1800-luvun lopussa alkoi teollistuminen ja kaupungistuminen. Kaupunkeihin perustettiin tehtaita, joissa valmistettiin ennen käsitöinä tehtyjä tuotteita. Käsityöläisyys alkoi vähentyä tehdasvalmisteisten tuotteiden tullessa markkinoille. Maailmankaupan vapauttamisen myötä ylikansalliset yritykset pääsivät valta-asemaansa. Demokratian yläpuolella ollessa on helppo sortaa ja riistää köyhien maiden kansoilta heidän terveytensä, luonnonvaransa, ihmisarvonsa ja samalla kääriä itse valtavat voitot ja ansiot. Tuotanto viedään sinne, missä on halvinta tuottaa, ja myynti sinne, missä on eniten ostovoimaa. Lisäksi yritykset pyrkivät jatkuvaan talouskasvuun, mikä tarkoittaa loputonta kulutusta ja luonnonvarojen tuhlausta. Tuotteen valmistuttaja valvoo ja kiinnittää huomiota materiaaleihin, työnlaatuun, toimitus-aikoihin ja kustannuksiin -  kaikkeen muuhun paitsi työntekijöiden työolosuhteisiin ja oikeuksiin.

Käsitöiden teko vaatii paljon niin sanottua hidasta aikaa, keskittymistä, ongelmien ratkaisua, visualisointia, suunnittelua ja pohtimista. Nykyaikana sellaiseen ei anneta aikaa. Kaiken täytyy olla valmista nopeasti ja tehokkaasti. Voiton tavoittelu on tärkeintä työssä. Ihminen kärsii tällaisesta nopeasta ajasta; se luo stressiä.

Teollistumisen myötä käsityöläiset ovat synnyttäneet designkäsityö-nimikkeen. Se luo mielikuvaa siitä, että käsityö voi olla jotain arvokasta, jotain erilaista kuin teolliset tuotteet. Ostajan on oltava valmis maksamaan käsillä tehdystä tuotteesta enemmän kuin teollisesti valmistetusta. Käsillä tehdyssä tuotteessa pitääkin nykypäivänä olla jotain erityistä. Ostajan pitää saada mielikuva jostain uniikista, jostain mitä teollisesti valmistetusta ei voi saada. Brändi on myös suuri mielikuvien tekijä käsitöissä. Tosin käsityöläiset eivät voi laittaa mainostukseen sellaisia summia kuin suuret teolliset firmat. Näin brändiys on aidompaa ja oikeasti arvostettua: mielikuvia ei tehdä rahalla, vaan oikealla käsin tehdyllä tuotteella ja sen laadulla.

Tavaroiden kestämättömyys ja muodin muuttuminen eivät ole luonnonlakeja vaan ihmisten synnyttämiä tarpeita ja tapoja taata loputon kysyntä markkinoilla ja kulutuksen keskeytymättömyys. Täytyisikö säätää veroja ja lakeja, jotta kulutus vähenisi? Auttaisiko sekään, kun tuntuu, että kaikkea hallitsevat isot ylikansalliset yritykset ja raha? Ehkäpä kaiken pitääkin lähteä meistä kuluttajista. Päätetään kukin, että olemme ihmisiä, inhimillisillä arvoilla. Luovutaan kapitalistisesta kuluttamisesta ja rahan suomasta hetkellisestä ilontunteesta. Kuluttamisen sijasta suosittelen kokeilemaan kokonaisvaltaista käsitöiden tekoa, ihan alusta asti itse. Käsitöiden teko pitää virkeänä ja ajatuksen kulkemassa!

Teksti: Ida Lassila, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija

Lähteet:

Pihlajaniemi, Anne. 2000. Muuttuvat käsityöammatit. Jyväskylä: Suomen käsityön museo.

Salvi, Lassi. 2000. Kuluta harkiten: vastuullisen kuluttajan opas. Helsinki: Suomen Rauhanpuolustajat.

KATSO Valtakunnallinen AMK-verkkolehti ja sen numero 1/2012, jonka aiheena on kulttuuri ja hyvinvointi, erityisesti mm. käsityön merkitys yhteiskunnassa!