"Kävelen pois hälisevän porukan laitamilta, sillä en edes nappaa juttujen pätkiä korviini. Ikkuna. Katselen kaipaavasti ulos, juuri saapuneeseen kevääseen. Lunta löytyy varjoista, mutta aurinko sulattaa sitä kovalla vauhdilla. Vihreätä näkyy siellä täällä, muutama lintu lennähtää ikkunan ohi räystään alle. Kaipaan vapautta. Suljen silmäni ja hengitän syvään."

’’ … Tämä pimeys on vienyt  muistini. Sekavia kuvia tulvii mieleeni, valon pilkahduksia. Kirkkaita ja lämpimiä läikkiä joka puolella.’’

Miksi Valo antaa odottaa itseään? Eikö se tiedä, että meillä on ikävä sitä? Ja eikö se ymmärrä, että sinä alat väsyä enkä minä voi odottaa yksin?