Turun yliopisto, kasvatustiede

Rönkön tutkimuksen perusteella voidaan osoittaa, että käsityön tekijät on mahdollista jakaa käsityöprosessin aikana annettujen merkitysten perusteella neljään käsityön orientaatioryhmään: käsityötuote-, käsityötaito-, käsityöperinne- ja käsityöilmaisuorientoituneisiin. Käsityötuoteorientoituneet opiskelijat aloittavat ongelmanratkaisuprosessinsa päättämällä, minkä tuotteen he haluavat valmistaa. Käsityötaito-orientoituneille opiskelijoille käsityöprosessi on oman osaamisen näyttämistä ja kehittämistä. Käsityöperinneorientoituneet opiskelijat saavat motivaationsa käsityöperinteen vaalimisesta, esimerkiksi halusta oppia jotain perinteisistä käsityötekniikoista tai halusta oppia niitä jonkun läheisen henkilön ohjaamana. Käsityöilmaisuorientoituneet opiskelijat suhtautuvat käsityöprosessiin elämyksellisesti, jolloin prosessi perustuu tekijän kokemuksiin, mielikuviin, muistojen vaalimiseen ja tunteiden ilmaisemiseen sekä identiteetin rakentamiseen.

Rönkön tutkimuksessa käsityölle annetut merkitykset otetaan huomioon käsityön opetuksessa viidestä eri näkökulmasta, jotka ovat käsityötaidon kehittäminen, kokonaisen käsityön tekeminen, konkreettisen käsityötuotteen valmistaminen, käsityöilmaisun kehittäminen ja käsityön monipuoliset sisällöt. Tutkimuksen pohjalta muodostuneet käsityön opetuksen merkitykset vastaavat pääsääntöisesti nykyistä käsitystä käsityön opetuksen elementeistä. Käsityötaito on käsityön opetuksen merkitysten perusta, ja sen kehittämiseen liittyy käsityöllisesti työstettävien materiaalien ja niiden ominaisuuksien hallintaa ja muokkaamiseen tarvittavaa käsityöteknologiaa, henkilökohtaista käsityötaitoa ja laatutietoisuutta. Prosessi tapahtuu kokonaisena käsityönä, jossa tekijä suunnittelee ja toteuttaa itse suunnitelmansa sekä arvioi käsityöprosessia ja valmistunutta tuotetta. Käsityötuote on käsityöprosessin lopputuloksena syntyvä konkreettinen tuotos. Käsityöilmaisulla tarkoitetaan tekijän henkilökohtaista sitoutumista prosessiin ja käsityön monipuolisilla sisällöillä materiaaleja ja tekniikoita, joita käsityön tekijä käyttää käsityöprosessin aikana.

Rönkön väitöstutkimuksessa käsityölle annettujen merkitysten käsittelyn menetelmänä testattiin semioottista sisällönanalyysiä. Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että käsityön tekijöiden ideointia ja suunnittelua edistävät oman elämäntilanteen ja merkityksellisten kokemusten mukanaolo sekä käsityöllisen toiminnan lähtökohdan henkilökohtaisuus. Voidaan myös olettaa, että oppijan käsityötaitotasoon suhteutettu käsityö ositettuna ja kokonaisena auttaa opettajaa eriyttämään ja muokkaamaan tehtävänantoja mielekkäiksi suurimmalle osalle oppijoista. Samalla voidaan kehittää oppijoiden kiinnostusta ja sitoutumista käsitöihin sekä mahdollistaa luovuuden toteuttaminen ja itseilmaisu.

Lähde: Turun yliopiston väitössivut