CuRec-verkkolehti
  • Käden jälki
  • Ideavakka
  • Tiedon jyvät
  • Sanakannel
  • Viisasten kivi
  • Ajan pirta
  • Kulttuuripeili
  • Galleria

Valon merkitys ihmisen hyvinvoinnille

Valo on elämässämme itsestään selvä asia. Ilman, veden ja tulen rinnalla se on elämän peruselementtejä. Harvoin tulemme miettineeksi, mitä kaikkea se meille oikeastaan merkitsee? Aurinko nousee joka aamu valaisemaan päivää, lapin kaamosta lukuun ottamatta. Kaupungeissa katuvalot valaisevat yötä päivää, sähkökatkojen aiheuttamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Mitä muuta valo merkitsee meille, kuin mahdollisuutta työskennellä vuorokauden ajasta huolimatta? Miten valo vaikuttaa hyvinvointiimme?

Artikkelia varten haastattelin yliopettaja Marja Sirkkolaa, Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmasta. Sirkkola on tehnyt pitkän uran muun muassa multisensorisen työn opettajana, kehittäjänä ja tutkijana.

 

Marja Sirkkola Australiassa valmistautumassa konferenssiin.

 

Mitä valo on?

Valo on energiaa ja värähtelyä. Eri värit muodostuvat eri aallonpituuksista. Valonvoimakkuuden yksikkö on luksi. Metrin etäisyydeltä kynttilä on voimakkuudeltaan yhden luksin. Kodin yleisvalaistus on 100–200 luksia, kirkasvalolamput 2500–10 000 luksia ja kirkas päivänvalo 10 000 luksia (Partonen, 2005). Jo valonvoimakkuudet antavat viitteen, että ne voivat vaikuttaa eri tavoin.

Sirkkola kertoo puutarhoissa tehdyistä tutkimuksista, joissa on tutkittu valon merkitystä kasvien kasvamiselle. Tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi sinisessä valossa olevat kasvit kasvavat paremmin. Myös musiikki vaikuttaa kasvien kasvamiseen, se on värähtelyä kuin valokin. Tämän vuoksi kannattaakin miettiä ympäristössämme olevan valon laatua ja vaikutuksia myös meihin itseemme.

Vaikka emme tule sitä päivittäisessä elämässä välttämättä miettineeksi, ympärillämme on hyvin monenlaisia valonlähteitä jatkuvasti. Niillä saattaa olla arvattuakin suurempi vaikutus hyvinvointiimme. Sirkkola kertoo, että esimerkiksi neonputkivalaisimet eli laajasti kouluissa ja työpaikoilla käytössä olevat loisteputkivalaisimet, kehitettiin alun perin viime vuosisadan alussa sodan kenttäsairaaloita varten. Niitä suositeltiin käytettäväksi vain kaksi tuntia kerrallaan, koska ne valaisevat epätasaisesti. Tämä ei ole aivojen kannalta hyvä asia pidemmän päälle. Sirkkola suositteleekin, että loisteputkien tilalla kannattaisi käyttää päivänvalolamppuja, koska niistä tuleva valo on luonnollisempaa ja aallonpituuksiltaan laadukkaampaa. Päivänvalolamppu saa ympäristön värit tulemaan paremmin esiin, vaikka onkin sinisempää kuin totutun vanhanaikaisen sähkölampun keltainen sävy.

Myös valaisimien asettelulla on merkitystä. Epäsuora valo on parempi, kuin suora valo. Esimerkiksi kattoa tai seinää vasten kohdistetut valot, ovat parempia kuin suoraan porottavat valaisimet. Kannattaakin miettiä, millainen valaistus sinulla on kodissasi ja työhuoneessasi? Huonolla valaistuksella voidaan pilata hyväkin sisustus, puhumattakaan muista vaikutuksista.

 

Epäsuoraan kohdistettu valaisin luo tunnelmaa ja pehmentää valoa.

 

Valo hoitaa huomaamattakin

Nykyään kovin yleistyneet saraste- ja kirkasvalolamput, ovat hyviä valon lähteitä, mikäli ihminen ei pysty oleskelemaan auringossa. Kyseiset valot ovat myös hyödyllisiä kaamosrasituksen ja kaamosmasennuksen hoidossa. Erään Jyväskylän yliopiston tutkimuksen mukaan kaamosrasituksesta kärsii 10–25% ja kaamosmasennuksesta 1-3 % suomalaisista. Paras valon lähde on kuitenkin luonnollinen valo eli auringonvalo, jota ihmisen pitäisi saada tarpeeksi. Luonnonvalo on energiaa, josta kaikki elämä on riippuvaisia. Sirkkola kertoo mielenkiintoisen huomion myös kirkkojen suurista värilasi-ikkunoista, joissa on käytetty aitoja metalleja antamaan väriä lasimassaan. Niiden kautta suodattuva auringonvalo on luonnollista valohoitoa.

Valoa on käytetty hoitomuotona jo pitkään. Vaikka ihminen olisi sokea, hän silti tarvitsee valoa. Ihmisen iho aistii auringonvalon, mihin värivalohoito perustuukin. Hoitovaloina käytetään samoja kahdeksaa väriä sisältäen magentan, joita esiintyy sateenkaaressa luonnossa. Esimerkiksi vanhusten reuman hoidossa käytetään punaista valoa sekä vauvojen keltaisuuden hoidossa sinistä valoa. Sirkkola muistuttaa kuitenkin, että sopiva valon laatu pitää aina valita ihmisestä ja tilanteesta riippuen, yksilölliset tarpeet huomioiden. Niin kuin kaikessa, valohoidossakin pitää muistaa kohtuus. Mielenkiintoista on, että Britanniassa värivalohoitoon on mahdollista saada saman lailla tukea kuin Suomessa KELA korvaa esimerkiksi musiikkiterapiaa. Täytyy toivoa, että tulevaisuudessa sama mahdollisuus tulisi Suomeen, samalla kuin alan koulutuskin.

Aistien kautta luodaan hyvinvointia. Multisensorisessa toiminnassa rakennetaan erilaisia ympäristöjä, jossa käytetään hyväksi kaikkia eri aisteja. Miellyttävien aistikokemusten kautta saadaan tuotettua rentoutumista ja luotua vireystiloja. Kokemusten kautta luodaan pohjaa muun muassa oppimiselle, luovuudelle ja hyvinvoinnille. Multisensorisessa tilassa voi olla erilaisia pintoja, materiaaleja, tuoksuja, ääniä ja tietenkin valaistuksella ja valolla on suuri merkitys. Multisensorinen työ on oiva apuväline asiakastyöhön, mutta jokainen voi myös rakentaa kotiinsa itselleen mieluisan tilan, joka hellii aisteja ja tuottaa hyvää oloa.

Meillä jokaisella on mahdollisuus saada valoterapiaa joka päivä ilmaiseksi. Jos ulkona on vielä valoisaa tämän artikkelin luettuasi, laita tietokone kiinni ja lähde ulkoilemaan! Nauti valosta, raittiista ilmasta, liikunnasta ja lisää hyvinvointiasi! Luonnollisen valohoidon jälkeen voit mennä kotiin jatkamaan rentoutumista kynttilän tunnelmalliseen ja lämpöiseen valoon.

 

Lisätietoa valosta voi lukea muun muassa Timo Partosen kirjasta Voimaa valosta (2005).

 

Auringonlasku Rovaniemellä, muistoja syksyn pehmeästä valosta.

 

 

Teksti ja kuvat: Marjukka Peltola, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija

 

 
  • CuRec 1/2009
  • CuRec 2/2009
  • CuRec 3/2009
  • CuRec 1/2010
  • CuRec 2/2010
  • CuRec 3/2010
  • CuRec 4/2010
  • CuRec 1/2011
  • CuRec 2/2011
  • CuRec 3/2011
  • CuRec 4/2011
  • CuRec 1/2012
  • CuRec 2/2012
  • CuRec 3/2012
  • CuRec 4/2012
  • CuRec 1/2013
  • CuRec 2/2013