CuRec-verkkolehti
  • Käden jälki
  • Ideavakka
  • Tiedon jyvät
  • Sanakannel
  • Viisasten kivi
  • Ajan pirta
  • Kulttuuripeili
  • Galleria

Rainbow Rescue - ulkotoiminta tyttöleirillä

 

Järjestin Riihimäen seurakunnan varhaisnuorisotyön tyttöleirillä (24. - 25.11.2012) ulkotoiminnan nimeltään Rainbow Rescue. Sen tarkoituksena oli tutustua sateenkaareen erilaisten toimintojen avulla. Kohderyhmänä olivat 9 - 12-vuotiaat tytöt, ja heitä oli yhteensä 47. Lapset jaettiin kolmeen eri ryhmään, joissa he kävivät päivän aikana kolmessa eri toimintapisteessä. Pisteitä oli ulkotoimintani lisäksi askartelu ja raamis eli raamattuhetki. Yksi toiminta kesti noin yhden tunnin. Leiri toteutettiin Riihimäen laitamilla olevassa seurakunnan omistamassa Hirvijärven leirikeskuksessa, jonka isolla tontilla sijaitsee monta metsäreittiä (pururata), hiekkakenttä, nuotiopaikka, rantasauna ja järvi.

Hirvijärven leirikeskus on Riihimäen seurakunnassa
omistuksessa oleva kiinteistö,
jossa voi järjestää kaikenlaisia leirejä ja tapahtumia.

 

Missio: sateenkaaren pelastus

Sateenkaari on räjähtänyt, ja kaikki palaset olivat lentäneet ympäri leirikeskuksen aluetta. Lasten tehtävänä oli ensin kerätä kaikki sateenkaaren värit ja palauttaa ne, ennen kuin aika loppuu. Aikaa oli 12 minuuttia, minkä jälkeen eivät ihmissilmät enää erottaneet värejä.

 

Värejä oli seitsemän: punainen, oranssi, keltainen, vihreä, syaani, sininen sekä violetti. Värit olivat noin 20 cm:n pituisia kanttinauhoja, jotka piilotin ulkoalueelle, samanväriset olivat samassa paikassa helpottamassa jälkeenpäin keräämistä, mikäli kaikki ryhmät eivät löytäisi palasia. Ryhmät jaettiin arpomalla. Ryhmässä oli noin 2 - 3 henkilöa, ja ryhmälleen nimen keksittyään he saivat lähteä etsimään värejä. Aika mitattiin sekuntikellolla, ja pillinvihellyksestä kaikkien ryhmien piti palata takaisin aloituspaikalle, oli löytänyt kaikki värit tai ei.

Mikä on sateenkaari? – rasteilla tietoa ja taitoa

Seuraavaksi olivat vuorossa rastit sateenkaaresta. Rasteja oli neljä, ja niissä oli jokaisessa erilainen tehtävä ja ne suoritettiin järjestyksessä. Ensimmäinen oli kysymysrasti, jossa piti vastata kolmeen kysymykseen: mikä on sateenkaari? Missä Raamatun kertomuksessa esiintyy sateenkaari? Ja mitä sateenkaari merkitsee Raamatun mukaan? Rasti oli lasten palautteen mielestä aika vaikea, mutta hyvin olivat ainakin toiseen kysymykseen vastanneet. Toisen rastin tarkoituksena oli laittaa sateenkaaren värit oikeaan järjestykseen. Lapset sanoivat tätäkin rastia vaikeaksi, mutta ideana oli veikata. Kolmasosa ryhmistä sai järjestyksen oikein.

Kolmannella rastilla oli tarkoitus keksiä mahdollisimman monta sanaa tai nimeä sanasta sateenkaari, niin että muuttelee kirjaimien paikkoja (ns. anagrammi). Aikaa oli kaksi minuuttia. Lapset tykkäsivät tästä, koska alkoivat illalla saunassakin tehdä anagrammeja. Eniten sanoja oli yhdellä ryhmällä, 28 sanaa. Nämä kaikki edellä mainitut rastit olivat ulkona, ja viimeinen rasti oli pidettävä sisällä, koska oli märkä maa ja kosteutta. Neljäs eli viimeinen rasti oli maalaus-/piirustus-rasti. Lasten tehtävänä oli pohtia myyttiä, jonka mukaan sateenkaaren päässä on aarre. Päätettyään, mikä aarre olisi, se piti piirtää tai maalata. Muistutin lapsia vielä siitä, etteivät kaikki aarteet ole kultaa ja jalokiviä. Rastin tunnelma oli leppoinen, olin laittanut piirustus-/maalausalustat keskelle salia. Siten kaikki ryhmäläiset olivat yhdessä keskenään. Lisäksi taustalla soi levy, jossa oli leppoisia sateenkaaresta kertovia lauluja.

 

Lasten teoksia Aarre-rastilta. Tehtävänä oli piirtää sateenkaaren päässä oleva aarre.

Katastrofi vai jymymenestys? – oma arvio toiminnasta

Suunnittelin toimintaa syksyllä silloin tällöin pari kuukautta. Halusin tehdä jotain erilaista, kun aina olen ohjannut perusrastirataa tai toimintapisteitä. Värien haku oli loistava idea, ja palautteen mukaan lapset tykkäsivät siitä paljon. Mutta, kuten aina, ei ikinä voi tietää huolellisesta suunnittelusta huolimatta, meneekö kaikki aikataulussa ja mikä toimii ja mikä ei.
Minulla ei ollut tilaisuutta testata tätä toimintaa ennen leiriä kellään, joten ensimmäinen ryhmä toimi koekaniineina. Niin siinä sitten kävi, että olin suunnitellut rastien keston mönkään, ja sen seurauksena puolet joukkueista eivät ehtineet viimeiselle rastille. Ne ryhmät saivat tehdä loppuun tai kokonaan viimeisen rastin piirustuksen saunojen aikana. Tästä viisastuneena vähensin aikaa rasteilla seuraavalle ryhmälle. Se toimi, koko toinen ryhmä ehti hyvin olla viimeisellä rastilla yhdessä n. 20 min, kuten oli tarkoitus, samoin myös kolmas ryhmä. Viimeisellä ryhmällä luontoäiti teetti eteemme vaikeuden – alkoi hämärtää. Väripalasia oli vaikea löytää enää hämärästä, lisäksi niitä oli enää muutama jäljellä, joten niitä ei välttämättä huomannut, ellei kävellyt aivan läheltä.
Mutta loppujen lopuksi olin tyytyväinen kokonaisuuteen. Ikinä ei ole kaikki mennyt putkeen ohjaushistoriani (n. kahdeksan vuotta) aikana. Tämä on hyvää harjoitusta siihen, että ohjaustoimintaa muutetaan sitä mukaan, kun tarvitaan, ja aina täytyy olla muutama varasuunnitelma. Kaikkeen pitää varautua, ja nopeastikin keksiä ratkaisu ongelmiin. Lapsetkin tykkäsivät kokonaisuudesta palautteessa, jonka pyysin erityisesti tätä lehtijuttua varten. Heidän mielestään oli mukava ja erilainen toiminta, jossa oli erilaisia tehtäviä. Lisäksi joku sanoi oppineensa uutta sateenkaaresta, joten voin sanoa siihen, että Mission complete!
Teksti ja kuvat: Jutta Koskinen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija

 

 

 

 
  • CuRec 1/2009
  • CuRec 2/2009
  • CuRec 3/2009
  • CuRec 1/2010
  • CuRec 2/2010
  • CuRec 3/2010
  • CuRec 4/2010
  • CuRec 1/2011
  • CuRec 2/2011
  • CuRec 3/2011
  • CuRec 4/2011
  • CuRec 1/2012
  • CuRec 2/2012
  • CuRec 3/2012
  • CuRec 4/2012
  • CuRec 1/2013
  • CuRec 2/2013