On tavallinen talvinen aamu eteläsuomalaisessa alakoulussa, ja 1.-2. luokka istuu luokassa ja kuuntelee hiljaa, kun opettaja lukee Suomen lasten Kalevalasta tarinaa maailman synnystä. Tarinan lukemisen jälkeen kuullusta tarinasta ensin keskustellaan, sitten tuotetaan oma teksti ja piirretään kuva. Luokassa on aloitettu koko kevään kestävä projekti, leikkimaailma.

Samanlaiset tunnit jatkuvat viikoittain parin kuukauden ajan, kunnes koko Kalevala on luettu. Oppilailla on äidinkielenvihot pullollaan toinen toistaan hienompia omia versioita Kalevalan tarinoista. Luokassa pidetään äänestys mielenkiintoisimmista tarinoista, jotka lapset itse haluavat päästä leikkimään. Ei liene yllättävää, että Sammon ryöstö ja taistelu Sammosta erottuvat selkeimmin äänimäärillään. Äänestyksen jälkeen oppilaat askartelevat vielä ryhmätunnukset pöytäryhmilleen, ja leikkiminen voi alkaa.

Vauhdikkaita leikkejä

Ongelmia, jännitystä, intoa ja onnistumisen kokemuksia

Sydämeni hakkaa ja kämmenet hikoavat, jännittää. Kävelen hermostuneena edestakaisin tyhjässä luokkahuoneessa. Ylläni on pellavahousut, vanhanaikaiset nahkakengät, lampaantalja ja suuri viitta. Ensimmäinen leikkikerta on alkamassa. Käytävästä kuuluu ääniä, ja jännitykseni tiivistyy entisestään. Ensimmäiset lapset astuvat opettajan johdolla sisään luokkaan. ”Hei, se on Väinämöinen! Kattokaa, tääl on Väinämöinen! Tulkaa kattomaan!” kuuluu ensimmäisten lasten suusta. Alkaa Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulanta. Väinämöinen kuitenkin käyttäytyy omituisesti, ja oppilaiden tulee korjata Väinämöisen toimintaa ja auttaa häntä toimimaan oikein. Lopulta asiat saadaan oikealle tolalle ja lapset lähtevät opettajan johdolla takaisin omaan luokkaan.

Leikin jälkeen oppilaat saavat kotitehtäväksi monisteen, johon he piirtävät leikkimaailmasta kuvan ja kirjoittavat, mitä tapahtui ja mitä he siitä tuumasivat. Keväällä, kun kaikki leikit on leikitty, kootaan monisteet kirjaksi. Materiaalia kirjaa varten ainakin on. Kevään aikana tapaamme Väinämöisen lisäksi Joukahaisen, Ainon ja Louhen. Autamme takomaan Sampoa, rakennamme pahvista sotaveneitä ja hevosia ja käymme ryöstämässä Sammon Louhelta. Jännitystä ja ratkottavia ongelmia riittää koko keväälle.

Sotahevosia ja –laivoja Sammonryöstöretkellä

Leikistä vaihtelua koulun arkeen

Leikkimaailma on ollut opettavainen kokemus sekä aikuiselle että lapselle. Yhteen leikkituntiin mahtuu oppisisältöjä monesta eri aineesta. Temaattisesti ja sisällöllisesti Kalevala-aihe on äidinkielen ja kulttuurintuntemuksen aluetta, mutta leikin myötä myös erilaiset taito- ja taideaineet ovat käytössä. Lisäksi oppilaat joutuvat harjoittelemaan muun muassa yhteistyötä ja ongelmanratkaisutaitoja. Oppilaat kohtaavat leikkimaailmassa jännittäviä asioita. Siksi onkin tärkeää, että mukana on aina omana itsenään oleva tuttu tukiaikuinen: oma opettaja tai koulunkäyntiavustaja.

Leikkipedagogiikka on monimuotoinen ja mukaansa tempaava opettamisen ja muoto. Projekti on pitkäkestoinen ja opettaa pitkäjänteisyyttä ja mukaan heittäytymistä. Lisäksi on ollut mielenkiintoista seurata aikuisena, kuinka lapset tempautuvat mukaan leikkiin. Erityisesti toisella luokalla olevilla on välillä selkeää kamppailua itsensä kanssa: ”Olen jo näin iso, saanko vielä leikkiä?” Toisaalta tekisi mieli heittäytyä täysin mukaan, toisaalta ei kuitenkaan enää leikit kiinnosta. Lopulta leikkimaailma on tainnut kuitenkin voittaa ja imeä meidät kaikki mukaansa. Toivottavasti pääsen vielä joskus mukaan leikkimaailmaan!

Leikkimaailmasta voi lukea lisää esimerkiksi seuraavista teoksista:

Gunilla Lindqvist: Leikin mahdollisuus

Pentti Hakkarainen: Kehittävä esiopetus

Teksti ja kuvat: Tanja K., Ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -aikuisopiskelija, koulunkäyntiavustaja