Lapin yliopisto, taiteiden tiedekunta

Malinen tarkastelee taidekasvatusta ja nuorisotutkimusta yhdistävässä väitöstutkimuksessaan kuvataideopetuksen ja graffitikulttuurin yhtymäkohtia. Erityistä huomiota hän kiinnittää graffitintekijöiden omiin kokemuksiin graffitista sekä siihen, miten kuvataideopetuksessa voidaan huomioida graffitintekijöiden ja muiden nuorisokulttuurien edustajien erityispiirteitä kuvantekijöinä.
Yksilön ja yhteiskunnan kannalta graffiti on ristiriitainen ilmiö.
– Graffiti on ilmiönä kriminalisoitu, mutta yksilölle se voi merkitä elämäntapaa sekä antaa onnistumisen ja ryhmään kuulumisen kokemuksia. Graffiteja tekevä nuori rakentaakin omaa identiteettiään osaltaan graffitien kautta, Piritta Malinen sanoo.
Tutkimuksen mukaan graffitien tekemisen motiivit voidaan jakaa karkeasti kahteen suuntaukseen, jotka eivät sulje toisiaan pois. Erityisesti alkuvaiheessa laittomuus ja sen antama jännitys korostuu, mutta ajan myötä monille tekijöille merkittävämmäksi tulee oman tyylin kehittäminen ja graffitien visuaalisuus. Molemmissa suuntauksissa yksi tärkeä tavoite on saavuttaa niin kutsuttua feimiä eli mainetta ja respektiä eli kunnioitusta.
– Toisille on tärkeää nimenomaan graffitien maalaaminen, kun taas toiset korostavat teoillaan graffitikulttuuriin kuulumista, Malinen toteaa.
– Feimiä ja respektiä tavoitellaan varsinkin graffitikulttuurin sisällä erityisten maalauspaikkojen ja tehtyjen graffitien määrän kautta sekä toisaalta oman maalaustyylin avulla. Graffitit tuovat tekijälleen hyvänolontunnetta eli niin kutsuttuja kicksejä, ja niiden saamiseen vaikuttavat maalauspaikan valinta, maalaamisen onnistuminen, maalauksen näkeminen, maalaustilanteeseen liittyvät sosiaaliset kontaktit sekä graffiteista saatu palaute, Malinen kertoo.

Kuvataideopetus voi tukea graffitintekijää tutkimuksen mukaan pääasiassa kahdella tavalla.
– Kuvataideopetuksessa graffitintekijä voi konkreettisesti harjoitella kuvan tekemistä niin, että motiivi siirtyy laittomuudesta saaduista hyvänolontunteista visuaalisen kehittymisen suuntaan. Toisaalta kuvataidetunnit avaavat luontevasti erilaisia kulttuurisia ilmiöitä, mikä auttaa nuorta hahmottamaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa, arvostamaan erilaisia kulttuureja ja rakentamaan omaa identiteettiään, Malinen arvioi.
Tutkimuksessa tuleekin esille, että vaikka graffiti voi rikollisena tekona aiheuttaa jonkinasteista syrjäytymistä yhteiskunnasta, tekijän omat myönteiset graffitikokemukset sekä graffitikulttuurin sisällä saavutettu feimi, respekti ja kicksit voivat ehkäistä nuoren syrjäytymistä omasta itsestään: graffitin myötä voi kokea onnistumista, käsitellä tunteita ja kokea omanarvontunnetta, mikä edistää identiteetin rakentumista ja kasvua.
Graffitintekijöiden haastattelujen lisäksi tutkimuksen aineistoon sisältyy video- ja valokuvamateriaalia maalaustilanteista sekä kuvamateriaalia graffitintekijöiden kuvataidetöistä. Tutkimus edustaa refleksiivistä etnografiaa, ja se auttaa ulkopuolista hahmottamaan ja ymmärtämään graffitiin liittyviä erilaisia näkökulmia, erityisesti graffiteja tekevän yksilön kokemusmaailmaa. Näin tutkimus antaakin välineitä nuorten maailman ja koulun institutionaalisen maailman väliselle tarkoituksenmukaiselle kohtaamiselle.

Lähde: Lapin yliopiston väitöstiedotteet