Kun sain tietää saaneeni opiskelupaikan ohjaustoiminnan koulutusohjelmasta Hämeenlinnasta, olin tietysti aluksi yllättynyt ja iloinen. Sitten tajusin, että minun täytyy alkaa kulkea päivittäin junalla Hämeenlinnaan, vaihtaa junaa Riihimäellä ja pyöräillä Hämeenlinnan aseman ja koulun väliset kaksi ja puoli kilometriä joka arkipäivä. Ilon ja innostuksen sijaan mieleni täytti stressi. Kun tilanne nyt kuitenkin oli mikä oli, minun täytyi vain sopeutua siihen ja alkaa nähdä asiat positiiviselta kantilta. Miten voisin hyödyntää tämän tilanteen? Mitä voisin oppia tästä kokemuksesta?

Lue, mitä vaaditaan ohjaajalta, kun mennään toisella puolella maapalloa vieraaseen kulttuuriin. Miten voi selvitä maassa, jossa ei ole edes yhteistä kieltä?