Kohtaaminen junassa

Kolmantena koulupäivänä Riihimäeltä lähtevässä junassa viereeni tuli vanha mies, jolla oli yllään tuulipuku ja mukanaan tietokonelaukku. Hän tilasi kahvin ja istuutui penkkiin. Hän kysyi minulta:

- Minne matka?

- Hämeenlinnaan, vastasin.

- Sama paikka. Mitä opiskelet?

- Ohjaustoimintaa, tiedätkö mitä se on?

- Juu, mies sanoi.

-Tämähän menee niin nopeasti Riihimäeltä, että hyvä, kun ehtii kahvin juoda.

Kun juna saapui Hämeenlinnaan, mies nousi ja sanoi:

- No, opiskeluintoa sitten. Olet viehättävä nuori nainen, pidä huolta itsestäsi.

Näiden sanojen rohkaisemana oli hyvä aloittaa koulupäivä.

Ajatus koulumatkasta aiheutti stressiä

Kun sain tietää saaneeni opiskelupaikan ohjaustoiminnan koulutusohjelmasta Hämeenlinnasta, olin tietysti aluksi yllättynyt ja iloinen. Sitten tajusin, että minun täytyy alkaa kulkea päivittäin junalla Hämeenlinnaan, vaihtaa junaa Riihimäellä ja pyöräillä Hämeenlinnan aseman ja koulun väliset kaksi ja puoli kilometriä joka arkipäivä. Ilon ja innostuksen sijaan mieleni täytti stressi. Ensimmäisten kolmen päivän jälkeen sanoin miehelleni kotona, että en jaksa tätä matkustamista. Emmekö voisi muuttaa Hämeenlinnaan tai hankkia auton?

Asiat voi nähdä positiivisestikin

Kun tilanne nyt kuitenkin oli mikä oli, minun täytyi vain sopeutua siihen ja alkaa nähdä asiat positiiviselta kantilta. Miten voisin hyödyntää tämän tilanteen? Mitä voisin oppia tästä kokemuksesta? Junassa voi loppujen lopuksi tehdä monia asioita, joita esimerkiksi autolla liikkuessa ei voisi. Niinpä aloin käyttää aikaa junassa hyödyksi.

Päätin, että alkaisin piirtää junassa joka päivä luonnoskirjaani tussilla. Ensimmäisten päivien aikana en kuitenkaan saanut yhtään kuvaa vihkoni täytteeksi. Mitä tässä nyt muka voi piirtää, junan penkkejä vai?

Uusia oivalluksia

Kerran päätin kuitenkin avata kirjan ja alkaa piirtää. Samalla huomasin, että toisin kuin olin aina luullut, osasinkin piirtää asioita ilman konkreettista mallia. Vähitellen kirjaan alkoi syntyä kuvia, joita en olisi uskonut osaavani tehdä.

Huomasin myös, että nyt minulla oli aikaa lukea kiinnostavaa romaania, joka oli kesken.  Aloin melkein odottaa junamatkaa, kun tiesin voivani lukea hyvää kirjaa eteenpäin. Samalla junamatkasta tuli ikään kuin matka tuon kirjan sisällä, sain hetkeksi hypätä toiseen maailmaan.

Mitä muuta voin tehdä junassa?

Näiden lisäksi olen käyttänyt junamatkoja muun muassa koulutehtävien suunnitteluun, tenttikirjan lukemiseen, neulomiseen, ajattelemiseen, rentoutumiseen ja maisemien ihailemiseen, musiikin kuuntelua unohtamatta. On oikeastaan mukavaa aloittaa päivä istumalla rauhassa paikallaan ja ajattelemalla asioita, nauttimalla aamuauringosta tai jännittävästä syysaamun pimeydestä, kun ikkunoista tulee peilejä, joiden takaa aina välillä pilkahtaa katuvalo, ja vesipisarat liukuvat niiden pinnalla. On myös hauskaa katsella ihmisiä, miettiä minne he ovat menossa ja mistä tulossa.

Ei tarvitse vaivautua

Junassa siis voi tehdä monia asioita, joille välttämättä ei osaisi antaa muuten aikaa. Junamatkat voivat näin olla jopa hyödyllisiä. Silti moni junalla kulkeva vain istuu ja tuijottaa tyhjyyteen yrittäen vältellä vastapäätä istuvien katsetta vaivautuen ja kiroten mielessään, kun matka kestää ja kestää. Minä siis päätin tehdä matkoista Matkan. Mikset sinäkin tekisi?

Teksti ja kuvat: Heljä-Mari Veijonen, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija