Pakkauksia käsityötuotteille
Luovaa toimintaa lapsille ja nuorille
Jääteos "Illallinen kahdelle"
Toimintaradalta elämyksiä

 

Taito pakettiin!

Linum - Maaseutunaisten yhteistyöverkosto -hanke tilasi vuoden 2001 lopulla ohjaustoiminnan koulutusohjelmalta oppilastyönä toteutettavan pakkaussuunnittelutyön. Kaksi ryhmää toteutti ideoitaan erilaisten käsityötuotteiden parissa. Tuloksena syntyi mielenkiintoisia ja käytännöllisiä ratkaisuja, joita toteutetaan vuoden 2002 aikana käsityöläisten keskuudessa.

Tilaus

Yksi Linum-hankkeen aikana kentältä kohonneista ongelmista oli markkinoinnin kannalta juuri käsityötuotteiden tuotepakkauksen puuttuminen. Käsityön tekijän aika ja resurssit ovat hyvin suuressa määrin sidottu oman tuotteensa kehittämiseen ja varsinaiseen tuottamiseen. Yhteistyö Hämeen ammattikorkeakoulun ohjaustoiminnan koulutusohjelman kanssa opintojaksolla Pahvi- ja paperityö 1 tuntui luontevalta. Lehtori Raija Pajun kanssa yhteistyössä rakennettiin tehtävä, joka palvelisi niin koulutusohjelmaa kuin tilaajaakin.

Tavoitteet

Tuotteet annettiin tehtävänannon yhteydessä opiskelijoille, joissa heillä oli vielä mahdollisuus kysellä tuotteista ja tekijöistä lisätietoja. Tilaisuudessa painotettiin vielä tuotteiden esillepanon ja markkinointipaikkojen edellyttämiä tekijöitä, jotka tulisi suunnittelussa ottaa huomioon. Tavoitteena oli suunnitella pakkaus, joka suojaa, edistää myyntiä ja houkuttelee. Pakkaus voidaan kierrättää tai jälleenkäyttää. Tehtävä oli melko avoin. Ainoana rajoitteena oli tietysti taloudellisuus. Käsityötuotteen hintarakenne ei kestä kovinkaan suurta investointia enää pakkauksen osalta. Käsityötuotteet arvottiin parityöskentelyä varten. Suunnittelu- ja valmistustyön suoritti kaksi eri ryhmää. Kaikki tuotteet eivät olleet samoja molemmilla ryhmillä.

Tulokset

Pakkausten esittelytilaisuudessa oli mukana käsityöläisiä. Tulokset olivat upeat! Täysin valmiita sekä edullisesti tuotettavia ja käyttökelpoisia ideoita oli useita. Moni pakkausidea pystyy palvelemaan useita eri käsityötuotteita pienin muutoksin. Oppilailla oli myös mahdollisuus saada aitoa palautetta suoraan pakkauksen lopulliselta tilaajalta.

Kiitokset

Tämä pakkausprojekti on yksi niistä hyvin onnistuneista yhteistyöhankkeista, joita on ilo esitellä hankkeen aikana sekä loppuraportissa. Hyöty on merkittä-vä kaikkien toimijoiden kannalta: lisäarvo markkinoinnissa, varastoinnissa, esillepanossa ja imagossa käsityötuotteelle ja sen tekijälle, aito työelämäyh-teistyö ja osaamisen näyttö opiskelijalle, onnistunut ja yhteistyötä lujittava projekti hankkeen ja koulutusohjelman välillä. Kiitokset kaikille osallistujille!

Johanna Kokko
projektikoordinaattori
johanna.kokko@hamk.fi

Linum-hanke pähkinänkuoressa:

 

Luovan toiminnan kerhot Hämeenlinnassa

On ilahduttavaa, että tällaisia kerhoja ilmaantuu nimenomaan kaupungin toimesta. Näin rohkaistaan lapsia - ja heidän kauttaan kokonaisia perheitä - itseilmaisuun ja kehitetään persoonallista elastisuutta yhä koneellistuvassa, ihmisiäkin yksipuolistavassa tulosvastuukulttuurissa. Uudella kerhotoiminnalla halutaan myös tasapainottaa peruskouluopetuksessa taideaineilta leikattua aikaa ja viestittää, että luovuutta sittenkin arvostetaan.

Alussa on tarina

Patjoilla peitetyllä lattialla kellittelee Emmi Kirvesmäki, 8 v., odotellen kavereitaan. Ollaan Hämeenlinnan pääkirjastossa, ja vieressä istuu taideterapeutti Jaana Terävä, joka kertoo kerhossa käyvän aktiivisesti viidestä kymmeneen asiakasta, joskus jopa yli kaksikymmentä 8 - 12-vuotiasta. Terävä toteaa ryhmän olevan vielä tutustumisvaiheessa, sillä toimintahan on äskettäin alkanut.

Edellisellä kerhokerralla teemana on ollut ystävänpäivä. Tänään Terävä aloittaa tarinanluvulla ja myöhemmin sen pohjalta keskustellaan. Jatkossa lasten olisi tarkoitus keksiä yhdessä esityksiä ja tehdä niistä käsikirjoituksia. Apuna voidaan käyttää esimerkiksi piirroksia.

Emmi kasaa patjoista istuimia. Ohjaaja-Jaana alkaa lukea Nalle Puhia: "Hyvistä tavoista ei sinulle tarvitse puhua, mutta mietitään niitä yhdessä." Lapset täydentävät tekstiä omilla muistoillaan, ja välillä joku jo kertoo keksineensä oman tarinan. Sitten mietitään, missä on havaittu hyviä ja huonoja tapoja. Emmi muistaa koulun ruokalan. Lapset intoutuvat keskustelemaan myös kodin tapahtumista ja kommelluksista. Seuraavaksi luetaan Nallen Puhin saduista valittu episodi "Ruokapöydässä", joka johdattaa ryhmän Puhin syntymäpäiville. Samalla lapset pääsevät miettimään ystävyyden merkitystä.

Lukemisesta siirrytään kuvatarinan tekemiseen. Emmi piirtää jo sarjakuvaa Nasusta ja lopulta suunnittelee omaa kirjaa. Yhdelle sivulle tulee pupu, toiselle Uppo-Nallen Laulava lintukoira, sitten Nalle Nassukkainen ja Hiiri Hippulainen - tarinoiden henkilöt ovat alkaneet elää tytön mielessä omaa elämäänsä. Hän kirjoittaa vielä joitakin ajatuksia luonnokseensa muistaakseen kertomuksensa pääpiirteet. Kuvat jätetään kerhohuoneeseen odottamaan kertaa, jolloin jokaisella on kerrottavanaan oma tarina. Tarinaa voidaan yhdessä jatkaa ja sen voi työstää vaikka näytelmäksi.

Jaana Terävä, 26 vuoden ohjaajakokemuksella, vetää viikoittain myös kahdeksaa muuta ryhmää. Terävä on työskennellyt aikaisemmin muun muassa leiriohjaajana ja kulttuurisihteerinä. "Vedän myös omaa monitaidekoulua, jossa käyvät aina samat lapset. Tällainen seikka tietysti vaikuttaa paljon siihen, mitä ryhmälle voi tarjotaja miten", Terävä selvittää.

Leikki-ikäisten kerhossa

Tuomelan luovan ilmaisun kerho alle 8-vuotiaille ajoittuu keskiviikkoiltoihin.Ryhmän kokoonpano vaihtelee suuresti viikoittain.
Tuomelan kirjaston yläkerassa oleva tila on riittävä ja puulattia lisää sen viihtyvyyttä. Talon puolesta tarjolla on paitsi kirjoja ja välineitä kuvien tekemiseen, myös soittimia kuten piano, kapuloita ja rumpuja.

Lapset tulevat vanhempien saattelemina ovesta sisään ja jakaantuvat muitta mutkitta kahteen toimintaryhmään. Tällä kerralla lapsia saapuu seitsemän. Ohjaaja Terävä soittaa nauhalta vanhaa suomalaista musiikkia. Osa pienistä asiakkaista alkaa piirtää, kun taas kaksi kaverusta esittävät omia musiikillisia liikuntanumeroitaan. "Viemme lapsilta oman keksimisen ilon, jos tuputamme koko ajan", Terävä tunnustaa uskoaan humanistiseen psykologiaan ja Steiner - Reggio Emilia -tyyppiseen pedagogiaan.

Tuukka, 5 vuotta, piirtelee keskittyneesti toisten leikkiessä äänekkäästi lähellä. Kyselen kuulumisia: "Käyn täällä usein. En kyllä tiedä, mikä täällä on kivointa. Äiti on tuolla kirjastossa, ja se pian jo tulee."

Terävä toteaa, että ohjaajan täytyy vain hyväksyä erilaisuus: "Jos lapset laitetaan ruodussa tekemään jotakin, menetetään sellaiset kultaiset hetket, joita syntyisi heidän itsensä tuottamina". Perinteiden siirtoa hän toki kerhoissa harrastaa: "Haluan joka kerta leikkiä heidän kanssaan jonkin vanhan leikin. Lisää opetellaan, kun edellinen hallitaan." Lisäksi Terävä poimii kerhokertoihin sopivia teemoja. Jutuntekohetkellä eli 27. helmikuuta oli melkein Kalevalanpäivä, joten suunnitelmassa oli musiikin lisäksi Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala- kirjan lukemista.

Tiedollista opiskelua Terävä teettää vaivihkaa musiikkinauhan soidessa: "Tiedättekö, millainen soitin on kantele, entä ruokopilli?" Lapset arvailevat innokkaasti. "Kantele.. onks se joku torvi?" eräs pikkuinen miettii.

Jaana Terävä ohjattavineen

Turvallisuus ja vapaus

Tytöt nousevat piirustuspöydän äärestä ja intoutuvat rajuun leikkiin. Pojat valittavat, etteivät kuule musiikkia. "Teidän kai täytyy sanoa asianne tytöille", Terävä ohjaa. Sopu syntyy, ja lopulta kaikki lapset soittavat ja liikkuvat piirissä, iloisen viulupolskan soidessa taustalla. "Täällä oppii sosiaalisia taitoja. Aikuisten tulee tukea lasten halua saada itse hoitaa välinsä muihin lapsiin. Tämä on siten hyvä harjoittelupaikka itsenäisyyteen", Terävä kehuu.

Näin viihtyisää on tässä esikoululaiskerhossa. Viihtymisen ja itseilmaisun kannattelemina lasten itsetunto ja sosiaalinen älykkyys saavat kehittyä aidossa ympäristössä. Simuloitu tai auktoriteettilähtöinen vuorovaikutusmalli ei voi tarjota yksilölle sosiaalista ärsykeympäristöä kaikessa vivahteikkuudessaan ja siten mahdollistaa kasvutehtävien monipuolistumista ja syventymistä. Kaupunkiyhteiskuntamme on niin pitkälle ohjelmoitu, että hyvälaatuinen ja tasapainoinen kehitys jää saavuttamatta, jos "kultaisista hetkistä" liikaa tingitään.

Hura, hura häitä! Leikki-ikäisten sukupuolisopua Tuomelassa.

Teksti: Pirjetta Kesseli ja Eevi-Mari Rantanen
Kuvat: Pirjetta Kesseli

Takaisin sivun alkuun

 

Erikoisen viileä illallinen

Jäästä on tieteeksi asti. Artenomiopiskelija Sini Koskinen teki jäänveistosta opinnäytetyönsä Riihimäen Askarteluohjaajainstituutissa. Jäätalo-nimisen lopputyön videotallenne antoi realistisia eväitä valutyökurssilaisille.
"Järvestä nostettua jäätä on käytetty vuosisatojen ajan ruuan säilytyksessä. Tänä päivänä sen esteettisyys ja ekologisuus kiehtoo yleisöä", kertoo kurssin ohjaaja Raija Paju.
Talvisena ulkoilulajina jäänveisto on erinomaista yhdessätekemistä ja tarjoaa huikeita mahdollisuuksia arkkitehtoonisten rakennelmien luomiseen.

Näiden lyhtyjen dramaattisuus vielä paranee, kun kynttilät sytytetään. Opiskelijoita viimeistelemässä Illallinen kahdelle -teosta.

Arktinen todellisuus on tarua...

Jään ja lumen veistäminen on trendinä nousussa joka puolella, missä vain sitä riittää. Suomessa yksi pioneereista - Kemin kaupungin vuotuinen Lumilinna - tapahtuma on saanut monia seuraajia. Pellossa järjestettävä Blue Ice Art - festivaali kerää tasokkaita kansainvälisiä veistojoukkueita - samoin Vaasassa. Kajaanin kaupunki on keksiyt yhdistää jäänveiston ja avantouinnin SM-kisat yhdeksi huomionarvoiseksi tapahtumaksi. Myös Suomen latu r.y. on ottanut lajin omakseen. Alalle on syntynyt muutamia yrityksiä: ensimmäiseksi ehti lappeenrantalainen Frostiart-yritys, joka myy jääveistosten suunnittelun ja valmistuksen tietotaitoa.

Näkymä ruokasaliin

Keittiöelementtejä

Artenomiopiskelijat muotoilivat jäästä sisätilan Wetterhoffin kortteliin. Kynttilänpäivän läheisyys inspiroi rakentamaan romanttisen illallispöydän viinipulloineen ja kukka-asetelmineen.

Elementtien jäädytys aloitettiin viikkoa ennen varsinaista rakennuspäivää. Säät suosivat, kun tammikuun lopun rajut pakkaset ylittävät roimasti kurssilaisten varovaiset 'negatiiviset' odotukset. Jääelementtien jäädytystä varten kerättiin karkkilaatikoita ja maitotölkkejä. Joitain vesieriä värjättiin kokeiluluontoisesti peiteväreillä ja mehuilla. Ekologisuuden idea säilytettiin. Elementit laastattiin yhteen kuuman veden ja lumen muodostamalla sohjolla. Työ ei paljoakaan eronnut muurarin hommista, ja parhaimmaksi työkaluksi tähän osoittautuikin rapparin lasta.

Illallinen ilman hyvää viiniä on kuin talvi ilman pakkasta! Jäädytetyt tulppaanit sopisivat vaikka lumikuningattaren häihin.

Jäädytätkö myös varpaat?

Teoksen rakentaminen aloitettiin aamuhämärissä. Mukana oli viitisentoista kurssilaista ja työ saatiinkin valmiiksi iltapäivällä. Traktorin kasaamiin lumikasoihin kolattiin ensin tasainen patio portaineen, joka jäädytettiin veden avulla. Pöytä, tuolit ja jäätiilisermit koottiin mosaiikkitekniikalla yhteneväisistä elementeistä.

Jäänveistoon lähdettäessä on syytä pukeutua hyviin varusteisiin. Tiskihanskat voivat olla suuri etu märkää laastia käsittelevälle muurarille. Polvien alle kannattaa varata eristävä alusta. Kylmästä huolimatta opiskelijat viihtyivät puuhassa niin hyvin, että joutuivat välillä jopa pakottamaan itsensä keskuslämmitettyhin sisätiloihin, jossa mehun menekki oli runsas.
Kuka vielä sanoo, että Suomessa on talvella tylsää?

Herkkua on siinä monenlaista... maistuisiko porkkanahyytelökakku?

Teksti & kuvat: Pirjetta Kesseli.

Takaisin sivun alkuun

 

 

Toimintarata on elämysseikkailu

1980-luvun lopulla Suomeen rantautui useita toiminnallisia, mielikuvitusta hyödyntäviä vapaa-ajanviettolajeja, kuten metsä- ja kaupunkiseikkailut ja live-roolipelit. Buumi on lähtöisin Iso-Britanniasta, jossa ryhmäseikkailua alettiin harrastaa koululaitoksen suojissa jo 1940-luvulla. Itsekasvatus- ja ryhmäytymismetodina seikkailu levisi heti muuhun englanninkieliseen maailmaan ja nyt se on saanut kannattajia meilläkin niin lajiharrastajista kuin opetus- ja kasvatusalan ammattilaisistakin.

Toiminta- tai seikkailurata on kompaktimpi versio kaupunki - ja luontoseikkailuista. Rajallisiin laitostiloihinkin sopivina monipuolisina lajeina niitä käytetään jo yleisesti mm. palvelutaloissa ja päiväkodeissa.

Heimomerkit poskiin ennen reitille lähtöä. Kuvassa Hattulan Rahkoilan ala-asteen oppilaita ja ohjauksen AMK-opiskelija Mirva Juntunen.

Rata voidaan rakentaa yhden teeman mukaan. Tällöin teema eli päätavoite sitoo pienemmät, radan varrelle asetellut välitavoitteet yhdeksi voimalliseksi motivaation lähteeksi. Toimintarata voi olla myös kollaasimainen, jolloin motivaatioksi riittää osallistujan halu virkistykseen ja omien rajojen kokeiluun. Aikuisten itseorientaatiokykyä palvelee paremmin viimeksi mainittu ratatyyppi. Lapset tarvitsevat usein voimakkaamman, tarinoiden ja mielikuvituksen avulla tapahtuvan instruktion ja motivoinnin.

HAMK:n ohjaustoiminnan 1. vuosikurssin opiskelijat saivat tehtäväkseen rakentaa kolme asiakaslähtöisesti erityyppistä toimintarataa. Haastattelin Lotta Hakkaraista, joka oli mukana järjestämässä rataa kehitysvammaisille.

Itsetunnon vahvistamiseksi vammaisille nuorille

"Emme tavanneet asiakkaitamme etukäteen, joten oli hieman hankalaa kuvitella, millaisia rajoitteita heillä olisi. Itsekään en ole aikaisemmin ollut tekemisissä kehitysvammaisten kanssa. Niinpä teimme monipuolisen, perusaisteja herättelevän radan, jossa jokainen voisi suoriutua tasavertaisesti vammastaan huolimatta", Lotta Hakkarainen kertoo ja jatkaa: "Rata koostui useista rasteista. Mukana oli tuntoaistitehtävä, hajuaistitehtävä, musiikki-, maalaus- ja liikuntarasti. Kaikissa niissä asiakkaamme saattoivat antaa luovuutensa pulputa vapaasti. Joukossa oli myös yksi kilvoitushenkinen tehtävä, jossa tietokilpailun muodossa tenttasimme opiskelijoita laajalla skaalalla aina maantiedosta politiikkaan, elokuvatietouteen ja ajankohtaisiin uutisiin."

 

Aistihuonetta rakennetaan Rahkoilan ala-asteella.. Tänne tullaan silmät sidottuina, "...koska viidakossa asuu paha henki, jota leijonakuningas Mutahankin pelkää...".

Päätavoitteena Lotan mukaan oli ryhmäyttää opiskelijat eli ohjata heitä saavuttamaan hyvä yhteinen sävel radalla - ja ehkä jatkossa muuallakin. "Koska emme tunteneet heitä, jaoimme heidät sattumanvaraisesti toimintatiimeihin. Halusimme, että ryhmäläiset huomaavat toimia radalla niin, että jokainen kokee tulevansa huomioiduksi. Ja tietysti eräs tärkeä tavoite oli luoda iloinen ilmapiiri ja viettää erilainen iltapäivä", Lotta Hakkarainen kertoo.

Lotta kertoo, että toimintarata onnistui jopa yli odotusten. "Tunnelma oli todella hieno. Ja itse opin ryhmässä toimimisesta paljon lisää. Ennakkoluuloni kehitysvammaisista karisisvat - heidän kanssaan oli tosi mukava toimia", Lotta kiittelee.

Ihanat iltamat Ilveskodissa

Katriina Reposen joukko suunnitteli toimintaradan sotaveteraanien kuntoutuskeskukseen Ilveskotiin. Ilveskodissa on parikymmentä asukaspaikkaa ja lisäksi järjestetään avointa päivätoimintaa ja lyhyempiä kuntoutusjaksoja. Niinpä asiakaskunnasta oli odotettavissa kirjavaa. Asukkaiden puolisot olivat myös tervetulleita rataseikkailuun.

Bumtsi-bumia ohjaustoiminnan opiskelijoiden vetämänä Ilveskodissa.

"Olimme suunnitelleet veteraaneille toimintatunnin - keskuksen virkistysohjaaja tosin nimitti suunnitelmaamme hemmotteluradaksi. Jaoimme osanoton runsaudella meidät yllättäneet asiakkaamme, n. 30 henkilöä, pienempiin porukoihin ja ohjasimme sitten jokainen omiamme."

Rata soi mahdollisuuksia käsihoitoon, tuolijumppaan, musiikkitietovisailuun tai askarteluun, jossa koottiin unelmia ja muistoja paperikollaasin muotoon. Vanhukset olivat mukana kukin kykynsä ja halunsa mukaan. Mihinkään ylimääräiseen tekopirteään motivointiin Katriinan joukko ei katsonut aiheelliseksi ryhtyä.

Iäkkään näkemys elämästä paperikollaasitoteutuksena- näyttääkö tutulta? Jaamme iästä huolimatta samoja unelmia.

"Yleisömme viihtyi ja sen aktiviteetti oli hyvää tasoa. Käsihoitoon jotkut jonottivat jopa kahteen kertaan", Katriina kertoo. Vanhukset eivät ole mikään homogeeninen ryhmä, vaan erilaisin ominaisuuksin varustettuja täysiä persoonallisuuksia. Tämä persoonallisuus heijastuu suoraan heidän toiminnasta: kädentaidoista pitävät asiakkaat viihtyivät paperikollaasiensa parissa, musikaaliset henkilöt taas tykkäsivät Bumtsi-bumista ja lauloivat mukana. Osa seurasi hiljaisesti nauttien pirteää ohjelmaa.

Velho kävi Hattulassa

Hattulan Rahkoilan ala-asteen toimintaradan puitteet olivat idylliset: vanha punamultamaalinen hirsirakennus tervehti mäeltä, peltojen yläpuolelta. Tänne ohjaajaopiskelijat rakensivat tämänkertaisen trion ainoan luontoon ulottuvan radan. Koululaiset ohjeistettiin ja motivoitiin näyttelemällä tarina Velho Pöllönpäästä, joka suutuksissaan repäisee maailman kartan rikki ja joutuu sitten pyytämään apua lapsilta sen palauttamiseksi ennalleen.

Lapset kävivät useassa eri "maassa" etsimässä kartan paloja. Samalla he joutuivat ratkomaan kognitiivisia, motorisia, sosiaalisia ja emotionaalisia tasoja sisältäviä tehtäviä. Kun lapset olivat valmiit, kokoonnuttiin nuotiolle ja kohoteltiin maljoja onnistuneen retken johdosta.

Seikkailuelämys - oli se sitten extremeä tai toimintarataa - vahvistaa ihmistä kokonaisvaltaisesti. Täytyy vain ottaa haaste vastaan, kuten teki muinainen hobitti Bilbo Reppuli, kun lähti retkelle mukaan.

Teksti: Pirjetta Kesseli
Kuvat: Riitta-Maija Kuusela, Katriina Repo, Pirjetta Kesseli, Kirsi Halonen.

Takaisin sivun alkuun