Malla ohjeisti opiskelijoita näyttelyyn liittyvissä asioissa ja oli apuna näyttelyn toteutusvaiheessa. Opiskelijat olivat itse saaneet päättää, kuuluivatko he näyttelyn suunnittelu,- ripustus-, mainonta vai purkuryhmään. Suunnitteluryhmän oli tarkoitus suunnitella näyttelylle teema ja nimi, hankkia rekvisiitta ja miettiä kullekin esineelle oma paikka. Mainontaryhmä valmisti näyttelyjulisteen ja valmisti koonnoskirjan tuotteista. Kirjassa on kuva kustakin tuotteesta ja lyhyt tarina ideasta. Kirjan tarkoituksena on tuoda työt lähemmäksi katsojaa ja kertoa niiden merkityksestä omistajalleen. Näyttelyn ripustusryhmän tuli ripustaa työt suunnitteluryhmän ohjeiden mukaan ja purkuryhmän tehtävänä oli purkaa näyttely sen loputtua.

Voimauttavat esineet olivat hyvin erikokoisia ja muutenkin tyyleiltään erilaisia. Ne oli tarkoitettu useimmiten itselle tai perheen jäsenille. Osa oli halunnut valmistaa käyttöesineen, esim. jonkin vaatteen, laukun tai korun, toiset taas tekivät koriste-esineitä. Joukkoon mahtui lamppuja, nalle, kirjateline, shakkipeli sekä tuoli, vain muutamia mainitakseni.

Virve Sankala, Chess mate - Uniikkituotteen valmistaja toivoo,
että pääsee pelamaan shakkia läheistensä kanssa.

Oli haasteellista saada kaikki työt samaan tilaan niin, etteivät ne sotineet toisiaan vastaan ja ettei näyttelystä olisi tullut sekava. Yksi asia kuitenkin yhdisti monia töitä - niiden väritys oli vaalea ja luonnollinen: töissä oli käytetty paljon puun ja maan värejä. Teemaa lähdettiin kehittelemään näiden värien ympärille. Koska valkoinen väri koetaan rauhan ja puhtauden väriksi sopi se hyvin näyttelyn yleisväriksi. Valkoinen väri toi mieleen unet, höyhenet ja valkeat lakanat. Siitä syntyi idea, että näyttelytila voitaisiin lavastaa makuuhuoneeksi. Keskelle huonetta tulisi sänky, johon voisi laittaa voimauttavista esineistä mm. tilkkupeiton ja mollamaijan. Yöpöydälle tulisi Raamattu, jonka kannet yksi opiskelija on tehnyt, sekä kenties joitakin koruja. Kirjahyllyihin voisi laittaa erilaisia pikkuesineitä. Näyttelyn nimestä mietittiin useita variaatioita, mutta varsin pian ryhmä löysi parhaiten näyttelyä kuvaavan nimen: Värejä valkeudessa.

Anni Holopainen, Jakkara - "Voimauttava esine hänelle,
jonka reppu on tyhjä ja akut kaipaavat pikaista latausta"

Näyttely rakennettiin avajaisia edeltäneenä päivänä. Suunnitteluryhmä ei ollut saanut kaikkia suunnitelmia valmiiksi ja siksi ripustusryhmä auttoi heitä ideoinnissa. Ne, jotka eivät mahtuneet pieneen näyttelytilaan sisustamaan, valmistivat höyhenistä ja lakanoista köynnöksen, joka ripustettiin näyttelyyn johtaviin portaisiin. Toiset numeroivat työt ja kirjoittivat niiden nimet ja tekijät listaan, joka tuli näyttelyn seinälle.

Rekvisiittana käytettiin valkoisia lakanoita ja verhoja, tyynyjä sekä vanhoja ikkunankarmeja. Sänky rakennettiin laittamalla vanerilevyjä muovilaatikoiden päälle. Tärkeää oli, että kaikki esineet pääsivät oikeuksiinsa eivätkä pienet esineet hukkuneet suurten joukkoon. Taulut ja kello ripustettiin seinälle vaijereilla ja lamput viriteltiin niihin pariin koukkuun, joita katossa sattui olemaan. Varsinkin pieniä esineitä piti mallata useaan kertaan eri paikkoihin ja vaihdella niiden keskinäistä järjestystä, jotta ne löysivät oman paikkansa. Opiskelijat olivat tyytyväisiä lopputulokseen.

Laura Hento, Pääsiäiskoristesetti - "Itselle huovutetut koristeet,
jotka muistuttavat kevään ja valoisuuden etenemisestä"

Teksti: Elina Manninen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) opiskelija
Kuvat: Laura Hento ja Raila Rautaparta
Näyttelyn juliste: Anni Holopainen ja Piia Rytilä