Kädentaidot verkkoympäristössä

Jos sinun täytyy löytää ohje esimerkiksi isoäidinneliön tekemiseen, lähdetkö kirjastoon, kirjakauppaan, marttaseuran kokoontumiseen vai interne-in hakupalvelun äärelle? Koska taitavia tuttavia ei välttämättä ole lähistöl-ä, löytyy tietokoneen käyttöön tottuneelle apu moneen kädentaitopulmaan sekä nopeasti että melko helposti internetistä erilaisten sivustojen, blogien ja keskustelupalstojen ohjeista. Entistä helpommaksi tiedonhakemisen ja hyödyntämisen tekevät älypuhelimet, tabletit ja kannettavat tietokoneet, jotka eivät ole sidottuja tiettyyn paikkaan vaan kulkevat mukana lankakerien, paperiaskarteluvälineiden, korutöiden ja muiden vastaavien luokse.

Mielestäni voidaankin sanoa, että ruudun takaa avautuu valtava, avoin tila, jonne ihmiset ympäri maailmaa tallettavat kokemuksiaan ja tietojaan kaiken muun lisäksi myös kädentaidoista. Tuo tila on lisäksi yhä yleisemmin ihmisten saavutettavissa ja ainakin melko monille suomalaisille jo luonteva osa arkipäivää.

Sosiaalinen media

Mitä oikeastaan tarkoitetaan sosiaalisella medialla? Kari A. Hintikka (n.d.) määrittelee sosiaalisen median internetin palveluiksi ja sovelluksiksi, joissa käyttäjien välinen kommunikaatio ja oma sisällöntuottaminen yhdistyvät. Näitä ovat blogien lisäksi esimerkiksi sosiaalinen verkostopalvelu Facebook, josta löytyy erilaisia kädentaitoryhmiä sekä -sivuja, valokuvien jakopalvelu Flickr sekä videoiden jakopalvelu YouTube. Hintikan mukaan toiminta sosiaalisessa mediassa tuottaa lisää sosiaalisuutta, verkottumista ja yhteisöllisyyttä. Itsekin olen tullut käytännön kokemusten myötä samaan lopputulokseen.

Verkkoympäristössä on mahdollista osallistua esimerkiksi kommentoimalla blogikirjoitusta sekä liittymällä johonkin itseä kiinnostavaan kädentaito-ryhmän keskustelupalstalle, ja oman kädentaitoblogin myötä voi tehdä itsensä tutuksi sekä luoda suhteita muihin harrastajiin. Olli Ruohomäki (2012, 5) toteaakin osuvasti, että meillä on enemmän vapaa-aikaa ja sosiaalisia tarpeita kuulua johonkin, saada muilta huomiota ja hyväksyntää, osallistua, vaikuttaa ja auttaa muita. Ruohomäen mukaan ihmiset voivat toimia yhdessä myös virtuaalisen toiminnan tasolla.

Erityisesti sosiaalisen median rooli erilaisten kädentaitojen ja verkkoympäristön yhdistelmässä onkin mielestäni merkityksellinen. Ainahan ei ole aikaa tai muuten mahdollista osallistua kädentaitokursseille, ja uusien tekniikoiden opetteleminen pelkästään kirjoista opettelemalla ja kotona itsekseen harrastaminen voi joistakin tuntua yksinäiseltä. Sosiaalista mediaa voi siis hyödyntää kädentaitoihin liittyvien suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen, ja lisäksi sitä voi käyttää silloin, kun itse haluaa.

Sosiaalisen median hyvistä puolista huolimatta Anne Rongas (2011) korostaa, ettei se välttämättä ole mikään auvoinen lintukoto, vaan siellä myös kehuskellaan, loukataan ja loukkaannutaan, ymmärretään väärin ja pahimmillaan jopa tahallisesti häiriköidään. Hän on kuitenkin sitä mieltä, että lieveilmiöistä huolimatta ihmiset pääsääntöisesti auttavat toisiaan.

Ohjaustoiminta verkkoympäristössä

Ohjaustoiminnan näkökulmasta verkkoympäristöä voidaan hyödyntää tilanteesta ja ohjattavasta ryhmästä riippuen esimerkiksi ohjaajan tutuksi tekemiseen ja osaamisen esittelyyn, mainostamiseen, verkostoitumiseen, uusien ideoiden etsimiseen sekä kurssien järjestämiseen. Kädentaitoihin liittyvä ohjaus verkko-oppimisympäristössä eroaa kuitenkin monelta osin perinteisestä lähiohjauksesta, joten tarkastelen sitä hieman tarkemmin.

Verkko-oppimisympäristö

Ruohomäki (2012, 6) nostaa esille avoimen oppimisympäristön, jolla tarkoitetaan aikaan ja paikkaan sitoutumatonta oppimistapahtumaa. Ohjaus-toiminnassa avoimen oppimisympäristön mahdollisuuksia voidaan ja mielestäni niitä myös tulisi hyödyntää esimerkiksi kansalaisopistoissa tai yksityisten ihmisten järjestämien harrastustoimintaan liittyvien verkkokurssien muodossa. Verkko-oppimisympäristöä onkin Löfströmin ja Nevgin (2007, 17) mukaan luonnehdittu kyberavaruutena, johon on mahdollista rakentaa oppimisyhteisöjä erilaisia tavoitteita varten.

Verkko-oppimisympäristössä oppijan itsenäisyys sekä vastuu omasta oppimisestaan korostuvat, mutta etuna on mahdollisuus ja melko suuri vapaus päättää itse osallistumisensa ajankohdan, paikan ja aikataulun. Erityisesti kädentaitoihin liittyvällä verkkokurssilla tulisi kuitenkin ottaa huomioon myös vertaisoppiminen ja sosiaalinen näkökulma, jotka voidaan toteuttaa esimerkiksi tarjoamalla osallistujille mahdollisuus jakaa kokemuksiaan kuvien muodossa ja keskustella sekä kysyä neuvoa ohjaajan lisäksi toisiltaan. (Nyyssölä 2008, 67; Räsänen 2002, 3.)

Verkko-oppimisympäristö vaatiikin ohjaajalta uusia valmiuksia, kuten tieto- ja viestintätekniikan monipuolista hallintaa, taitoa digitaalisen oppima-teriaalin tuottamiseen, mediataitoja sekä verkkopedagogista osaamista (Löfström & Nevgi 2007, 17–18). Käytännönjärjestelyjen näkökulmasta Hanne Koli (2011, 13) nostaa mielestäni osuvasti ja selkeästi esille seikkoja, joita verkko-oppimisympäristössä tulisi ottaa huomioon. Hän kehottaa kiinnittämään huomiota siihen, miten kurssi aloitetaan, miten oppimisprosessia ylläpidetään, mitä ja miten tiedotetaan, miten annetaan palautetta, miten ohjataan oppimista ja vuorovaikutusta, miten seurataan edistymistä sekä miten kurssi päätetään.

Verkko-oppimisympäristö ei ehkä sovi kaikille, mutta mielestäni se lisää tarpeellisella tavalla vaihtoehtoja sekä luo uudenlaisia mahdollisuuksia sekä ohjaajille että osallistujille. Eihän kaikkien ole välttämätöntä astua tuohon avoimeen tilaan, joka verkossa avautuu, mutta joillekin se voi olla paras tai ainoa vaihtoehto päästä mukaan esimerkiksi skräppäyskurssille.

Teksti ja kuvat: Marja-Leena Virpimaa, ohjaustoiminnan opiskelija