Jyväskylän yliopisto

Suomessa aivoverenkiertohäiriöt (AVH) ovat kakkossijalla kuolemaan johtavissa sairauksissa. AVH aiheuttaa lisäksi maailmanlaajuisesti ajatellen kolmanneksi eniten vammautumisia ja muita liitännäissairauksia. Terveydenhoidon kustannuksista pelkästään Suomessa ne vievät kolmanneksi eniten rahaa heti Alzheimerin taudin ja skitsofrenian jälkeen. Kuntoutuskäytännöt ja mahdollisuus päästä kuntoutukseen vaihtelevat suuresti Suomessa alueittain, vaikka tiedetään, että AVH-potilaan on tärkeää päästä kuntoutumaan mahdollisimman pian sairastumisen jälkeen.

Forsblom keräsi potilaiden ja kuntoutukseen osallistuneiden musiikkiterapeuttien kokemuksia musiikin kuuntelun ja musiikkiterapian käytöstä aivoinfarktin akuutissa vaiheessa. Musiikin kuuntelun vaikutusta tutkittiin vuosina 2004-2006 Musiikin kuuntelu-projektin aikana, jolloin 60 aivoinfarktiin sairastunutta potilasta jaettiin satunnaisesti musiikin kuunteluryhmään, äänikirjojen kuunteluryhmään ja kontrolliryhmään. Potilaat haastateltiin alussa ja lopussa, ja heidän subjektiivisia kokemuksiaan verrattiin keskenään.

Musiikki aktivoi potilaita arkielämässä

Päivittäinen musiikin kuuntelu paransi kielellisen muistin ja tarkkaavaisuuden suuntaamisen toipumista ja ehkäisi masentuneisuutta ja sekavuutta aivoinfarktin jälkeisinä kuukausina. Verrattaessa musiikin kuuntelijoiden kokemuksia äänikirjojen kuuntelijoiden kokemuksiin, huomattiin erityisesti musiikin rentouttava, virkistävä ja mielialaa muuttava vaikutus. Musiikin kuuntelu aktivoi potilaita liikkumaan ja tekemään kotitaloustöitä, kun taas äänikirjojen kuuntelijat keskittyivät pelkästään kuuntelutehtäväänsä. Potilailla oli aikaa kuunnella potilashuoneissaan varsinkin viikonloppuisin, jolloin mitään muuta ei ollut tarjolla. He saivat myös kotiuduttuaan musiikin kuuntelusta seuralaisen, joka kannusti liikkumaan, tekemään kotitaloustöitä ja lähtemään ulos. Musiikin kuuntelun emotionaaliset vaikutukset mielialaa kohottavana koettiin hyvin tärkeinä. Musiikki herätti myös muistoja, joista potilaat mieluusti keskustelivat musiikkiterapeutin, hoitajien ja potilastovereiden kanssa. Kontakti levyjä tuoviin musiikkiterapeutteihin oli viikoittaista kahden kuukauden seurantajakson ajan ja yhteydenpito koettiin merkityksellisenä.

Musiikkiterapeutti kuntouttajana

Tutkimuksessa haastateltiin myös aivoinfarktipotilaiden kanssa aktiivisesti musiikkiterapiaa tehneiden kuuden musiikkiterapeutin kokemuksia. Potilastyössä musiikkiterapeutti tarvitsee neurologista tietämystä aivoinfarktista ja potilaan kyvyistä selviytyä erilaisista liikerajoja laajentavista soittotehtävistä. Aktiivinen musisointi musiikkiterapian keinoin vaatii sekä aivoinfarktipotilaalta, että musiikkiterapeutilta paljon. Tavoitteiden asettaminen realistiselle, mutta riittävälle tasolle kunkin potilaan kohdalla vaatii tarkkaa suunnittelua, havainnointikykyä ja hyviä vuorovaikutustaitoja. Musiikkiterapeuttien haastattelutulosten perusteella on nähtävissä, että täydennyskoulutuksen käyneiden musiikkiterapeuttien kompetenssia ja taitoja työskennellä AVH- keskuksissa voisi laajemminkin hyödyntää.

lähde: Jyväskylän yliopiston väitöstiedotteet