”Ihan hyvää kuuluu, työntekoa enimmäkseen. Välillä on rankkaa mutta ainakin saan tehdä sitä mistä tykkään”, vastaa kuvataiteilija Mikko Myöhänen, kun kysymme hänen kuulumisiaan. Mikko on 33-vuotias Hämeenlinnassa asuva nykytaiteilija, joka kuuntelee Neil Youngia näyttelyn kasaamisen loppuhetkillä ja tavoittelee taidetta tehdessään flow-tilaa.

Mikko Myöhänen

Mikko tiesi haluavansa työskennellä kuvataiteilijana lukion jälkeen ollessaan armeijassa. ”Ensin ajattelin alkavani vaatesuunnittelijaksi, mutta ennakkotehtävätkin vaikuttivat jo liian sitovilta”, Mikko kertoo. Hän päätyi Oriveden opistolle kuvataidepuolelle vuodeksi, josta matka jatkui Kankaanpään opistolle. ”Meillä oli Orivedellä hyvä porukka ja vuosi oli todella hyvä.” Mikko kertoo että yksi hänen uransa muistettavimpia hetkiä on ollut hänen ensimmäinen näyttelynsä yhdessä vanhan skeittikaverin Valtteri Kivelän kanssa entisessä kulttuuritukussa, eli nykyisessä Arxissa, vuonna 1999.

Lähiaikoina Mikko on elänyt näyttelyn jälkeistä alavireistä kautta ja tehnyt palkkatyötä kaatopaikalla. Lisäksi hän on suunnitellut ja painanut kuvia T-paitoihin yhteistyönä skeittikauppa Windmillin kanssa. Musiikki ja soittaminen ovat tehneet paluun Mikon ajanviettoon ja hän on innostunut soittelemaan työhuoneellakin maalaamisen ohella. ”Kaikkihan jossain vaiheessa ovat haaveilleet rokkitähteydestä”, Mikko myöntää.

”At the End of the Rainbow”, 2007

Taiteellaan Mikko ei varsinaisesti halua viestittää mitään: ”Mielestäni taiteilijan tehtävä on jättää jälki tästä ajasta ja toimia tämän ajan tulkkina.” Mikon pyrkimys urallaan on luoda uutta ajattelematta mitään sen suurempia päämääriä ja huippuhetkiä. ”Huippuhetki on tässä ja nyt”, Mikko toteaa. Mikko ei halua kokea huippuhetkeä ja päätyä sen jälkeen tekemään keskinkertaista taidetta, vaan hänen mielestään olisi hauskaa onnistua jatkuvasti muuttumaan eikä jäädä paikoilleen. ”Moni rokkibändikin tekee pari hyvää levyä ja kaikki niiden jälkeiset on tasaista keskivertoa”, Mikko vertaa.

”Inspiraatio syntyy tekemällä”, Mikko kuvailee prosessiaan. Hän ei jää paikoilleen odottamaan inspiraatiota vaan alkaa maalaamaan tai herättelee itseään musiikin avulla. ”Pyrkimys on sellaiseen flow-tilaan.” Esikuvista kysyttäessä Mikko vastaa, ettei tahdo suoraan imitoida ketään. Hän mainitsee vaikuttuneensa esimerkiksi Richard Serran tasapainoaistia hämäävästä metalliseinäisestä käytävästä, jossa tilan hahmotus ja tasapainoaisti hämärtyivät. Mikko tunnustaa pitävänsä minimalismista suuntauksena: ”Vaikka se ei välttämättä omista töistäni tulekaan ilmi.”

Kysyimme Myöhäseltä viimeisenä, että onko hän sitten aina myöhässä? ”Ennen en, kun en jaksanut kuunnella sitä vitsailua. Nykyään olen aika useinkin kun olen päässyt siitä yli ja kukaan ei jaksa enää huomautella”, Mikko nauraa.

www.mikkomyohanen.com

Teksti: ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelijat:
Emma Nurmi ja Suvi Saarinen