Sukupuolten samapalkkaisuus vielä kaukana

Tasa-arvokysymykset ovat aina vain ajankohtaisia. "Esimerkiksi naisten ja miesten välinen palkkaero on pysynyt, vaikka samapalkkaisuuden suuntaan on pientä positiivista kehitystä", sanoo ylitarkastaja Eeva Raevaara, toinen hallituksen tasa-arvo-ohjelmatyöryhmän sihteereistä.

"Suomalainen tasa-arvopolitiikka on liittynyt vahvasti työelämän ja koulutuksen kysymyksiin, ja ne ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Työelämä on kovassa murroksessa, ja tasa-arvohaasteetkin muuttuvat", Raevaara toteaa.

Kansliapäällikkö Kari Välimäen johdolla työskentelevä kaikkien ministeriöiden yhteinen työryhmä valmistelee luonnosta hallituksen tasa-arvo-ohjelmaksi. Maaliskuussa esityksen pitäisi olla kypsä poliittiseen käsittelyyn.

"Tasa-arvopolitiikkaa halutaan avata myös kysymyksiin, joissa sitä ei ole aikaisemmin ollut. Uutta on esimerkiksi sukupuolinäkökulman sisällyttäminen talouspolitiikkaan, etenkin veropolitiikan vaikutuksiin naisten ja miesten taloudelliseen tasa-arvoon", Raevaara kertoo.

Työryhmällä on työssään kaksi tukipylvästä: hallitusohjelma sekä valtioneuvoston selonteko naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta vuodelta 2010, jonka linjaukset ulottuvat vuoteen 2020.

Osa miehistä syrjäytyy nuorena

Yksi hallitusohjelman painopisteistä on köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen. Tähänkin työhön on Raevaaran mielestä tärkeää sisällyttää sukupuolinäkökulma.

"Osalla miehistä on erittäin vahva syrjäytymisriski, ja iso joukko nuoria miehiä jää koulutuksen ja työelämän ulkopuolelle. Kun yhteiskuntatakuuta kehitetään, kannattaa miettiä, millaiset vaikutukset päätöksillä on sukupuolten erityiskysymyksiin", Raevaara sanoo.

Hallitusohjelman nuorten yhteiskuntatakuu tarkoittaa, että alle 25-vuotiaille nuorille ja alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta.

Tasa-arvonäkökulman valtavirtaistaminen merkitsee muun muassa sitä, että muutosten ja uudistusten vaikutuksia tasa-arvoon arvioitaisiin jo lakeja säädettäessä. Esimerkiksi uuden kotouttamislain valmistelussa arvioitiin lain sukupuolivaikutuksia.

"Emme voi myöskään ummistaa korvia ja silmiä siltä, että suomalainen yhteiskunta on muuttumassa; naisia ei voi ajatella yhtenäisenä ryhmänä, ja samoin miesten olosuhteissa on isoja eroja. Haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät voivat jäädä pimentoon, esimerkiksi matalapalkkaiset tai kotona lapsia hoitavat, maahanmuuttajataustaiset naiset. Tasa-arvopolitiikka koskettaa myös kotoperäisiä vähemmistöryhmiä", Raevaara muistuttaa.

Sukupuolten tasa-arvoon liittyy laaja kirjo mutkikkaita kysymyksiä. Muutaman viime vuoden aikana on alettu puhua 'moniperusteisesta syrjinnästä'.

"Hyvä tasa-arvopolitiikka ei ole vain vahvojen miesten ja naisten politiikkaa, joka ajaa tietynlaisten ihmisten tai tietyn ryhmän tasa-arvoa. Heikoimmassa asemassa olevien ongelmat on tunnistettava", Raevaara vetoaa.

Naiset kivunneet politiikan portailla

2000-luvulla naiset ovat edenneet vahvasti politiikassa: Suomessa on ollut naispääministeri, ja nyt valtiovarainministerinä on nainen. Kunnissa kiintiölainsäädäntö on vaikuttanut, ja naisia on tullut enemmän kuntien päättäjiksi.

Kiintiöt ovat yksi kiistanalainen kysymys tasa-arvopolitiikassa, samoin pohdinta, kuinka paljon valtion tulee olla mukana tasa-arvon edistämisessä.

"Nyt kun edessä on iso kuntarakenneuudistus, on tärkeää seurata, jatkuuko positiivinen kehitys naisten osallistumisessa kuntien päätöksentekoon", Raevaara pohtii.

Toimittaja: Irma Heiskanen-Haarala

Ministeri Risikko: Työpaikkakiusaamiselle nollatoleranssi

"Työ on tekijälleen, hänen perheelleen ja koko yhteiskunnalle niin tärkeä asia, että työpaikkakiusaamiselle pitää asettaa nollatoleranssi" sanoi sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko puhuessaan tänään Työpaikkakiusaaminen - kenelle kuuluu vastuu? -keskustelutilaisuudessa Helsingissä.

"Lakeja muuttamalla häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua ei pystytä suitsimaan. Siihen tarvitaan olemassa olevan työturvallisuuslain noudattamista ja muita käytännön tekoja työpaikoilla" totesi ministeri Risikko.

Ohjeet psykososiaalisen kuormituksen valvontaan valmisteilla

Häirintä ja epäasiallinen kohtelu lisäävät psykososiaalista kuormitusta, jolla tarkoitetaan epätasapainoa työn vaatimusten ja hallinnan sekä työntekijän yksilöllisten voimavarojen välillä. Psykososiaalinen kuormitus voi myös katkaista monen työuran liian aikaisin.

Työsuojeluvalvonnan ammattilaiset eli työsuojelutarkastajat valvovat häirintää ja muuta epäasiallista kohtelua koskevia säännöksiä, ja heillä on jo tätä varten erillinen valvontaohje. Parhaillaan valmisteltavana on myös useita muita ohjeita, muun muassa psykososiaalisen kuormituksen valvontaa koskeva ohje. Ohje valmistuu vuoden loppuun mennessä, ja sen tarkoituksena tehostaa psykososiaalisen kuormituksen valvontaa.

Työhyvinvointi tehdään työpaikoilla - yhdessä

Työturvallisuuslaki velvoittaa sekä työntekijää että työnantajaa. Lain mukaan työntekijän velvollisuus on välttää toisten turvallisuutta tai terveyttä haittaavaa epäasiallista kohtelua. Jos työpaikalla esiintyy epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan puututtava siihen. Myös hyvällä johtamisella ja esimiestyöllä on suuri merkitys epäasiallisen käytöksen torjunnassa.

Tärkeintä on, että epäasiallista kohtelua ja muuta psykososiaalista kuormitusta ehkäistään työpaikalla yhdessä - mieluiten ennalta. Tukea saa työsuojelun ja työterveyshuollon ammattilaisilta:

"Suomen työpaikoilla on 60 000 työsuojelun yhteistoimintahenkilöä, joita ovat muun muassa työsuojeluvaltuutetut ja työsuojelupäälliköt. Jos työyhteisön omat toimenpiteet eivät riitä, heidän apunaan on 5 000 työterveyshuollon ammattilaista ja vajaa 400 työsuojelutarkastajaa" muistutti Risikko.

Työryhmä: Rahapelien riskejä on arvioitava tarkemmin

Rahapelien kehityksen myötä viranomaiset tarvitsevat luotettavan menetelmän ja kriteerit rahapelien haitallisuuden arviointiin. Riskejä arvioitaessa on otettava huomioon kunkin pelin ominaisuudet sekä toimeenpano- ja jakelutavat. Sisäasiainministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä luovutti ehdotuksensa rahapeleihin liittyvien haittojen arviointijärjestelmäksi tiistai 20. maaliskuuta.

Työryhmän mukaan muuttuva toimintaympäristö tuo uusia haasteita rahapelien arviointiin ja pelihaittojen ehkäisyyn. Erityisesti internetissä tapahtuva pelaaminen mahdollistaa nopeatempoisen ja lähiympäristön sosiaalisen kontrollin ulkopuolella olevan pelaamisen, johon liittyy erityisiä pelihaittariskejä.

Suomessa rahapelien pelisäännöt annetaan sisäasiainministeriön asetuksella. Työryhmä ehdottaa, että rahapelien sääntöjen vahvistamisen yhteydessä on arvioitava pelituotteeseen ja peliympäristöön liittyvät ominaisuudet. Keskeiset arvioitavat tekijät ovat pelin tahti, peli- ja panosvalikoima, pelin palkitsevuus, peliin liittyvät lisähoukutukset sekä pelituotteen tarjonta.

Esimerkiksi pelin tahtia tarkasteltaessa huomiota kiinnitetään muun muassa voitonmaksun välittömyyteen sekä arvontojen tiheyteen. Pelin palkitsevuuden osalta seurataan pelaajille palautuvaa voitto-osuutta, voittojen yleisyyttä ja suhdetta sekä voittoluokkia ja päävoiton suuruutta. Tarjontaa arvioitaessa kiinnitetään huomiota muun muassa pelin saatavuuteen ja markkinointiin sekä siihen, kuinka helppoa tai hankalaa pelin aloittaminen on.

Työryhmä ehdottaa, että arviointien tekemistä varten perustetaan arviointityöryhmä. Työryhmä tekisi pelituotteen haitta-arvioinnin sekä antaisi lausuntonsa sisäasiainministeriölle pelin haitallisuudesta ja haitallisuusluokituksesta. Työryhmä voisi myös suositella toimenpiteitä haittariskien minimoimiseksi.

Sisäasianministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköt kannattavat rahapelitoiminnan viranomaisohjauksen vahvistamista.

"Ehdotuksen mukainen arviointiprosessi parantaa viranomaisten mahdollisuuksia päättää pelien haitallisuudesta. On tärkeää, että esityksen mukainen arviointimenetelmä voitaisiin ottaa käyttöön mahdollisimman nopeasti. Näin voidaan vahvistaa peliyhtiöiden viranomaisohjausta," totesivat SM:n kansliapäällikkö Ritva Viljanen ja STM:n kansliapäällikkö Kari Välimäki ottaessaan vastaan työryhmän raportin.

Rahapelien arviointijärjestelmän tarkoituksena on arvioida rahapeleihin liittyviä haittoja pelisääntöjen antamisen yhteydessä. Suomessa rahapelien toimeenpano perustuu lakisääteiseen yksinoikeusjärjestelmään. Rahapelipolitiikan tavoitteena on pelihaittojen mahdollisimman tehokas ehkäisy.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneselvitys liikkeelle

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamista aletaan selvittää STM:n työryhmässä. Sen tehtävänä on arvioida, millainen palvelurakenne olisi toimivin kuntauudistuksen myötä muodostuvissa uusissa peruskunnissa. Työryhmän väliraportin tulee valmistua toukokuussa 2012. Lisäksi työryhmä valmistelee ns. järjestämislakia. Työryhmän loppuraportti valmistuu vuoden loppuun mennessä.

Työn lähtökohtana on hallitusohjelma ja hallituksen 1.2. iltakoulun kirjaus, jonka mukaan uusien peruskuntien pohjalta syntyvässä palvelurakenteessa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus- ja järjestämisvastuu on pääsääntöisesti kunnilla. Palvelurakenneselvityksessä pitää myös ottaa huomioon, että uusi kuntarakenne voi olla erilainen kuin tällä hetkellä esillä olevat selvitysalueet. Sen vuoksi työryhmän pitää tehdä vähintään kolme erilaista mallia palvelurakenteeksi.

Toimeksiannossa todetaan, että palvelurakenteen pitää tukea sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toiminnallista ja rakenteellista yhteyttä.

Kunnallisen terveyspalvelujärjestelmän ja sairausvakuutusjärjestelmän yhteensovittamista selvitetään sosiaali- ja terveysministeriön jo asettamassa työryhmässä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uusi palvelurakenne on saatava vaiheittain toimintaan vuoden 2015 alusta. Sen on tuettava kuntarakenteen uudistamisen aikataulutusta.

Selvitystä valmistellaan kahdessa työryhmässä

Palvelurakennetta selvittävän työryhmän puheenjohtaja on kansliapäällikkö Kari Välimäki. STM:n lisäksi työryhmässä on edustus VM:stä, THL:stä, Suomen Kuntaliitosta sekä perusterveydenhuollon, sosiaalihuollon, erikoissairaanhoidon ja kehitysvammaisten erityishuollon edustus. Työryhmä kuulee vähintään keskeisten ammattijärjestöjen ja palvelujen käyttäjien edustajia sekä kuntien keskeisiä luottamushenkilöitä.

Työryhmälle asetetaan valmisteleva asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on hankkia ja koota työssä tarvittava tieto. Sen puheenjohtaja on sosiaali- ja terveyspalveluosaston ylijohtaja Päivi Sillanaukee. Asiantuntijaryhmä kuulee palvelujärjestelmän asiantuntijoita.

Palvelurakenneselvitys on osa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä, rahoitusta, kehittämistä ja valvontaa koskevan lain valmistelua (ns. järjestämislaki). Työryhmä antaa hallituksen iltakoululinjauksen tarkoittaman palvelurakenneselvityksen väliraporttinaan 31.5.2012 mennessä. Loppuraportti valmistuu vuoden 2012 loppuun mennessä.

Työryhmä: Asiakkaita kuultava säännöllisesti heitä koskevissa palveluhankinnoissa

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttamista pohtinut työryhmä ehdottaa, että hankintalain joustavuutta lisättäisiin sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa. Samalla sosiaali- ja terveyspalvelujen hankintojen erityispiirteet pitäisi ottaa paremmin huomioon. Hankintakäytäntöjä tulisi kehittää siten, että asiakkaita kuullaan säännönmukaisesti heitä koskevissa palveluratkaisuissa.

Kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita omana tuotantonaan, hankkimalla niitä oman organisaation ulkopuolelta tai palvelusetelillä. Hankinnat yksityisiltä tuottajilta on kilpailutettava hankintalain mukaisesti.

Työryhmä korostaa, että asiakkaan asema ja asiakassuoja on turvattava mahdollisimman yhtenäisesti kaikissa vaihtoehtoisissa palvelujen tuottamismalleissa. Kilpailutuksia suunniteltaessa ja toteutettaessa on välttämätöntä arvioida näiden vaikutus asiakkaan asemaan ja itsemääräämisoikeuteen. Asiakkaan kuuleminen on tärkeää erityisesti silloin, kun on kysymys vanhuksista, vammaisista tai muista pitkäaikaisesti palveluja tarvitsevista ryhmistä.

Hankintaosaamista on parannettava

Onnistunut sosiaali- ja terveyspalveluiden kilpailuttaminen edellyttää hyvää palvelualakohtaisten markkinoiden tuntemista, sopimusosaamista, palvelun sisällön ja laatutekijöiden tarkkaa analyysia sekä riittävää toteutuksen seurantaa ja valvontaa. Hankintaosaamista ja -käytäntöjä pitäisi parantaa koulutuksella ja levittämällä hyviä käytäntöjä.

Työryhmän mukaan myös palveluntarjoajasta saadun kokemustiedon käyttöä tulisi hankintalain uudistamisen yhteydessä selvittää. Sosiaali- ja terveyspalvelujen hankinnoissa voitaisiin hyödyntää hankintayksikön aikaisempia hyviä kokemuksia silloin, kun hankinta tehdään puitejärjestelyllä ja hankintayksikkö on kerännyt kokemuksia edellisellä sopimuskaudella säännöllisesti ja sovitusti.

Palvelujen kilpailutuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota laatuun
Työryhmä esittää suorahankinnan ehtojen tarkistamista ja puitejärjestelyjen kehittämistä. Sosiaali- ja terveysalan erityislainsäädännössä on syytä paneutua erilaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapojen vaatimuksiin esimerkiksi laadun ja asiakkaiden aseman turvaamiseksi.

Työryhmä on käynyt läpi sosiaali- ja terveyspalveluiden erilaisia järjestämistapoja, ulkoistuksen vaikutuksia palvelutuotannon ohjaamisessa, palveluhankintoja koskevaa oikeudellista sääntelyä sekä palveluiden kilpailuttamiseen liittyviä seikkoja ja ongelmakohtia. Sen mukaan erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, miten asiakas, henkilöstö, palvelun jatkuvuus ja laatu otetaan huomioon kuntien palvelutuotannon kilpailuttamisessa.

Hankintalain soveltamista selvitetään hallituskaudella

Hallitusohjelmassa on sovittu selvitettäväksi hankintalain soveltamista muun muassa tilanteissa, joissa on kyse erityisen haavoittuvien asiakasryhmien pitkäaikaisten tai harvoin tarvittavien palvelujen järjestämisestä. Hallitusohjelmaan on kirjattu myös pienten tuottajien aseman ja kielellisten erityispiirteiden huomioon ottaminen, kansallisten kynnysarvojen saattaminen lähemmäs EU-kynnysarvoja sekä suorahankinnan mahdollisuuksien lisääminen.

Omaishoitajien ja -hoidettavien yhdenvertaisuutta parannetaan kehittämisohjelman avulla

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama työryhmä ryhtyy valmistelemaan kansallista omaishoidon kehittämisohjelmaa. Tavoitteena on muun muassa parantaa omaishoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuutta, lisätä omaishoidon tuen saatavuutta ja kattavuutta sekä tukea omaishoitajien jaksamista.

Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavista tarvittavista palveluista sekä hoitajalle annettavasta hoitopalkkiosta, vapaasta ja omaishoitoa tukevista palveluista. Se on harkinnanvarainen sosiaalipalvelu, jota kunta järjestää sitä varten varaamiensa määrärahojen rajoissa. Vuonna 2010 kunnat maksoivat noin 153 miljoonaa euroa omaishoidon tuen hoitopalkkioita.

Omaishoidon tuen kattavuudessa ja saantiperusteissa on kuntien välisiä eroja. Hoitopalkkioiden vähimmäismäärät on säädetty laissa, mutta hoitopalkkion luokkien määrä ja palkkion suuruus eri palkkioluokissa vaihtelevat. Tämä aiheuttaa eri kunnissa asuvien omaishoitajien eriarvoisuutta. Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on parantaa omaishoitajien ja hoidettavien yhdenvertaisuutta yhtenäistämällä tuen myöntämisperusteet.

Kansalliseen omaishoidon kehittämisohjelmaan kirjataan tällä ja seuraavalla hallituskaudella toteutettavat tavoitteet ja toimenpiteet, toimenpiteiden kustannus- ja vaikutusarviointi sekä toimeenpanosuunnitelma.

Omaishoitajien elämäntilanteet vaihtelevat

Omaishoitajien ja hoidettavien tarpeet ja elämäntilanteet vaihtelevat. Omaisiaan hoitavat paitsi eläkeläiset myös ansiotyössä käyvät henkilöt, virka- tai muilla vapailla olevat sekä työttömät henkilöt. Omaishoitajina on myös kokonaan työelämän ulkopuolella olevia työikäisiä, kuten alaikäistä lasta tai lapsia päätoimisesti hoitavia vanhempia. Lisäksi omaishoitajuus koskee eri kulttuuriryhmiin kuuluvia henkilöitä.

Omaisten ja läheisten hoitamia vanhuksia, vammaisia ja pitkäaikaissairaita henkilöitä on huomattavasti enemmän kuin omaishoidon tuen saajia. Vuonna 2010 omaishoidon tuella hoidettavia oli noin 37 500. Heistä kaksi kolmasosaa oli 65 vuotta täyttäneitä, ja 75 vuotta täyttäneestä väestöstä noin 4,2 prosenttia hoidettiin omaishoidon tuen avulla. Omaishoitajista puolet oli yli 65-vuotiaita.

OECD pitää Suomen varhaiskasvatusta laadukkaana

Laadukkaalla varhaiskasvatuksella on positiivisia vaikutuksia lasten hyvinvointiin ja oppimiseen sekä köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseen. OECD:n laatiman varhaiskasvatuksen maaprofiilin mukaan Suomi sijoittuu eri maiden vertailussa kärkipäähän useilla laadun arvioinnin osa-alueilla. Esimerkiksi varhaiskasvatushenkilöstön koulutustaso ja kasvatushenkilöstön määrä suhteessa lasten määrään ovat korkeampia kuin OECD-maissa keskimäärin. Myös henkilöstön mahdollisuudet täydennyskoulutukseen ovat hyvät.

Suomalaisessa ja pohjoismaisessa varhaiskasvatuksessa varhaislapsuuden pedagogiikka yhdistyy perheille tarjottavaan hyvinvointipalveluun. Sekä lapsen hoidolliset, kasvatukselliset ja opetukselliset tarpeet että vanhempien tarpeet saada lapselleen hoitopaikka otetaan huomioon kokonaisvaltaisesti yhden järjestelmän piirissä. OECD pitää tätä mallia hyvänä, ja sitä tavoitellaan laajasti myös muissa OECD-maissa.

Työntekijöiden pysyvyys ja alan houkuttelevuus ovat tärkeitä varhaiskasvatuksen laadun takaamisessa. OECD:n mukaan riittävän korkea palkkaus, etenemismahdollisuudet ja työn kuormittavuuden vähentäminen auttavat henkilöstön sitouttamisessa. Vain pieni osa varhaiskasvatushenkilöstöstä on miehiä, mitä OECD pitää Suomen ja monen muun hankkeeseen osallistuneen maan haasteena.

Laadukas varhaiskasvatus on nähtävä myös lapsen oikeutena

Varhaiskasvatuksessa olevien lasten määrä on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna alhainen. Kansainvälistä vertailua vaikeuttavat maiden erilaiset järjestelmät sekä varhaiskasvatuksen määrittelyt.

Suomessa oli vuoden 2010 lopussa 3-vuotiaista lapsista kunnan ja yksityisen päivähoidon piirissä yhteensä 68 prosenttia ikäluokasta ja 5-vuotiaista lapsista 78 prosenttia. Vaikka naiset ovat muissa maissa vähemmän työelämässä, heidän lapsensa ovat kuitenkin suomalaisia lapsia useammin varhaiskasvatuksen piirissä. Laadukas varhaiskasvatus onkin tärkeää nähdä myös lapsen oikeutena.

Hallitusohjelman mukaan laadukas ja saavutettavissa oleva varhaiskasvatus ja esiopetus taataan koko ikäluokalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö asettavat kevään 2012 kuluessa laaja-alaisen työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella laki varhaiskasvatuksesta. Hallitusohjelman mukaisesti varhaiskasvatuksen ja päivähoitopalvelujen lainsäädännön valmistelu, hallinto ja ohjaus siirretään opetus- ja kulttuuriministeriöön vuoden 2013 alusta.

OECD kannustaa kehittämään varhaiskasvatuksen laatua

OECD julkisti varhaiskasvatuksen laatukäsikirjan Oslossa pidetyssä seminaarissa 24.1.2012. Käsikirja on kehitetty OECD:n varhaiskasvatuksen laatuhankkeessa, johon myös Suomi osallistui. Käsikirja tarjoaa työvälineitä päätöksentekijöille varhaiskasvatuksen laadun arvioimiselle ja parantamiselle. Käsikirjan ohella jäsenmaille laadittiin myös kansalliset maaprofiilit. Suomen maaprofiili paneutuu henkilöstön osaamisen, koulutuksen ja työolojen parantamiseen.

Lisätutkimusta tarvitaan vielä muun muassa johtajuuden, koulutusten sisältöjen ja työolosuhteiden vaikutuksesta varhaiskasvatuksen laatuun ja lasten kehitykseen. Myös varhaiskasvatuksen vaikuttavuudesta tarvitaan tutkimustietoa.

Uutisten lähde: www.stm.fi