Kun Jurvan toimintakeskuksen oven avaa, puheensorina ja nauru kävelevät vastaan ensimmäisinä. Seuraavaksi minua tervehtii Heli, joka riemastuu mukanani olevasta vauvasta. En voi kuin tulla hyvälle mielelle paikan mukavasta ilmapiiristä, sillä edes käynnissä oleva ilmastointiremontti ei paikan ilmapiiriin tunnu vaikuttavan. Remontin vuoksi on “naistenpuolelle” raivattu tila isolle pöydälle, jonka äärellä kymmenkunta asiakasta, aikuisia kehitysvammaisia kaikki, avaavat paperinaruja jouluisia kukkia ja valoryijyjä varten. 26 vuotta toiminnassa olleessa keskuksessa joulua valmistellaan lähes koko vuosi. Joulun alla järjestetään suuret joulumyyjäiset, joissa suurin osa vuoden aikana valmistetuista tuotteista myydään.

Heli pitää mattojen kutomisesta

Pienen paikan haasteet ja mahdollisuudet

Nykyään Kurikan kaupunkiin kuuluva Jurva on Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva piskuinen reilun neljäntuhannen asukkaan kylä. Kylän asukasluvun väheneminen on vaikuttanut myös toimintakeskuksen toimintaan ja erityisesti tuotteiden menekkiin. Silti joulukuun alussa järjestettävissä myyjäisissä käy vuosittain satoja ihmisiä. Toimintakeskuksen johtaja Arja Lehto myöntää, että valmistettavien tuotteiden kanssa on jääty ajasta jälkeen. Nykyään esimerkiksi poppana ei ole muodikasta ja toisaalta se on myös kallista. Nykypäivän ihminen miettii tarkasti, ostaako kaupasta halvemmalla vaiko käsintehdyn tuotteen.  “Kaupoista kun saa nykyään kaikkea mahdollista ja mahdotonta.”

Suurin haaste uusien käsityömallien keksimisessä on siinä, pystyykö vammainen tekemään sen, Arja Lehto sanoo. Asiakkaat täytyykin tuntea todella hyvin, ennen kuin heille pystyy uusia malleja suunnittelemaan. Lehdon mukaan menee puolesta vuodesta vuoteen, ennen kuin vammaisen ja hänen kykynsä on oppinut tuntemaan tarpeeksi hyvin. Uusia asiakkaita toimintakeskukseen ei kuitenkaan kovin usein tule, välissä on vuosienkin taukoja. Pienessä kylässä on se etu, että tulevat asiakkaat tietää jo vuosia etukäteen, koska “kaikki tuntevat kaikki”.

Valoryijy on yksi uusista tuotteista

Ei rahalla, vaan sydämellä

Budjetti ei sinällään aiheuta suuria haasteita käsitöiden suunnittelemisessa. Lehdon mukaan suurin osa on tähän asti pystytty toteuttamaan. Kuitenkin esimerkiksi isot ryijytyöt on poissuljettuja juuri budjettikysymyksen vuoksi. Töiden hinta ei päätä huimaa, upean maton saa muutamalla kympillä ja pienen valoryijyn lamppuineen reilulla kolmella kympillä.

Toimintakeskuksessa apuohjaajana työskentelevän Marita Vuorisen mukana paikan käsityömallivalikoima on osittain uudistunut. Hän on ideoinut muun muassa kransseja ja muita koristeita luonnonmateriaaleista, paperinaruista valmistettavia valoryijyjä sekä paperimassatöitä. Vuorisen mielestä suurin haaste uuden mallin suunnittelussa on se, että tuote saadaan kaupaksi. Huvikseen töitä ei siis tehdä, ja vammaistenkin motivaatio kasvaa, kun he huomaavat, että työt myyvät. Oman työn arvostus on tärkeää.

Paperinarusta saa aikaiseksi kaikenlaista!

On todella haastavaa saada tuotteesta samaan aikaan tarpeeksi yksinkertainen, myyvä ja ajanmukainen. Osittain siksi osa toimintakeskuksessa valmistettavista töistä on valmiita paketteja. Tällaisesta esimerkkinä Vuorinen näyttää 3D-kortit. Joissain töissä vammaiset valmistavat osan ja lopun tekevät ohjaajat. Esimerkiksi paperinarusta valmistettavat ruusukranssit ohjaajat kasaavat valmiiksi vammaisten tekemistä ruusuista. Vuorinen myöntää, ettei tätä työtä tehdä kello kaulassa, vaan sydämellä ja ajan kanssa. Senpä vuoksi Vuorisen kotona on tälläkin hetkellä vessapaperirullista tehtyjä kukkia iso kasa. “Nehän nyt tulee siinä television katsomisen lomassa”, Marita nauraa.

Ennen lähtöäni Heli haluaa vielä kuvan itsestään vauvan kanssa. Lupaan lähettää kuvan jälkikäteen sähköpostissa. Sulkiessani toimintakeskuksen oven on porukka siirtynyt ruokailemaan. Keskittynyt tunnelma töiden ääressä on vaihtunut iloiseen rupatteluun lihasopan äärellä. Yksi päivän tärkeimmistä hetkistä on alkanut.

Teksti ja kuvat: Laura Heiniluoma, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija