CuRec-verkkolehti
  • Käden jälki
  • Ideavakka
  • Tiedon jyvät
  • Sanakannel
  • Viisasten kivi
  • Ajan pirta
  • Kulttuuripeili
  • Galleria

Kulutusyhteiskunnan vaikutus käsityöalaan

Länsimaisen kuluttajan valinnat päättävät kulutuksen tason. Meitä on vain 20 & maailman väestöstä, ja silti kulutamme 80 % luonnonvaroista. Kulutamme jo ainakin kymmenen kertaa enemmän kuin 60 vuotta sitten. Vuonna 1970 käsityöammateissa työskenteli Suomessa 45 000 tekijää, 1995 määrä oli laskenut 20 000:een. Mikähän luku mahtaa tällä hetkellä olla?

Teollistuminen ja teollinen tuotanto

1800-luvun lopussa alkoi teollistuminen ja kaupungistuminen. Kaupunkeihin perustettiin tehtaita, joissa valmistettiin ennen käsitöinä tehtyjä tuotteita. Käsityöläisyys alkoi vähentyä tehdasvalmisteisten tuotteiden tullessa markkinoille. Maailmankaupan vapauttamisen myötä ylikansalliset yritykset pääsivät valta-asemaansa. Demokratian yläpuolella ollessa on helppo sortaa ja riistää köyhien maiden kansoilta heidän terveytensä, luonnonvaransa, ihmisarvonsa ja samalla kääriä itse valtavat voitot ja ansiot. Tuotanto viedään sinne, missä on halvinta tuottaa, ja myynti sinne, missä on eniten ostovoimaa. Lisäksi yritykset pyrkivät jatkuvaan talouskasvuun, mikä tarkoittaa loputonta kulutusta ja luonnonvarojen tuhlausta. Tuotteen valmistuttaja valvoo ja kiinnittää huomiota materiaaleihin, työnlaatuun, toimitus-aikoihin ja kustannuksiin -  kaikkeen muuhun paitsi työntekijöiden työolosuhteisiin ja oikeuksiin.

Nykypäivän teollisesti tuotetut tuotteet ovat suunniteltu kestämään mahdollisimman lyhyen aikaa. Tämä tukee jatkuvaa kulutusta ja luonnonvarojen tyrehtymistä. Kun länsimaissa kiristetään ympäristö- ja ihmisoikeuslakeja, siirtävät yritykset tuotantonsa sinne, missä samanlaisia lakeja ei ole, ja näin ”noudattavat” sääntöjä. Tehtaiden käyttämät myrkylliset kemikaalit kulkeutuvat ruokaan ja luontoon pilaten paikallisten terveyden.Nykypäivänä kaiken tarpeellisen voi hankkia kaupallisen jakelun kautta. Teollisesti valmistetuista tuotteista on ylitarjontaa, kauppojen hyllyt ovat aina täynnä ja tuotteet vaihtuvat viikoittain. Mainokset kertovat, mitä tarvitsemme ja mihin.  Meille luodaan mielikuvia tarpeista, joita ennen ei ole ollut.

Käsityöammatit ennen ja nyt

Ennen teollistumista käsityö on ollut ainoa aineellisten tuotteiden tuottamistapa ja tekniikka. Käsityöt valmisti se, jolla oli taito niihin. Nykyään teollisuus valmistaa tuotteet nopeasti ja kokonaisvaltaisen prosessin unohtaen, taito katoaa. Tilalle jää vain sieluton tuote.
Teollisen kaltaisen työprosessin takia nykypäivän käsityöläisestä tulee usein vain ”viimeistelijä”.  Käsityötaitoihin liittyvät ammattikoulutukset nimetään muotoilijoiksi ja suunnittelijoiksi. Heille ei opeteta vahvaa osaamista alasta ja käsitöistä. Heidät opetetaan itsenäisen käsityöläisyyden sijasta teollisuuteen. Motoristiset käsityötaidot katoavat, koska niihin ei kouluteta eikä kisälli - mestari-järjestelmää enää juuri ole vaihtoehtona. Muotoilijat eivät osaa valmistaa tuotteita käsin vaan koneellisesti eli teollisesti. Heillä ei tule olemaan vahvaa käsityön osaamista, vaikka he hiukan käsityötaitoja osaisivatkin.

Käsityöläisyys on myös identiteetti, elämäntapa.  Se on keino irrottautua teollisesta tuotannosta ja yhteiskunnasta.  Käsityöläisillä on usein aito kiinnostus perinteisiin ja perinteikkäisiin valmistustapoihin. Perinteisten käsityötaitojen mukaan tehdyt käsityöt pitävät hengissä nämä monia satoja vuosia vanhat tavat ja keinot, jotka nyt ovat häviämässä muutamassa vuosikymmenessä.

Käsitöiden teko vaatii paljon niin sanottua hidasta aikaa, keskittymistä, ongelmien ratkaisua, visualisointia, suunnittelua ja pohtimista. Nykyaikana sellaiseen ei anneta aikaa. Kaiken täytyy olla valmista nopeasti ja tehokkaasti. Voiton tavoittelu on tärkeintä työssä. Ihminen kärsii tällaisesta nopeasta ajasta; se luo stressiä.

Designkäsityö ja perinteen idea

Teollistumisen myötä käsityöläiset ovat synnyttäneet designkäsityö-nimikkeen. Se luo mielikuvaa siitä, että käsityö voi olla jotain arvokasta, jotain erilaista kuin teolliset tuotteet. Ostajan on oltava valmis maksamaan käsillä tehdystä tuotteesta enemmän kuin teollisesti valmistetusta. Käsillä tehdyssä tuotteessa pitääkin nykypäivänä olla jotain erityistä. Ostajan pitää saada mielikuva jostain uniikista, jostain mitä teollisesti valmistetusta ei voi saada. Brändi on myös suuri mielikuvien tekijä käsitöissä. Tosin käsityöläiset eivät voi laittaa mainostukseen sellaisia summia kuin suuret teolliset firmat. Näin brändiys on aidompaa ja oikeasti arvostettua: mielikuvia ei tehdä rahalla, vaan oikealla käsin tehdyllä tuotteella ja sen laadulla.
Käsityöläisen persoona antaa tuotteelle yksilöllisyyden. Käsillä tekemisen jälki pitää näkyä, ei kannata pyrkiä näyttämään teollisesti valmistetulta, muuten tuote voisi suoraan olla sitä. Perinteisesti tehty käsityö myös synnyttää ostajalle suhteen perinteeseen. Näin perinne pysyy arvossa. Käsityöläisyys onkin tärkeä perinteiden takia. Perinteet ovat tärkeitä ihmisten identiteetin takia. Iidentiteetti synnyttää ihmisessä itsensä arvostamista ja tuntemista.

Käsityöammattilainen voi kokea työnsä taiteeksi, kokonaisvaltaiseksi luomiseksi. Käden jälki ja tehty työ näkyy. Monissa teollisissa töissä ei käden jälki näy. Ihmiset saattavat tehdä samaa asiaa koko päivän töissä. Pahimmillaan painaa yhtä nappia. Ihmiset ahdistuvat, koska tuntevat itsensä tarpeettomaksi, koska eivät näe mitään, mitä tehdystä työstä syntyy.  Masennus onkin lisääntynyt teollistumisen myötä. Ihmisistä tulee kyvyttömiä tekemään muuta kuin yksitoikkoista työtä. Käsityö voisi olla auttava käsi takaisin omaan elämään ja itsensä löytämiseen.

Kun tuotanto painottuu vain ylikansallisten yhtiöiden tuotteiden valmistukseen, ei synny kokonaisvaltaisia prosesseja. Tuotteiden tekijät kehitysmaissa eivät tiedä, mitä tuotteesta tulee ja miten.  Lisäksi ylipitkät työajat ja epäinhimilliset työolosuhteet vaikuttavat työntekijöiden psyykeeseen. Työntekijät eivät jaksa töiden jälkeen tehdä muuta kuin syödä ja nukkua. Heidän omille, perinteisille käsitöilleen ei jää aikaa. Näin myös kehitysmaiden käsityötaidot ja perinteet niihin liittyen kuihtuvat. Perinteiden kuolemisella on yhteys ihmisen identiteettiin, ja sillä taas yhteys itsensä tuntemiseen. Jos et tiedä, kuka olet ja miksi ja mistä kulttuurista, jää jäljelle vain halpa ja sorrettu työtä tekevä robotti. Teollistumisen myötä käsitöiden valmistusprosessi ja suunnittelu ovat muuttuneet erilaisiksi; ne eivät vastaa enää perinteisiä tekniikoita. Käsityö menettää alkuperäisen olemuksensa ja hajoaa pelkästään käsillä tehtäväksi työksi teollisessa linjastossa, jossa on kiire valmistaa tuotteita kulutettavaksi. Kun luovat prosessit katoavat ihmisiltä, katoavat myös ongelmanratkaisutaidot.

Reiluus ja tulevaisuus?

Reiluja tuotteita on hyvä tukea. Ne takaavat hyvän palkan työntekijöille. Reilun kaupan tukeminen mahdollistaa koko maapallolla reilun työn. Käsityöt nousisivat näin takaisin arvoonsa, koska työn ei tarvitsisi olla siellä, missä on halvinta tuottaa teollisesti. Kaikkialla olisi yhtä arvokkaita ihmisiä, ja luonto olisi yhtä arvokas. Ketään ei tarvitsisi sortaa rahan takia; ehkä tällöin myös loppuisi tämä älytön kuluttaminen. Kun ollaan reiluja ihmisille, ollaan reiluja luonnolle ja ympäristölle.

Tavaroiden kestämättömyys ja muodin muuttuminen eivät ole luonnonlakeja vaan ihmisten synnyttämiä tarpeita ja tapoja taata loputon kysyntä markkinoilla ja kulutuksen keskeytymättömyys. Täytyisikö säätää veroja ja lakeja, jotta kulutus vähenisi? Auttaisiko sekään, kun tuntuu, että kaikkea hallitsevat isot ylikansalliset yritykset ja raha? Ehkäpä kaiken pitääkin lähteä meistä kuluttajista. Päätetään kukin, että olemme ihmisiä, inhimillisillä arvoilla. Luovutaan kapitalistisesta kuluttamisesta ja rahan suomasta hetkellisestä ilontunteesta. Kuluttamisen sijasta suosittelen kokeilemaan kokonaisvaltaista käsitöiden tekoa, ihan alusta asti itse. Käsitöiden teko pitää virkeänä ja ajatuksen kulkemassa!

Teksti: Ida Lassila, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija
Lähteet:
Pihlajaniemi, Anne. 2000. Muuttuvat käsityöammatit. Jyväskylä: Suomen käsityön museo.
Salvi, Lassi. 2000. Kuluta harkiten: vastuullisen kuluttajan opas. Helsinki: Suomen Rauhanpuolustajat.
KATSO Valtakunnallinen AMK-verkkolehti ja sen numero 1/2012, jonka aiheena on kulttuuri ja hyvinvointi, erityisesti mm. käsityön merkitys yhteiskunnassa!
 
  • CuRec 1/2009
  • CuRec 2/2009
  • CuRec 3/2009
  • CuRec 1/2010
  • CuRec 2/2010
  • CuRec 3/2010
  • CuRec 4/2010
  • CuRec 1/2011
  • CuRec 2/2011
  • CuRec 3/2011
  • CuRec 4/2011
  • CuRec 1/2012
  • CuRec 2/2012
  • CuRec 3/2012
  • CuRec 4/2012
  • CuRec 1/2013
  • CuRec 2/2013