Värikylpy-metodi on kehitetty vuonna 2003 Porin lastenkulttuurikeskuksessa. Sen alkuperäinen tarkoitus oli herättää ja tarjota 0 - 3-vuotiaille taidekokemuksia ja aistielämyksiä. Aiemmin tämä vauvojen ja taaperoiden ryhmä oli jäänyt täysin taidekasvatuksen ulkopuolelle. Metodin käyttö on levinnyt vuosien kuluessa, ja sitä ovat hyödyntäneet erityisryhmät ja aikuiset sekä isommatkin lapset pääpainon kuitenkin edelleen säilyessä vauvojen värikylvyssä. Vauvojen värikylpy -metodin keskeiset toimintaperiaatteet ovat moniaistillinen kokeminen ja elämyksellisyys, vuorovaikutuksellinen työskentely, hetkessä oleminen sekä toimijalähtöisyys. Kaikessa tekemisessä korostuu yksilöllisyys, itsemääräämisoikeus ja tasa-arvoisuus.

Olin mukana järjestämässä lasten värikylpyä 21.10.2012 Helsingin epilepsiayhdistyksen lapsille yhdessä koulutetun ja kokeneen ohjaajan Riitta Kakriainen-Virtasen kanssa. Tila oli kaunis, levollinen ja siihen oli helppo tulla. Puhaltelimme kaikki saippuakuplia alkuun. Olimme suunnitelleet työpajan rakenteen niin, että työhön päästään nopeasti pienen alkuvirittäytymisen jälkeen. Osallistujina oli kuusi lasta ja neljä aikuista ja kaksi ohjaajaa. Osallistujilla oli paljon erilaisia haasteita kuten epilepsiaa, kehitysvammaisuutta, liikuntarajoitteita, oman toiminnan ohjauksen ja kommunikoinnin vaikeuksia, joiden lisäksi ryhmän ikäjakauma poikkesi perinteisestä 0 - 3-vuotiaasta ollen yhdestä kahdeksaan vuotta. Olin tehnyt alkuinfoa varten kuvatuen, jossa oli saippuakuplia, maalaamista ja kahvi sekä pillimehu. Käytin myös tukiviittomia ohjauksen aikana (viitoin avainsanoja kuten kylmä, lämmin, painava).

Varjoleikin jälkeen annoimme lapsille kokeiltaviksi laatikoita, joiden sisällä oli painava kivi sekä kevyttä pumpulia. Seuraavaksi jaoimme jäisiä, sinisiä jääpaloja kaikille, sitten lämmintä keltaista mangokiisseliä sekä sormiväriä, kaikissa toistui keltainen ja sininen väri. Väri- ja materiaalivalinnoilla voidaan johdatella lapsia tietynlaisiin asitikokemuksiin ja -maailmoihin. Kuitenkin aina maalataan jollakin materiaalilla. Myös sormivärit, tilan koristelu ja pukeutumisemme olivat sinisen ja keltaisen väreissä.  Sinistä ja keltaista sekoittaessa saadaan vihreää, ahaa-elämys, joka jollekin aukeaa työpajassa. Vaikkei saisikaan vihreän elämystä, ei se estä täysipainoista osallistumista värikylpyyn. Toteutuksen taso on jokaisella oma. Maalausta sai tehdä käsin, jaloin, teloilla, sienellä. Osa aloitti arkaillen, toiset ronskisti isoin vedoin. Kaikki uskalsivat koskea ja tehdä, mikä ei todellakaan ole sanottua! Aikuisten malli on tärkeä, ja tällä kertaa myös kaikki aikuiset olivat rohkeita ''sotkemaan" eivätkä pelänneet vaatteidensa puolesta.

Värikylvyssä on mielestäni oleellista antaa aikaa ja mahdollisuus tutkia. Yhtä asiaa voi tutkia pidempään (vaikka kiisselin tuntua) ja jättää jokin toinen vähemmälle tai väliin ja toisaalta huomata, kun on uuden kokeilemisen aika. Eli tuoda uusi väri, aistikokemus lapselle, ennen kuin keskittyminen herpaantuu. Olin yhden lapsen vieressä, kun hän sai kiisseliä, jota ei halunnut kädellä koskea. Annoin telan, josta hän innostui ja telasi moneen kohtaan niin paperia kuin keskelle levitettyä yhteisprojektia, isoa lakanakangasta. Sitten kysyin, haluaisiko hän kokeilla yhdessä, ohjata minun kättäni kiisseliin. Sitten teimme niin, ja hetken päästä hän kokeili kiisseliä itse, sormenpäillään, varovasti. Rohkeasti, ajan kanssa hänkin uskalsi koskea. Värikylpy-työpajassa voi tulla hetkiä, jolloin lapsi hakee kontaktia ja kommunikoi uudella tavalla tai välineellä. Vanhemman sekä ohjaajan tulee olla avoin näille yrityksille ja tukea lapsen vuorovaikutusta. Eräs lapsi meni kesken työpajan osoittamaan kuvatuen maalaus-kuvaa, hän siis halusi jakaa ja keskustella maalaamisesta ja oli silminnähden tyytyväinen tekemiseen.

Värikylpy toteutettiin isossa tilassa, jonka lattiaan teipattiin iso muovi, jonka päälle teipattiin keskelle iso lakana yhteisteosta varten ja ympärille jokaisen oma työpiste. Lapset asettuivat isolle lakanalle ja aikuinen lasta vastapäätä, jolloin maalatessa lapsi ja aikuinen olivat katsekontaktissa ja luontaisessa vuorovaikutuksessa keskenään. Värit ja kiisselit tekevät lattian hyvin liukkaaksi, joten työskentely on hyvä tehdä loppuun ja vasta sitten lähteä pesulle ja liikkumaan tilassa. Liikkuminen ei ole kuitenkaan missään nimessä kiellettyä, mutta lattian liukkaus on hyvä tiedostaa. Toiset lapset tarvitsevat enemmän liikettä tai pienen tauon pystyäkseen keskittymään; ohjaajan tai vanhemman valvonnassa tämäkin onnistuu.

Porin lastenkulttuurikeskuksen kehittämä metodi on yksi harvoista toimintamalleista, joka todellakin sopii kaikille. On selvää, ettei värikylpyohjaaja ole terapeutti, mutta värikylvyn terapeuttista ja kuntouttavaa vaikutusta ei voi sivuuttaa. Ja mikäli asiakkaina on ihmisiä, joilla on rajallinen toimintakyky, on sanomattakin selvää, että taidekasvatus tässä viitekehyksessä saa terapeuttisia sekä kuntouttavia piirteitä. Ilo ja tekeminen, hetkeen pysähtyminen ja siitä nauttiminen ovat oleellisia ja universaaleja tavoitteita värikylpy-työpajassa niin vauvoilla, vanhemmilla kuin millä tahansa erityisryhmällä. Olin iloinen, että mukaan oli lähtenyt erilaisia yhdistyksen jäseniä. Iloa ja kokemista oli hieno seurata. Metodin toimivuus kaikille ryhmille iästä ja toimintakyvystä riippumatta tuli hyvin todistettua.

Teksti ja kuvat: Katja Riikonen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -aikuisopiskelija