Kevään voi kokea monin tavoin. Siinä on mukana iloa pimeän talven voittamisesta ja toisaalta odotusta kesästä, josta tulisi jossain muotoa ikuinen. Seuraavassa tekstissä kuvaillaan kokemuksia erään elämän keväästä.

Seinää pitkin kiipeävä köynnös hipaisi kuumottavaa poskipäätä ja puhalsi uloshengityksessään sille hippusen kellertävää siitepölyä. Selän takana kurkottelevat jättilaukat kumartuivat äkillisessä tuulenvireessä lähemmäksi. Ne tuntuivat supisevan keskenään. Alli olisi voinut vannoa erottavansa suhinasta sanoja: “...sshhhh!... shiljaaa.... sshhh... ssalaaisuuussh....”

Alli palaa kahdenkymmenen vuoden jälkeen autioituneelle kotitilalleen, josta hän toivoo löytävänsä vastauksia edellisen elämänsä mysteereihin.

Edellisessä elämässä -novellin kirjoittaja Sari Turpeisen kynästä syntyi novellinsa pohjalta runo.

Se tunne… kun lappilaiset sukujuuret vetävät sinut aina takaisin omaan rauhaansa. Se tunne, kun raikas ja puhdas ilma puhdistaa keuhkosi kaupungin saasteista ja pölyistä ja silmiesi edessä avautuu kaunis tunturimaisema...