CuRec-verkkolehti
  • Käden jälki
  • Ideavakka
  • Tiedon jyvät
  • Sanakannel
  • Viisasten kivi
  • Ajan pirta
  • Kulttuuripeili
  • Galleria

Valoa kohti

 

- Kun valomiehet tulee töihin, valot sammuu, valomestari Sami Rauhala toteaa vanhan sanonnan kertovan.

Valomestari Sami Rauhala työskentelee Riihimäen Teatterissa. Rauhalan toimenkuva kuulostaa mielenkiintoiselta ja monipuoliselta. Valomestarin tärkeä työväline on valopöytä, mistä toiminta alkaa ohjelmoinnilla ja päätyy lopuksi komentojen kautta valaistuksena näyttämölle. Ennen tätä tarvitaan kuitenkin suunnitelma, joka alkaa syntyä Rauhalan päässä kun hän saa käsiinsä käsikirjoituksen.

Suunnittelutyö lähtee käyntiin useimmiten noin puoli vuotta ennen ensi-iltaa, mutta konkreettinen työ alkaa vähän myöhemmin. Myös valojen tekninen puoli on Rauhalan heiniä

- Minulle kuuluu valojen teknisen kaluston päivittäminen, ylläpitäminen ja huoltaminen, ja tietysti myös itseni päivittäminen vauhdilla kehittyvällä alalla.

Toisinaan työt vievät Rauhalan kiipeämään kattoja pitkin suuntailemaan heittimiä.

 

Suunnitteluvaihe on erittäin luova. Onnistuneista valoista saa harvemmin katsojilta palautetta, vaikka valojen merkitys on äärimmäisen tärkeä esityksessä. Rauhala pyrkii työssään välittämään erilaisia tunnelmia.

- Yritän pitää valoissa rytmin ja punaisen langan. Valon tehtävä ei ole näytellä roolia vaan töniä sitä juttua eteenpäin ja tukea tilaa sekä kokonaisuutta.

Haastavimmaksi tunnelmaksi toteuttaa Rauhala kokee herkän ja lämpimän.

- Kylmä ja synkkä on helpompi luoda kuin kahden ihmisen välinen rakkaus, Rauhala naurahtaa.

Antoisampana työssään Rauhala pitää sitä, kun huomaa onnistuneensa suunnittelussa.

- Sitten kun pääsee lähelle sitä, miten sen on tuolla pääkopassa nähnyt ja onnistuu siinä, mitä on etukäteen suunnitellut. Palkitsevaa työssä on myös se, kun tulee hyviä ideoita, jotka vielä toimivat käytännössä.

 

 

Valomestarin näkökulmasta ensi-ilta on hyvällä tavalla jännittävä, vaikka yleisöä onkin ollut paikalla jo ennakkonäytöksissä.

- En tiedä mikä siinä on. Pakko myöntää, että jos on haastavampi juttu, siinä on enemmän jännitystä. Mutta siihen tottuu ajan myötä.

Voiko jokin sitten mennä pieleen?

- Tekniikan kanssa kun ollaan tekemisissä, monikin asia voi mennä pieleen. Valopöytä ei käynnisty tai polttimo palaa jostain.

 

Vuoden pimeimpänä aikana valomestarin neuvo on hakeutua luonnonvaloon.

- Suosittelen etelänmatkaa!

 

Junamatkalla Riihimäelle aurinko paistoi kirkkaasti!
Teksti ja kuvat: Kaisa Rajamäki, ohjaustoiminnan arteniomi (AMK)

 

 
  • CuRec 1/2009
  • CuRec 2/2009
  • CuRec 3/2009
  • CuRec 1/2010
  • CuRec 2/2010
  • CuRec 3/2010
  • CuRec 4/2010
  • CuRec 1/2011
  • CuRec 2/2011
  • CuRec 3/2011
  • CuRec 4/2011
  • CuRec 1/2012
  • CuRec 2/2012
  • CuRec 3/2012
  • CuRec 4/2012
  • CuRec 1/2013
  • CuRec 2/2013