Ekspressiivinen taidetyöskentely muistisairaiden elämänlaadun kohentajana laitosympäristössä |
Suomalaisen yhteiskunnan väestö muiden läntisten teollisuusmaiden ohella ikääntyy alati. On ennakoitu, että jo lähitulevaisuudessa joka neljäs suomalainen on yli 65-vuotias. Samalla erilaisista muistihäiriöistä ja muistisairauksista potevien vanhusten määrä kasvaa. Huoli mielekkään loppuelämän ja elämänlaadun takaamisesta vanhuudessa koskettaa itse vanhuksia, heidän omaisiaan, henkilökuntaa ja vanhuspalveluista vastaavia päättäjiä. Hyvään elämänlaatuun kuuluvat fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten tarpeiden huomioon ottaminen ja täyttäminen. Myös ihmisen itsensä mahdollisuus vaikuttaa omiin asioihinsa on tärkeää. Laitosympäristössä monipuolisten sosiaalisten ja kulttuuristen virikkeiden tuottaminen on merkityksellistä henkisen toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Ekspressiivinen kuvataidetyöskentely on yksi toimintamuoto elämän mielekkyyden kokemiselle. Seuraavassa esittelen ekspressiivistä taidetyöskentelyä ja sen soveltamista muistisairaille. Ekspressiivisen taidetyöskentelyn juuret ovat fenomenologisessa filosofiassa. Filosofiassa painotetaan ihmisten itsensä vapautta luovaan ilmaisuun ja oman taiteensa tulkintaan. Ekspressiivisessä taidetyöskentelyssä painoarvo annetaan taiteelliselle prosessille esteettisesti taidokkaan lopputuotteen sijaan. Ohjaajan vaikutus ekspressiivisessä taidetyöskentelyssä on luovuuteen rohkaiseva ja kannustava. Ohjaaja ei saa tulkita tai analysoida ohjattavien töitä ja tuotoksia. Ekspressiivinen taidetyöskentely voi olla monitaiteellista ja ilmetä kuvataiteen, musiikin, kirjoittamisen, draaman tai jonkin muun taiteenalalla. Ekspressiivisen taidetyöskentelyn tavoitteena on lisätä ihmisten ymmärrystä ja suhdetta itsen ja maailman välillä. Ekspressiivistä taidetyöskentelyä voidaan soveltaa laajasti eri asiakasryhmille. Muistisairaiden kanssa työskennellessä on otettava huomioon kohderyhmän erikoispiirteet ja alentunut toimintakyky. Ekspressiivistä taidetyöskentelyä muistisairaille ohjatessa on ohjaajan empaattinen, välitön ja turvallisuutta herättävä olemus tärkeää. Ohjaustilanteissa korostuu ohjaajan ja ohjattavan välinen vuorovaikutus. Ohjaaja on ikään kuin tunteiden tulkki ja peili, joka heijastaa asiakkaan tarpeet ja tunteet näkyviksi. Ekspressiivinen työskentely voi olla monitaiteellista, useat eri aistit aktivoivaa toimintaa. Taidestimulaatio voi olla runouden, kuvataiteen, musiikin ja kirjoittamisen vuoropuhelua. Ohjaustilanne laitosympäristössä voidaan aloittaa kuuntelemalla musiikkia, lukemalla runoja, ihastelemalla maalauksia tai haistelemalla ja maistelemalla tuoksuja ja makuja. Ekspressiivisen taidetyöskentelyn tavoitteena on siis itseilmaisu. Merkityksellistä ei ole näyttävä lopputulos vaan itse tekeminen. Kaunis väriyhdistelmä tai värien herkkä sulautuminen toisiinsa voivat olla tekijälleen voimauttavia taidekokemuksia. Onnistunut ekspressiivinen taidehetki tuottaa tekijälle parhaimmassa tapauksessa antoisan elämyksen. Kun jokin itselle oleellinen, piilevä kyky tai taito nousee näkyviin ja esille, voi onnistumisen kokemus tuottaa iloa ja riemua. Suomalaisessa yhteiskunnassa vanhuuteen ja vanhenemiseen suhtaudutaan usein negatiivisesti. Vanhuutta pidetään sairautena, ja sitä yritetään torjua mahdollisimman pitkään. Vanhuutta on kuitenkin kautta aikojen pidetty viisauden ja elämänkokemuksen karttumisen ajanjaksona, kokoavana elämänvaiheena. Luovuus säilyy läpi elämän, eikä sen toteuttamiselle ole ikärajaa. Taide on mielikuvien ja tunteiden kieli, jonka osaaminen ei katoa muistisairaanakaan. Maailmassa on paljon asioita ja merkityksiä, joiden ilmaisemiseen on vain yksi kieli, taide. Taiteen avulla on mahdollisuus ilmaista asioita, joita on hankala muuten ilmaista sanoin. Taide lähentää meidät todellisuuteen mutta toisaalta tarjoaa elämyksiä ja irrottaa arkipäivästä. Siksi ohjaustoiminnan artenomien työ taiteen tekemisen mahdollistajina on tärkeää. Taide kuuluu kaikille, myös muistisairaille laitosympäristössä.
Kypsyysnäyte: Elina Konttinen Ohjaustoiminnan artenomi (AMK)
Opinnäytetyö: |