”Laita tulet!”

tuttavani kehottaa, kun astumme sisään pimeään mökkiin. Eihän sinulla OLE takkaa, mietin itsekseni. Jaa, tarkoittaa varmaan valoja – mutta missä on valokatkaisin? Taputtelen seinää ovenkarmien molemmilta puolilta. Ylpeys ja itsepäisyys eivät anna periksi, että kysyisin. Lattialle tipahtaa seinäkalenteri, sisäilman lämpömittari ja pieni taulu, kun hapuilen piileskelevää katkaisijaa. No niin, nyt kolahtavat lattialle varapatterit puolipaneelin päältä… Naps! Ja tulet on laitettu.

On hyvin kaukonäköistä piilotella valokatkaisijoita. Jokuhan voi vaikka varastaa ne. Kun tuntemattomassa paikassa aloittaa etsivän työt heti kynnyksellä, voi into laantua jo ensimmäisten metrien jälkeen. Valokatkaisijan eteen kannattaa laittaa esimerkiksi siirrettäviä vaatenaulakoita, roskiksia, lakaisuharjoja ja rikkalapioita. Mahdollisuuksia on lukemattomia, vain mielikuvitus on rajana!

Keräily on monen harrastus. Lattialta keräily on tavallaan keräilyn alalaji. Se kehittää muun muassa huomiokykyä, notkeutta, sorminäppäryyttä sekä itsehillintää. Tässä on aineksia vaikka uudeksi olympialajiksi. Valonmäärän vähyys ja lattialta kerättävien tavaroiden pienuus nostaisivat luonnollisesti vaikeustasoa. Millaisia mahdollisuuksia lajin kehittämisessä: joukkuelattialtakeräily, kuviokeräily, telinekeräily, 500 m:n keräily jne.

Energiansäästölamppu on nimensä veroinen keksintö. Ja eteisessä on sen paras mahdollinen paikka. Saavut pimeään huoneistoon, ja eteisessä räväytät valon palamaan. Menee minuutti, toinen, kolmas… Ympärilläsi leijuva valo on hämyinen, viipyilevä, samettinen, hieman lupaava. Odotat valon kirkastumista - aivan turhaan. Vinkki: voit käydä laittamassa kahvin kiehumaan (myös teevesi käy) ja pyöräyttää voileivän valmiiksi odotellessasi. Energiaa säästyy, kun sammutat eteisen valon. Se kun ei ole vieläkään sisäistänyt lampun syvintä olemusta. Myötätunto tässä kohdassa on ehdottomasti valaisimen puolella.

Rappukäytävistä lainatut/varastetut/talteen otetut lamput saavat tuntemaan lämpöä teon tehneitä kohtaan. On se lamppu aika kallis hankinta. Sitä paitsi, voihan liikkua hissillä kerroksesta toiseen, siellä on valo. Mennään hissillä. Se on vähän niin kuin ”Mennään bussilla”, se englantilainen tv-sarja. Sarjassa oli tosin monta bussia. Meidän rapussa on vain yksi hissi ja 20 asuntoa.

Viisas kuljettaa aina mukanaan taskulamppua. Tai otsalamppua. Tai edes led-valolla varustettua avaimen perää. Tai sitten päässä on lippis, jonka lipassa on nappiparistolla toimivat led-valot. Eipä tule kannettua mukananedellä mainittuja tavaroita. Syksyhämärissä oikaisen huomaamatta estottomasti lätäköiden poikki. Tuntuu melko virkistävältä, kun jääkylmä vesi holahtaa kengän suuaukosta sisään ja huuhtelee varpaita. Miksi suurimmat, syvimmät ja likaisimmat rapakot haluavat vaania pimeissä paikoissa? Eihän niillä ole mitään pelättävää.

Entä kuinka saa tilattua taksin kevyenliikenteen väylälle?  Jos taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku (Tuomari Nurmion kappale Valo yössä), niin silloinhan pitää mennä kävelemään ajoradalle. Taksit kun eivät saa ajaa kevyenliikenteen väylällä. Vielä.

Ihanin jouluvalo on lasten tuikkivissa silmissä. Pitäisikö aikuistenkin ruveta uskomaan  joulupukkiin  – ja sytyttää valot?

Teksti ja kuvat: Marja Helynen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija