Linnunpönttöjä ja istutuslaatikoita kierrätyslaudoista

Ohjaustoiminnan artenomiopiskelijat järjestivät yhdessä ympäristöjärjestö Dodon kanssa työpajan, jossa nikkaroitiin kierrätyslaudoista linnunpönttöjä ja istutuslaatikoita. Ohjaustoiminnan artenomiopiskelija Virve Sankala vastasi työpajan toiminnasta osana opinnäytetyötään. Haastattelimme Virveä tapahtuman jälkeen.

Mistä idea nikkarointipajaan syntyi?

Idea  nikkarointipajaan oli tullut esiin yleisöltä aikaisemmissa Kierrätystehdas-tapahtumissa, joten kun ehdotin Laurille (toim. huom. Lauri Helle, tapahtuman tuottaja) uuden työpajan tekemistä, hän heitti minulle idean linnunpönttöjen tekemisestä jätelaudasta. Aihe ei ollut itselleni aluksi kaikkein omin mutta otin haasteen vastaan!

Kuinka paljon kustannuksia paja vaati ja mistä materiaalit hankittiin?

Materiaalit saimme lähinnä sponsorilahjoituksina tai lainoina. Oli hieno juttu huomata, kuinka paljon eri tahoja mukaan lähti. Pitää muistaa kuitenkin, että aluksi näiden sponsoreiden kartoituksessa oli todella paljon työtä - jos sen olisi laskenut työtunteina, olisi paja erittäin kallis.

No, tämän lisäksi Kierrätystehdas ry kustansi osan tarvikkeista, kuten suojapellit, sekä auttoi monin tavoin muutenkin. Ilman sitä tätä pajaa ei olisi voitu järjestää. Myös pajan vapaaehtoiset ohjaajat ja minä itse lainasimme pajan toteutukseen paljon asioita, kuten työkaluja, EA-laukun ja niin edelleen. Näimme kaiken tämän vaivan, sillä halusimme tarjota kävijöille täysin ilmaisen pajan.

Millaisia tavoitteita ja odotuksia oli työpajan suhteen ja miten ne onnistuivat?

Tavoitteita projektille oli paljon, mutta ne myös täyttyivät. Päätavoitteina tapahtuman kannalta oli tarjota ihmisille jotakin uutta ja innostavaa, joten odotimme paljon osallistujia. Saimmekin osallistujia oikeastaan niin paljon kuin pystyimme käytännössä ottamaan, huikeat noin 150 kahden päivän aikana!

Tavoitteena oli myös tehdä paja, johon mieskävijöidenkin olisi kiva osallistua - tämänkaltaiset messupajat ovat usein lapsille tai naisille suunnattuja, esimerkiksi korujen askartelua tai vastaavaa. Lisäksi itse halusin laajemmalta kantilta kannustaa ihmisiä tekemään itse ja näkemään omat mahdollisuutensa vaikuttaa ympäristöönsä.

Mikä työpajassa onnistui parhaiten ja mitä kehitettävää jäi?

Olin erittäin tyytyväinen pajan sujumiseen, kävijämäärään sekä pajan saamaan huomioon. Parhaimmat onnistumisen hetket tulivat kuitenkin pienistä hetkistä pajassa, kun huomasi ihmisten todella innostuvan asiastaan ja ylittävän itsensä. Meillä oli mahtavat kävijät ja ohjaajat, oikea tekemisen meininki, se oli parasta pajassa!

Pajan toiminnassa kaikki sujui melko hyvin, joskin välillä paja todella ruuhkaantui. Parannusideoita on monia, kuten työturvallisuuden ja -ergonomian lisääminen entisestään, ohjeiden selkeyttäminen ja ohjaajamäärän lisääminen. Tämän pohjalta aletaan miettiä, järjestetäänkö pajaa ensi vuonna ja jos, niin muutetaanko sitä toiseen suuntaan tai miten sitä parannetaan.

Lopputerveisiä lukijoille

Lopputerveisenä opiskelijalukijoille: Ei ole välttämättä täysin viisasta alkaa järjestää oppariinsa 150 hengen kolmella virallisella kielellä toimivaa nikkarointipajaa - mutta jos tästä varoituksesta huolimatta päätät niin tehdä, tulet huomaamaan, että se on niin palkitsevaa, ettei muulla ole väliä.
 
Lopputerveisenä muille lukijoille: Jos olit pajassa mukana, suurkiitos osallistumisesta! Jos et, tule ihmeessä katsomaan mitä keksimme Kierrätystehtaalle vuonna 2013!

Katso lisää: http://www.kierratystehdas.fi/

Teksti ja kuvat: Reetta Koskinen ja Verna Kirsi, ohjaustoiminnan artenomi (AMK) -opiskelijat