Minulla oli ilo päästä Parolan koulun 6A-luokan valvojaksi leirikouluun Marttisen nuorisokeskukseen Virroille. Marttinen on opetus- ja kulttuuriministeriön tukema sekä valvoma nuorisokeskus, jota ohjaa nuorisolaki. Marttisessa on vakituista henkilökuntaa n. 14 ja toukokuusta lähtien kesän ajaksi määrä tuplaantuu.

Ensimmäinen päivä

Marttisen nuorisokeskukseen saapuessamme meitä oli vastassa iloinen henkilökunta sekä laulavat joutsenet. Huomiomme kiinnittyi erityisen siisteihin tiloihin. Majoittautumisen jälkeen kävimme maistuvalla lounaalla ja saimme kattavan alkuinfon. Ensimmäiseen toimintaosuuteen tytöt ja pojat menivät omiin ryhmiin. Pojat lähtivät jousiammuntaan ja minä tyttöjen mukana yläköysirataan. Maassa harjoittelun jälkeen siirryimme n. 6 - 8 metrin korkeuteen yläköysiradalle. Muutama tyttö kiersi kokonaan vaativan radan, ja loput laskivat vaijerilla alas. Itse olin niin vellihousu, että kävin ainoastaan heiluttelemassa ensimmäisellä tolpalla ja palasin rappusia pitkin alas. Ohjaajat muistivat kehua myös minua, koska uskalsin luovuttaa ryhmän painostuksesta huolimatta.

Yläköysirata onnistuu yhteispelillä. Kuvaaja Julia Pönni (vasen kuva).

Laskussa on vauhdinhuumaa. Kuvaaja Tanja Kautio (oikea kuva).

Ensimmäiseen päivään mahtui vielä Aarteen etsintää ja Talonpoikain kisailut. Talonpoikain kisailut suoritettiin Perinnekylän vanhuutta tihkuvassa miljöössä. Saimme tietää kisailujen olleen muinoin tärkeää ajanvietettä, jossa samalla pyrittiin tekemään vaikutus mielitiettyyn tai ilmaisemaan kyvyt työmarkkinoilla. Tärkeintä ei välttämättä ollut voitto, vaan se kuinka tappion otti vastaan. Aloitimme köyden vedolla, jossa köytenä oli kunnon vanhan ajan paksu köysi ja välissä iso kuralammikko. Säkkihyppely umpihangessa sekä saappaan ja hevosenkengän heittely olivat myös lajeina. Vanhassa tuvassa vielä lopuksi ihailimme historiallisia tavaroita visaillessamme vanhoilla ammateilla, sananlaskuilla ja muilla kysymyksillä. Päivän lopuksi kävelimme lähes kilometrin saunalle, jossa saunoimme, grillasimme makkaraa ja rohkeimmat pulahtivat jopa avantoon.

Toinen päivä

Aamu sarasti aurinkoisena, ja leiriläiset lähtivät innokkaina uuteen päivään. Tänään oli poikien vuoro mennä Yläköysiradalle, ja minä menin tyttöjen kanssa jousiammuntaan. Ohjaaja viritti upeasti tunnelmaa, kertoi jousiammunnan perinteistä, opetti niksit ja lopuksi saimme kuulla jäätävän kertomuksen Wilhelm Tellistä.

Lounaan jälkeen otimme lumikengät matkaan ja lähdimme tarpomaan maastoon. Ohjaajat varoittelivat vähintään kuuden kilometrin matkasta, mutta parin kilometrin päästä olimmekin jo perillä. Olimme vanhalla rautatiesillalla ja edessä oli laskeutuminen köydellä alas. Osa porukasta uskaltautui laskeutumaan, ja toiset halusivat toisenkin kerran. Tällä kertaa päätin itsekin kokeilla. Tuntui paljon helpommalta lähteä laskeutumaan seinää vasten kuin edellispäivän köysirata yläilmoissa. Ei se silti helppoa ollut. Silmissä pimeni hetkeksi, ja pakokauhu valtasi mielen. Toiset valvojat tsemppasivat, ja ohjaaja pysyi rauhallisena. Antoi minun tehdä valintani itse rauhassa. Kädestä valuvat hanskat vaihtoon ja niin sitä mentiin. Parin metrin jälkeen mielen valtasi upea tunne. Tekisin saman milloin vain uudelleen.

Jee, mä tein sen! Kuvaaja Julia Pönni

Kädentaitoja pääsimme käyttämään Mukin maalauksessa. Oli hieno idea, että jokainen sai mukin matkamuistoksi leiristä. Puuhakkaan päivän päätteeksi oli vielä Disco, jossa Dj vei viimeisetkin mehut leiriläisistä. Kun lähdimme kodalle paistamaan lettuja nuotiossa, taisi kaikilla olla jo oma sänky mielessä.

Kolmas päivä

Heti aamusta oli hiukan haikeutta ilmassa. Olisi kotiin lähdön aika. Jokainen huonekunta vastasi kuitenkin ensin huoneensa siisteydestä, ja ohjaaja teki tupatarkastuksen leiriläisten läsnä ollessa. Työn jälkeen on aina huvi, ja niin oli meilläkin. Pääsimme vielä seinäkiipeilemään. Seinäkiipeilyssä harjoiteltiin ryhmään luottamista ja hetkeen sitoutumista. Kun yksi kiipesi, kolme muuta luokkakaveria varmisti. Siinä ei auttanut touhuta muuta. Mukana oli oppilas, joka lääkärin määräyksestä joutui jättämään monta puuhaa tekemättä, koska ei saanut käyttää toista kättä. Ohjaaja järjesti niin, että luokkakaverit nostivat hänet köydellä ylös seinälle ja hän pystyi yhden käden varassa laskeutumaan alas. Leiri oli mukava lopettaa yhteen hiileen puhaltamiseen.

Yhdessä ylöspäin. Kuvaaja Tanja Kautio

Marttisen nuorisokeskus ohjaajineen saa koko porukalta kiitosta. Siellä huomioitiin ihmiset. Voin suositella paikkaa kaikille, ja ohjaustoiminnan artenominakin siellä varmasti työssään viihtyisi.

Teksti: Tanja Kautio, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -aikuisopiskelija