Työhuoneissa

Reippaat artenomiopiskelijat lähtivät tutustumaan taidetarjontaan kauniina lauantaipäivänä. Tarkoituksena oli vierailla muutamassa pajassa, ateljeessa tai galleriassa tapaamassa ja jututtamassa taidekäsityöläisiä, muotoilijoita ja kuvataiteilijoita. Ensimmäiseksi kohteeksi valitsimme Annin entisen opettajan, koruseppä Aila Salmisen, Lempäälän käsi- ja taideteollisen koulun ajoilta (nykyisin Pirkanmaan ammattiopisto) ja hänen työpajansa Tampereen takomossa.

Työhuoneella meidät otettiin lämpimästi vastaan ja saimme tutustua tekijään työnsä ääressä. Koruseppä Aila Salmisen työtekniikoita ovat mm. emalointi- ja pakotustekniikat. Esillä olleissa kauniissa kaulariipuksissa, ranneketjuissa ja käädyissä oli yhdistetty hopeaa ja emalia. Tällä hetkellä hän työsti tilaustyönä messinkistä helavyötä, jonka kuva-aiheideat tulivat kalliomaalauksista.

Aila Salminen tekee työnsä juotosta

Työhuoneen seinällä katse kiinnittyi jonossa matkaaviin aidonnäköisiin kovakuoriaisiin, jotka oli tehty valamalla. Valamistekniikka mahdollistaa sarjatuotannon. Yksilöllisempi koruksi tehty kovakuoriainen oli tehty kuparista pakottamalla, ja siitä erottui hyvin kaikki yksityiskohdat. Työläässä pakotustekniikassa pikipataan kiinnitettyä metallilevyä muokataan erilaisilla punsseleilla haluttuun muotoonsa.

Kaikki koruseppä Aila Salmisen työt olivat erittäin viimeisteltyjä, huolella ja suurella sydämellä tehtyjä. Puheesta sai sen kuvan, että tätä tehdään sydämestä, ”ei rahasta”.

Työhuoneella tutustuimme samalla myös Asko Salmisen upeisiin, näyttäviin metalliveistoksiin. Metalliveistokset olivat suuria taideteoksia, joissa toistui sama kuvio eri tavoin sommiteltuina kokonaisuuksina. Kävimme tutustumassa myös viereisen pajan seppä Jorma Dahlströmin (kuvassa vasemmalla) taontatyöhön.

Hänen taitavista käsistään saa mittatilaustyönä tilata mm. portteja ja kaiteita, joissa näkyy käsityön leima. Pajassa käynti oli erittäin vaikuttava kokemus lämpöisine ahjoineen ja hehkuvine hiilineen sekä upeine alasineen.

Tallipihalla

Matkamme jatkui kohti Tallipihaa, tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeckin 1800-luvulla rakennuttamaa hevosien ja hoitajien ”tukikohtaa”. Nykyisin tallipihalla järjestetään erilaisia tapahtumia. Alueella toimii myös ympäri vuoden avoinna oleva kahvila sekä käsityöläisten pikku putiikkeja.

Tunnelmallisessa kahvilassa tutustuimme Kierrättämällä mielihyvää -näyttelyyn, jossa oli Aila Jeskasen kierrätysmateriaaleista valmistamia kollaasitöitä. Teoksissa oli käytetty materiaaleina mm. koriste-esineitä, metalliromua, paperia ja lasten leluja.

Aila Jeskanen: Maalaisromanttista

Taiteilija itse kertoi omasta hamstrausvimmastaan ja kirpputorilöydöksien haalimisesta, joista nämä taideteokset olivat syntyneet.  Ilo ja tekemisen meininki kuvasivat näitä töitä. Töissä näkyi erilaisia tyylejä harmonisen hillitystä iloiseen väri- ja tavarailotteluun, kaikkea kaikille. (Kuvassa Aila Jeskasen teos: Leikin jälkeen)

Taidesuunnistus on tapahtumana vertaansa vailla. Se antaa ihmisille mahdollisuuden tutustua taiteilijoihin ja heidän työtiloihinsa, paikkoihin minne ei yleensä ole kenelläkään ulkopuolisella asiaa.  Tällaisissa tapahtumissa saa myös käsityksen siitä, miten paljon työtunteja ja eri työvaiheita monet työt vaativat. Monilla saattaa olla käsitys, että kuka tahansa voi työn hetkessä toteuttaa. Yleensä taustalla on kuitenkin monta vaihetta, ennen kuin päästään lopulliseen tulokseen ja tuotteeseen.  Taiteilijoiden teosten esitteleminen on myös tärkeää markkinoinnin kannalta, koska monelta taiteilijalta ja taidekäsityöläiseltä puuttuu selkeä reitti, miten tulla tunnetuksi ja saada töitänsä esille. Oli hienoa päästä käymään taiteilijoiden työhuoneilla ja kuulla tarinoita teosten synnystä sekä niiden työstämisestä. Taidesuunnistus tarjoaa kiinnostuneille monipuolisen kattauksen taiteista ja taidekäsitöistä. Tämä taidesuunnistus ei varmasti jää viimeiseksemme, vaikka ensimmäinen kerta olikin, vaan tulee löytymään joka kevät kalentereistamme.

Teksti ja kuvat: Minna Eronen ja Anni Linnas, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -aikuisopiskelijat