Tapasin lehtori Hanna Hentisen työhuoneessaan ohjaustoiminnan koulutusohjelman toimipisteessä Ilmarilassa Hämeenlinnassa. Haastattelin Hannaa hänen kokemuksestaan luovien menetelmien ja erityisesti valokuvan käytöstä ohjauksessa. Hanna kertoo myös painotuoreesta teoksesta "Valokuvan terapeuttinen voima", jota hän on ollut mukana kirjoittamassa.

Vuoden 2009 alussa Hanna Hentinen aloitti työn ohjaustoiminnan koulutusohjelman lehtorina. Ennen toimen aloittamista Hämeenlinnassa Hanna on ehtinyt opiskelemaan sekä työskentelemään monilla eri aloilla. Lukion jälkeen hän opiskeli ensin kulttuuriantropologiaa lähellä olevaa uskontotiedettä, josta jatkoi hieman taiteellisempaan suuntaan opiskellen valokuvaajaksi. Valokuvaajan opinnot syventyivät vielä myöhemmin Taideteollisessa korkeakoulussa.

Työskenneltyään kymmenen vuoden ajan lehtikuvaajana Hannasta alkoi kuitenkin tuntua, että hän halusi kohdata ihmisiä muutenkin kuin vain kameran linssin läpi. Niin Hanna kiinnostui taideterapiasta ja työn ohessa suoritti sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon luovien terapioiden koulutusohjelmasta pääaineenaan kuvataideterapia. Luovien menetelmien käyttö ohjauksessa oli Hannalle sopiva tapa yhdistää ihmisläheinen työ sekä rakkaaksi tullut valokuvaus.

Valokuvan käyttöä ohjauksessa

Valokuvan merkitys on Hannalle niin suuri, että sitä on vaikea lyhyesti selittää. Se on kuin elämän kokoinen kysymys, joka koskettaa kaikkia elämän osa-alueita. Hanna kuvaileekin, että valokuvan kautta pyritään välittämään muille ihmisille omaa, persoonallista tapaa hahmottaa maailmaa. Hanna kertookin käyttäneensä opetus- ja ohjaustyössään valokuvia hyvin monella tavalla. Valokuvia monenlaiseen toimintaan on etsitty muunmuassa tutkimalla asiakkaiden omia albumeita tai leikkaamalla sopivia kuvia lehdistä. Hanna on ohjauksissaan käyttänyt myös valokuvaamista toimintana, joko siten että asiakas on kuvannut yksin tai siten että Hanna on ollut mukana prosessissa. Koska valokuva on aina sidottu aikaan, on se mainio apuväline esimerkiksi muistelussa. Hanna sanoo myös käyttävänsä jonkin verran erityisiä kuvakorttipaketteja, joita on kehitetty nimenomaan ohjaustyön apuvälineiksi erityyppisiin tilanteisiin.

Kokemustaan valokuvan käytöstä ohjaamisessa Hanna on päässyt hyödyntämään myös kirjoittajana: Hanna on yksi painotuoreen teoksen, Valokuvan terapeuttisen voiman, kirjoittajista. Hannan kirjaan kirjoittamat kaksi artikkelia käsittelevät valokuvaa terapeutin työvälineenä ja valokuvan käyttöä ohjaamisessa, sekä valokuvan käyttöä taideterapiassa. Artikkeleissaan Hanna kuvailee mm. niitä valokuvan erityislaatuisia ominaisuuksia, joita valokuvan käyttö tuo mukaan ohjaukseen sekä kuinka nuo ominaisuudet vaikuttavat asiakkaaseen. Hanna painottaa kuitenkin, että valokuvaterapia ei sinällään ole oma terapiamuotonsa, vaan että teoksen kirjoittajat esittelevät artikkeleissaan laajasti ja monipuolisesti kehittelemiään menetelmiä valokuvan ohjauksellisesta käytöstä.

Kirjasarja luovista menetelmistä

Valokuvan terapeuttisen voiman on julkaissut Kustannus Oy Duodecim, joka on lääketieteellistä kirjallisuutta julkaiseva kustantamo. 256-sivuisen teoksen päätoimittaja on Ulla Halkola ja artikkeleita on ollut kirjoittamassa yhteensä 17 alan asiantuntijaa. Kirjan voi tilata itselleen joko Duodecimin verkkokaupasta tai oman kirjakaupan kautta. Hanna heittää myös vinkiksi, että omaa kirjastoa kannattaa pyytää hankkimaan teoksen valikoimiinsa.

Hanna kertoo, että Duodecim on viime vuosien aikana professori h.c. Matti O. Huttusen kannustamana julkaissut luovia menetelmiä esittelevää kirjasarjaa, jonka uusin osa Valokuvan terapeuttinen voima on. Muut tähän mennessä ilmestyneet sarjan teokset ovat kirjallisuusterapiaa käsittelevä Hoitavat sanat, Suhteiden näyttämö: näkökulmia psykodraamaan sekä Taideterapian perusteet, joka oli ensimmäinen aihepiirinsä suomenkielinen oppikirja. Taideterapian perusteet on Hanna Hentiselle myös hyvin merkityksellinen ja tärkeä teos, sillä hän on yksi kirjan kolmesta kirjoittajasta.

Kaikkien luovista menetelmistä kiinnostuneiden kannattaa tutustua tähän teossarjaan!

Teksti: Anna Jörgensen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija