Vauvojen värikylpy -metodi on kehitetty Porissa vuonna 2003 osaksi taidekasvatusta. Vauvojen värikylpy tuntuu olevan 2010-luvun vauvauinti; jokainen uusi perhe haluaa ja jokaisen vauvan kuuluu osallistua, edes kerran. Metodilla on kuitenkin paljon enemmän annettavaa kuin pelkkä merkintä vauvakirjaan…Minkälainen on erityisryhmän värikylpy? Mitä tapahtuu, kun aistiepätasapainoista kärsivä lapsi saa lämmintä kiisseliä eteensä?

Mekkoja, paitoja, housuja, hameita ja lastenvaatteita syntyi kurssilaisten käsissä vaatteen valmistuksen valinnaiskurssilla Oulun Palvelualan Opistossa maaliskuussa.  Opiskelija Ansku Korpi suunnitteli ja valmisti kaverilleen housut ja esitelmöi ryhmällecosplay-harrastuksestaan.

Sain olla valvojana Parolan koulun 6A-luokan leirikoulussa Marttisen nuorisokeskuksessa Virroilla. Leiri sujui hyvin, mutta oli täynnä elämyksiä ja itsensä voittamista. Pääset kurkkaamaan leiriimme päiväkirjani kautta…

Keväällä 2008 päätin ottaa käyttöön äitini vanhan järjestelmäfilmikameran, jonka hän oli saanut isältäni aikoinaan kihlajaislahjaksi.  Kamera kävi huollon kautta, mutta valotusmittari ei edelleenkään toiminut. Muutamia vuosia käytin kameraa ahkerasti ymmärtämättä juurikaan aukoista tai valotusajoista. Osa filmin kuvista oli aina täysin pimeitä tai valottuneita, mutta helmiäkin löytyi aina välillä joukosta.

Suunnilleen puolitoista vuotta sitten se iski. Ei se missään vaiheessa ollut täysin poissa, mutta silloin se tömähti johonkin pallean tuntuville ihan erityisellä voimalla. Teatterinteko-kaipuu nimittäin. Laskin, että viimeisimmästä produktiosta oli jo hurjat neljä vuotta aikaa. Neljä! Siinä ajassa vieroitusoireet olivat saavuttaneet lakipisteensä, ja oli pakko saada asiaan muutos. Mutta miksei Hämeenlinnassa ole nuorille omaa teatteriryhmää?

Sydämeni hakkaa ja kämmenet hikoavat, jännittää. Kävelen hermostuneena edestakaisin tyhjässä luokkahuoneessa. Ylläni on pellavahousut, vanhanaikaiset nahkakengät, lampaantalja ja suuri viitta. Meneillään on tavallinen koulunkäyntiavustajan työpäivä.

Vihdoinkin torstai. Monen mutkan kautta luistellen ja liiraillen olen saanut lapset mummulaan, koiran pissatettua ja itseni autoon. Enkä ole vielä edes myöhässä! Moottoritie hurisee lumisena allani, kun kiidän kohti Hämeenlinnaa ja Ainolan kolmannen kerroksen luokkaa. On taas tarinateatterin aika!

Ensimmäisen itsenäisen ohjauskokonaisuuden vetäminen on jännittävää, mutta kunhan muistaa pitää hymyn huulilla ja yrittää toteuttaa hulluimmatkin ideansa, saa ihmeen paljon aikaiseksi! Lue tästä, miten kävi kahden ohjaustoiminnan opiskelijan, jotka päättivät perusprojektissaan järjestää kokonaisen valokuvanäyttelyn vajaalle sadalle kutsuvieraalle ja siinä sivussa kannustaa ryhmää heittäytymään hullunkuristen hahmojen maailmaan!