Toteutimme ohjaustoiminnan opintoihimme liittyvän perusprojektin Virvelinrantaan Kultturistit-ryhmälle, joka koostuu eri toimitsijoiden asiakkaista. Ryhmään kuuluu viisi vammaista henkilöä, ja lähtökohdaksi otimme ohjaajilta tulleen toiveen ilmaisuun liittyvästä toiminnasta. Ryhmän pienuuden vuoksi kyselimme asiakastarpeiden arvioinnissa jokaiselta erikseen toiveita ja mieltymyksiä, ja niiden pohjalta suunnittelimme ohjauskokonaisuuden.

Varhaisimmissa suunnitelmissamme harkitsimme toteuttavamme jonkinlaisen muotinäytöksen, jonka järjestämisestä jokaiselle löytyisi oma roolinsa mielenkiinnonkohteiden mukaan. Mietimme hyvin tarkasti, mihin osaamisemme, aikamme ja asiakkaidemme kyvyt riittäisivät ja vähitellen suunnitelma alkoi kehittyä. Lopulta päätimme toteuttaa muotinäytöksen valokuvanäyttelynä, jossa jokainen pääsisi valokuvissa hakemaan itselleen erilaisia roolihahmoja ja kokeilemaan kameran edessä poseeraamista sekä halutessaan avajaistilaisuudessa pääsisi esiintymään yleisön eteen.

Ohjauksemme jakautui neljään tapaamiseen, joissa ensimmäisessä pääpaino oli erilaisten hahmojen tarkastelussa. Etsimme kuvakorttien avulla esimerkiksi suosikkihahmoa ja itseä kuvaavaa hahmoa. Sen jälkeen jokainen sai maalata itsensä tunnustelemalla ensin silmät kiinni kasvojensa profiilia ja sen jälkeen täydentämällä paperille itselle ominaisia kasvonpiirteitä. Toisella kerralla vierailimme Luotsin pukuvuokraamolla, joka lähti oikein mielellään mukaan projektiimme. Saimme sovitella siellä erilaisia rooliasuja, ja yhteen nurkkaan pystytimme pienen valokuvastudion, jossa pääsi esittämään valitsemaansa hahmoa. Aluksi jokainen sai miettiä suosikkinsa fiktiivisten hahmojen joukosta ja pukeutua valitsemakseen hahmoksi. Toisella kierroksella sai päästää mielikuvituksen valloilleen ja koota sellaisen asun kuin halusi. Kaikki ohjaajia myöden olivat heti innoissaan sovittelemassa erilaisia asuja, ja kameralle poseeraaminen sujui kuin ammattimalleilta!

Seuraavat pari viikkoa meni järjestellessä ja suunnitellessa. Pyysimme vielä Kuvapalvelua yhteistyöhön kanssamme, jotta saimme hyvälaatuiset kuvat kehitettyä. Budjetti oli hieman rajallinen rahoituksen tullessa ainoastaan ryhmältä itseltään heidän lunastaessa kuvat itselleen ja oli mahtavaa, että yritykset lähtivät innokkaina projektiimme mukaan. Käytännön järjestelytöiden lisäksi pidimme kolmannella ohjauskerralla ryhmän kanssa suunnittelupalaverin. Sovimme yhdessä, mitä ohjelmaa avajaisissa tulisi olemaan ja kuka haluaisi esiintyä siellä. Yllätykseksemme jokainen halusi esiintyä, ja ohjelmalistaan tuli niin soittoa, laulua kuin runonlausuntaakin. Näyttely nimettiin Ystävysten kerhoksi, koska se tuntui Kultturistien mielestä kuvaavan hyvin kuvista välittyvää tunnelmaa. Pommacit ja vaahtokarkit avajaisten tarjoiluiksi saimme Etevan puolesta, jonka asiakkaita osa ryhmän jäsenistä on.

Viimeinen kerta oli avajaispäivä. Niin meitä kuin ryhmäläisiäkin jännitti kovasti heti aamulla, kun rakensimme näyttelyä. Kävimme vielä ohjelman läpi, ja jokainen sai harjoitella esitystään. Vieraita alkoi pikkuhiljaa saapua paikalle, ja lopulta avajaisten alkaessa näyttelytila oli aivan täynnä ihmisiä. Pidimme itse aluksi avajaispuheen kertoen projektistamme ja kiittäen Kultturisteja. Puheen jälkeen ryhmäläiset pääsivät vuorotellen esiintymään, ja sitten kilisteltiiin Pommac-laseja ja kierreltiin katsomassa valokuvia.

Kultturistit itse olivat todella ylpeitä kuvistaan, ja ohjaajat kertoivat löytäneensä asiakkaistaan ihan uusia puolia projektimme aikana. Hiljaisemmat jäsenet innostuivat pukeutumaan hassusti ja poseeraamaan rohkeasti kameralle tai esiintymään avajaisissa, ja ennen kaikkea jokainen pääsi kokeilemaan jotain ihan uutta.

Me itsekin saimme olla ylpeitä saavutuksestamme. Olimme ensimmäistä kertaa tekemisissä vammaisten kanssa, ja teimme ensimmäistä itsenäistä projektiamme. Myönnämme sen, että alusta asti tiesimme kurkottavamme kuuta taivaalta, mutta tiesimme pystyvämme siihen. Halusimme tarkoituksella haastaa itsemme ja tehdä projektista antoisan niin ryhmälle kuin meille itsellemmekin. Onnistuimmekin siinä loistavasti, ja samalla tavalla kuin me luotimme kykyihimme ja uskalsimme toteuttaa hurjimmatkin ideamme, toivomme että myös Kultturistit muistavat heittäytyä elämän tarjoamiin mahdollisuuksiin samalla innolla, mikä heidän valokuvissaan näkyy!

Teksti ja kuvat: Heini Mäntynen & Mira Suovanen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelijat