Leif Packalen ja Sharad Sharma 2007 / 2. painos.
Grassroots comics – a development communication tool
Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy

Kirja kertoo ruohonjuurisarjakuvametodista kommunikoinnin välineenä. Kirjassa annetaan ohjeet siitä, kuinka sitä tulisi tehdä.  Kirjassa kerrotaan ketkä, kuinka ja miten näitä sarjakuvia ovat tehneet. Kirjan tarkoitus on jakaa kokemuksia metodin käytöstä.

Poimintoja sisällöstä

Ruohonjuurisarjakuvaa on testattu Intiassa, joissakin Etelä-Aasian maissa ja muutamissa maissa Afrikassa ja Lähi-idässä sekä Euroopassa. Ruohonjuurisarjakuvia tekevät sosiaalisesti aktiiviset ihmiset pelkän paperin ja kynän avulla, muuta ei tarvita! Se, mikä erottaa ruohonjuurisarjakuvan ammattimaisesta materiaalista, on, että sitä käytetään paikallisessa levityksessä niin, että sarjakuvat ovat näkyvillä kohtaamispaikoilla, bussipysäkeillä, kaupoissa, toimistoilla, kouluissa, ilmoitustauluilla. Lukijat yleensä tietävät organisaation, joka on sarjakuvien takana.

Tärkeää on, että sarjakuvalla käsiteltävä aihe ja sen alkujuuri sekä lukijat ovat ”läheisiä aiheelle”. Sarjakuvat osoittavat, että yksilöt kokevat jotkin yhteisön asiat niin vahvasti, että tuottavat materiaalinsa itse mieluummin kuin luottavat jonkun ulkopuolisen tekemään ammattimaiseen materiaaliin. Ihmiset ovat erittäin kiinnostuneita siitä, mitä paikalliset organisaatiot sekä aktivistit ovat asioista mieltä. Kun he käyttävät sarjakuvia, he saavat huomiota ja se saa aikaan keskustelua.

Sarjakuvia tehdään pääasiallisesti työpajoilla. Ohjaajat eivät neuvo osallistujia sarjakuvan sisällön luomisessa, vaan sisällön täytyy tulla kansalaisjärjestön aktiivilta itseltään. Ohjaajat keskittyvät sarjakuvan visuaaliseen toteutukseen ja siihen, että tarina on looginen kokonaisuus mutta myös helposti luettava sekä ymmärrettävä.

Moni osallistuja ei ole koskaan tehnyt sarjakuvaa mutta saattaa olla hyvin innokas kokeilemaan. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Kun aktiivit tekevät näitä sarjakuvia, alkaa tarinaan kehittyä sisältöä.

Sarjakuvan käyttö vaatii vain paperia ja mustaa printtiä tekevän tulostimen. Sarjakuvaa on onnistuneesti käytetty ihmisoikeuksien kampanjointiin, terveystiedotteissa, korruptiota koskevissa aiheissa sekä ympäristöön liittyvien huolien jakamisessa.  Mikä tahansa ryhmä, jolla on identiteetti ja kohderyhmä, voi tätä metodia käyttää kommunikoinnin välineenä.

Sarjakuvien levitys

Erilaisten ryhmien näkemykset ja maailmankuvat sekä heitä kiinnostavat aiheet saavat näyttelyiden ja julkaisun avulla lukijoita.  Nämä näyttelyt ja julkaisut ovat täynnä paikallisen kulttuurin värittämää tietoa sekä kieltä, jota on vaikea saada käännettyä suurelle yleisölle. Vaikka sarjakuvia ei ole tehty ammattimaisella tasolla, niiden sisältämät aiheet ja tarinat ovat tehty tunteen palolla ja vahvalla itseluottamuksella.

Ruohonjuurisarjakuvan muotoilu: julisteet

Julistesarjakuvat ovat yleisimmin käytetyt ja eniten vaikuttava ruohonjuurisarjakuvan muoto. Niiden etu on selvä: ne näkyvät kyläläisille varsinkin, kun ne ovat strategisella paikalla. Eikä tämä tiedottaminen maksa kuin muutaman kopion verran.

Ruohonjuurisarjakuva on tarina, joka on yleensä kerrottu visuaalisesti neljän ruudun avulla. Usein käytetään kahta A4-paperia, jotka yhdistetään, jotta saadaan A3-koon juliste:

Pafletti/vihkonen

Vihkoset ovat hyödyllisiä varsinkin silloin, jos tarina, johon lukija tutustutetaan, on pitkä ja siinä paljon erilaisia hahmoja. Pitkään tarinaan saa myös mukaan dramaturgiaa ja elävyyttä. Vihkosia on myös helppo jakaa tapaamisissa tai seminaareissa.

Kahdeksansivuinen molemmille puolille piirrettynä on normaalein sarjakuvatyyppi tässä mallissa.

On myös mahdollisuus tehdä 16 kuvan sarjakuvavihkonen, joka on kuvitettu molemmilta puolilta paperia.

Haitariminisarjakuva

On myös mahdollista tehdä haitarisarjakuvia, jotka on myös helppo kopioida. Ne tehdään siten, että A4- kokoinen paperi jaetaan vertikaalisti kahtia ja jakamalla molemmat puolet neljään osaan. Nämä osat yhdistetään teipin palasella.

Muuta kirjan sisältöä

Kirjassa kerrotaan tarinoita sarjakuvien tekijöistä, jotka ovat vaikuttaneet sarjakuvillaan ympäri maailmaa. Paikkoja ja tarinoita on monta: tarinat ovat todella vaikuttavia kaikenlaisista aiheista, jotka koskevat ihmisiä kuten hyväksikäyttö, väkivalta, avioliitto, toiveet ja pelot, HIV, työelämä ja siihen liittyvät ihmisoikeudet, ympäristö, seksi ja seksuaaliterveys, kulttuuriset epäkohdat, rikollisuus. Kaikki aiheet ovat tärkeitä varsinkin lukutaidottomille ja työtätekeville ihmisille. Aiheet koskevat myös kulttuuria ja ihmisoikeuksia. Kaikki teemat tukevat yksilön aseman kohentamista erilaisissa kulttuureissa.

Miten ohjaustoiminnan artenomi voi mielestäni soveltaa kirjan antia?

Kirja on loistavaa materiaalia ohjaustoiminnan artenomille. Se sisältää rohkaisevia kokemuksia, käyttömahdollisuudet sekä ohjeet. Tätä voi käyttää kokemusten lävitse käymiseen, kokemusten esille tuomiseen. Se, miksi tämä vaikuttaa aivan loistavalta, on se, että käsiteltävä aihe pitää saada lyhyeseen muotoon. Tämä tarkoittaa, että käyttäjä tiivistää ja tiivistää tarinaansa niin lyhyeksi, että näkee dramaturgisesti oman tarinansa vain neljässä kuvassa! Tämä ei ole helppoa. Miten tiivistäisit itse elämänkokemuksesi mahdollisimman vähällä tekstillä neljään ruutuun ja vielä niin, ettei kukaan ymmärrä sarjakuvaa väärin?

Sarjakuvaprosessin aikana voisi opettaa sarjakuvan piirtämistä. Tässä metodissa on äärimmäisen tärkeää, että kuvallisesti kerrottu tarina tulisi kaikille ymmärretyksi ilman väärinkäsityksiä. On myös tärkeää, että tekijä ymmärtää alkulähtökohdan sekä lopputuleman, näin toiseen ja kolmanteen tehtävät kuvat avaavat teemaa ja antavat suuntaa ongelman ratkaisussa.

Tätä voi käyttää sellaisten asiakasryhmien kanssa, joilla on taitoa ongelman ratkaisussa. Pitäisi olla jonkinlainen lukutaito (jos ei ole lukutaitoa, tätä voi harjoittaa ilman tekstiä!) sekä taito pitää kynä kädessä. Tällaiseen skaalaan kuuluvat lapset, nuoret, aikuiset, vanhukset, potilaat ja kuntoutujat.

Se, mitä tällä kommunikointimetodilla halutaan käsitellä, on kiinni vain ohjaajan mielikuvituksesta!

Pohdintaa

Kirjassa on erittäin selkeät ohjeet siitä, kuinka ruohonjuurisarjakuvia tulisi tehdä. Kirjassa oli paljon kuvia käyttömahdollisuuksista, paljon tarinaa kokemuksista ja paikoista, joissa metodia on käytetty. Kirjassa opetetaan, kuinka tulisi kehittää tarina neljään kuvaan ja kuinka tehdä niistä käsikirjoituksen, kuinka asettaa kuvat ruutuihin, lukusuunnat, annetaan neuvoja tekstin kirjoittamiseen ja kerrotaan, miten käytetään puhe- ja ajatuskuplia, kuinka antaa kiinnostava otsikko, kuinka piirtää sarjakuviin ihmisiä. Kaikki alkaa todella tikku-ukon piirtämisestä, kuinka piirtää ihmisen ilmeet, kuinka saada aikaan liikettä ja efektejä, kuinka tehdä perspektiivipiirtämistä ja kuinka liioittelu tekee tarinasta selkeämmän. Kirja antaa selkeät ohjeet koko prosessin läpi vetämiseen.

Tämä on tärkeä aihe, sillä maapallon väestöstä lukutaitoisia on vain murto-osa. Tämä murto-osa koettaa selvitä monista asioista täysin mutu-tuntumalla, eikä heille kantaudu uutiset eivätkä mielipiteet. Kuvallinen kerronta auttaa ihmisoikeusasioissa, korruptiossa, terveysseikoissa ja muissa tärkeissä aiheissa. Tieto ei ole ainoastaan lukutaitoisia varten! Tällä metodilla voidaan kertoa tarinoita yli rajojen ja kielien!

Teksti: Susanna Vesakko, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija