CuRec-verkkolehti
  • Käden jälki
  • Ideavakka
  • Tiedon jyvät
  • Sanakannel
  • Viisasten kivi
  • Ajan pirta
  • Kulttuuripeili
  • Galleria

Pia Strandman-Suontausta. Vapautta vai vaikuttavuutta? Kuvataiteeseen perustuva palvelu hoitolaitosyhteisölle. Väitös
Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu

Taidepalvelujen tuottaminen hoitolaitokseen edellyttää monialaista ja -ammatillista yhteistyötä sekä erityistä herkkyyttä asiakkaan kuulemisen ja toiminnan suhteen. Taiteella on hoitoyhteisössä erilaisia merkityksiä määrittäjästään riippuen. Taidepalvelun odotettiin olevan helppo- ja monikäyttöinen, saavutettava, kestävä ja turvallinen.

– Lähtökohtana väitöstutkimukselleni oli kokemus kulttuuri- ja taidealan sekä sosiaali- ja terveysalan yhteisen rajapinnan haastavuudesta. Toimijoiden välillä tarvitaan laajaa yhteistyötä ja -suunnittelua, kertoo Strandman-Suontausta.

Väitöstutkimuksessa kehitettiin toimintatutkimuksen avulla kolme taidenäyttelynomaista kokonaisuutta yhteistyössä Hämeenlinnan Taidemuseon, kolmen taiteilijan ja hoitolaitosyhteisöjen kanssa. Taiteilijat suunnittelivat prosessinomaisesti taidemuseon tilauksesta teoskokonaisuuden, joka vietiin hoitolaitoksiin arvioitavaksi ja testattavaksi. Strandman-Suontausta hyödynsi tutkimuksessaan palvelumarkkinoinnin viitekehystä ja palvelutarjooman mallia.

– Palvelussa on huomioitu esityskonteksti, minkä takia siihen sisältyy erilaisia käyttöä helpottavia ominaisuuksia tai lisäpalveluja. Palvelun tulee esimerkiksi olla saavutettava myös vuodepotilaille. Tärkeäksi osoittautui myös muun muassa koulutus palvelun käyttöön ja palvelun vakioiminen, Strandman-Suontausta selventää.

Taidekokemus on yksilöllinen ja henkilökohtainen

Väitöskirjansa nimellä ”Vapautta vai vaikuttavuutta” Strandman-Suontausta haluaa kysyä, puhutaanko taiteen kokemisessa vapaudesta vai vaikuttavuudesta. Hän lähestyy kysymystä taiteen kentältä, lähinnä välittäjän asemasta.

– Taiteen ei pitäisi määrittyä hoitolaitoksissa kuntoutuksen tai hoivan tarpeista vaan yksilöllisistä odotuksista ja kulttuurisista tarpeista. Taide ja kulttuuri ovat ihmisen perusoikeuksia, joiden tulisi täyttyä elinpaikasta riippumatta, Strandman-Suontausta sanoo.

Strandman-Suontausta päätyy tutkimuksessaan puhumaan taiteesta vapauden diskurssina, millä hän haluaa painottaa taidekokemuksen yksilöllisyyttä ja henkilökohtaisuutta. Merkityksellinen taide tarjoaa tarkastelijalleen muun muassa erilaisia aistielämyksiä, kokemuksia ja tunteita. Hoitolaitoshenkilökunnan palautteessa painottui taidepalveluiden toiminnallisuus ja työvälineluonne. Taidekokemuksen ja -palvelun merkityksen määrittää kuitenkin viime kädessä asiakas.

Lähde: Aalto-yliopiston väitösuutiset

 
  • CuRec 1/2009
  • CuRec 2/2009
  • CuRec 3/2009
  • CuRec 1/2010
  • CuRec 2/2010
  • CuRec 3/2010
  • CuRec 4/2010
  • CuRec 1/2011
  • CuRec 2/2011
  • CuRec 3/2011
  • CuRec 4/2011
  • CuRec 1/2012
  • CuRec 2/2012
  • CuRec 3/2012
  • CuRec 4/2012
  • CuRec 1/2013
  • CuRec 2/2013