan tutkimuksen työotsikkona on Ikäihmiset, informaatioteknologiatuotteet ja teollinen muotoilu. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ikäihmisen ja informaatioteknologiatuotteiden välistä suhdetta. Aineistoa kerätään teemahaastatteluin. Tutkimus kohdentuu sosiaalisen vuorovaikutuksen kontekstiin ja siinä tarkastellaan niitä diskursiivisia merkitysrakenteita, jotka määrittävät informaatioteknologiatuotteen käyttökelpoisuutta sosiaalisessa kanssakäymisessä. Tutkimus nojautuu sosiaaliseen konsturktionismiin ja sen käsitykseen todellisuuden rakentumisesta. Muotoilu ymmärretään työssä tuoteominaisuutena, joka merkityksellistyy sosiaalisessa kontekstissa. Teollinen muotoilu määrittää toiminta-alueeksi kulutus- ja massatuotteet

2. Sonja Iltasen työssä Moninaiselle suunnittelu - Teollinen vaatesuunnittelu
Suurten ikäluokkien naisten ikääntyessä tutkitaan vaatteen mallisuunnittelun ja suurten ikäluokkien naisten ikääntymisen suhdetta. Tavoitteena on löytää tapoja vastata käyttäjäkunnan diversiteetin haasteeseen vaatesuunnittelussa sekä tuottaa tietoa ikääntymisen kulttuurisesta tulkinnasta, joka vaikuttaa vaatesuunnitteluun. Tutkimuksessa on tehty kysely teollisille vaatesuunnittelijoille heidän kohderyhmän ikään liittyvistä käsityksistään. Talven 2001-2002 aikana tehdään suunnittelijoiden ja käyttäjäryhmien haastatteluja käyttäen apuna suunnittelijoiden työnäytteitä ja käyttäjien omia vaatteita. Analyysissä keskitytään siihen, miten suunnittelijoiden ja käyttäjien näkemykset ikääntymisestä ja sen tuomista vaatetarpeista kohtaavat. Alustavan analyysin mukaan suunnittelijat korostavat puheissaan "aikuisen naisen" iättömyyttä ja nuorekkuutta, mutta pyrkivät suunnitteluratkaisuillaan peittämään kehollisen ikääntymisen merkkejä.

3. Helena Leppäsen tutkimuksessa Ikääntyneen ihmisen tarpeet ja toiveet keraamisen astiaston suunnittelussa käsitellään sekä ikääntyneiden omille käyttöastioilleen antamia merkityksiä että heidän toiveitaan ja tarpeitaan uuden astiaston suunnittelussa. Aineistoa on kerätty etnografisin kenttämenetelmin, haastattelujen, havainnoinnin ja valokuvauksen keinoin. Tarkastelun kohteena on ollut ikäihmisten kotitalouksissa ja laitoksissa käytössä olevien astioiden toimivuus, esteettisyys ja viestivyys. Tutkimuksessa on vuorovaikutteisten suunnitteluprosessin avulla ideoitu prototyyppiastiasto Kaita - keraaminen astiasto ikääntyneiden tarpeisiin, jota on testattu käyttökokoissa. Astiaston suunnittelussa on pyritty huomioimaan sekä ikääntymisen aiheuttamia toimintakyvyn muutoksia että astiaston visuaaliseen ilmeeseen liittyviä esteettisiä toiveita.

Virpi Harju

Lähde:
11.-12.2.2002 Jyväskylässä järjestetty Aktiivinen ja elämään suuntautuva vanheneminen -foorumi

Lisätietoja:
http://www.uiah.fi/futurehome
Pertti Aula, Lapin yliopisto PL 122 96101 Rovaniemi, pertti.aula@urova.fi
Sonja Iltanen, Taideteollinen korkeakoulu Hämeentie 135 C 00560 Helsinki, siltanen@uiah.fi
Helena Leppänen, Taideteollinen korkeakoulu Hämeentie 135 C 00560 Helsinki, hleppan@uiah.fi

Takaisin sivun alkuun

Tasapainoharjoittelu osana ikääntyvien hoitotyötä

Tutkimuksessa selvitettiin tasapainon muutoksia palvelutalossa ja pienkodeissa asuvilla vanhuksilla, hoitohenkilökunnan toteuttaman tasapainoharjoittelun tuloksena. Tutkimus toteutettiin Iisalmessa palvelutalo Ilvolanpirtissä sekä Taskukellon ja Paloispirtin pienkodeissa. Koehenkilöinä oli 26 asukasta, jotka toteuttivat tasapainoharjoittelua hoitohenkilökunnan ohjaamana. Harjoitteluohjelma oli suunniteltu niin, että harjoitteet voitiin tehdä arkiaskareiden lomassa. Erillistä jumppatuokiota ei koeasetelmassa järjestetty. Tutkittavien keski-ikä oli 83,7 vuotta ja tasapaino Bergin tasapainoasteikon mukaan alentunut ja kaatumisriskin alapuolella. Tutkittavat tekivät tasapainoharjoitteita vähintään kolme kertaa viikossa yhteenlaskettuna aikana 30min päivässä. Kontrolliryhmänä oli omaishoidettavat Ilvolanpirtin päivätoiminta-asiakkaat, joille harjoittelun ohjeistusta ei annettu.

Tutkimuksen tarkoituksena oli myös selvittää tasapainoharjoittelun toteutettavuutta hoitohenkilökunnan toteuttamana ja tätä selvitettiin tutkimuksen lopussa työyksiköiden hoitajien teemahaastatteluilla. Tulosten mukaan hoitohenkilökunnan toteuttama tasapainoharjoittelu osana hoitotyötä paransi koehenkilöiden tasapainoa. Tasapainoharjoittelu onnistui hyvin kontrolloituna ja ohjattuna päivittäisten toimintojen yhteydessä. Harjoitteluryhmässä tasapainopisteet paranivat 81 %:lla koehenkilöistä. 38 %:lla harjoitelleista tasapainopisteet paranivat kaatumisriskirajan yläpuolelle. Harjoittelun tulos näkyi selkeimmin pienkodeissa, joissa 92 %:lla tasapaino parantui. Kontrolliryhmässä tasapainopisteet pysyivät lähes ennallaan: useimmilla tasapainopisteet hieman laskivat.

Hoitajista 84 % toteutti tasapainoharjoittelua, joka suurimmalla osalla heistä koostui sekä harjoitusohjelman toteuttamisesta että arkiaktiivisuuden lisäämisestä. Hoitajien haastattelun mukaan tasapainoharjoittelu kuuluu hoitotyöhön ja on hyvin toteutettavissa. Hoitajat pitivät tärkeänä perusteellista koulutusta ja ohjausta harjoitteiden toteuttamiseen. Myös kontrollointi harjoituspäiväkirjalla oli useimpien mielestä tarpeen. Suurimpina esteinä toteuttamiselle hoitajat pitivät ajan puutetta, asiakkaan asennetta ja motivaation puutetta, hoitajan asenteita ja asiakkaiden huonoa kuntoa.

Virpi Harju

Lähde:
11.-12.2.2002 Jyväskylässä järjestetty Aktiivinen ja elämään suuntautuva vanheneminen-foorumi

Lisätietoja:
Pirjo Heikkinen ja Merja Partanen, Kuopion yliopisto ja Medivire Työterveyspalvelut Oy, Pohjolankatu 8 74100 Iisalmi
merja.partanen@medivire.fi
Muita tutkimuksia asiasta:
Sanna Sihvonen, Sarianna Sipilä & Pertti Era. Näköpalautteeseen perustuvan tasapainoharjoittelun vaikutukset ikääntyneiden naisten tasapainoon. Jyväskylän yliopisto, Terveystieteiden laitos.
Nummijoki Jaana. Kotiharjoittelun ja kuntosaliharjoittelun vaikutuksia ikääntyneiden toiminta- ja liikkumiskykyyn. Jyväskylä yliopisto, Terveystieteiden laitos, liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta.

Takaisin sivun alkuun

Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelma

Vuosina 1998 - 2001 toteutettiin Koulu ja kulttuuri -hanke, jonka avulla etsittiin keinoja koulun ja kulttuurin lähentämiseen nykyaikaan soveltuvin keinoin ja myös toteutettiin niitä. Hankkeessa oli mukana 17 pilottikuntaa.

Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelman 1998-2001 tausta ja tavoitteet

Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelma (KOKU) käynnistyi osana valtioneuvoston vuosien 1995 - 2000 kehittämisohjelmaa. Sen tavoitteina oli

1. tukevoittaa ja kehittää koulun taide- ja kulttuurikasvatusta niin, että kulttuuri on elimellinen osa lasten ja nuorten elämää koulussa ja koulun ulkopuolella ja tukea lasten ja nuorten itsetunnon kehittymistä
2. kehittää koulun kulttuuritoimintaa ja sitä tukevia verkostoja
3. tukea koulun opetussuunnitelmatyön kehittämistä taideaineiden ja muiden aineiden yhteistyön tehostamiseksi
4. kehittää taiteen perusopetusta ja sitä tukevia verkostoja
5. laatia taiteen perusopetukseen opetusministeriön kanssa sovittaville taiteenaloille vuoden 1998 taiteen perusopetuslain mukaiset laajat opetussuunnitelman perusteet.

Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelmassa vuosina 1998 - 2001 mukana olleille kunnille lähetettiin keväällä 2001 hankkeen kuntakohtaisia määrällisiä tietoja ja hankkeen kuntakohtaista organisointia koskeva kysely, jonka tulosten perusteella todettiin kaikissa Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelmaan osallistuneissa kunnissa tapahtuneen koulun kulttuurikasvatuksen voimistumista. Erityisesti yhteistyö eri tahojen kanssa lisääntyi.

Kyselyn tulosten perusteella löydettiin seuraavia hyviä toimintamalleja hyödynnettäväksi kehitettäessä koulun ja kulttuurin yhteistyötä:

• kunnan eri hallintokuntien ja koulumuotojen yhteistyö
• kulttuurilaitosten ja koulujen yhteistyö
• yhteistyö taiteilijoiden kanssa
• yhteistyö ammatillisten oppilaitosten ja yleissivistävän koulun välillä
• yhteistyö elinkeinoelämän kanssa
• yhteistyö vanhempien kanssa
• syrjäytymisvaarassa olevien lasten ja nuorten opastaminen taiteelliseen toimintaan
• taideaineiden ja muiden aineiden välinen yhteistyö
• opetussuunnitelmatyö
• suomen Tammi-projekti (lisätietoa alla)
• opettajakoulutus
• taideaineiden ei-kelpoisten opettajien pätevöitymisen edistäminen.

Opetusministeriön ja Opetushallituksen Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelman sanotaan olleen erinomainen, kannustava esimerkki paluusta juurille, koulun paluusta kulttuurikeskukseksi. Mukana olleet 17 erilaista kuntaa ovat kehitelleet omista lähtökohdistaan paikallisia malleja, joilla koulujen ja kulttuurilaitosten sekä kulttuurin tekijöiden yhteistyötä on kehitetty. Osassa projekteja on palattu vanhoihin hyviin arvioihin ja osassa on tehty uusia avauksia.

Takaisin sivun alkuun

Suomen Tammi: yhteistä kulttuurioppia

Projektin tavoitteena on

1. lisätä olennaisesti suomalaisten tietoutta omasta kulttuuriperinnöstään mukaan luettuna ammattiperinne
2. kehittää malleja museoiden ja koulujen yhteistyölle sekä tukea yhteistyön toteutumista
3. tehdä laajan museoverkon ja erilaatuisten museoiden tarjonta tutuksi opettajille ja oppilaille ja näin lisätä museoiden käyttöä opetuksessa sekä tehdä museossa käyminen luontevaksi tavaksi etsiä tietoa ja saada virikkeitä
4. ohjata arvostamaan kulttuuriympäristöä ja muuta kulttuuriperintöä sekä opettaa aktiivisesti vaalimaan sitä ja hahmottamaan itsensä osana kulttuurista jatkumoa
5. antaa aineksia tutkiville kulttuuriperintöön liittyville työmuodoille useampien oppiaineiden yhteistyönä sekä yleensä vahvistaa kulttuuriperinnön asemaa opetuksessa
6. tutustuttaa ammattitaitoperinteeseen ja sitä kautta antaa työkaluja kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja hoitamiseen sekä yleensä tehostaa erikoismuseoiden hyödyntämistä ammatillisessa koulutuksessa tapaamisia ja koulutusta

Projektissa on mukana hankkeita jo noin 150. Useat koulut ovat mukana jo kolmannella kulttuuriperintöön liittyvällä hankkeella ja lisää on suunnitteilla. Suomen Tammi on ollut pääväylä viedä maailmanperinnön opiskelua kouluihin.

Virpi Harju

Lähde:
http://www.edu.fi/julkaisut/koku2001.pdf
Lisätietoja:
Koulu ja kulttuuri kotisivut: http://www.edu.fi/projektit/koulu-kulttuuri
Spektrin erikoisnumero: Valokeilassa koulu ja kulttuuri 2/99
Spektrin kulttuurinumero: Koulu ja kulttuuri 2 / 2000
Opetusministeriön julkaiseman Arsis-sarjan teemanumero: Art goes koulu 3/00
Opetushallitus julkaisee yhteistyössä Kuntaliiton kanssa opaskirjan Koulun ja kulttuurin yhteistyöohjelman aikana kehitetyistä parhaista käytännön toimintamalleista. Kirjaa on tarkoitus levittää laajasti kouluihin ja kuntien eri hallintoelimiin sekä kulttuuri-laitoksiin
Takaisin sivun alkuun

.