Hyvä ystäväni lähti viime syksynä puoleksi vuodeksi Vietnamin Ho Chi Minh Cityyn (entinen Saigon) suorittamaan huonekalumuotoilijan opintoihinsa liittyvää työharjoittelua. Näin ollen minulle tarjoutui loistava tilaisuus matkustaa lämpimämmille seuduille keskellä kylmintä talvea, ja helmikuun puolessa välissä suuntasinkin kolmeksi viikoksi Vietnamiin.

Minulla oli juuri elämäni ensimmäinen punonnan kurssi meneillään koulussa ja olinkin innoissani, kun kuulin, että ystäväni oli harjoittelunsa aikana suunnitellut rottinkisia kalusteita. Tuotteiden prototyypit olivat matkani aikana jo tuotantovaiheessa ja pääsinkin mukaan paikalliselle rottinkitehtaalle tutustumaan hieman erilaiseen käsityöympäristöön, kuin mihin olemme Suomessa tottuneet.

Työ ja koti samassa pihapiirissä

Automatka Saigonista tehtaalle kesti noin puolitoista tuntia, ja matkan aikana kaupungin vilinä vaihtui riisipeltoihin ja pieniin kyläteihin.

Maisemia matkan varrelta auton ikkunasta kuvattuna

Tehdasalue oli vartioitu ja aidattu. Monet tehtaan työntekijät tulivat tehtaalle töihin pidemmän matkan päästä ja asuivat perheineen asuntolassa tehdasalueella. Pihalla vilisi siipikarjaa: kukkoja, kanoja ja hanhia sekä kissoja ja koiria. Asuntolan pihassa oli myös työntekijöiden palloilukenttä, ja roskia ja lastenleluja lojui pitkin pihoja.

Riippumattoja ja kukonpoikia asuntolan pihassa

Pyykkiä kuivumassa

Valmiita koreja kuivumassa auringossa

Ystävällinen henkilöstö

Tehdashalli oli asuntolan vieressä. Suuri halli oli jaettu kahteen osaan siten, että toisella puolella metalli- ja puusepät rakensivat huonekalujen rungot ja toisella puolella punojat punoivat huonekalujen ja lampunvarjostimien pinnat pääasiassa rottingista ja polyrottingista, mutta myös paikallisesta vesiheinästä ja erilaisista naruista. Korit punottiin toisessa hallissa.

Meteli oli korvia huumaava, hallissa oli melko kuuma ja töitä tehtiin lattialla istuen tai seisten, mutta paikallisella mittakaavalla mitattuna työolot olivat erittäin hyvät ja kaikki työntekijät olivat aikuisia. Koirat ja kissat kuljeskelivat hallissa vapaana ja loikoilivat rottingin ja metallitankojen seassa ja työntekijät suhtautuivat minuun ja kameraani erittäin ystävällisesti.

Tehdas ulkoapäin

Punojat työssään

Lampunvarjostimien valmistusta

Metallipuoli. Ilmanvaihdon virkaa toimittivat avonaiset ovet ja muutama tuuletin.

Sepät työssään. Minkäänlaisia suojavälineitä tai kuulosuojaimia ei kukaan käyttänyt ja osa teki töitä avojaloin.

Vierailu tehtaalla oli minulle erittäin mielenkiintoinen ja ainutlaatuinen kokemus. Palasinkin matkalta kotiin pää pullollaan uusia käsityöideoita, kamera täynnä erilaisia punontamalleja ja -pintoja ja mieli jo valmiiksi kevääseen virittäytyneenä.

Teksti ja kuvat: Auni Tuovinen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija