Kolme päivää pääsiäiseen -larppi järjestettiin nimestään huolimatta syyskuussa. Pelin ideana oli tutustuttaa pelaajansa Jeesuksen ajan maailmaan. Peli sijoittui hetkeen ennen kohtalokasta pääsiäistä, jolloin Jeesus tuomittiin ristiinnaulittavaksi. Jeesusta ei pelissä ollut, hahmot edustivat sen aikakauden tyypillisiä ammattien harjoittajia ja sosiaalisia verkostoja. Ryhmittyminä olivat kiihkomieliset selootit, Jeesuksen seuraajat, roomalaiset sekä pelipaikkana toimineen majatalon väki.

Roomalaisten seurue

Itse pelasin yhtä Jeesuksen kolmesta seuraajasta. Vaikken kristitty olekaan, koin pelaamisen varsin tunnepitoisesti. Jeesus oli oman aikansa radikaali – hän puhui naisten aseman parantamisesta, köyhien ja sairaiden auttamisesta sekä aivan erilaisesta normistosta kuin tuolloin alueella oli tapana. Hän korosti henkisiä arvoja omaisuuden sijaan. Oli herkullista puhua Jeesuksesta suurena ajattelijana ja ennustettuna messiaana sekä kertoa kiinnostuneille, miltä tuntui seurata, kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla. Oma hahmoni oli entinen prostituoitu, jolle Jeesus oli antanut synninpäästön ja sukunsa hylkäämälle naiselle uuden perheen seuraajistaan.

Toimittajan oma hahmo oli juutalainen nainen

Pelaajan kaksoistietoisuus toi peliin oman sävynsä. Hahmo ei tiennyt, mitä Jeesukselle tulisi tapahtumaan sinä pääsiäisenä ja kuinka se muuttaisi maailmaa hitaasti mutta varmasti. Pelaajana kihertelin viittauksille tulevasta. Pelin aikana hahmon suureksi tavoitteeksi tuli estää Jeesuksen nimen tahriintuminen väkivaltaisuuksilla, joita osa hänen kannattajistaan piti ainoana tapana saada Jeesuksesta juutalaisten kuningas. Pelaajana tiesin kaikenlaisen estämisen turhaksi, sillä Jeesus tultaisiin tuomitsemaan. Sitä suloisemman katkeraa pelaaminen oli.

Peli oli tunnelmaltaan lämmin. Pelaajina oli sekä kokeineita että ensikertalaisiakin, ja pelin avoin ilmapiiri antoi kaikille tilaa omaan ilmaisuun. Seurakunta antoi kokeilijoille turvallisen ympäristön. Kokenut nuorisotyönohjaaja piti langat käsissä ja oli läsnä koko tapahtuman ajan. Uskon seurakunnan hyötyvän siitä, että se on mukana larppien järjestämisessä. Tuolloin seurakunta tavoittaa ihmisryhmän, joka on muutoin harvoin paikalla seurakunnan tapahtumissa – nuoret aikuiset.

Pelillä oli myös pedagogisia tavoitteita. Jeesuksen ja Raamatun ajan tapahtumiin tutustumisen lisäksi tavoitteena oli myös saada osallistujat miettimään näitä asioita uudessa valossa. Omakohtainen kokemus, vaikkakin kuvitteellisessa ympäristössä ja tilanteessa, avarsi ainakin omaa näkemystäni Uuden Testamentin tapahtumiin. Pelin tekijät aikovat kehittää pelistä sellaisen, että sitä voisi pelauttaa erilaisille ryhmille. Itse koen pelin voivan olla mainio osa esimerkiksi rippileiriä. Niin vahva kokemus oli paatuneellekin larppaajalle viettää hetki Jeesuksen ajassa.

Teksti: Johanna Verhiö, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelija

Kuvat: Eliza Rask