Käsityömateriaaleja ja -menetelmiä
Kirjoja
Virkisty avannossa
Avantouimarin kokemuksia
Iloa lumesta

KÄSITYÖMATERIAALEJA JA -MENETELMIÄ

siluettitekniikka
helmikudonta
rintaneula rottingista
hakaneulakorut
marmoroidut pääsiäismunat
kukkaruukut
taikapaperi
huovutusneula

Siluettitekniikka

Maaret Wendland: Siluetti "Mare Nostrum"

Historiaa

Kiina
Siluettitekniikan juuret ovat Han-kauden(206 eKr. - 220 jKr.) Kiinassa. Tuolloin paperi oli juuri keksitty ja se oli uutuusarvonsa ja vaikean saatavuutensa vuoksi aatelisten kiinalaisnaisten lempiharrastus. Siluettitekniikalla tehdyillä kuvilla koristettiin palatseja ja aristokraattien asuntoja. 1200- luvulla siluettitekniikka kulkeutui Kiinasta Lähi-itään ja Eurooppaan. Kiinan Ching-dynastian levottomuuksissa tämä tekniikka pääsi melkein unohtumaan Kiinassa. 1980- luvun Taiwanissa tekniikkaa on pyritty uudelleen elvyttämään etsimällä uusia ilmaisukeinoja.

Eurooppa
1600-luvulla siluettitekniikka yleistyi Euroopassa. Tekniikka pysyi muodissa monipuolisuutensa ja vaihtelevuutensa ansiosta. Siluettitekniikka muodostui aatelisten naisten harrastukseksi. Rahvas näki siluettitekniikkaa lähinnä onnentuojissa ja lahjoissa. Lopulta kehittyivät omat myös tekniikkaan soveltuvat sakset. Siluettisaksien keksiminen mahdollisti tekniikan edelleen kehityksen. 1600- ja 1700-luvuilla siluettitekniikka yleistyi myös nunnaluostarien piirissä. Lopulta 1700-luvun Englannissa, Ranskassa ja Saksassa kehittyi ns. portré-leikkaus eli varsinainen siluettitekniikka.

Saksa
1760-luvulla Saksassa portré-leikkaus eli kukoistuskauttaan. Siluettiteniikan keskukset olivat pääosin Sachsenin osavaltion alueella, lähellä Weimaria. 1790-luvulla kiinnitettiin huomiota lähinnä valmiin työn pohjana käytettyyn materiaaliin, esimerkiksi pohjamateriaalina saatettiin käyttää posliinia. Saksalainen siluettitekniikka erottautui englantilaisesta käyttämällä työn ympärillä valkeita reunuksia kultaisten sijasta. 1800-luvulla painopiste siirtyi pohjamateriaalin tarkkailusta aiheen edelleen kehittelyyn. Valokuvauksen yleistyessä siluettitekniikan suosio alkoi hiipua ja sen arvostus laski taiteesta taidekäsityöksi.

Nykyaika
Kuuluisimpia siluettitekniikan käyttäjiä olivat Pablo Picasso ja Henri Matisse. Toisen maailman sodan jälkeen siluettien suosio on hiljalleen ollut nousussa. Suosittuja ovat internetissä toimivat "siluettitekniikka-killat". Aktiivisimmin siluettitekniikkaa on edelleen kehittänyt rouva Yeh-Sun Pu-Tei määrittelemällä kehityssuuntia siluettitekniikalle:

1. Kauneus ja vanhojen tyylien kunnioittaminen, muttei orjallinen noudattaminen
2. Perinteisen tekniikan säilyttäminen, muttei teema-rajoituksia
3. Kiinalaisen maalauksen esteettisyys yhdistettynä kirjonnan pikkutarkkuuteen ja länsimaisen veistostaiteeseen: kolmiulotteis- realistisuus sekä elävyys.

Materiaalit

• Sakset: saksissa tulisi olla hyvin terävä ja pieni kärki, esimerkiksi kynsisakset käyvät hyvin.
• Paperiveitsi tai "kirurgin veitsi"; nämä eivät kuitenkaan ole välttämättömiä.
• Paperia: kirjoituskonepaperin paksuinen paperi on helppoa käsitellä saksilla. Erilaisilla pinta- tai rakennekuvioiduilla papereilla voi aikaansaada mielenkiintoisia efektejä. Värikkäänä paperina aikakauslehti- ja origamipaperit ovat erinomaisia. Varsinaisessa siluettitekniikkapaperissa oikea puoli on musta ja kääntöpuolella on liima jo valmiina.
• Liimaa: värittömäksi kuivuva liima, munanvalkuainen tai ohut liisteri ovat hyviä.
• Lyijykynä mallin piirtämistä ja jäljentämistä varten.
• Hiilipaperi: mallin suunnitelmasta varsinaiselle leikattavalle paperille siirtämistä varten.

Tekniikka

1. Tee tarkka piirros työstäsi paperille, näin voit muutella ja toistaa aihettasi lukemattomia kertoja. Voit tehdä symmetrisen tai asymmetrisen työn.
2. Jäljennä työsi hiilipaperia käyttäen kynällä leikattavalle paperille. Eri paperikerrokset on hyvä liittää yhteen ja kiinnittää pöytään jäljentämisen ajaksi. Jos työsi on symmetrinen taita paperi puoliksi ja jäljennä vain puolet työstä leikattavalle paperille.
3. Symmetrisessä työssä pidä taitetun paperin molempia puolia sormiesi välissä yhdessä. Aloita leikkaamalla ulkoreunoilta piirroksen mukaan sisäänpäin. Leikkaa ensin ihan pienet yksityiskohdat, joiden jälkeen voit leikata hiljalleen työn valmiiseen muotoonsa.
4. Liimaa valmis työ pohjan päälle. Laita pieniä liimatippoja työn taakse ja liimaa työ ilman liimatahroja. Siluettipaperia käyttäessäsi kostuta työn toinen puoli ja paina pohjaan kiinni.
5. Jos haluat, voit painaa työsi silitysraudalla sileäksi nurjalta puolelta. Käytä puuvillan lämpötilaa, ei höyryä.

Vinkkejä

• Kun leikkaat, käytä etusormea saksissa pistäessäsi saksia paperin läpi. Leikatessa käytä keski- tai etusormea saksissa.
• Kun teet reikää, pistä sakset läpi reiän keskeltä ja lähde suurentamaan leikkaamalla vastapäivään.
• Jos leikkaat jonkin kohdan poikki, tee se kohta uudelleen uudelle paperille ja liimaa valmiiseen työhön vailinaisen paikan tilalle.
• Vältä liikoja yksityiskohtia ja yksinkertaista aihetta.
• Siluettitekniikalla tehdyillä kuvilla voit koristaa rasioita, tauluja jne. Tällä tekniikalla voit tehdä kortteja, ikkunakuvia, lukumerkkejä jne.

Maaret Wendland: Siluetti "Meren pohjalla"

Teksti ja siluettityöt: Maaret Wendland
Lisätietoja: maaret.wendland@wetterhoff.hamk.fi

Takaisin sivun alkuun

Helmikudonta

Tarvikkeet

• samankokoisia helmiä (puu-, lasi- tai muovihelmiä)
• helmilankaa (tummaa tai vaaleaa helmien värin mukaan)
• jäykkää pahvia kudonta-alustaksi kokoa A5 työn koosta riippuen (esim. konepahvia)
• helmineula, puuhelmille käy paksumpikin neula

Valmistelut
Suunnitele haluamasi kuvio ruutupaperille. Kierrä lankaa pahvin ympäri loimilangoiksi. Lankoja tulee olla yksi enemmän kuin helmiä on rinnakkain. Tee pahvin reunaan lovet, joihin saat langanpäät kätevästi kiinni (kuva 1).

Työvaiheet

1. Ota noin 1 m helmilankaa ja pujota neulansilmään. Kiinnitä langan pää pahvin reunassa olevaan loveen.
2. Pujota kaikki ensimmäisen kerroksen helmet lankaan. Kohota esim. viivaimen avulla loimilankoja ja pujota lanka helmineen loimilankojen ali (kuva 2).
3. Aseta yksi helmi aina kahden loimilangan väliin.
4. Paina loimilangat pahvia vasten viivamen avulla loimilangan päältä helmien vierestä. Pujota neula lankoineen kaikkien helmien läpi. Varmista, että neula kulkee loimilankojen YLÄPUOLELTA (kuva 3). Ensimmäinen kerros on valmis.
5. Jatka seuraavat kerrokset samalla tavalla.

1. Päättele ompelulanka pujottelemalla sitä helmien läpi. Tee joihinkin väleihin solmuja.
2. Katkaise ja päättele loimilangat yksitellen samaan tapaan.
3. Piilota kaikki langanpäät helmien sisään. Voit laittaa pienen tipan liimaa helmen sisään neulan avulla ja näin varmistaa langanpään pysymisen piilossa.

Sovelluksia

• Helmikudonta soveltuu hyvin mm. kirjanmerkkien ja rannekkeiden valmistamiseen.
• Saat kudottua päät kiilamaisiksi kun aloitat kahdella helmellä ja lisäät jokaisella kerroksella yhden helmen molempiin reunoihin ja vastaavasti lopettaessasi vähennät helmien lukumäärää säännöllisesti joka kerroksella.
• Ranneketta tehdessäsi voit päättelyn sijasta palmikoida loimilankojen päät solmiamisnauhoiksi.
• Toisenlaista pintaa saat aikaan pujottamalla muutamia helmiä jo loimilankoihin kuvan 4 osoittamalla tavalla.

Takaisin sivun alkuun

Rintaneulat rottingista

Tarvikkeet

• rottinkia, läpimitta 1,5 mm, 2 mm ja 2,5 mm
• värjättyä rottinkia tai kangasväriä värjäämiseen
• puuhelmiä, läpimitta 5 mm, 7 mm ja 10 mm
• kullan- ja hopeanväristä metallilankaa, läpimitta 0,3 mm
• liimaa
• koruneuloja
• pienet tongit
• sivuleikkurit

Rottingin värjäys
Rottinki värjäytyy tasaisimmin kangasväreillä. Kattilassa värjätessä väri painuu kiinni kuituun eikä kulu siitä pois. Pinta jää aidon "rottinkimaiseksi". Väriliemessä liotusaika riippuu siitä, kuinka voimakkaan värin haluat. Noudata käyttämäsi värin ohjeita.
Rottingin voi myös maalata erilaisilla askartelumaaleilla. Väri jää rottingin pintaan ja voi kulua helposti pois. Lopputuloksesta on myös vaikea saada tasaista.

Rottingin työstäminen
Kastele rottinki ennen työskentelyn aloittamista. Jos taivutat rottinkia voimakkaasti, anna sen liota pari minuuttia vedessä, jotta se ei murtuisi. Tunnet sormissasi miten paljon rottinkia voi taivuttaa. Ohut rottinki taipuu enemmän kuin paksu.
Voit punoa rottinkia kuin korinpohjassa tai yhdistellä suoria ja kaarevia rottinkipätkiä. Rottingin taipumisella on rajansa, joten hyvin pieniä koruja on vaikea tehdä. Muuten mielikuvitus voi laukata vapaasti. Katkaise rottingin päät sivuleikkureilla oikean mittaisiksi vasta kun työ on valmis. Sisäänpäin törröttävät rottinginpäät takertuvat helposti vaatteisiin.

Metallilangalla kiinnittäminen
Metallilanka voi olla samalla kertaa sekä korun osien yhteen kiinnittäjä että koriste. Kierrä metallilankaa rottingin ympärille pieniä tonkeja apuna käyttäen. Päätä metallilangan päät yhteen kiertämällä, leikkaa poikki sivuleikkureilla ja taivuta päät työtä vasten. Katso, ettei metallilanganpäitä jää törröttämään, ne voivat rikkoa vaatteen.

Puuhelmien kiinnittäminen
Puuhelmiä voi kiinnittää koruun pujottamalla niitä rottinkiin, kiinnittämällä niitä metallilangan avulla tai liimaamalla. Jos pujotat helmiä rottinkiin, laita reikään vähän liimaa, jotta helmi pysyy paikallaan. Mieti, minkä värinen helmi ja missä kohtaa antaa parhaan vaikutelman.

Koruneulan kiinnittäminen
Jo rintakorua suunnitellessa pitää ottaa huomioon, mistä kohdasta koru kiinnitetään vaatteeseen. Koruneula kiinnitetään metallilangan avulla tukevasti, mutta huomaamattomasti. Pienet tongit ovat jälleen korvaamaton työväline.

Korujen suunnittelu ja tekeminen vie mennessään ja innostus kasvaa tekemisen myötä. Työ vaatii huolellisuutta, kärsivällisyyttä ja näppäryyttä mutta palkitsee tekijänsä. TYÖN ILOA!

Takaisin sivun alkuun

Hakaneulakorut

Voit tehdä erilaisia veikeitä koruja käyttäen materiaaleina vain erikokoisia ja -värisiä helmiä sekä hakaneuloja.
Pujota avattuihin hakaneuloihin valitsemiasi helmiä. Sulje hakaneulat ja pujota ne vierekkäin kumi-, vaha- tai nahkanauhaan tai metallilankaan. Näin voit valmistaa itsellesi tai lahjaksi kauniita kaulakoruja, rintaneuloja tai vaikka lautasliinarenkaita.

Lähde ja lisäohjeita Sinooperista tai Sinä Osaat -lehdestä (1/02)

Pääsiäismunien marmorointi

Tee pääsiäismunista tänä vuonna hieman erilaiset ja kuvioi ne kauniilla marmorointikuvioilla. Marmorointi on kivaa ja yllätyksellistä puuhaa! Tavallisesti marmorointia käytetään paperin ja kankaan kuvioimiseen, mutta myös pieniä esineitä, kuten muovimunia, voi marmoroida.

Tarvikkeet

• Pesuvati tms. marmorointialtaaksi
• Liuotinpohjaisia askartelumaaleja esim. Pebeo Ceramic
• Muovimunia
• Puutikkuja
• Kädenlämpöistä vettä
• Pipetti
• Essu ja muovihanskat

Työvaiheet

1. Suojaa vaatteesi ja työtasot hyvin. Jos haluat estää "marmorointiallasta" värjäytymästä, vuoraa myös se muovilla.
2. Laita marmorointialtaaseen vettä (n. 5 - 10 cm). Tiputa pipetillä muutama tippa väriä veden pinnalle. Käytä kahta, kolmea eri väriä.
3. Tee puutikulla kuvioita väripintaan.
4. Upota puutikun päässä oleva muovimuna veden alle hitaasti, kokoajan tikkua pyörittäen.
5. Nosta kuvioitunut muna vedestä. Anna kuivua.
6. Poista vanha väri altaasta veden pintaa paperilla "pyyhkien" ennen seuraavan munan kuvioimista. (Älä kaada väriseosta viemäriin, vaan poista väri vedestä paperiin imeyttämällä.)

Kuvioidut munat voit laittaa rairuohon piristeeksi tai vaikka nauhasta ikkunaan roikkumaan.

Takaisin sivun alkuun

Kukoistusta kevääseen!

Nyt kukkaruukkuja koristelemaan! Ruukkujen ilmettä voi piristää monin tavoin. Trendikkäimpiä keinoja ovat muun muassa kohomaalikuviointi, krakleeraus, kivimaalit ja découpage-koristelu. Tässä esittelemme krakleeraus- ja découpage -menetelmät. Materiaaleja löydät Sinooperista ja muista askartelutarvikeliikkeistä.

Krakreelaus

Esineen maalipintaa käsitellään krakleerauslakalla niin, että siihen syntyy halkeamia. Krakleeraamalla esineestä saadaan siis "vanhan näköinen".

Tarvikkeet

• krakleerauslakka esim. vesiohenteinen FolkArt
• vesiohenteisia askartelumaaleja
• siveltimiä
• kukkaruukku

Työvaiheet

1. Maalaa kukkaruukku vesiohenteisella askartelumaalilla. Anna kuivua. Tämä väri tulee esille lopuksi syntyvistä halkeamista.
2. Sivele seuraavaksi maalin päälle krakleerauslakkaa. Mitä paksumman kerroksen lakkaa laitat, sitä suuremmat ovat syntyvät halkeamat. (Tässä vaiheessa halkeilua ei vielä tapahdu.) Anna kuivua n. 4 tuntia.
3. Lakan kuivuttua maalaa päälle vielä pintaväri vesiohenteisella askartelumaalilla. Pintamaalin olisi hyvä olla selkeästi pohjamaalin väristä poikkeava, jotta halkeamakuviot tulisivat selkeästi esiin. Maali kannattaa sivellä melko nopein ottein, koska halkeilukuviot alkavat syntyä, kun pintamaali reagoi krakleerauslakan kanssa.
4. Anna työn kuivua.

Découpage-koristelu

Découpage-tekniikka on hyvin monipuolinen tapa koristella ruukkuja ja muita esineitä. Découpage-lakan avulla voit kiinnittää ruukun pintaan monenlaisia ohuehkoista papereista (kuten lahjapapereista tai lautasliinoista) leikattuja kuvia, kiiltokuvia, lehtileikkeitä, valokuvia tai jopa kangasta. Katsele esimerkiksi verhojasi tai kodissasi olevien esineiden muotoja, ja nappaa niistä ideoita, joita sovellat aiheiksi.

Työvaiheet

1. Maalaa kukkaruukku ensin halutessasi askartelumaalilla. Anna kuivua.
2. Leikkaa lautasliinasta (käytä vain päällimmäinen kerros), paperista tai kankaasta haluamasi kuvio. Levitä découpage-lakkaa siihen kohtaan ruukun kylkeä, mihin haluat kuvion kiinnittää. Paksummissa materiaaleissa lakan voi levittää kuvan taustapuolelle.
3. Asettele kuva paikalleen ja silitä se sormin sileäksi. Jotkut kuvat saattavat kupruilla aluksi, mutta yleensä ne suoristuvat kuivuessaan.
4. Sivele lakkaa vielä pari kerrosta kuvion päälle. Anna lakan kuivua sivelykertojen välillä. Valkoinen lakka muuttuu kuivuttuaan täysin värittömäksi.
   
   Takaisin sivun alkuun
   

Taikapaperi

Hyvin monikäyttöinen Do it MAGIG -paperi eli taikapaperi antaa askartelun ja vapaan muotoilun materiaalina lähes äärettömät mahdollisuudet uusien ideoiden toteuttamiseen ja luovaan kokeiluun.

Taikapaperi on valkoista, läpikuultavaa paperia, jonka toisella puolella on lämmön avulla kiinnittyvä muoviliima. Taikapaperi kiinnittyy kankaaseen, pahviin, paperiin, muoviin, metalliin, lasiin, puuhun ja nahkaan. Ainoastaan silikon- ja teflonkäsitellyt pinnat ovat sellaisia, mihin taikapaperi ei kiinnity.

Taikapaperia voi värittää, maalata ja kuvioida monin tavoin. Sen pintaan tarttuvat muun muassa puuvärit, tussit sekä vaha- ja marmorointivärit. Paperi on märkälujaa, joten sitä voi värjätä myös tekstiiliväreillä.

Taikapaperi kiinnitetään silitysraudan avulla. Mitä miedompi lämpötila, sitä kevyempi kiinnitys. Kokeile raudan lämpötilaa ja paperin kiinnittyvyyttä aina ensin tilkulle tai muuhun kiinnityskohtaan. Liika kuumuus voi "kiehuttaa" muoviliiman pilalle.

Taikapaperista voidaan muotoilla myös kolmiulotteisia muotoja ja pintoja. Sitä voidaan käsitellä kuivana tai märkänä, mutta märkänä se on taipuisampaa ja kestää paremmin venymistä, vääntämistä, kiertämistä ja puristamista. Märkä paperi voidaan muotoilla haluttuun muotoon ja kuivuttuaan se säilyttää muotonsa.

Nyt vain mielikuvitus liikkeelle, ideoimaan ja kokeilemaan!

Tiedustelut: Ullaka Oy, Kerava, p. (09) 294 5457

Huovutusneula

Harrastatko huovutusta? Olethan tutustunut jo huovutusneulaan? Jos et ole, nyt kannattaa se tehdä! Huovutusneuloja käytetään pääasiassa teollisessa huovuttamisessa, mutta myös huovutustaiteilijat käyttävät niitä apunaan huovuttaessaan kaksi- ja kolmiulotteisia töitä.

Huovutusneula on pitkävartinen ja siinä on kapea, terävä kärki. Neulan kärkiosassa on lovia. Kun painat huovutusneulan villakerrosten läpi, villan kuidut tarttuvat neulan loviin. Huovutustyötä neulalla pistellessä kuidut siis sekoittuvat liikkuessaan neulan liikkeiden mukaan. Voidaan puhua kuivahuovutuksesta. Huovutusneulan avulla voit muun muassa lisätä villakuituja jo huovutettuun pintaan, "neulata" työn ennen varsinaista huovuttamista, jotta villakerrokset tarttuisivat toisiinsa paremmin ja saat villan tarttumaan myös muihin materiaaleihin kuten erilaisiin kankaisiin.

Tiedustelut: Miia Kirkkomäki, Petäjävesi, p. (014) 854101, fax: (014) 854101, email: miia.kirkkomaki@luukku.com

Takaisin sivun alkuun

Kirjoja

Kiinnostaako mosaiikkityö?

Wates, Rosalind 2000. The mosaic creators sourcebook. Quarto Publishing plc.

Jos kiinnostaa, ja alkuun pääseminen tuntuu vaikealta, hanki käsiisi The mosaic decorators sourcebook. Teoksessa on esitelty erilaisia materiaaleja ja tekniikoita, mutta kirjan parasta antia ovat kuitenkin yli 100 valmista mallia pieniin mosaiikkitöihin. Kirjan lopussa on vielä kuvia taiteilijoiden tekemistä upeista mosaiikkitöistä.

Värikkäät mallit on lajiteltu aihepiireittäin ja jokaiseen on liitetty kolme vaihtoehtoista värikarttaa. Ohjeiden vaikeusaste vaihtelee samoin kuin materiaali ja tekniikka.

Tästä kirjasta on hyötyä myös mosaiikkitöitä ohjattaessa. Koska mallit ovat pienikokoisia, niiden tekeminen on suhteellisen nopeaa. Niinpä ne soveltuvat ohjattaviksi ryhmissä, jossa aikaa ei ole käytettävissä viikkotolkulla.

Väännetäänkö rautalangasta?

Ball, Michael, 2000. Wirework. New Holland Publishers Ltd.

Michael Ball näyttää, miten metallilangasta saa tehtyä kauniita käyttöesineitä. Kirjassa on piirroskuvin varustetut ohjeet 17 käytännöllisen sisustusesineen valmistamiseen.

Kaikki työt on valmistettu metallilangasta. Joissain malleissa siihen on yhdistetty muitakin materiaaleja, esimerkiksi lasiapurkkeja tai puukeppejä Tekniikat ovat vaihtelevia ja ne on selitetty havainnollisesti, tosin englannin kielellä.

Kirjan vinkit ovat hyviä ohjaajille, koska töihin tarvittavat materiaalit ovat halpoja. Tekniikat ovat myös suhteellisen nopeita eikä niihin tarvita suurta määrää erikoisia työvälineitä.

Erityispedagogiikkaa

Ahvenainen, Ossi & Ikonen, Oiva & Koro, Jukka 2001. Johdatus erityiskasvatuksen käytäntöön. WSOY.

Hautamäki, Jarkko & Lahtinen, Ulla & Moberg, Sakari & Tuumainen, Kari 2001.Erityispedagogiikan perusteet. WSOY.

WSOY:n erityiskasvatus -sarjaan on ilmestynyt kaksi uutta kirjaa. Sarja on tarkoitettu pääasiallisesti erityispedagogiikan perusopetukseen sekä opettajien ja kasvattajien jatko-opiskeluun.

Erityispedagogiikan perusteet on kirjoittanut joukko asiantuntijoita, jotka vaikuttavat eri puolilla Suomea. Kirja käsittelee erityispedagogiikan teoriaa, tieteenalan nykykäsityksiä ja suomalaista alan tutkimusta. Kirjaa kootessa on panostettu havainnollisuuteen ja peruskäsitteistön selkeyteen. Se auttaa hahmottamaan erityispedagogiikan tiedettä kokonaisuutena.

Johdatus erityiskasvatuksen käytäntöön, jonka ovat kirjoittaneet Jyväskylässä toimivat Ahvenainen, Ikonen ja Koro, auttaa nimensä mukaisesti opettajia ja muita kasvattajia vastaamaan erityiskasvatuksen haasteisiin käytännössä. Se pyrkii antamaan pohjaa ja välineitä toimimiseen niin yleisessä kuin erityisopetuksessakin.

Korujen valmistusta perinteitä kunnioittaen

Etenkin naiset ja tytöt nauttivat kaunistautumisesta ja monet valmistavat koruja mielellään itse. Viime vuosina koruja on valmistettu kursseilla jos jonkinmoisista materiaaleista: helmistä, massoista, levymäisistä materiaaleista… Kuitenkin myös ennen muovin ja teollisten puolivalmisteiden aikakautta on tehty koruja.

Koruja luonnonmateriaaleista

Yow, Cathy. 1998. Jewelry from Nature. Lark Books.

Ensimmäiset korut valmistettiin luonnonmateriaaleista. Cathy Yow neuvoo kirjassaan Jewelry from Nature, miten luonnonmateriaaleista voi nykyäänkin valmistaa kauniita koruja.

Kirjassa on opastettu vaihe vaiheelta 45 erilaisen korun valmistus. Lisäksi on esitelty erilaisia materiaaleja sekä niiden hankkimista. Kirjan mallit on valmisterttu pääasiassa eksoottisista siemenistä, ja niihin on yhdistetty erilaisia metalliosia ja nauhoja.

Kirjassa käytettyjä siemeniä voi Suomessa voi löytää korkeintaan kaupasta. Mikään ei silti estä soveltamasta kotoisen luontomme antimia kirjan ideoihin. Mitä voisi tehdä esimerkiksi kuivatuista pihlajanmarjoista, kävyn suomuista, tammenterhoista, luusta tai vaikkapa pajunkissoista? Ei kun ideoimaan!

Viikinkien tapaan

Petersen, Irene From 1998. Great Wire Jewelry. Projects and Techniques. Sterling Publishing Co., inc.

Vahva jalansija koruperinteessä on myös metallilangalla. Viikingit valmistivat koruja aikoinaan metallilangasta punos- ja ketjutekniikoilla. Irene From Peterson on tehnyt hienoja koruja käyttäen hyväkseen viikinkien perinteisiä malleja ja tekniikoita. Kirjassaan Great Wire Jewelry Projects and Techniques hän neuvoo, miten aloittelijakin voi valmistaa koruja viikinkien tapaan. Näihin tekniikoihin on toki tehty muitakin oppaita, mutta tässä kirjassa työvaiheet on esitetty erityisen havainnollisesti.

Uusia haasteita puutyön taitajille

Tässä vinkkejä niille puutyön taitureille, jotka kaipaavat uusia haasteita.Carving Realistic Birds ja Making Little Boxes from Wood ovat molemmat englanninkielisiä oppaita puutyön erityisalueilta.

Puisia pikkurasioita

Bennett, John, 1993. Making little boxes from wood.

John Bennetin ohjeiden mukaan voi kokeilla esimerkiksi pienten puurasioiden valmistusta. Making little boxes from wood sisältää 24 puurasian teko-ohjeen. Jos ei halua kopioida Bennetin malleja, kirjaa kannattaa silti selailla. Rasiamalleissa on erilaisia kansia ja liitoksia joita voi soveltaa muihin töihin.

Aidonnäköisiä puulintuja

Tippey, David 1996. Carving Realistic Birds. Guild of Master Craftsman Publications Ltd.

Puunveistosta kiinnostuneet voivat kokeilla vaikka aidonnäköisten lintujen veistämistä. Jos realistinen veistäminen tuntuu vaikealta aloittaa, kynnystä voi madaltaa ottamalla avukseen David Tippeyn kirjoittaman Carving Realistic Birds. Se sisältää täydelliset kuvitetut ohjeet kolmen eri linnun valmistamiseen ja lisäksi seitsemän muun linnun mallikuvat. Kirjassa on myös paljon tietoa työvälineistä ja materiaaleista sekä veistämisen kaikista vaiheista suunnittelusta pintakäsittelyyn.

Takaisin sivun alkuun

Virkisty avannossa!

Yhä useamman mielestä avantouinti on mitä parhainta terveydenhoitoa. Stressi lievenee, kivut ja säryt lähtevät, vireys lisääntyy, hormonit hyrräävät ja iho pysyy nuorena. Pakkanen säilyttää! Moni hoitaa sairauksiaan kylmähoidolla, esim. astmaa tai reumaa.

Avantouinti ja sen hyödyt

Avantouinti on monelle halvin lääkäri. Avantouimarit ovat uskoneet hyisellä kylvyllä olevan myönteisiä vaikutuksia terveyteensä ja kokemuksille on myös tutkimuksellista pohjaa. Kylmään adaptoitumisen (talviuinnin fysiologiset vaikutukset, ruskea rasva) eli kylmäkaraisun terveysvaikutuksia on tutkinut Oulun yliopiston oikeuslääketieteen laitokselta Pirkko Huttunen. Huttunen selvitti toistuvan kylmävesialtistuksen (avantouinti) vaikutusta ihmisen kylmänsietokykyyn samoin kuin fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja mielialaan. Tutkimuksessa selvitettiin kylmään sopeutumisen perusmekanismeja, minkäasteinen kylmäkuormitus aiheuttaa karaisuvaikutuksen ja kuinka pitkäaikainen on karaisuvaikutuksen kesto. Seuraavassa tutkimustuloksia tiivistettynä.

• Avantouinti rentouttaa ja virkistää
  Talviuimarin virkistyminen ja piristyminen johtuu kylmän antamasta hormoniruiskeesta: stressihormonien eritys lisääntyy suurissa lämpötilavaihteluissa. Avantouinti virkistää myös psyykkisesti, koska kylmästressi vaikuttaa mielialaa sääteleviin aivojen välittäjäaineisiin, kuten serotoniiniin ja dopamiiniin. Aivolisäkkeestä vapautuu betaendorfiineja, vaikutuksiltaan morfiininkaltaisia hormoneja, jotka saavat aikaan mielihyvän tunteita ja lieventävät kipua.
• Avantouinti parantaa verenkiertoa ja kudosten aineenvaihduntaa,
  se hidastaa solujen vanhenemista ja säilyttää esimerkiksi ihon kimmoisuutta. Elimistö on sopeutunut kylmään, sillä lihasten verenkierto ja toiminta ovat parantuneet.
• Säännöllisesti uivien perusverenpaine laskee merkittävästi.
• Avantouinti myös tasaa stressihormonipitoisuutta, parantaa stressinsietokykyä ja auttaa kestämään paremmin kylmää. Stressihormonien (adrenaliini, kortisoli ja noradrenaliini) tuotanto avannossa vähenee niillä, jotka harrastavat avantouintia säännöllisesti ja pitkään, 5 - 7 kertaa viikossa vähintään kuukauden ajan. Niillä henkilöillä, joilla stressihormonipitoisuus on matalalla, se saattaa nousta ja päinvastoin.
• Kaikki avantouinnin vaikutukset ovat yksilöllisiä. Terve ihminen voi aloittaa talviuinnin koska vain, sairaudesta kärsivän, esim. rytmihäiriöistä kärsivien, kannattaa ensin neuvotella lääkärin kanssa.
• Myönteiset vaikutukset kuitenkin häviävät, jos avantouinti lopetetaan!

Harrastajia lukuisasti

Suomen Ladun tilastojen mukaan Suomessa on noin 80 000 talviuimaria, joista 50 prosenttia on naisia. Lisäksi Suomessa lienee saman verran mökillä ja lomakeskuksissa käyviä avantouimareita.

• Avantouinti sopii lähes kaikille, mutta sairauksista kärsivien tulee neuvotella aluksi oman lääkärinsä kanssa harrastuksen aloittamiseen liittyvistä riskeistä. Etenkin sydän- ja verenpaineoireet saattavat estää kylmästä kylvystä nauttimisen.
• Lihaksistoa on hyvä lämmitellä ennen avantoon menoa: sauvakävely ja hiihto ovat hyviä verryttelymuotoja.
• Aloittelijan kannattaa viipyä avannossa aluksi vain muutamia sekunteja. Ensimmäisillä kerroilla kylmä vesi voi aiheuttaa hengen salpautumista. Se on kuitenkin normaalia ja vaaratonta. Kauden aikana keho sopeutuu kylmään ja vähitellen nautintoa voi jatkaa pidempään. Hengitysharjoitukset auttavat löytämään oikean tavan uintisuorituksen aloittamiseen.
• Saunasta ei saa mennä suoraan avantoon, vaan kehon täytyy antaa ensin hieman viilentyä. Saunan ja avannon välinen lämpöero aiheuttaa sydämelle kovan rasituksen, verenpaineen vaihtelu saattaa aiheuttaa huimauksen tunnetta, mutta terveelle ihmiselle harrastuksesta ei ole haittaa enempää kuin hölkkäämisestä tai hiihtämisestäkään.
• Saunomisen ja avannon jälkeen kannattaa pukeutua lämpimästi vilustumisen välttämiseksi. Avannossa ei ehdi vilustua, vika on usein pukeutumisessa, jos tuntee palelevansa uinnin jälkeen.
• Avannossa käyntien määrä, avannossa viipymisen kesto ja saunominen avannon yhteydessä ovat yksilöllisiä valintoja. Omaa kehoaan kannattaa kuunnella, jotta oppii tietämään, mikä sopii itselle.

Sairaana tai alkoholin vaikutuksen alaisena
ei avantoon saa mennä!

Avantouinnin terveysvaikutuksista lisätietoja:
http://www.suomenlatu.fi/lajit
http://www.yle.fi/akuutti/
http://www.tohtori.fi/
Heikura, P., Huttunen, P. ja Kinnunen, T. 2000. Avantouimarin käsikirja "Hyinen Hurmio". Edita.
Huttunen, P. 1999. Avantouinnin fysiologiset vaikutukset. Pulahda avantoon. Suomen Latu.

Teksti: Merja Saarela

Takaisin sivun alkuun

Aloittelevan avantouimarin kokemuksia

Jos et ole vielä kokeillut avantouintia, tee se nyt! Kevättalven pikkupakkaset ovat ihanteellisia avantouinnin kannalta. Varaa vaikka sunnuntai-iltapäivästä pari tuntia aikaa ja lähde ystävän kanssa virkistäytymään.

Pakkaa kassiin pyyhe ja uimapuku sekä lämmintä vaatetta kotimatkaa varten. Avantouintitossut ja -käsineet eivät ole välttämättömiä, mutta jäisellä polulla ne ovat mukavat. Juomapullokin on hyvä olla mukana tai vaikka lämmintä kaakaota termospullossa.

Kävele reippaasti lähimmälle avannolle, mutta älä rehki itseäsi hikeen. On tärkeää, että vaatteet ovat kuivat kotimatkalla. Pulahda empimättä veteen. Ensimmäisellä kerralla riittää, kun käy pikaisesti kastautumassa. Sitten kuivaa ylle ja kotimatka taittuukin kevyesti. Voin taata, että olo on mahtava.

Minä olen kuluneen talven aikana käynyt muutaman kerran Hämeenlinnan Ahvenistolla uimassa avannossa. Paikka on kaupungin ylläpitämä, ja siellä on lämmitetty pukutila ja matto laiturin päähän asti. Avaimen voi ostaa ainakin uimahallilta. Muillakin paikkakunnilla lienee samantapaisia järjestelyjä. Kannattaa kysyä!

Itse en ole kaivannut saunaa uintireissuillani. Kokeilukynnys voi kuitenkin olla matalampi, jos tietää, että uinnin jälkeen odottaa lämmin sauna. Eikä talvinen saunailta yhdistettynä avantouintiin kuulosta ollenkaan hullummalta.

Avantouinti vaikuttaa terveyttä edistävästi. Ainakin siitä tulee hyvä olo. Kun vielä ottaa huomioon, että avannossa käyminen ei vie paljon aikaa ja on käytännössä ilmaista, voin vain kysyä, mikä vielä pidättelee? Taidanpa itsekin pitää pienen tauon toimittajan töistä ja pulahtaa avantoon.

Piritta Majamäki

Takaisin sivun alkuun

Iloa lumesta

Tänä talvena lumen tulo on aiheuttanut paljon harmia. Nyt kun sitä kuitenkin on, miksemme siis nauttisi kinoksista! Lapset ovat aina osanneet ottaa ilon irti lumesta, mutta aikuisillekin se tarjoaa mahdollisuuksia virkistäytyä raikkaassa ulkoilmassa.

Ryhmänohjaajan kannalta lumi on loistava materiaali: ilmainen ja monipuolinen. Monien erityisryhmienkin kanssa lunta voi hyödyntää. Miltä kuulostaisi esimerkiksi lumilyhtyjen teko palvelutalon pihaan tai koko perheen lumiveistokurssi? Seikkailijat voisivat innostua talvivaelluksesta, jolla yövyttäisiin itse tehdyssä lumimajassa.

Varusteita ja välineitä lumenveistoon löytää helposti. Monenlaiset sahat, lapiot, lastat, kuokat ja muut välineet käyvät. Jopa romumetallin joukosta voi löytyä lumentyöstövälineitä. Lisäksi tarvitaan pahvi- tai muovilaatikoita, johon lumen voi pakata tiiviisti ennen varsinaista muotoilua.

Talvella ulkoiltaessa on tietenkin muistettava turvallisuustekijät, oikea pukeutuminen ennen kaikkea. On myös hyvä kerrata ensiapua etenkin paleltumien varalta, jos aikoo viedä ryhmän pakkaseen ulkoilemaan.

Kirjastoissa on monia retkeilyoppaita, joissa on ohjeita niin ensiapuun kuin lumirakentamiseenkin. Tässä lyhyt kuvaus kahdesta oivallisesta oppaasta:

Kalakoski, Mika 1997. Ulkoilijan talviturvallisuus ja lumimajoitteet. Kustannusyhtiö Ajatus.

• Tämä on taskukokoinen opas, jossa on ohjeita erilaisten lumimajoitteiden rakentamiseen sekä tietoa talviolojen turvallisuudesta ja ensiavusta. Hyödyllinen kaikille talvella ulkoileville!

Arvonen, Sirpa 2001. Talvitouhut. Joka sään ulkoiluvinkit. Edita.

• Tässä kirjassa on paljon erilaisia toimintavinkkejä talviulkoiluun. Sisältää myös tietoa lumen rakenteesta.
  

Lähteet:
Arvonen, Sirpa. 2001. Talvitouhut. Joka sään ulkoiluvinkit.
Kalakoski, Mika. 1997. Ulkoilijan talviturvallisuus ja lumimajoitteet.
Sainio, Teemu. 2002. Lumenveisto vaatii malttia ja tiukkaa tamppaamista. Helsingin Sanomat 29.1.2002.

Takaisin sivun alkuun