Selvitysryhmän toimeksianto on selvittää lastensuojelun tilaa. Tavoitteena on löytää keinoja lasten ja perheiden palvelujen parantamiseen niin, että voitaisiin ehkäistä ja vähentää väkivallantekoja perheissä. Työn ensimmäisessä vaiheessa on kuultu laajasti lastensuojelun asiakkaita ja selvitysryhmä haluaa korostaa heidän kokemustensa merkitystä lastensuojelun arvioinnissa ja kehittämisessä. Väliraportissa esitetään alustavia havaintoja lasten ja perheiden palveluista ja lastensuojelusta.

Lasten ja perheiden palvelujen ja lastensuojelun uudistaminen edellyttää resurssien tarkastelun lisäksi huomion kiinnittämistä myös toimintoja määrittelevään lainsäädäntöön sekä työkäytäntöihin, -menetelmiin ja osaamiseen. Tärkeintä uudistamisessa on lapsen edun ensisijaisuus. Selvitysryhmä pitää välttämättömänä, että uudelleen arvioidaan lastensuojelun kansalliset kehittämis- ja ohjausstrategiat. Samalla tulee selvittää kuntien ja valtion työnjakoa ja vastuuta tutkimus- ja kehittämistyössä hyödyntäen muissa maissa kehitettyjä malleja.

Jatkotyöskentelyssä keskitytään arvioimaan ehkäisevien toimien ja lastensuojelulain toimivuutta, lastensuojelulain nojalla annettavaa ohjeistusta ja resursointia sekä lastensuojelun johtamista, asiakastyön toimintamalleja ja koulutustarpeita. Toimenpide-ehdotukset ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi ryhmä tekee loppuraportissa keväällä 2013.

Toimiva lastensuojelu. Helsinki 2012. s. 37
Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:28
ISSN-L 2242-0037
ISSN 2242-0037 (verkkojulkaisu)
ISBN 978-952-00-3264-7

Julkaisu löytyy pdf-muodossa www.stm.fi

 

 

Lastensuojelun asiakkaiden on saatava kokemuksia osallisuudesta ja riittävästi aikaa

Toimiva lastensuojelu tarvitsee asiakkaiden ja lastensuojelun työntekijöiden aitoa kohtaamista ja riittävästi aikaa. Laadukasta lastensuojelutyötä ei voida tehdä ilman asiakkaiden kokemusta omasta osallisuudesta ja kuulluksi tulemisesta, toteaa lastensuojelun toimivuutta selvittänyt ryhmä.

Selvityshenkilöryhmä luovutti väliraporttinsa peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonille keskiviikkona 5. joulukuuta. Väliraporttia varten ryhmä oli kerännyt arvioita lastensuojelun tilasta muun muassa lastensuojelun asiakkailta, työntekijöiltä ja viranomaisilta. Selvitysryhmä piti erityisen tärkeinä lasten, sijaisperheiden ja sijoitettujen lasten biologisten vanhempien kertomia kokemuksia lastensuojelusta.
Palveluja on kehitettävä kokonaisuutena ja henkilöstön riittävyydestä on huolehdittava

Lastensuojeluilmoitusten, avohuollon asiakkaiden sekä kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrät ovat kasvaneet 1990-luvulta alkaen. Vuonna 2008 voimaantulleen lastensuojelulain tavoitetta painopisteen siirtymistä ehkäiseviin palveluihin ja avohuollon työhön ei ole havaittavissa. Esimerkiksi kuudessa suurimmassa kaupungissa uudet resurssit on suunnattu pääosin sijaishuoltoon.

Lastensuojelua ei voida arvioida irrallaan muista palveluista. Selvitysryhmä katsoo, että kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa on kiinnitettävä huomiota lasten, nuorten ja lapsiperheiden tuen ja palvelujen järjestämiseen kokonaisuutena. Rakenteellisia ja toimintakäytäntöjen muutoksia tarvitaan kunnan kaikilla sektoreilla.

Selvitysryhmän mukaan laadukkaan lastensuojelutyön tekemistä ja kehittämistä vaikeuttaa osaavan ja pysyvän henkilöstön puute. Yksin Itä-Suomen alueella on yhdeksän kuntaa, joissa ei nykytilanteessa ole yhtään pätevää lastensuojelun sosiaalityöntekijää.
Tiedonkulkua ja osaamista on yhtenäistettävä

Käytäntöjen kirjavuus eri alueilla on ongelma. Joillain alueilla lastensuojelu ja perheiden palvelut toimivat hyvin, mutta eivät kaikilla. Hyvät käytännöt eivät leviä itsestään. Selvitysryhmä ehdottaakin pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista uudistamisohjelmaa, jonka lähtökohtana on lapsiperheiden ja lasten tuen tarve.

Viranomaisten välistä tietojen vaihtoa koskevat säädökset ovat hajallaan yleis- ja erityislaeissa eikä niitä tunneta riittävästi kentällä. Tämä johtaa selvitysryhmän havaintojen mukaan siihen, että tärkeitä tietoja jää siirtymättä viranomaisten välillä ja toisaalta siihen, että asiakkaan kokemusten mukaan tietoja siirretään asiakkaiden tietämättä. Eri säännösten kokoaminen yhteen on tarpeen ja kiireellistä, jotta tiedon puute ja kirjavat tulkinnat eivät vaikeuta toiminnan hyvää toteuttamista.
Jo nykyinen lainsäädäntö mahdollistaa paremman toiminnan

Selvitysryhmä katsoo, että nykyinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuksia paljon parempaan toimintaan. Kunnissa yhteistyössä tuotetut toimintamallit ja systemaattisesti levitetyt ja ylläpidetyt ohjeistukset selkiyttävät ja tehostavat selvästi viranomaisten välistä yhteistyötä.

Selvitysryhmä jatkaa työtään maaliskuun 2013 loppuun saakka, jolloin se antaa esityksensä tarvittavista kehittämistoimenpiteistä.

 

 

Selvitys kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämisestä

Selvityshenkilöryhmän tehtävänä on selvittää viranomaisten toimintatapoihin, yhteistyön toimivuuteen sekä tietojen vaihtoon liittyviä ongelmia lastensuojelussa.

Lisäksi työryhmä arvioi ennaltaehkäisevää työtä, lastensuojelulain toimivuutta ja ohjeistusta, lastensuojelun johtamista, asiakastyön toimintamalleja ja koulutustarvetta sekä lastensuojeluilmoituskäytännön toimivuutta.

Tämän perusteella työryhmän tekee toimenpide-ehdotuksia havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi. Työssä on kuultava eri alojen asiantuntijoita ja viranomaisia.
Selvitystyön taustaa

Viime aikojen perhesurmat ovat herättäneet kysymyksiä viranomaistoiminnan saumattomuudesta sekä sosiaalityön ja lastensuojelun resurssien riittävyydestä ja käytäntöjen toimivuudesta.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen selvityksen mukaan ainakin osa perhesurmista olisi voitu ehkäistä, mikäli viranomaistoiminta olisi ollut toimivampaa ja selvät merkit ongelmista olisi otettu päätöksenteossa huomioon ja niihin olisi tartuttu ajoissa.

Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä on jo käsittelyssä toimenpide-esityksiä viranomaisyhteistyön parantamisesta perhesurmiin liittyvän selvitystyön pohjalta.

Sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa tehtävällä selvitystyöllä on tarkoitus pureutua laajasti perheiden sosiaalityön sekä lastensuojelun ongelmakohtiin sekä arvioida lastensuojelulain soveltamiseen liittyviä ongelmia.
Aineisto ja aikataulu

Työryhmän toimikausi kestää 31.3.2013 asti. Työryhmä luovuttaa väliraporttinsa peruspalveluministerille marraskuun 2012 loppuun mennessä.

Puheenjohtajana toimii ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja. Työryhmän kokoonpano on valtioneuvoston hankerekisterissä.

Selvitys kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämisestä ks. www.stm.fi

 

 

Tasa-arvo ei toteudu perhevapaiden käytössä

Sukupuolten välinen tasa-arvo on lisääntynyt, mutta silti miesten asemaa pidetään yhteiskunnassa edelleen naisten asemaa parempana. Vaikka naisten asema työelämässä on parantunut, he kokevat haitallisina palkkaerot, uralla etenemisen vaikeuden ja ammattitaidon arvostuksen puutteen. Nuoret miehet taas kokevat epätasa-arvoa koulutusasioissa.

Perhevapaat eivät vielä jakaudu tasaisesti: vanhempain- tai hoitovapaalle jäämisen arvioidaan olevan miehille huomattavasti vaikeampaa kuin naisille.

Nämä tiedot ilmenevät tänään julkaistusta Tasa-arvobarometristä, jolla seurataan sukupuolten tasa-arvoon liittyviä asenteita, mielipiteitä ja kokemuksia Suomessa.

"Ensi vuoden alusta kolmen viikon isyysloman lisäksi isälle on korvamerkitty kuuden viikon oma vanhempainvapaakausi molempien vanhempien kesken jaettavan vapaan lisäksi. Isälle suunnatun vanhempainvapaan käyttöä joustavoitetaan. Toivottavasti tämä uudistus lisää isien aktiivisuutta perhevapaiden käytössä" totesi tasa-arvoasioista vastaava ministeri Paavo Arhinmäki Tasa-arvobarometrin julkistamistilaisuudessa.

Osa-aikaiselle hoitovapaalle jääminen koetaan vaikeammaksi kuin kokoaikaiselle, ja perhevapaille jääminen on naisille edelleen helpompaa kuin miehille.

"Tasa-arvon edistämiseksi pitää jatkaa vanhempainvapaiden pidentämistä ja kiintiöittämistä. Tavoitteena pitää olla niin sanottu 6+6+6-malli. Hoivavastuun jakamiseksi kannattaa myös harkita esimerkiksi hoitovapaan kiintiöimistä erikseen äideille ja isille. Tämä kannustaisi jakamaan vastuuta pienten lasten hoidosta. Vanhempainvapaan käytössä on havaittu, että isien omat kiintiöt ovat nopeuttaneet kehitystä ja saaneet isiä jäämään innokkaammin perhevapaille. Yksinhuoltajilla tulisi olla oikeus käyttää molempien vanhempien osuus" sanoi Arhinmäki.

Huolestuttavaa on se, että seksuaalisen häirinnän kokemukset ovat lisääntyneet miehillä ja yli 55-vuotiailla naisilla. Naisiin kohdistuu selvästi enemmän seksuaalista häirintää, ja erityisesti sitä joutuvat kokemaan alle 35-vuotiaat naiset.

Barometri osoittaa, että tasa-arvon edistämistä pidetään yhteisenä asiana; tasa-arvon lisäämisestä hyötyisivät sekä miehet että naiset. Tasa-arvo ei siis tarkoita vain naisten aseman parantamista, vaan sukupuolittuneiden rakenteiden purkamista, koskevat ne sitten miehiä tai naisia. Ministeri Arhinmäki on päättänyt asettaa työryhmän pohtimaan miesnäkökulmia tasa-arvopolitiikassa. Työryhmä aloittaa työnsä ensi vuoden alussa.

 

 

Suomessa vanhemmuutta ei oteta pois

Venäjän mediassa on esitetty väitteitä, joiden mukaan Suomen lastensuojeluviranomaiset vievät vanhemmilta lopullisesti vanhempainoikeudet ja että tällaisia päätöksiä tehdään ilman oikeudenistuntoa.

Väitteet eivät pidä paikkaansa. Suomen lastensuojelulain mukaan vanhemmat eivät koskaan menetä lopullisesti vanhempainoikeuksiaan. Tällaisia päätöksiä eivät voi tehdä lastensuojeluviranomaiset, eikä myöskään tuomioistuin.

Kaikkia Suomessa asuvia perheitä kohdellaan yhdenvertaisesti ja asiat ratkaistaan Suomen lainsäädäntöä noudattaen. Lastensuojelulain mukaan lastensuojelun on tuettava vanhempia lapsen kasvatuksessa ja huolenpidossa ja pyrittävä ehkäisemään ongelmia. Lastensuojelussa on toimittava mahdollisimman hienovaraisesti ja käytettävä ensisijaisesti sellaista apua ja tukea, joka ei edellytä lapsen asumista erillään vanhemmista. Perheille annetaan tarvittaessa taloudellista tukea tai heitä voidaan muutoin auttaa esim. koulunkäynnissä, harrastuksissa, asunnon hankinnassa ja harrastuksissa. Perheille voidaan järjestää kuntoutumista tukevia hoito- ja terapiapalveluja ja heidän luonaan voi käydä työntekijä auttamassa kodin askareissa ja lasten kasvatuksessa ja hoidossa.

Lain mukaan lapsi on otettava pois vanhempien hoidosta ja hänelle on järjestettävä hoito muualla, jos puutteet lapsen huolenpidossa tai muut kasvuolosuhteet uhkaavat vakavasti vaarantaa lapsen terveyttä tai kehitystä. Samoin on toimittava, jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään esimerkiksi käyttämällä päihteitä tai tekemällä vakavan rikollisen teon. Yleisimmät vanhemmista aiheutuvat syyt, joiden perusteella lapsi on sijoitettava kodin ulkopuolelle, ovat päihteidenkäyttö, vakavat mielenterveysongelmat sekä väkivalta.

Lain mukaan lapsi voidaan kuitenkin sijoittaa asumaan pois vanhempien luota ainoastaan silloin jos se on lapsen edun mukaista, eikä perhettä voida auttaa muilla keinoin. Ennen lapsen sijoittamista pois kotoa on selvitettävä lapsen läheisten mahdollisuudet osallistua lapsen hoitoon ja huolenpitoon.

Lapsi voidaan joutua sijoittamaan kiireellisesti pois kotoa, jos lapsi on välittömässä vaarassa. Kiireellinen sijoitus voi jatkua 30 päivää. Päätöstä voidaan jatkaa 30 vuorokautta, jos se on välttämätöntä sen selvittämiseksi, pitäisikö lapsi sijoittaa asumaan ilman omia vanhempia. Kun lapsi on sijoitettu kiireellisesti pois kotoa, perheen kanssa järjestetään neuvotteluja. Tavoitteena on, että löydetään keinot, joiden avulla voidaan varmistaa, ettei lapsi joudu uudestaan vaaratilanteeseen. Vaikeimpia ovat tilanteet, joissa perhettä on jo yritetty auttaa monin tavoin, mutta lapsi on jouduttu toistuvasti sijoittamaan kiireellisesti tai esimerkiksi tilanteet, joissa vanhemmat kieltäytyvät ottamasta apua vastaan, vaikka lapsen terveys tai kehitys olisi vakavasti vaarantunut esimerkiksi vanhemman päihde- tai mielenterveysongelman vuoksi.

Suomessa lastensuojeluviranomaiset eivät siis koskaan ota vanhemmilta heidän vanhempainoikeuksiaan pois. Vaikka viranomaiset joutuisivat tekemään päätöksen lapsen huostaanottamisesta ja sijoittamisesta asumaan kodin ulkopuolelle, tavoitteena on edelleen, että lapsi voisi palata takaisin kotiin asumaan, jos se on hänen etunsa mukaista. Sijoituksen alkaessa pohditaan, mitä muutoksia pitäisi tapahtua, jotta lapsi voisi palata kotiin ja vanhemmille tehdään aina tarvittaessa oma suunnitelma, johon kirjataan, mitä tukea hänelle annetaan, jotta tilanne paranisi ja lapsi voisi palata kotiin.

Suomen lainsäädännön mukaan lastensuojeluasiat ovat salassa pidettäviä. Päätökset tehdään kunnassa ja jos lapsen huoltaja tai 12 vuotta täyttänyt lapsi vastustaa huostaanottoa ja sijaishuoltoa, asian ratkaisee hallinto-oikeus. Lastensuojelun asiakkaiden oikeusturvasta on huolehdittu siten, että päätöksistä voi valittaa tuomioistuimeen. Lisäksi jos lapsi tai hänen perheensä katsoo, ettei hänen asiassaan ole toimittu oikein, hän voi kannella valvontaviranomaisille.  Valvontaviranomaiset voivat myös omasta aloitteestaan ottaa tapauksen tutkittavakseen. Muun muassa Vantaan lastensuojelutapauksessa eduskunnan oikeusasiamies pyysi oma-aloitteisesti tietoja viranomaisilta ja totesi, ettei tietojen perusteella ole noussut epäilyä lainvastaisesta menettelystä.

 

 

Oppilas- ja opiskelijahuollon painopiste ennaltaehkäisyyn

Sosiaali- ja terveysministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö tiedottavat

Oppilas- ja opiskelijahuollon lainsäädäntöä uudistetaan ja toiminnan painopiste halutaan siirtää ennaltaehkäisevään koko yhteisöä koskevaan toimintaan. Uudistus on tarpeen, sillä koulujen välillä on edelleen suuria eroja. Myös lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilas- ja opiskelijahuollossa on erittäin paljon puutteita.

Perusopetuksessa oppilaalla on jo nykyisen lainsäädännön mukaan oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Tarkoituksena on laajentaa psykologi- ja kuraattoripalveluita myös lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin.

Jatkossa oppilas- ja opiskelijahuolto olisi järjestettävä eri viranomaisten välisenä yhteistyönä niin, että opiskeluhuollosta muodostuu toimiva ja yhtenäinen kokonaisuus. Oppilaiden ja opiskelijoiden oikeutta päästä psykologin, kuraattorin tai opiskeluterveydenhuollon vastaanotolle parannettaisiin.

Oppilas- ja opiskelijahuollon suunnitelmallisuutta lisättäisiin sitomalla opiskeluhuollon suunnitelmat osaksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia, joiden laatiminen on jo nyt kuntien tehtävänä.

Tavoitteena on, että merkittävä osa niistä lapsista ja nuorista, jotka nyt ovat lastensuojelun asiakkaita, saisivat jatkossa nopeammin avun jo oppilas- ja opiskelijahuollossa. Ennaltaehkäisevä oppilas- ja opiskelijahuolto tuo siten myös kustannussäästöjä, koska se vähentää tarvetta lastensuojeluasiakkuuksiin ja korjaaviin toimenpiteisiin.
Esitys oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi lausunnolle 30.11.2012

OKM:n ja STM:n asiantuntijat ovat valmistelleet yhteistyönä luonnoksen hallituksen esitykseksi oppilas- ja opiskelijahuoltolaiksi. Esitys koskee esiopetusta, perusopetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta. Esitys lähtee lausunnoille 30.11.2012. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa alkuvuodesta 2013.

Uuteen lakiin ehdotetaan koottavaksi lainsäädännössä nyt hajallaan olevat oppilas- ja opiskelijahuoltoa ja henkilötietojen käsittelyyn, kirjaamiseen, rekisteröimiseen ja salassapitoon liittyvät säännökset.

 

 

Vanhuspalvelulailla turvataan laadukkaita palveluita iäkkäille koko maassa
vastaanotolla

Hallitus esittää lakia, jonka tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä tarpeittensa mukaista hoitoa ja huolenpitoa yhdenvertaisesti koko maassa laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen avulla. Lailla muun muassa täsmennettäisiin kunnan velvollisuuksia ja vahvistettaisiin iäkkäiden henkilöiden mahdollisuutta saada tarvitsemansa palvelut. 

Hallitus antoi eduskunnalle asiaa koskevan esityksen torstaina 8. marraskuuta. Lain on tarkoitus tulla voimaan 1.7.2013.

Lakia sovellettaisiin vanhuuseläkeikäiseen väestöön sekä sellaiseen iäkkääseen henkilöön, jonka toimintakyky on merkittävästi heikentynyt ikääntymisen myötä alkaneen tai pahentuneen sairauden tai rappeutumisen vuoksi.
Kotipalvelut ensisijaisia, puolisoille mahdollisuus yhteisasumiseen pitkäaikaishoidossa

Laissa säädettäisiin kotiin annettavien palvelujen ensisijaisuudesta. Pitkäaikaishoito voitaisiin toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun se on lääketieteellisesti perusteltua. Hoitojärjestelyn pysyvyys olisi turvattava.

Pitkäaikaishoidossa oleville henkilöille tulisi järjestää mahdollisuus sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja mielekkääseen toimintaan. Iäkkäille avio- ja avopuolisoille olisi järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.
Palvelutarve selvitettävä monipuolisesti ja viivytyksettä

Laki takaisi iäkkäille henkilöille oikeuden palvelujen tarpeen viivytyksettömään ja monipuoliseen arviointiin. Heille laadittaisiin arvion perusteella henkilökohtainen palvelusuunnitelma. Vaihtoehdoista olisi neuvoteltava iäkkään henkilön kanssa ja hänen näkemyksensä olisi kirjattava.

Iäkkäälle henkilölle olisi nimettävä vastuutyöntekijä, jos hän tarvitsee apua palvelujen toteuttamiseen ja yhteensovittamiseen liittyvissä asioissa.

Kiireellisissä tapauksissa sosiaalipalvelut olisi järjestettävä viipymättä ja muissa tapauksissa viimeistään kolmen kuukauden kuluttua päätöksenteosta.
Kuntien suunniteltava täsmällisemmin iäkkäiden palvelut

Lain tavoitteena on varmistaa, että kunnat varautuvat palvelujen tarpeen kasvuun. Kunnille tulisi täsmällisempiä velvoitteita suunnitella toimintaansa vastaamaan paremmin väestön ikääntymiseen, tukea ikäihmisten toimintakykyä sekä varmistaa palvelujen laatu.

Kunnan olisi tehtävä valtuustokausittain suunnitelma ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemisesta ja iäkkäiden henkilöiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saannista. Palvelujen riittävyyttä ja laatua olisi lisäksi arvioitava vuosittain. Kunnan tulisi osoittaa riittävät voimavarat hyvinvoinnin tukemiseen ja palvelujen järjestämiseen.

Vanhusneuvostot ehdotetaan lakisääteistettäviksi. Kunnalla olisi velvollisuus ottaa vanhusneuvosto mukaan kunnan toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan kaikissa asioissa, jotka koskevat ikääntynyttä väestöä.
Toimintayksiköiden palvelujen laatu varmistetaan valvonnalla

Laissa säädettäisiin myös iäkkäille henkilöille palveluja tarjoavien toimintayksikköjen palvelujen laadusta. Henkilöstön määrän, koulutuksen ja tehtävärakenteen olisi vastattava toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden lukumäärää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelujen tarvetta. Asetuksella voitaisiin tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä henkilöstön määrästä ja kelpoisuusvaatimuksista.

Ehdotuksen mukaan toimintayksikön olisi toteutettava omavalvontaa palvelujen laadun ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Omavalvonnan yhteydessä olisi hankittava säännöllisesti palautetta myös toimintayksikön työntekijöiltä.

 

 

Jokaiselle kehitysvammaiselle oikeus yksilölliseen asumiseen ja palveluihin

Ympäristöministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö tiedottavat

Hallitus on tänään antanut periaatepäätöksen, jonka mukaan jokaisella kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus asua samoin kuin muutkin kuntalaiset ja saada tarvitsemansa palvelut. Periaatepäätös ohjaa ja tukee kuntia ja kuntayhtymiä lakkauttamaan asteittain vammaisten ihmisten laitosasuminen sekä kehittämään asumisen tukemiseksi tarvittavia palveluja ja asuinympäristöjä.

Päämääränä on, että vuoden 2020 jälkeen kukaan vammainen henkilö ei asu laitoksessa. Perustan tälle kehitykselle luovat Suomen perustuslaki ja YK:n vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka mukaan vammaisilla henkilöillä on oikeus valita, missä ja kenen kanssa he asuvat.
Riittävät lähipalvelut mahdollistavat kotona asumisen

Laitosasumisen lakkauttaminen edellyttää, että laitoksista ja lapsuudenkodeista muuttaville kehitysvammaisille henkilöille on tarjolla korvaavia yksilöllisiä palveluja. Kuntien ja kuntayhtymien on varmistettava asiakkaiden tarvitsemien palvelujen saatavuus. Palvelujen uudistaminen vaatii henkilöstöltä uudenlaista osaamista ja asiakaskeskeisiä toimintatapoja. Lähipalvelut mahdollistavat myös vaikeimmin vammaisten henkilöiden asumisen lähiyhteisössä.

Periaatepäätöksen mukaisesti jokainen muutto laitoksesta tai lapsuudenkodista suunnitellaan yhteistyössä vammaisen henkilön ja hänen läheistensä kanssa. Asuminen ja palvelut järjestetään tavallisilla asuinalueilla ja asunnoissa. Lisäksi tarvitaan monimuotoista ja laadukasta pienryhmäasumista.

Vammaisia lapsia ei sijoiteta laitokseen. Lasten oikeus tavalliseen lapsuuteen ja kasvu­ympäristöön varmistetaan kotiin tuotavilla ja läheltä saatavilla palveluilla. Niiden vammaisten lasten asumiseen, joiden asumista lapsuudenkodissa tai perhehoidossa ei pystytä järjestämään voimakkaasti tuettunakaan, kehitetään pienryhmäkotiratkaisuja.
Laitoksista uusien palvelujen piiriin

Suomessa on noin 40 000 kehitysvammaista henkilöä, joista 1800 asuu nyt laitoksissa. Kun he muuttavat laitoksista, he siirtyvät avopalvelujen piiriin ja saavat uusia palveluja, kuten vammaispalvelulain mukaisia palveluja ja Kelan kuntoutusta. Periaatepäätöksen edellyttämästä valtion rahoituksesta palveluihin päätetään tarkemmin vuosittaisten kehyspäätösten ja talousarvioiden sallimissa rajoissa.

Vammaispalvelujen kehittäminen on pitkä prosessi, jonka ensimmäinen vaihe oli vammaispalvelulain muutos 2009. Toinen vaihe on kehitysvammahuollon rakennemuutos ja kolmas kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistäminen osana sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistusta.

Periaatepäätös liittyy vuosina 2010-2015 toteutettavaan kehitysvammaisten asumisohjelmaan (Kehas) ja perustuu sosiaali- ja terveysministeriön johdolla laadittuun valtakunnalliseen suunnitelmaan.

 

Uutisten lähde: www.stm.fi