| Treenikämpillä rytisee! |
|
Istun Vanajanharjun palvelukodin bänditreenitilassa ja odottelen Mustia Hevosia saapuvaksi haastatteluun. Myös bändin entinen, ohjaajan roolissa ollut kitaristi Juho vastasi kysymyksiini sähköpostin välityksellä. Varsin täsmällisesti tasan sovittuna kellon aikana ovesta astuu sisään kaksi hieman jännittyneen näköistä miestä. Haastattelua on odotettu kovasti, innokkaina mutta myös hermostuneina. Totean, että puolet porukasta on myöhässä ja lähden metsästämään bändin rumpalia. Mika ja Kimmo tarttuvat saman tien soittimiin, ja musiikki alkaa virrata. Mustien Hevosten rumpalia, Mikkoa ei löydy mistään, ja hetken etsittyäni selviää, että hän on unohtanut haastattelun ja on estynyt tulemaan paikalle. Sillä välin kuitenkin bändin solisti, Päivi on ilmestynyt treenikämpille. Mika soittaa rumpuja ja Kimmo kitaraa; soittamisen ilo on käsin kosketeltavaa, musiikki ei vaan pysähdy. Lopulta hieman harmissani katkaisen miesten soiton, aikataulut iskevät päälle, vaikka soittoa olisi ollut mukava kuunnella lisää.
Keikkoja ja covereitaJännitys on selvästi lauennut soiton myötä. Ensi alkuun pyydän bändiä esittelemään itsensä: Mikä on Mustat Hevoset? Visamäen Palvelukoti on mielenterveys- ja päihdekuntoutujille asumispalveluja tarjoava yksikkö Hämeenlinnassa Katumajärven läheisyydessä. Mustat Hevoset on pyrkinyt pitämään treenejä kerran viikossa, mutta välillä on ollut haasteellista saada kaikki bändiläiset paikan päälle. Keikkojakin bändillä on ollut jonkin verran, bändin laskujen mukaan muutamia. Keikkoja bändillä on ollut muissa vastaavissa palvelukodeissa sekä viime talvena Kastellissa mielenterveysviikolla. Juho kertoo sähköpostissaan, että bändiä on pyydetty esiintymään useissa paikoissa, ja se kertoo puolestaan toiminnan onnistumisesta. Keikkojen jälkeen saatu palaute on ollut positiivista. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että keikkojen soittaminen on mukavaa ja palkitsevaa, yksi Mustien Hevosten kohokohdista.
Mustien Hevosten ensi askeleet- Puhuttiin Juhon kanssa rappukäytävässä asiasta. Siitä se sitten lähti, Kimmo kertoo, kun pyydän bändiä kertomaan, mistä kaikki saikaan alkunsa.
Juho oli Visamäen palvelukodin silloinen ohjaaja, joka oli mukana Hämeen ammattikorkeakoulun Kuntouttavan musiikkitoiminnan perusteet -kurssilla ja sen innoittamana lähti viemään bänditoimintaa eteenpäin.
-Juho pyysi mua mukaan bändiin. Oli kuullut joskus, kun laulan karaokee, Päivi kertoo oman kokemuksensa.
- Bändi siis perustettiin keväällä 2012, Päivi lisää.
- Aluksi treenattiin Virvelinrannassa, missä oli kaikki valmiina, tilat ja soittimet. Lopulta bändille järjestyi kuitenkin omat treenitilat viereisen palvelukodin alakerrasta, jonne hankittiin myös omat soittimet bänditoimintaa varten, Mika kuvailee.
Mika oli ottanut selvää bändikamoista ja niiden hinnoista. Bändikamat hankittiin yhdessä Juhon kanssa, ja kaikki meni suunnitelmien mukaan. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että on hienoa, kun bändi sai omat tilat. Soittamaan pääsee periaatteessa koska vaan, kun treenikämppä on niin lähellä, eikä tilalla ole tällä hetkellä muuta käyttöä.
Nimensä bändi sai hieman kiireessä, mutta kaikki ovat olleet siihen tyytyväisiä.
- Joku vaan heitti, että Mustat Hevoset ja se oli siinä, Päivi kertoo.
- Kun miettii tota Mustat Hevoset nimeä, niin se sopii meille hyvin. Mustat Hevosethan on vähän sellaisia yllättäjiä, Kimmo tuumii.
 Musiikin voimaJokaiselle bändiläiselle musiikki on aina ollut suuri osa elämää.
- Musiikki on aina ollut koko elämä, kantava voima. Musiikin avulla on pärjännyt elämässä, Kimmo kertoo omasta kokemuksestaan.
- Musiikki helpottaa oloa. Jos on vaikka huono olo, musiikin kuuntelu auttaa, Päivi jatkaa.
Mika, jolla on pitkä soittotausta takanaan kuvaa, että bändi on parhaimpia aktiviteetteja.
- Olisi ankeeta jos tätä ei olis. Tärkeetä on myös kehittää itseään soittajana.
Tästä koko Mustat hevoset on yhtä mieltä. Myös Juhon näkemyksen mukaan bänditoiminta on koettu bändin ja koko palvelukodin yhteisön keskuudessa erittäin tärkeäksi ja siitä on tullut eräänlainen yhteisöllisyyden symboli, ”meidän juttu” . Juho koki ohjaajana varsin palkitsevana ja positiivisena sen, että bändin vaikutukset muuhun asukasyhteisöön oli suoranaisesti nähtävissä.
- Bändistä oltiin kiinnostuneita, ja moni koki tärkeäksi osallistua bändin toimintaan jollain tavalla, vaikkei itse mitään soittanutkaan. Bändiläiset taas saivat mahdollisuuden toteuttaa omia kiinnostuksen kohteitaan ja onnistua asiassa, joka on heille lähellä sydäntä. Näkisin, että tämä on avannut bändiläisille uusia ajatuksia itsestä ja omista mahdollisuuksista sekä tätä kautta parantanut jäsenten itsetuntoa.
 Tulevaisuuden tuulahduksiaMustien Hevosten tulevaisuus on selkeästi mietityttänyt bändiläisiä. Yhtyeen jäsenet ovat lähtöisin eri paikkakunnilta, ja asumisen palvelukodilla on joskus tarkoitus päättyä.
-Niin kauan kun porukka on kasassa, tulevaisuus näyttää hyvältä. Osa saattaa kuitenkin muuttaa lähiaikoina pois koulun tai muun perässä. Niin kauan kuitenkin jatketaan, kun porukka on kasassa. Sit kun ei ole, niin etsitään uusia kandidaatteja, Mika kertoo. Muut nyökyttelevät vakavana.
Juho toivoo, että bändiläiset saavat bändistä eväitä myös tulevaisuutta varten. - Paras palaute olisi, että asiakkaat saisivat toiminnasta elämäänsä jotain mielekästä sisältöä, joka voisi myöhemmin parantaa heidän elämänlaatuaan myös muilla osa-alueilla. Tämä luonnollisesti selviää vain pitkällä aikajänteellä, mutta uskoisin, että siitä ainakin joku jäsenistä on saanut uutta sisältöä ja aktiivisuutta elämäänsä.
Terveisenne Curecin lukijoille:
Se on ROCK!!!
Kuvat: Helena Kämärä
|
