Suvi Ahola. "Lukupiirien Suomi - Yhteisöllistä lukemista 149 suomalaisessa lukupiirissä 2009". Väitös |
Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekuntaHelsingin sanomissa toimittajana työskentelevän Aholan tutkimus on saanut alkunsa hänen 2000- luvun alussa kirjoittamistaan sanomalehtiartikkeleista. Ahola kutsui vuonna 2009 suomalaisia lukupiirejä mukaan tutkimukseensa ja mukaan lähti 149 lukupiiriä. Kaikenkaikkiaan näiden lukupiirien jäsenistä 657 vastasi kyselyyn. Vastanneista lulkupiireistä enemmistö (99) oli vapaasti ystäväpiirissä toimivia lukupiirejä ja ohjattuja lukupiirejä puolet vähemmän (50) Tutkimuksesa pyrittiin selvittämään suomalaisen lukupiiri-ilmiön taustaa ja historiaa aina 1700-luvulta alkaen tähän päivään sekä lukupiirien nykytilaa ja jäsenistöä vuonna 2009. Ahola tutki myös lukupiireissä tapahtuvaa lukemista ja niissä käytävää keskustelua. Näiden lisäksi Ahola tarkasteli möys eroja ykisyisen ja piirissä tapahtuvan lukemisen välillä sekä lukupiiritoiminnan merkitystä osallistujille osana kirjallisuusharrastusta ja kirjallisuusinstituutiota. Ahola kertoo väitöstiivistelmässään lukupiirien olevan kirjalliseen kulttuuriimme varhain ja vankasti juurtunut, elinvoimainen ja muuntumiskykyinen ilmiö. Ensimmäisestä lukupiiristä eli 1700-luvun lopun eteläpohjalaisesta kirjasosieteetista lähtien niihin on kokoontunut älyllisesti uteliasta väkeä keskustelemaan yhteisöllisesti lukemistaan kirjoista, välittämään tietoa, mielipiteitä ja tunteita. 1800-luvulla suomalaisen kulttuurin nousun myötä lukupiireistä tuli kaikki yhteiskuntaluokat lävistävä tapa hankkia tietoja ja sivistystä sekä harjoitella yhteiskunnallista keskustelua, Ahola toteaa. Tutkimuksen osallistuneista lukupiiriläisistä suurimman ammattiryhmän muodostivat opettajat, ja seuraavina tulivat terveydenhuollon ammattilaiset, toimittajat, sihteerit, kirjasto- ja yliopistoväki. Tutkimuksesssa selvisi myös, että koulutettu keskiluokka on Suomessa aina muodostanut ahkerimpien lukijoiden ydinjoukon. Lukupiirit ovat ilmeisen naisvaltainen kulttuurin harrastamisen muoto, kyselyyn vastanneista yli 90 oli naisia. Lukupiireissä tapahtuva lukeminen on yksityistä kunnianhimoisempaa, mikä näkyy kirjavalinnoissa. Toisaalta toiminnassa on kyse yhdessäolosta ja ihmissuhteista. Lukupiirejä voi kutsua nykyajalle tyypillisiksi, vapaaehtoisuuteen ja viihtymiseen perustuviksi kevytyhteisöiksi. Silti niihin sitoudutaan usein vahvasti ja pitkäksi aikaa, Ahola kiteyttää väitöstiivistelmässään. |