| Elämäni kevät |
|
Lumien sulettua maisema on jotenkin tunkkainen ja raikas yhtä aikaa. Lumen alta paljastuu märkä maa. Kevätpäivän väri on harmaa ja ankea. Maisema on paljas, jopa ruma. Tunnelma on hetken aikaa väritön ja valju, kunnes maan uumenista heräävät ensimmäiset krookukset, samaan aikaan hauraina ja vahvoina. Keltainen, violetti, valkoinen. Piharinteet täyttyvät niiden tanssista. Jospa minäkin, ihan muutaman askeleen.
*************************
Kevätillat ovat valoisia. Tuuli on vielä viileä, hakeudun tiukemmin lämpimien vaatteideni suojaan. Yksinäinen fasaani ilmoittaa olemassaolostaan, sen voimakas ääni saa minut hätkähtämään. Nousen mäelle ja katselen kuuta. Hurmaavan hopeinen huhtikuu. En malttaisi mennä sisälle enkä nukkumaan. Kuu kiehtoo. Katselen sitä vielä hetken. Saan siltä voimaa ja vahvuutta kasvaa ihmisenä. Ollakseni ihminen ihmiselle.
************************* Tien vieressä virtaava puro saa voimansa järveen sulaneesta jäästä ja lumesta. Rakastan katsella ja kuunnella sen virtaa. Kivet lepäävät osittain veden juoksun alla ja ottavat vastaan sen antaman hyväilyn. Niiden liitosta syntyy kohinaa. Merkkinä siitä, että elämä voittaa. Sorsat nauttivat virran mukana uimisesta. Huima vauhti herättää ne lopullisesti talven kylmyydestä.
 *************************
Seison aamuauringossa. Ylitseni lentää kolme joutsenta. Täydellinen muodostelma. Kuin sitä olisi harkittu ja harjoiteltu. Silti se tulee aivan luonnostaan niin kuin silmu, joka ilmestyy alastomaan puuhun. Kevät on täynnä näitä luonnon ihmeitä. On keväitä, jolloin luonnon tapahtumiin ei juuri kiinnitä huomiota, ne vain soljuvat ohitse. Sitten on niitä vuosia, jolloin nämä ihmeet ovat sinulle tai minulle osa omaa ainutlaatuista tarinaamme. Kolme joutsenta aamuisella taivaalla muistuttavat siitä, että maailmassa on paljon kauniita asioita, jotka antavat arjelle ja elolle aivan uuden merkityksen, jos ne vain osaa ottaa mukaansa.
*************************
Tuulet ovat lämmenneet. Huhtikuu jäi jo kauas taakse. Muuttolintujen paluu on lämmittänyt sydäntäni. Värit ovat viime viikkoina lisääntyneet, luonto on täyttynyt uudesta elämästä. Tuomissa hehkuu valkea. Vain muutaman päivän kestää niiden kaunein kukinta ja voimakkain tuoksu. Ohikiitävän kaunista. Minä maltan pysähtyä, vaikka olenkin täynnä elämännälkää. Pääskysestä ei päivääkään.
Kuvat ja teksti: Reeta Kulmala, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija
|
