Kävin tutustumassa Vanajaveden lasten ja nuorten kuvataidekouluun Turengissa. Pääsin seuraamaan ryhmää, jossa oli paikalla kahdeksan 9 - 11-vuotiasta lasta. Ryhmää veti ohjaaja Petra Saraste.

Tunti aloitettiin krokipiirrustuksilla. Lapset asettuivat lattialle rinkiin, mukanaan pahvialusta, paperi ja kynä. Vuoroin kukin lapsista oli ringin keskellä muiden piirrettävänä. Piirtämiseen oli aikaa 2 minuuttia.

Useiden piirustuskertojen jälkeenkin lapset olisivat tahtoneet jatkaa asentojen piirtämistä, mutta paperin täytyttyä oli aika lopettaa. Työt aseteltiin kaikkien nähtäväksi pöydälle, ja jokainen sai esitellä töistänsä mielestään onnistuneet sekä haastavat asennot.

Seuraavaksi oli vuorossa kellot. Aiemmilla tunneilla lapset olivat muovanneet savesta seinäkellot, joihin oli nyt tarkoitus koota viisarit.

Viisareiden kokoamisen ohessa kyselin lapsilta, miksi he olivat aloittaneet kuvataidekoulun. Useat kertoivat aloittaneensa kaverin ehdotuksesta. Toiset aloittivat ’muuten vaan’.

”Musta on vaan kiva tehdä näitä töitä.”

Kuluneen vuoden aikana lapset kertoivat tehneensä mm. liisterilautaset, savikellot, köysityön sekä useita piirrustuksia. Lempityötä kukaan ei osannut nimetä, mutta kaikki olivat ehdottomasti sitä mieltä, että savityöt ja piirtäminen on parasta kuvataidekoulussa. Vesiväri- ja liisterityöt jäivät suosiossa vähemmälle. Liisteristä tekeminen oli ollut haastavaa eikä kaikille kovin mieleistä.

Ohjaaja Petra Saraste kertoi lasten savikellojen ja liisteritöiden olleen joulukuussa näyttelyssä Turengin kirjastossa kolmen viikon ajan.

Kysyin vielä lopuksi lapsilta, miksi ja kenelle he suosittelisivat kuvataidekoulua. Vastaus oli selkeä: niille, jotka pitävät taiteesta.

”Jos tykkää piirtää ja taiteilla niin kannattaa, ja jos ryhmässä on tuntemattomia, niin kannattaa tutustua. Silleen mäkin oon saanu monta kaveria.”

Teksti ja kuvat: Saara Koskinen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija