Kulman pojat tarkastelee neljän erittäin asialleen omistautuneen jalkapallonystävän elämää. Petri (Eero Ritala) työskentelee päivät paikallisessa urheiluliikkeessä ja illat seuraa Kulman Pallon matseja yhdessä kunnianhimoisen Komentajan, fanaattisen Sarttilan ja entisen urheilijalupauksen, Terhon kanssa. Kulman palloa vastaan potkii tavallisesti porukan inhokkijoukkue AC United, jonka riveissä pelaa vastenmielisen lahjakas ja hyvännäköinen Tuukka Tiensuu (Jussi Vatanen). 

Aikuistumisen kynnyksellä taiteilevat Karri, Pete, Akseli, André ja Joni ovat kohta kahdeksantoista. Rentoa ja huoletonta nuorten miesten elämää varjostaa rikkinäiset ja kirjavat perhetaustat. Kaverit ovat kaikki kaikessa, tuki ja toinen perhe. Elokuva sisältää viisi lyhytelokuvaa jokaisen kaveriporukan jäsenestä, jonka kertojanääni taitavasti sitoo yhteen. Poikien tarinat ovat kuvauksia siitä, millaisten asioiden kanssa painii 2010-luvulla aikuiseksi kasvava poika.

Sekä Kulman pojat että Kohta 18 päivittävät kuvan suomalaisesta miehestä tähän päivään. Vuosien ajan elokuvateatteriyleisöä on viihdytetty maskuliinisella, rääväsuisella ja paikoin jopa juntilla mieshahmolla, jonka kiinnostuksenkohteita ovat tavallisesti viina ja naiset. Vuonna 2012 nuori mies on poikamainen puoliaikuinen, jota ohjaavat tunteet ja mielihalut. Kiinnostuksen kohteet tosin eivät ole muuksi muuttuneet, mutta sekä Kulman pojat että Kohta 18 saa katsojan myhäilemään todeten, että pojat on poikia. Molemmat elokuvat antavatkin poikaporukoista raikkaan, koristelemattoman ja hyvin sydämellisen kuvan. Porukoiden sisällä vallitsee veljeys, lämpö ja joukkuehenki.

Ystävyys ja lojaalius nousevat molempien elokuvien arvoiksi.  Elokuvat tarjoavat lahjakasta näyttelijäntyötä, mutta Kohta 18 kompuroi paikoin kärjisteltyihin henkilöhahmoihin ja epäuskottavaan dialogiin. Välillä katsojana ihmettelee, onko elokuvantekijöiden tarvinnut maksimoida poikien kotiolojen kurjuus ja eivätkö mittakaavaltaan pienemmätkin ongelmat voi uskottavasti ravistella ihmiseloa.

Vaikkakin Kulman pojat sijoittuu  eri elokuvagenreen, esittelee se yleisölle puolestaan tavallisia ja arkipäiväisiä, mutta yhtälailla päätä vaivaavia nuoren miehen ongelmia. Kulman pojat ovat katsojalle tuttuja tyyppejä, sillä näihin kavereihin me kaikki törmäämme jokaisissa illanistujaisissa. Karri, Pete, Akseli, André ja Joni sen sijaan jäävät etäisiksi, ja tuntuu, että poikapolojen harteille on lastattu elokuvassa kaikki kipeimmät seikat, mitä nuoruuteen liitettynä kuvitella saattaa. Lieneekö kyseessä sukupolvien välinen ero tai toimittajan halu uskoa, ettei Etelä-Helsingin nuoriso kasva vain ongelmien ympäröimänä? Molemmat elokuvat ovat silti katsomiskokemuksen arvoisia, keskioluen makuisia ja kesäisen ilta-auringon lämmön tarjoavia. Aika velikultia.

Teksti: Elina Järvelä, ohjaustoiminnan artenomi (AMK)

Kuvat: Oy Nordisk Film Ab