Ekspressiivinen taidetyöskentely jaetaan kuuteen eri vaiheeseen: aloitukseen, virittäytymiseen, taidetyöskentelyyn, jakamiseen, liittämiseen omaan elämään ja lopetukseen. Ekspressiivinen taidetyöskentely etenee aina näiden kuuden eri vaiheen kautta. Vaiheet voivat mennä myös päällekkäin taidetyöskentelyn aikana. Pitkistä ekspressiivisistä taideterapiaprosesseista voidaan myös erottaa nämä kuusi vaihetta. Silloin vaiheet vain etenevät hitaasti kontaktikerrasta toiseen.

Vaiheilla on suuri merkitys ekspressiivisessä taidetyöskentelyssä. Vaiheet luovat turvallisen rakenteen asiakkaalle taidetyöskentelyn aikana. Vaiheiden avulla asiakas johdatellaan taidetyöskentelyyn ja taas takaisin arkitodellisuuteen.

Vaiheet ovat myös tärkeitä ohjaajalle. Jotta ohjaaja voisi suunnitella ohjauksen etenemisen tarkasti, hän käyttää vaiheita jaksottaakseen ohjaustaan. Vaiheiden avulla ohjaaja voi määritellä, kuinka näkyvässä ohjaajan roolissa hän on kussakin vaiheessa.

Ohjauksen alkuvaiheessa ohjaajan rooli on aina suuri, jotta ilmapiiri olisi mahdollisimman turvallinen. Taidetyöskentelyn aikana ohjaaja voi jättäytyä hieman taka-alalle. Ohjaaja ottaa taas isomman roolin ohjauksen loppuvaiheessa, jotta ohjauksen päättäminen olisi mahdollisimman turvallista.

Taidetyöskentelyn aloituksen vaiheessa ohjaaja johdattaa asiakkaan arkitodellisuudesta ekspressiivisen taidetyöskentelyn maailmaan. On tärkeää, että asiakas voi jollakin tapaa ilmaista sitä, minkälaista arjen tilanteesta hän oli tullut ohjaustilanteeseen.

Olisi hyvä, että aloituksen vaihe olisi samantyyppinen samalla ryhmällä, oli kyse sitten muutaman kerran tai monta vuotta kokoontuvasta ekspressiivisestä taideryhmästä. Tietty rituaalinomaisuus on tärkeää, jotta asiakas pystyy virittäytymään arkitodellisuudesta taidetyöskentelyyn. Rituaali voi olla esimerkiksi kynttilän sytyttäminen, tai sen hetkisistä tuntemuksista kertominen ryhmälle.

Virittäytymisen vaiheessa ohjaaja ohjaa asiakkaita virittäytymään tulevaan taidetyöskentelyyn. Virittäytymisen vaiheessa ohjaajalla on yleensä iso rooli, koska hän ohjaa luovaa toimintaa sanallisesti vaihe vaiheelta. Virittäytyminen on tärkeää, jotta taidetyöskentelyn aloittamisen kynnys olisi mahdollisimman pieni. Virittäytymistä kutsutaan myös sillaksi taidetyöskentelyyn. Virittäytyminen voi olla mitä vain taiteellista toimintaa.

Taidetyöskentelyn vaiheessa asiakas uppoutuu varsinaiseen taidetyöskentelyyn. Ohjaaja ohjeistaa asiakasta, mutta hän yleensä jää taka-alalle pieneen rooliin antaen asiakkaalle mahdollisimman paljon tilaa.

Taidetyöskentelyn vaiheesta asiakas johdatetaan jakamisen vaiheeseen. Tässä vaiheessa on tärkeää, että asiakas voi jakaa kokemuksiaan muiden ryhmäläisten ja/tai ohjaajan kanssa. Jakaminen on todella tärkeää terapeuttisessa työskentelyssä. Jotta taidetyöskentelyyn saadaan etäisyyttä ja se nähdään erillisenä osana itsestä, on tärkeää jakaa ja kertoa taidetyöskentelyssä heränneistä tunteista ja kokemuksista muille.

Jakamisen vaihetta seuraa liittämisen vaihe. Liittämisen vaiheessa asiakas reflektoi omaa taideterapiatyöskentelyään sekä liittää ekspressiivisessä taidetyöskentelyssä koetun omaan elämäänsä keskustellen tai kirjoittaen kokemuksistaan. Jotta taidetyöskentelyssä ilmentynyt tärkeä materiaali ei jäisi vain irralliseksi ja yksittäiseksi tapahtumaksi, on tärkeää nähdä, miten taidetyöskentely liittyy oman elämän tapahtumiin.

Viimeinen ekspressiivisen taidetyöskentelyn vaihe on lopetus. Lopetuksessa palataan usein alkuun. Miten olotila on muuttunut taidetyöskentelyn aikana ja onko olotila parempi kuin ennen taidetyöskentelyyn ryhtymistä?

Lopetuksessa voidaan käyttää samaa rituaalia kuin aloituksessa. Ryhmä palaa piirimuodostelmaan, sytytetään kynttilä ja kerrotaan tuntemuksista. Lopetuksessa voidaan nähdä taidetyöskentelyn aikana tapahtuneet muutokset.

Lopetus saattelee asiakkaan ekspressiivisen taidetyöskentelyn maailmasta takaisin arkitodellisuuteen. On tärkeää, että lopetukselle varataan mahdollisimman paljon aikaa, jotta siirtymävaihe olisi mahdollisimman sulava.

Ekspressiivisen taidetyöskentelyn vaiheilla on tärkeä merkitys. Vaiheet auttavat asiakasta pääsemään sisälle taidetyöskentelyyn oman arjen keskeltä. Vaiheiden kautta asiakas pystyy jakamaan ja reflektoimaan varsinaisessa taidetyöskentelyn vaiheessa kokemiaan tuntemuksia ja kokemuksia. Lopetusvaiheessa asiakas ohjataan turvallisesti takaisin alkuun.

Ohjaajan on tärkeää sisäistää taidetyöskentelyn vaiheet, jotta ohjaustilanne olisi mahdollisimman turvallinen asiakkaalle. Ohjaaja pystyy myös määrittelemään vaiheiden avulla omaa rooliaan suhteessa ryhmään.

Vaiheiden avulla muodostuu ekspressiivinen taidetyöskentelyn kokonaisuus. Tämän kokonaisuuden kautta asiakas voi saada syviä terapeuttisia kokemuksia, eheytyä ja virkistyä.

Kypsyysnäyte:

Anna-Kaisa Narkilahti

Ohjaustoiminnan artenomi (AMK)